Rakennusetsintää Tiurussa ja jälleen jäällä

Tämä kyllä tapahtui jo ennen tuota tokokoetta, edellisenä viikonloppuna. Tän blogin kronologisuus nyt vähän häiriintyy ja miun pilkunviilaajan luonne järkkyy :D Videot nyt on vaan pieniä pätkiä, mutta kivaa todistusaineistoa kuitenkin, kiitos Riikalle kuvaamisesta. Ensimmäinen nyt on tuollaista yleistä häsellystä, toisessa näkyy ilmaisu aika hyvin. Tuolleen kun mie oon lähellä niin ilmaisu voisi olla "keskittyneempi"/intensiivisempikin. Pitää siihen metsässäkin panostaa, että mie hyörin ympärillä ja silti Riina voi kohdentaa itsensä maalimieheen. Voisi jopa harkita maalimiehen karkaamista, jos ei keskisty. Tätä kuitenkin kokeilisin vasta metsässä, kun tuo rakennusetsintä on jo muutenkin erilaista/haastavaa. Viimeisessä videossa ei periaatteessa ole mitään ihmeellistä, mutta kun tietää taustat niin tuo on hyvä muistutus. Tuolla kaapistossa siis oli maalimies, ja mie kutsuin Riinan pois. Kutsuinkohan peräti kaksi kertaa? Huoh. Ehkä sitten liikaa luotan koiran työskentelyyn enkä avusta sitä, pitäisi kai toimia enemmän koirakkona. Toisaalta meidän tuon treenin idea oli myös antaa Riinan hommailla, ajatella ja tarkentaa itse. Kehittää ainakin koira sinnykkyyttä, jos ohjaaja uskon maalimiehen olemassaolon vasta kolmannella kerralla ;)

Noiden treenien jälkeen käytiin Suvin ja koirien kanssa Ruohosaaren laavulla. Vaikka lähteminen meni vähän myöhäiseksi (mie en taas saanut aikaiseksi...), ja tuntui jo että kannattaako mennäkään, niin hyvä kun mentiin! Takaisin päinkin näki kävellä oikein hyvin, lumi valaisee. Makkara maistui myös, ei valittamista. Kuvat joltain muulta jäälenkiltä.

Whaaat?

Don't rain on my parade

Ja tätä te kaikki (= Susan) olette odottaneet ;) Koeselostus!

Sunnuntaina 2.2. omalla hallilla tokokoe, valmistautuminen viimeisen päälle ja aika hyvä fiilis alusta asti. Tuomarina Tommi Varis, evl:ssä vaan kolme koiraa: Riina ja kelpiet.

Odotteluhengailua hallissa meni suht. hyvin, koitin mahdollisimman viime tingassa Riinan vasta sisälle edes ottaa, kun paikka kuitenkin oli niin tuttu kun olla voi. Heiteltiin parit pallot, tehtiin muutamat perusasennot ja sit vähän heiteltiin nameja. Paikallaoloihin meno ei ollut mikään optimaalisin (edelleenkään). Riina pari kertaa matkalla hallin toiseen päähän nuuski ja sit kun olisi pitänyt asettautua paikoilleen kävi nuuskimassa liikkurin. Noh, tärkeintä etten itse hermostunut vaan jatkettiin vaan.

Paikkaistuminen: 9
Alussa oli vähän matalana, ja pelkäsin että olisi saattanut heti miun lähtiessä mennä maahan. Siinä vaiheessa kun piiloon mennessä näin että istuu tuli luottavainen olo. Miun lähtiessä oli kuulemma hetken nuuskinut, mutta hei takaisintullessa ei!

Paikkamakuu: 8,5
Ihan ok alas, ei niin napakasti kun voisi mennä. Ihan hyvin ylös, tässä se jostain syystä pompsauttaa pyllyä. Pitäisköhän miun sijoittautua siihen sivulle jotenkin paremmin...? Pisteet nuuskimisesta, tähän aletaan puuttua! En ole ennen juurikaan välittänyt (on ollut muitakin ongelmia), mutta turhia pistemenetyksiähän ne on.

Vähän stressasin sitä, kun oltiin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä ykkösnumerolla liikenteessä. Mutta huoli oli turha, hyvin siinä ehti kun sai paikallaoloista lähteä heti oman arvioinnin jälkeen. Nopeat palkkaukset ja kehään. Toisaaalta jopa hyväkin, ei ehditty haahuilla. Yksilöliikkeissä liikejärjestys oli sekoitettu, aina kiva juttu.

