Riina 3 vuotta

Jo kolme. Toisaalta aika paljon, toisaalta ihan lapsi <3 Jatkamme yhteistä matkaa, toivottavasti yhtä ihanaa kuin tähän mennessä. Merkkipäivänä agilitya ja lenkkeilyä, se oli varmaan ihan mukava lahja.

Ulla hoiti konkreettisten lahjojen antamisen, kiitos hienosta takista! Se oli kyllä synttäreitten lisäksi harrastuksissa menestymislahja.

Toko vol. 2

Tässä viimein ne loput liikkeet ja niissä treenatut asiat.

Ohjattu: Tässä tehty vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Merkille vauhtia, kapuloille vauhtia, palautukseen vauhtia. On se miusta tuottanut tulostakin, asenne liikkeeseen on parantunut. Merkit etenkin on olleet oikein näppäriä. Suuntia vahvistettu lähinnä niin, että kapulat on olleet melkein merkin kanssa samassa tasossa, siinä on tullut sitä selkeää sivulle lähtemistä. Keskikapulaa olen parissa treenissä pitänyt tosi lähellä merkkiä, siitä Riina ei ole hämäytynyt.

Metalli: Ei tehty kauheasti, hypyllä ehkä kerran. Olen palkkaillut nopeita kapulan nostoja ja vauhtinoutoa tehty muutenkin. Välillä sivulle asti. Tässä on nyt hyvä asenne. Hypyllä tehtiin lähinnä vinoja kapulan paikkoja, niin että mie vein kapulan. Näissä ei vielä ihan hirveän hyvin hae vinosta lähestymisestä hypylle, eli parempi vaan heittää suoraa ;) Pitäisi tehdä paljon enemmän, että etenisi.

Tunnari: On tehty koemaisena, pitkältä matkalta ja lyhyeltä matkalta. Aika paljon palautuksia sivulle asti, niissä on ollut hyvä vauhtikin. Läheltä on tehty jotta saataisiin enemmän toistoja, pitkällä matkalla kompensoitu lyhyen matkan rumaa kapulan käsittelyä. Riina on tehnyt kivoja suorituksia, nostanut pääasiassa oman aina heti, kun on sille osunut. Kokeitten jälkeen alan varmaan tehdä sitä, että rivin/ympyrän/minkä tahansa muodostelman saa käydä kerran läpi. Piste. Jos jää sahaamaan, joutuu kapuloilta pois.

Kaukot: Pari kertaa pitkästä matkasta ekoja nousuja seisomaan/istumaan, muuten tolpan kierrolla tekniikkaa. Alkaa olla jo ehkä 75 % hyvä. S -> i vaihto on mennyt paljon eteenpäin! Sitä on lähinnä hinkattukin. Yhtään huonoja en ole hyväksynyt.

Koemaista on tehty nyt ihan ok usein. Siinä sos. palkka on toiminut, ylikeittäminen ( = haukku) välillä ongelma. Pari yksittäistä siirtymistä olen palkannut, mutta muuten ne on jääneet liian vähälle huomiolle.

Lahjattomat treenaa, vai treenaako?

Kyllä miun mielestä ahkerat treenaa, ja silloin niitä tuloksiakin on lupa odottaa. En siis juuri missään lajissa luota tuohon koirapiirien kestoviisauteen. Siitä en tiedä, onko treeni enemmän miuta vai koiraa varten, mutta väliäkös sillä jos toimii.

Flyballissa oon kuitenkin joutunut alentumaan tähän ankeaan treenaamattomuuden tilaan. Kerran on tehty, aikaa messariin kaksi viikkoa. Toisaalta silloin kerran kyllä sujui hyvin :D Vähän vaikea vaan harjoitella koko joukkueen suoritusta kun a) Vain 3/4 joukkueesta on paikalla ja b) yhden niistä 3/4 on aina oltava pallottaja. Tämän flyball-treenaamattomuuden aiheuttaman ylimääräisen enegian olen kuitenkin kohdentanut meidän pukusuunnitteluun. Valmista alkaa olla, vielä kun saisin jotain konkreettista ostettuakin. Suunnitelmiin on vaikea pukeutua ;)

Riinaakin v*tuttaa flyballin puute, "oi miksi en pääse treenaamaan?!"