Kaukot: 8,5 
Tekniikka ei ihan puhdas, siitä kai pisteet. Teki ainakin kaikki vaihdot ekoilla käskyillä. Tuskin muissa liikkui kuin s -> i.

Ruutu: 8
Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, mutta halusin varmistaa. Merkille vähän hitaasti, ruutuun hyvin, mutta jäi vähän eteen. Käskin taaemmas ja laitoin suoraan maahan. Seuraamaan ok.

Seuraaminen: 7
Tämä oli ihan nättiä. Pari sellasta haahuilumomenttia (kaksi kertaa nuuskaisi jotain karvatuppoa maassa ja kerran söi omaa kylkeään :D), muuten siistiä tokoseuraamista. Pa:t vähän hitaita. Normiseuruu ehkä huonointa, tempot parempia.

Metallihyppy: 10
Kai se on vaan myönnettävä että entinen inhokki on nykyinen bravuuri :D Kiva niin! Ihan vähän heitin vinoon, mutta ei vaaraa, että olisi kiertänyt.

Tästä setistä jäi oikein positiiivinen ja hyvä fiilis jatkoa ajatellen. Liikkeiden välit oli hyvät, Riina palkkautui kehuista ja tuli vaivattomasti aina uuteen perusasentoon. Kehäänmeno nyt oli mitä oli, poistuminen toimi (yllättäen, koska oltiin menossa palkalle ;)).

Toisen setin alussa jouduttiin sitten hetki odottelemaan, kun kehää muokkailtiin. Otin kuitenkin Riinan halliin kun en halunnut kiirettäkään. Ja siis odotus ei tosiaan ollut mahdoton, talkooväki hoiti hommansa hyvin! Tähän kehäänmenoon vaihdoin jo käskynkin, auttoi vähän.

Tunnari: 8,5
Katoin jo että tuleeko koevirhe ja jääkö sahaamaan, mutta ei, hyvä Riina! Kävi rivin kertaalleen läpi (eli siis kerran ohitti oman), ennen kuin nosti ja toi. Hieman hitaampi vauhti takaisin sivulle.

Luoksari: 7,5
Hyvin maahan, stoppi ruma, maahan nätti, sivulle hyvin, mutta ravilla.

Ohjattu: 8,5
Saatiin oikea, meille nykyisin helpompi. Ennen ei ole ollut väliä, mutta koealusviikolla Riina päätti pari kertaa ohjautua keskikapulalle, kun piti mennä vasemmalle. Tässä merkki parempi (= nopeampi) kuin ruudussa. Hyvin kapulalle, vauhdilla takaisin. Ehkä n. metriä ennen miuta alkoi "asetella" itseään perusasentoon. En tiedä mistä lähti pisteitä, olisiko ollut vino pa?

Zeta: 8
Seisominen kuulemma vino, istumiseen annoin isomman avun kuin oli tarkoitus, maahan hyvin. Seuraamisissa ei suurempaa valitettavaa, vähän ehkä löysää.

Niin se on, että kun menee hyvin niin menee hyvin. Näistä kertyi 266 pistettä, 1.tulos ja luokkavoitto (: Pitkään aikaan ei ole mikään tuntunut näin hyvältä ja ansailtulta, on myö treenattukin! Ei huippuisteet, mutta tasaista suorittamista ja tästä sitten vaan viilataan ja parannetaan. Niin se koira toimii kun sille ne asiat opettaa. Miulla itsellä on viime kesästä lähtien kehittyneet ajatukset tokon suhteen tosi paljon, siitä kuuluu kiitos monellekin taholle. Tärkein on kuitenkin ollut, että olen halunnut oppia ja olla reilu koiralle. Tästä on hyvä jatkaa, paineet poistuivat täysin ainakin hetkeksi, tämä oli henkinen voitto. Kiitos Riina <3

Palkinnoksi Riina sai laavureissun (kyllä se nauttikin <3) ja rauhallisen loppuillan, kuvaussessiota lukuunottamatta tietysti ;)

 

Hierontaa ja doboa

Just tajusin että meillähän on ollut Riinan kanssa menossa melkein kehonhuoltoviikot. Viime torstaina Riina kävi hierottavana Ninalla. Alkaa tää tokokokeisiin valmistautuminen mennä aika hifistelyksi, kun hierojan kautta pitää kehään suunnata ;) No ei, kyllä ihan muutenkin oli jo käynnin aika. Kiva oli kuulla, että hyvin on Riina pysynyt kuosissaan! Ei kauheasti jumia missään, normaalit seuruupuolen pienet jäkitykset. Jos vaikka tästä lähtien muistaisin venytellä niitä sen kylkiä agitreenien yhteydessä, muuten olen kovin laiska toteuttamaan tällaista. Asiaa ei ainakaan helpota se, että Riina ei arvosta näitä(kään) toimenpiteitä. Voisin yrittää sillä lailla dobo-tyyliin namilla, niin saattaisi onnistua. Jos vaan yritän sen olohuoneen lattialle kammeta ja siinä ruveta vääntelemään, niin protestointi on hienovaraista mutta selkeää...

Lauantaina sitten melkein jo perinteeksi muodostunutta Sapeko-doboa. Pitkään pohdin, vienkö Sabin vai Riinan, mutta sitten Sabi oli hankalana parina päivänä (tai ehkä sen jalka vaan oli kipeä), niin päädyin Riinaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, oli syy Sabin hankaluuteen sitten itsepäisyys, jalan kipeys tai vaikka molemmat. Turhalta olisi tuntunut se sinne viedä, jos ei mitään olisi kyennyt tekemään. Ehkä tässä on katseltava Sabille joku sellainen tutustumistunti (monellakohan tutustumistunnilla saan käydä, ennen kuin miut potkitaan pihalle? :D). Liekö karmaa vai mitä, mutta Riina oli hieman hankalana dobossa. Tai ei nyt pahasti, mutta pari kertaa ilmoitti vieruskavereille, että ystävyys jatkuu tasan niin kauan kun pysytte poissa hänen pallolta, nameilta, omistajan luota ja kaikkein mieluiten silmistäkin. Narttu mikä narttu. Itse temppuilu sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Asennonvaihtoja saatiin jo tehtyä pallon päällä (seisominen vähän hankala, miulla oli myös käskyongelma kun en halunnut pilata meidän kaukoja ennen koetta ;)) ja alkeellinen pyöriminenkin onnistui. Alkeelliseksi saattaa tosin jäädäkin, on se Riina sen verran iso, ettei se nyt mitä vaan mahdu siinä pallon päällä hillumaan. Ja ehkä neljännen? kerran yllätyin siitä, kuinka tunti tuntui omissakin lihaksissa. Kiitos Suville ja jumppatovereille, eiköhän pidetä perinnettä yllä! Riina oli ihanan rento ja letkeä koko loppuillan, valui vaan sohvalta alas kuin sula vaha :D

Pretty face and electric soul

Siinäpä parit nätit naamat. Ja sitten toimintaa!

Ullalla käytiin kyläilemässä jo jokin aika sitten. Mikäs oli rentoa kyläilypäivää viettäessä: lenkkeiltiin pellolla, treenattiin hallilla (edelleen aika luksusta!) ja puhuttiin, tutkailtiin, pohdittiin. Tuolla Ullan hallilla treenaaminen on kyllä aina välillä hyväksi Riinan keskittymisen kehittymiselle. Jotenkin sille on vaikeaa koota itseään tuolla. En tiedä mistä johtuu, varmaan siitä kun on vaan niin siistiä olla "kotona" :D

Ullasta ja Salamasta voinkin johtaa ontuvan aasinsillan MM-tiimiin. Tajusin vähän aikaa sitten, että kohtahan on jo ensimmäinen leiri. Ihan hyvä tässä vaiheessa, melkein olin jo menokalenterin suunnittelussa huhtikuuhun asti päässytkin. Vähänkö hauskaa! Tosi mukava päästä tutustumaan ihmisiin paremmin ja tokoilemaan niin perusteellisesti ettei ikinä :D Facebook-elämän perusteella leireiltä ei varmasti menoa, meininkiä ja viiltävää analyysia tule puuttumaan ;)

Ohjattuihin agilitytreeneihin ollaan viime päivityksen jälkeen ehditty kahdesti, tai no ei niitä enempää ole ollut tarjollakaan. Kävi tuuri sen suhteen, että kovat pakkaset laittoivat jäihin vaan yhden treenikerran.



Ensimmäisellä näistä kahdesta kerrasta tehtiin tällaista rataa. Sai valita tekeekö yksittäisiä ohjauksia vai pitkää rataa. Meinasin jo kallistua ohjaustekniikkapiiperryksen puoleen, mutta sitten rohkaistuin ja päätin, että joskus kai se olisi rataakin treenattava. Ei voi ehkä olettaa, että kisoissa homma pelittää, jos treeneissä ei koskaan edes yritä. En tiedä jäikö tästä hirveästi mitään hampaankoloon. Kun mie ohjaan, Riina kulkee. Yksinkertaista, eikö? Kepit haki paremmin kuin olisin kuvitellut. Ikuinen kehityskohde on miun omat ohjaussuunnitelmat. Osaan kyllä toteuttaa, kun joku kertoo miulle kuinka ohjaan, mutta jos itse pitäisi ottaa asiaan kantaa niin valitsen yleensä ne kaikista hankalimmat ja juuri siihen kohtaan epäsopivimmat ohjaukset :D Ei tähän varmaan auta kun pitkällinen "ajattelen ensin itse ja sitten vasta kysyn neuvoa" -kuuri. Tai sitten vaan vakoilen, miten muut aikoo ohjata ;)