Hallilaji, kiva laji

Agilitya. Viikottaisissa treeneissä käyty, lisäksi oltu hurjia ja käyty peräti kahdesti (!) ylimääräisesti treenaamassa. Tässä viimeisimmät ryhmätreeniradat:



Kontakteja on siis radalla ollut. Ne ei ole ihan niin loistokkaita radalla olleet kuin erikseen tehtyinä, siksipä viimeksi ominemme hallilla ollessamme tehtiinkin kontakteilla sitä, että mie irtoa sivusuuntaan. Se noilla radoillakin mätti, jos meen suoraan eteen päin, niin ei ongelmaa. Tässä käytin ihan palikkamallin mukaista etupalkkaa. Toimi, ja toimi myös puomin himmailuun. Annoin pari kertaa juosta suoraan kiinni palloon, sitten kerran/pari pysäytin sellasella perkeleellisellä "ota"-käskyllä (taas nää kontaktiaggressiot, pitäisköhän mennä hoitoon...). Otti kyllä täpäkästi!

Keppejä myös hiottiin keskenämme, lähestymisiä ja sitä etten juoksekaan mukana. Avokulmat on vaikeitavaikeita, umpikulmista hakee lähtöä tosi hyvin! Miun taaksejättäytymiset toimi myös.

Kuin uusi koira

Kattokaas tästä, miulla onkin ihan eriniminen koiran kuin ennen! Onnittelut vielä Ullalle kasvattajanimestä (:

Onneksi itse koira ei muutu miksikään <3

Rallytokon sm-kisat Lempäälä 9.11.

Kaksien "harjoittelukisojen" jälkeen oli aika suunnata siihen the koitokseen. Koepäivänä kyllä taas tuntui siltä, että mitähän järkeä tässäkin taas oli. Koiria oli paljon (n. 40-60 kpl/luokka) ja suurin osa niistä tuntui treenaavan lajia säännöllisesti ihan jossain ryhmässä. Sitten siellä oli yksi lappeenrantalaisten itseoppinut joukko... Ennen omaa vuoroa jännitys oli jotain järkyttävän kamalaa (ja edelleen syytän Ellaa jännityksen lietsomisesta :D). Alkoi jo tuntua epäreilulta koiraa kohtaan, kun tuntui etten saa pidettyä itseäni kasassa. Riina kävi hallissa ensin ihan vaan hengailemassa. Tehtiin jotain pientä kehien sivussa, ja Riina tuntui olevan hyvässä vireessä. Vielä radalle mentäessäkin tunnelma oli ihan ok, lähtö sujui paremmin kuin yleensä (vaikka hieman Riina otti jo tässä vaiheessa painetta), mutta toisella kyltillä eli houkutuksella kaikki hajosi. Riinaa kiinnosti pehmolelu ja aktivointipallo, mie annoin lisäkäskyjä ja koitin päästä radalla eteenpäin. Vielä seuraavalta kyltiltäkin Riina hetkeksi palasi houkutuksen luo. Luulin jo, että meidän suoritus oli hylätty, koska kuulin tuomarin sanovan jotain siitä, että koskin koiraan (jalka hipaisi vahingossa, kun otin askeleen Riinaa kohti). Loppurata menikin sitten vähän siinä, että halusin vaan pois koko tilanteesta. Ei kuitenkaan onneksi roiskittu liikkeitä miten sattuu, vaan Riina tsemppasi ja miekin keskityin paremmin: loput kyltit meni itse asiassa aika hyvin. Kontrollin puutetta tuli tällä kertaa pelkästä spiraalista, ei pujottelusta. Palkkasin Riinan normaalisti, vaikka vähän harmittikin.

Tuloksia odotellessa sitten mietittiin, että ei varmaan saada joukkueelle edes tulosta: sekä mie että Sonja oltiin epävarmoja siitä, oliko saatu hylätyt tulokset. Sitten kun tuloslistat saapui niin yllätyin kyllä melkoisesti, kun saatiinkin 87 p ja hyväksytty tulos! Olin jo totutellut ajatukseen hylystä. Tämä oli oikein iloinen yllätys ja tarkoitti sitä, että joukkueellakin olisi mahdollisuus tulokseen. On rallytoko kyllä siinä mielessä jännä laji, että tuntuu ettei ikinä voi tietää, mitkä pisteet saa.