Toinen rata oli tällainen. Tämä tuli itse asiassa meille varsin hyvään aikaan. Niin paljon kuin tykkäänkin niiden ohjaustekniikoiden kanssa piipertää (olen siis ehkä täysin oikean kouluttajan ryhmässä? :D), niin kai se pitäisi osata ihan vaan ohjata ja viedäkin sitä koiraa. Olen yliherkkä pitkien kaarroksien suhteen. Olen jotenkin ajatellut, että Riina hyppää kauhean pitkälle/ei tee tiukkoja käännöksiä ja kompensoi tätä sitten vauhdilla. Mutta kun ei se tee niin. Se kääntyy itse asiassa erinomaisen hyvin, kun vaan olen itse oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikein päin,yritän välttää tahdottomia pakkoliikkeitä ja ohjaan järkevästi. Ja kulkee lisäksi kovaa. Luulisi kelpaavan. Tässä, niin kuin ihan yleisestikin, auttaisi kun vaan luottaisin. Lupaan harjoitella, ja ryhmätreenit on siihen oikein otollisia, kun pystyn luottamaan siihen että joku huomauttaa jos koira häröilee.



Ryhmätreenien lisäksi on käyty useita kertoja tokovuoron yhteydessä hallilla työstämässä kontakteja. Mielenkiintoista, että kun asialle tekee jotain, se alkaa toimia. Meidän kontakteista tulee erilliskäskyttömät, nopeat ja hemmetin hienot. On tehty sekä puomia (jolla myös vahvistettu ylösmenoja längillä, toimii!) että keinua, molemmissa niin että palkka tulee vapautuksena edessä olevalle putkelle. Jos himmaa, vapautan vauhdista (tässä ei haittaa vaikka loikkaa kontaktin, kun ei olla juoksukontakteja opettelemassa), jos tulee hyvin, hyvästä pysähdyksestä 2on2off-asentoon saa palkaksi vapautuksen putkelle. Putki toimii hyvin meillä etupalkkana. Palloon tms. jumisi liikaa, en halua himmailua. Radalla kontaktit toimii jo, jos juoksen Riinan ohi eteenpäin, ei vielä kestä sivuirtoamista. Radalla en edes vaadi vielä mitään, työstetään vielä jonkin aikaa täysin erikseen. Vauhdin olen kuitenkin hakenut niin puomille kuin keinullekin hypyn kautta, ettei tule liian ruusuista kuvaa siisteistä ja hyvin onnistuvista suorituksista ;) Tosi hyvin Riina on alusta asti tajunnut kontaktit ilman "ota"-käskyä, se on ollut kertakaikkisen turha.

Cold as ice

On kuulkaa lenkkeilty jäällä! Paljon, joka päivä, muualla ei olla juuri käytykään. Suvi ja koirat on useasti ajelleet meille lenkkeilemään, mikäs sen mukavampaa (: Jostain kumman syystä Ellin vierailut ei ole päätyneet kameralle... Sillä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, että ne on Riinan kanssa ihan bimboja, kukaan siinä perässä pysy.

Taitoa vai tuuria?

Selkeää taitoa ;)

Olen erikoistunut lähikuviin.

Tätä kuvaa itken ikuisesti. Miksei kamera ole pystyasennossa ja miksei se ole tarkka?!

Sabikin pakotettiin osallistumaan kuvaustoimintaan. Ei arvostanut, mutta pönötti kun käskettiin.

Koulussa ei ole mitään hurjia aikoja tarvinnut viime aikoina olla, joten päivisinkin ollaan ehditty milloin mitäkin. Eräs kaunis päivä vierailtiin Taipalsaarella. Lenkkeily sujui porukalla kuin vahoina hyvinä aikoina :D, tai itse asiassa paremmin, koska Riina ja Sissi olivat unohtaneet, ettei ilman frisbeetä voi leikkiä. Siellä ne painelivat menemään ihan ilman meitä, niiden personal-viihdyttäjiä.

Ok myönnetään, oli se frisbeekin mukana. Yritin ottaa kivaa poseerauskuvaa tollereista, tuli tällänen.

Tämän lähemmäksi järkevää poseerausta ei älykäs bordercolliekaan yltänyt...

Inspiroiduin videosta, jossa joku mies käveli lumeen kaiken maailman taiteellisia kuvioita. Ehkä harjoittelen vielä hieman, ennen kuin lähden haastajaksi. Ihan selvennyksen vuoksi ilmoitettakoon, että siinä lukee Nea ja se on kirjoitettu ajelemalla lastenvaunuilla :D

 

Näin kaunista oli heti silloin jäiden tultua.

Joskus koppikin onnistuu!

Poseeraus onnistui, kun ei ollut Sissiä häiriötekijänä ;)

Mitä kaikkea

Survon nyt yhteen tekstiin kaiken, mitä on ehditty hommailla joululoman lopulla/nyt arjen alussa. Paitsi ei, tokot säästän omaan tekstiinsä, sitä on treenattu niin paljon.

Uutena vuotena meillä ei ihailtu raketteja, vaan lentäviä lautasia frisbeen muodossa ;) No joo, todellisuudessa Sabi taas pelkäsi kuollakseen ja Riina yritti lohduttaa. Turhaan ei ulkona iltakuuden jälkeen hengailtu.

Suunnistus
Harvoin sitä tammikuussa pääsee suunnistamaan. Lappeenrannassa oli loppiaisen aikaan kolmipäiväinen suunnistuscup, harmi että ehdittiin osallistumaan vaan yhtenä päivänä. Tuntui että meni kauhean hyvin, ei yhtään varsinaista hukkaa ja välillä juostiinkin. Silti oltiin jälleen kerran melkein viimeisiä :D Minkäs teet. "Oikaistiin" myös klassisesti suon läpi, jokainen voi itse päätellä säästyikö siinä aikaa vai kastuiko vaan jalat. Anyways, kiitos Leenalle ja Tikulle seurasta!

Jälkimetsä
Huolimatta miun valituksista facebookissa (protestoin sitä, ettei ole oikein hehkutta jäljestysmahdollisuuksia keskellä talvea, kun mie haluan lunta) päädyttiin samaiseen paikkaan myökin viimeisenä lomapäivänä. Ja kyllä kannatti, enpä muista mistä treeneistä olisi viimeksi jäänyt noin positiivinen ja onnistunut fiilis! Leena tallasi Riinan jäljen, pyysin 500 m ja noin sen varmaan sainkin, ehkä hieman pidempi? 9 esinettä (ainakin), joista 8 nousi mallikkaasti! Glitter-pullo sai Riinan mielestä jäädä metsään ;) Jäljen keskivaiheilla nosti pari esinettä niin, että meinasi jatkaa esine suussa matkaa, mutta kääntyi kun odotin hetken. Maasto vaihteli kivikkoisesta maaperästä mäennyppylöiden kautta suohon ja tasaiseen kangasmaastoon. Jäljestys oli todella varmaa, ei mitään hukkaan viittaavaakaan. Enkä siis itse tiennyt missä jälki menee. Kulmissa saattoi tarkistaa pari metriä toiseen suuntaan, mutta sitten lähti oikeaan. Minun mielestä (ainakin miun) metsäjälkikoira saa tehdä noin. Mieluummin tarkistaa kuin hukkaa. Ja jos mie alussa pohdinkin tän retken mielekkyyttä, en epäillyt asiaa enää siinä vaiheessa kun Riina veti nelivedolla metsään (:

Sabikin oli mukana. Ensin mietin mejää, mutta kun veret oli kateissa tehtiin Sabillekin ihmisjälki. Mie tallasin. 5 esinettä ja kaikki viisi se nosti! Miulle tuominen nyt oli vähän niin ja näin, mutta pienellä kannustuksella yritykset parani kerta kerralta. Sabin jälki ei ollut pitkä, en osaa arvioida. Parissa kohtaa oli nameja, mutta melkein tuntui että olivat haitaksi. Välillä meni liian korkealla nenällä ja jos en olisi hidastanut, olisi varmaan kadottanut jäljen. Välillä taas tosi tarkkaa jäljestystä. Tuo liiallinen itsevarmuus on varmaan jäänyt niistä mejä-jäljistä, ihmisjälkeähän Sabi on tehnyt ehkä kaksi kertaa aiemmin ;)

Laukaukset
Näitä kyllä treenattiin viimeksi ennen joulua, muuten ole muistanut tänne kirjata. Meni tosi hyvin, vaikka ammuttiin 9 mm. Seisoskeltiin taas vaan Riinan kanssa, ampumisen aikana ei siis tapahtunut mitään. Riina napitti miuta ja vähän ehkä kuulosteli. Tosi vähän. Odotti kai, että heitän pallon. Ampumisen jälkeen siis leikittiin. Lupaavaa on tällä hetkellä, toivottavasti kehitys jatkuu yhtä hyvänä eikä koeta takapakkeja.