 

Päivä oli pitkä ja sisälsi paljon odottelua, vaikka välissä käytiinkin Ideaparkissa syömässä ja ostoksilla. Meidän voittajaluokan koirakoilla meni tosi hyvin, ja päätettiin huvikseen jäädä odottelemaan palkintojenjakoa. Ei tietenkään uskottu mitään palkintoja saavamme, vaikka vähän tuloslistoja katseltiinkin sillä silmällä ja huomattiin, että meillä oli ihan hyvät pisteet. Palkintojenjako alkoi vihdoin ja sijoituttiin toisiksi! Oli kyllä aika hauskaa. Koko joukkue sai ruokasäkit, possunkorvat, lelut ja tietysti hienot mitalit. Kiitos meidän huippujoukkueelle, kyllä kelpasi ajella kotiin ;) Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Joukkuekuvasta kiitos Liisalle! Ollaan aika edustavia ;D

Koska talvi ei sitten tullutkaan

Hakutreenit jatkuvat. Kolmiin ollaan nyt ehditty, vaikka melkein joka vkl on jotain ohjelmaa ollutkin. Onneksi on sunnuntait. Ensimmäisissä näistä kolmista treeneistä tehtiin pelkkiä suoria pistoja. Kerrankin olin järkevä, enkä sotkenut tyhjiä heti mukaan, kun ei muutenkaan oltu hetkeen käyty. Treenit meni todella hyvin. Maasto oli selkeä ja Riina kulki kuin unelma juuri siihen suuntaan, mihin halusin. Ei tarvittu minkäänlaista säätöä. Tämä treeni kuitenkin myös linkittyi siihen meidän tyhjien harjoitteluun, sillä totesin, että Riinan on mahdollisimman paljon löydettävä tyyppejä suoraan edestä (ja pitkältä!), jotta sitten tyhjilläkin uppoaa.

Tänä viikonloppuna jatkettiin, eilen oltiin Puralassa. Ensimmäisellä lähti hyvin, mutta oli kuulemma ihan maalimiehen vieressä ottanut takajäljen ja harhautunut reitiltä. Eipä tuo haitannut, uusintalähetyksellä toimi. Toisellakin taisi ensin yrittää kaartaa liian aikaisin, mutta reagoi korjauskäskyyn ja suunnan näyttämiseen. Tyhjällä yritti myös oikoa, mutta pidin pääni ja hyväksyin vasta riittävän syvän piston. Yritin nyt myös ajoittaa hyvä-kehun oikeaan aikaa (= kun koira vielä uppoaa/etenee alueella, ei tule vielä miuta kohti). Viimeiset kaksi löytöä ok.

Miun taktiikka näissä tyhjissä on nyt siis ihan vaatiminen. Ei tarkoita naama punaisena koiralle huutamista, mutta vajaita ei hyväksytä. Osaa kyllä upota, ja sitä vahvistetaan edelleen sillä, että löydöt löytyvät pitkältä ja suoraan edestä. Laatikkoa voidaan tuskailla myöhemmin. Näköjään meidän tämän syksyn teema lajissa kuin lajiss on kriteerin säilyttäminen. Jos maasto antaa myöten, yritän myös kehua Riinan sillä hetkellä, kun se on uponnut riittävän syvälle. Yritin etsiä netistä hienoja tyhjän piston opettamistapoja, mutta pikaselvitys ei ainakaan tuottanut tulosta. Kaikki tuntuvat vaan lätkäsevän ne jonnekin sinne väliin. Toisaalta järkevää, koska en itsekään kannata mitään kikkailuja. Lisään myös nyt tyhjiä vähitellen treeneihin mukaan, jotta tasapaino niiden ja löytöjen välillä säilyisi.

Sinne sinkosi!

Häiriötreenit on tuottaneet tulosta - toimii myös metsässä.

Tänään Syvämaisella pienoisessa tuulessa. Alkuun yksi hyvä löytö, lähti kerralla oikeaan suuntaan. Toisella tyhjä myötätuuleen (tätä yritän myös jatkossa hyödyntää), meni yllättävän hyvin! Ei tarvinnut edes korjata. Siitä palkaksi yliheiton jälkeen löytö. Toinen tyhjä samalle puolelle kuin ensimmäinen. Lähti hyvin, mutta sitten yritti kaartaa liian aikaisin. Erittäin positiivista kuitenkin oli, että korjaukseksi riitti yksi käsky. Sitten etenikin tosi syvälle asti. Tämä johti siihen, että palasi keskilinjalle viistosti miun takaa, mutta siitä ei nyt välitetty. Tästä palkaksi löytö, ja loppuun vielä yksi löytö.

Jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä! Se ei ole tärkeää, että Riina tekee ekalla kerralla täydellisiä suorituksia, vaan se, että R pystyy muuttamaan toimintaansa kesken treenin/reagoimaan miun ohjaukseen. Siinä tulee jälleen kerran sitä arvokasta omaa ajattelua. Ilmaisut ei näissä treeneissä ole painottuneet, maalimiehet on haukuttaneet vaihtelevia määriä ja Riina on välillä seilannut, välillä ei. Ohje on ollut palkata, kun ei seilaa. Hyvin muuten kuului haukku tänäänkin hirveässä tuulessa, vaikka koira oli ainakin sen 50 metrin päässä miusta.

Toivottavasti ehditään vielä ennen lumien tuloa muutaman kerran metsään (vaikka lumentulokin olisi kyllä jo tässä vaiheessa suotavaa...). Yksi koulutuskin on vielä jäljellä, Kaisa Hilska tulee vetämään meille aamupäivätreenit parin viikon päästä ja valvomaan, onko oppi mennyt perille :D Viime sunnuntaina korkkailtiin kuitenkin hieman talvi- eli rakennusetsintäkautta. Oltiin Kaislarannan leirikeskuksessa Voisalmessa, eli kerrankin meillä päin. Pakko oli jo sen takia mennä. Riina etsi ihan mukavasti, mutta näki selkeästi, ettei hetkeen olla rakennuksilla oltu. Hajujen paikantamisessa oli hieman ongelmia, ne kun liikkuu niin eri tavalla sisällä. Korjaantuu varmasti sitä myötä, kun saadaan lisää treenikertoja alle. Positiivisena jäi mieleen se, että Riinalla oli alusta asti nenä auki. Bongasi ekan maalimiehen heti ulko-oven viereisestä vessasta. Takan päällä ollut maalimies oli vaikein, kuten kuvasta näkyy:

Lopulta miun oli melkein ohjattava Riina ukolle, jotta tajusi missä se oli. Huone, jossa oli ikkuna auki, oli myös hankala. Vei varmaan kaikki hajut ties minne.

Kirjoituksen kuvista kiitokset Sonjalle!

Kokoustusta ja paaaljon tokoa

Marraskuu ja koirayhdistysten syyskokoukset. Tähän mennessä oon käynyt kahdessa: Sapekon (oli muuten myös pikkujoulut!) ja Laun, tän viikon torstaina olisi Lpkyn. Sapekon kokouksessa meitä Riinan kanssa muistettiin kukkakimpulla, Frolic-pussilla ja "lahjakortilla" pallon ostoon pelastuskoiraksi valmistumisen vuoksi. Kiitti kaverit! Kukat kuihtui, mutta pallo on vielä ehjä ja herkkuja jäljellä. Laun kokouksessa positiivista oli, että saatiin yhdistyksen päättäviin elimiin uutta verta. Josko niitä muutoksia sitten pikkuhiljaa...

Ellan kanssa ollaan pari kirjoitusta sitten mainitsemani tokokoulutuksen jälkeen oltu huippuahkeria tokoilijoita. Viikoittain, monta kertaa viikossa. Edistystäkin on tapahtunut, sehän on aina se paras palkka. Kirjaanpa muistiinpanot perinteisesti liikekohtaisesti:

Paikkaistuminen: Tehty ehkä n. joka toisella kerralla. Kertakaan ei ole näissä treeneissä mennyt maahan. Läheskään joka kerta ei olla jaksettu piiloa etsiä, mutta en ole huomannut eroa oltiin piilossa tai ei. Satunnaisesti kehun Riinaa istumisen aikana siitä, kun katsoo kohti miuta/piiloa. Agilityhallilla se oli viime viikolla hauska kun laitoin sen kesken treenien istumaan: oli tosi ryhdikäs ja varma, pää ei liikkunut senttiäkään, mutta silmät pyöri :D

Paikkamakuu: Tehty, öö, kerran? Ehkä voisi pari kertaa koittaa ennen koetta, nyt kun ei ole tullut tehtyä metsässäkään.

Seuraaminen: Kriteeri on säilynyt, halleluja! Alkuun tehtiin tosiaan kuuri niitä häiriötreenejä, sen jälkeen ollaan tehty teemoittain teknisiä asioita (käännökset, tempot yms.). Parilla viime kerralla otettu mukaan pitemmät, liikkuroidut pätkät. Niissä kuumuu ja ääni meinaa päästä, mutta haukkunut ei pahemmin ole, vinkunut vain. Pitää miettiä rupeaako huomauttamaan siitäkin, vai toivooko että häviää palkkaamattomuudella.