Esineet, pienesineet, pudotettu
Ihan huvin vuoksi kertaalleen treenattu kaikkia. Vahvistuupahan jäljelle esinemotivaatio! Esine-etsintää tehtiin viimeisimpien hakutreenien lopuksi. Ei kovin suunniteltu treeni, Suvi vaan vei kaksi esinettä jo valmiiksi tallatulle hakualueelle. Sinne se Riina meni ja sieltä se esine suussa kaksi kertaa tuli, ei kai siinä muuta :D Suoria pistoja ei tehnyt, mutta upposi ja löysi. Se oli ehkä vähän huono, että näki kun Suvi tuli metsästä -> suuntasi viimeksi viedylle esineelle ensin -> lähetyslinja kieroutui entisestään. Palautukset muuten parantunett edellisistä treeneistä huimasti. Tuli hyvää vauhtia loppuun asti! Tajusi että nää on pk-hommeleita ja palautti eteen, ei sivulle ;)


Pienesineitä treenattiin sekä yksien tokotreenien yhteydessä että olosuhteiden pakosta hakutreenien lopuksi, kun Leena kadotti korvakorunsa :D Noh, korua ei löytynyt ja Riinalle pudotettiin maahan lohdutuspalkinnoksi kolikko (ei sillä että se sitä olisi lohdutuspalkinnoksi tajunnut ;)). Kerkesin jo olla hieman pettynyt ettei koira toiminutkaan oikeassa tilanteessa, mutta kotiinpäästyämme selvisi, että korvakoru oli ollut takertuneena Leenan vaatteisiin. Täten siis jalosti annan Riinalle anteeksi, ettei se löytänyt sitä :D Pienesine-etsinnät tokokentän laidalla sujui vähän liiankin hyvin: vaikka kuinka koitin piilottaa esineet kunnolla, Riina löysi ne tosi nopeasti.

Pudotettua tehtiin samaisen tokokentän laidalla, hiekka-/nurmikkopohjalla. Ekalla kerralla Riina ei oikein ollut kärryillä, vaan lähti suoran juostuaan etsimään pienesineitä. Toisella kertaa välähti paremmin, vaikka vähän ehti siinäkin juosta ensin esineen ohi.

Lenkkeily
Vaikka Ella häipyikin Englantiin, ei onneksi olla jääty täysin vaille lenkkiseuraa. Pitääkin muuten joku päivä hakea Elvi ilahduttamaan meidän lenkkeilyä :D Suvin ja Pinjan kanssa on lenkkeilty ennen/jälkeen treenien ja lisäksi eilen käytiin Taijalla ja Sissilla käppäilemässä. Mukavaa oli, vaikka Riina vähän mököttikin, kun välillä joutui kävelemään hihnassa ;)

Radalla taas

Tällä viikolla palattiin agilityn pariin joulu-/sairaslomalta. Kahdet treenit jo ehditty vetästä, tänään ja keskiviikkona.

Keskiviikon rata

Keskiviikon rata näytti miusta paperilla simppeliltä. Noh, ei ollut. Katsomani suorat linjat eivät suinkaan tarkoittaneet helppoutta, vaan hemmetinmoista kiirettä. Vähän lähdin soitellen sotaan ja se näkyi, kyllä oman vuoron jälkeen hiki virtasi. Edelleen hieman vaikeuksia itse hahmottaa hyviä ohjauksia: nyt kun olen oppinut ohjauskuvioita yritän tunkea niitä myös sellaisiin väleihin, joihin ei tarvitsisi. 5. ja 6. esteiden väliin ehdin persjättämään, kun vaan liikuin. Pieni epävarmuusmomentti siinä, kun koira oli hetken selän takana. Mutta kyllä se sieltä tuli kun ei muita vaihtoehtoja antanut. Kepit sujui yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen mainiosti leijeröiden. Renkaan jälkeinen elämä olikin sitten mielenkiintoista. Paremmin ehdin kun pysyin vasemmalla puolella, mutta oikealta sai tehtyä siistimmän ohjauksen ja vapautuksen putkelle. Sitä ei kuitenkaan täydestä matkasta/vauhdista saatu/keretty saada onnistumaan, tarttin etumatkan.

Perjantain rata

Tänään sitten vähän pienemmällä porukalla hallilla. Meidän ryhmäläisiä kuitenkin. Tykkäsin radasta! Huomio: kontaktit treeniin (tän kyllä tiesinkin), pohdin etupalkkaa/putkea etupalkkana (keinu oli tällä radalla tosi hyvä, siinä oon vähän sitä etupalkkaa hommaillut) ja luulen että jätän "ota"-käskyn pois kokonaan. Tällä hetkellähän Riina pysähtyy just siihen, missä sanon ota, ei välttämättä kontaktille. Sille sais ne niin makeiks, kun vaan treenais. Sinänsä tälläkin hetkellä noilla kontakteilla pärjää kisoissa, mutta haluan ne hienoiksi. Eikös kaikessa treenaamisessa kuitenkin pohjimmiltaan ole ideana nähdä kuinka se koira kehittyy ja kykenee parhaimpaansa? Huomiona myös, että kepit (etenkin avokulmat) ei oo niin huonot kun olen ajatellut. Niissä olen vaatinut liikaa vääriä asioita (täydellistä avokulmien osaamista itsenäisesti). Jäähkälenkillä just analysoin, että varmaan johtuu siitä, että lajit joita treenataan enemmän perustuu täysin koiran osaamiseen ja aktiivisuuteen, omistaja on (kokeissa) aika passiivinen. Agissa vaaditaan erilaista yhteistyötä. Kepeillä kun ohjasin niin ei mitään ongelmaa, ei yhtään virhettä. Ja loppuun vielä huomio, että Riina on ihana <3 5. esteeltä 10. kepeille se vaan kulki ja mie vaan ehdin, mainio tunne! Kiitos taas Nooralle hyvistä treeneistä!

Ennen ja jälkeen

Kahdet hakutreenit muistissa, ennen ja jälkeen yskäloman. Muistissa lähinnä siksi, että olen ahkerasti piirustanut ne pieneen vihkooni. Ekat treenit erittäin miellyttävät ja sujuvat, toisten arvo ehkä siinä, että antoivat ajattelemisen aihetta...

Ekoissa treeneissä ideana tyhjät. Nyt päätin oikeesti keksiä treeniin jotain ideaa ja yrittää suunnitella pistot järkevästi. Eka pisto oli tyhjä, etukulman tarkistus. Siinä ei ongelmaa, innolla mentiin. Sitten pysäytys keskilinjalla ja toisessa etukulmassa ukko. Kaikki ukot haukuttivat, vaihtelevia määriä. Se ei ollut nyt olennaista, ihan hyvin miun mielestä Riina on haukkunut, kuten yleensä. Tuolla etukulmaukolla oli sitten tehtävänä palkkauksen jälkeen hetsata Riina, että tänne jää, tule hakemaan. Tämän innostuksen jälkeen kaksi tyhjää, sujuivat hyvin, niistä "palkaksi" puolipupu. Tähän väliin sellainen testiluonteinen juttu, ei liittynyt tyhjien harjoitteluun. Laitettiin maalimies pressun alle tosi lähelle keskilinjaa. Niin paljon aina painotan syvälle uppoamista, että halusin nähdä onko Riina skarppina heti keskilinjalta lähtien vai avaako nenän vasta takarajalla. Noh, joko oli skarppina, tajusi ukon piilon ja tulkitsi asian jotenkin miusta, ihan sama, löysi kuitenkin :D Tai sitä kyllä toivon ettei silmillä tajunnut. Ikinä ei voi tietää. Loppuun kolme tyhjää yliheitoilla ja viimeisenä maalimies 50 metrissä.

Pidin tässä treenissä Riinan työskentelytavasta. Se meni dynaamisesti ja hyvällä draivilla. Juuri tällaista olen halunnutkin. Se oli töissä isolla t:llä. Treenattavaa jatkoonkin saatiin. Tyhjillä kyllä upposi syvälle, mutta muotoseikat oli vähän hakusessa. Saattoi työskennellä taaksepäin tai sitten palata miulle sellaisen piikin tehneenä. Näitä treenaamaan, nyt kun näyttäisi, että ollaan päästy yhteisymmärrykseen uppoamissyvyydestä! Riina pysyi myös kivasti hollilla, kun siirryttiin piiloilta keskilinjalle. Aika vapaasti annan sen mennä, mutta nyt oli kivasti kuulolla.

Äh, en osaa kääntää tätä. Tässä kuitenkin miun hienoakin hienompi piirustus.

Tänään sitten hakuiltiin yskäongelmaisten kanssa ;) Eli siis sellaisten, jotka ovat vielä karenssissa yskän takia, eikä normaaleihin treeneihin ole asiaa. Koirat kuitenkin jo täysin kunnossa. Tarkoituksena oli tehdä nyt sitä laatikkomuotoa niihin pistoihin. Ihan kiva ajatus ja pari hyvää tyhjää sekä yksi kiva löytö saatiin, mutta kyllä sitten joissain kohdissa väännettiinkin. Olisi pitänyt suunnitella järkevämmin, ja tehdä ensin laatikkomuotoa löydöillä enemmän. Vähän varmaan ajatuksia sotki se, kun Riina on joskus näitä osannut. Täysin osaamattoman koiran kanssa olisin varmaan toiminut järkevämmin. Kun siis tultiin alueen laitaan, Riina näki kahden maalimiehen kävelevän eri puolille aluetta. 1. maalimies jäi piiloon, toinen vaan käveli lenkin ja tuli pois. Ekalla ei ongelmaa, ehkä vähän oikaisi kulmaa, mutta kelpasi miulle. Toinenkin meni hyvin, mutta siitä Riina ei saanut asianmukaista palkkaa, eli pakenevaa maalimiestä, kun en ollut osannut selittää ideaani ihan oikein :D Ehkä järkkään liian monimutkaisia treenejä, kun en itsekään osaa ajatuksiani valaista. Kiitos kaikille treenikavereille, että jaksatte kuitenkin yrittää ;) Noh, siitä joka tapauksessa maalimies, juokseva tai ei. Lähetys piti tässä uusia, koska roiskaisin vaan Riinan menemään ajatuksella "kyllä se sitten näkee sen juoksevan maalimiehen". Nelonen taisi olla se jossa väännettiin. Ja väännettiin. Ensin meni kyllä syvälle mutta taakse, sitten meni suoraan muttei riittävän syvälle. Tätä toistui liian monta kertaa ja meinasin jo hermostua. Päätin, että toisen puolen maalimiehelle se ei pääse ennen kuin tekee kunnolla. Aina kun uusin lähetyksen, otin askeleen kohti metsää ja hetsasin Riinaa menemään eteenpäin. Asiaa ei auttanut se, että Riina ehti nähdä toiselle puolelle menevän maalimiehen. Lopulta kuitenkin onnistui ja sain lähettää toiselle puolelle.

Tämä palkkamaalimies sitten koiran palkattuaan hetsasi sitä, mutta tällä kertaa niin, että lähti kulkemaan aluetta keksilinjan suuntaisesti eteenpäin. Tällä yritin taas sitä, että eteneminen takarajalla vahvistuisi. En tiedä auttoiko, mutta seuraava tyhjä oli erinomainen! Tässä myös jotenkin itse liikuin hyvin. Ongelmahan on nyt siinä, että olen tottunut näyttämään Riinalle suuntaa niin kauan kuin haluan sen etenevän aluetta syvemmälle. Tämä johtaa ongelmaan, jossa en ehdi koiran takarajalla etenemisen aikana edetä itse keskilinjalla tarpeeksi. Ei kai auta kun ruveta lähteä lätkimään aiemmin ja luottaa, että Riina menee tarpeeksi sivulle. Toinen tyhjä tähän perään, tässä lähti hyvin, mutta sitten en puilta enää koiraa nähnyt. Palasi miun luokse takaviistosta, tuntui turhalta alkaa korjata siinä vaiheessa. Tähän väliin maalimies pitkillä haukuilla, jotta Suvi ehti tallata toiselle puolelle tyhjän piston muodon. Halusin loppuun tällaisen avun. Viimeisenä sitten löytö.

Seuraavassa treenissä tehdään kyllä laatikoita, mutta pelkillä löydöillä. Ei yhtään tyhjää ja löydöistä vaan pari suoraan edessä, muut etenee keskilinjaa jonkun matkaa. Näitä tyhjän piston tallaamisia en nyt hetkeen uskalla tehdä, koska viimeisellä Riina jo ihan rehellisesti jäljesti. Parissa lähdössä Riina muuten oli vähän levoton. Toivottavasti pelkkää taukointoa, kun kerran varasti (tuli kyllä hyvin ripeästi takaisin) ja kerran yritti inistä. Ei päässyt metsään ennen kuin hiljeni. Tähän otan alusta asti ihan nollatoleranssin.

Aika mukavaa oli kuitenkin treenata, välillä vaan pitää vähän vääntää ;) Sitten voi taas seuraavalla kerralla mennä paremmin!

Tämä on jopa oikein päin!