Zeta: Asentojen erottelua ollaan tehty yhdessä treenissä niin, etten anna mitään apuja, ja olin vielä kylki Riinaan päin. Tätä pitäisi yrittää vaikeuttaa ja olla selin. Istumista on tehty hieman enemmän (koemaisissa treeneissä), kyllä se sen osaa ilman vartaloapua, luottoa kehiin vaan!

Ruutu: Pysynyt aika hyvin kasassa koko ajan, seuraavassa treeneissä voisi ehkä olla pallo ruudun perällä. Mutta ei ola peruuttanut, päin vastoin mielettömällä draivilla vetänyt hyvään kohtaan ja jopa stoppaillut seisomaan. Näissä tykkään, kun näen että joutuu ajattelemaan -> usein on jo menossa maahan, kunnes itse korjaa. Merkit on olleet myös nättejä, niisäs on saatu vauhti pysymään hetsaamalla/aktivoinnilla. Tehnyt myös koemaisissa hyvin!

Mainitsen nyt tähän kohtaan Riinan yleisen kehityksen tämän syksyn aikana. Olen saanut luotua sille sellaista oikeaa "bortsuasennetta" (kova vauhti, näyttävät suoritukset, hyvä intensiteetti), mitä olen halunnutkin. Tämäkään ei vaatinut kuin sen, että lähti rohkeasti hyödyntään viisaiden ihmisten hyviä neuvoja asian eteen päin viemiseksi. Varmasti ei vielä kokeeseen kaikki tämä kehitys heijastu ja epävarmuutta voi olla, mutta ainakin ollaan oikealla tiellä! Sosiaalinen palkkaus on myös toiminut erinomaisen hyvin edelleen.

Luoksetulo: Ollaan palattu takaisin lähinnä stoppien hiomiseen, ja tänään se tuotti tulosta koemaisissa treeneissä! (Riina luuli kyllä ehkä että Ella palkkaa sen, mutta ihan sama, olen iloinen :D) Ollaan tehty niillä kahdella tavalla, mitkä vissiin jo aikaisemmin mainitsinkin: pallo jalkoihin tai pitkältä matkalta stoppi miun lähellä. Nyt yksissä treeneissä tiedostin, että palkkasin vähän huonommasta stopista, hyi minua. Jatkossa lupaan vaatia aina kunnon jarrutuksen. Näissäkin on kyllä asenne näkynyt ja lukkojarruja on saatu, hyvähyvä.

Loput liikkeet säästetään ensi kertaan.

Agikisat Lpr 27.10.

Ensimmäisen rallytokokokeen jälkeisenä sunnuntaina käytiin kotihallilla juoksemassa yksi agirata. Oli kiva kisata, ei jännittänyt enkä varmistellut mitään. Niinhän niitä tuloksia yleensä tuleekin. Vähän piti välillä kalastella, mutta tyylipisteitä ei jaeta. 0, 2.luva ja 2.sija. Täällä oli vielä melkein paremmat palkinnot * mums viipurinrinkeliä*. Ennen palkintojenjakoa ehdittiin lenkkeilemäänkin, olipas mukavaa painella menemään pitkin peltoja :D Rata on videoitu miun kännykkään, katsotaan siirtyykö se lähivuosina tänne asti...

2 x rally

Itse asiassa kolme viime viikonloppua ollaan panostettu rallytokoon kisaamisen muodossa, mutta sm-kisoista sitten kokonaan oma kirjoituksensa. Pari viikkoa sitten ajeltiin kuitenkin Janakkalaan (vähän turhan pitkä matka) viimeiseen alo-luokan kokeeseen. Halli ja rata oli kivoja, hirveesti muuta en muista. Ajettiin 3 tuntia ja sit suoritettiin 3 minuuttia :D Oltiin jo kolmansia, ja koska toin Riinan halliin vasta rataantutustumisen jälkeen jäi halliin totutteluun ehkä hieman liian vähän aikaa. Riina oli ulkona kivasti kuulolla, mutta hallissa meinasi häiriöt häiritä. Olisi kannattanut käyttää se hallissa, viedä autoon ja sitten vaikka rykäistä suoraan radalle.

Radan ensimmäiset askeleet oli ärsyttävää haahuilua, mutta viimeistään toisella kyltillä sain Riinan hereille. Lopussa ei sitten ongelmaa keskittymisen kannalta ollutkaan. Ainut kyltti, jota suoritettaessa Riina hieman purrasi (pelkäsin että se ääntelee liikaa, turha pelko) oli koira eteen ja sitten ne peruutukset. Virhepisteitä saatiin 360 asteen käännös vasempaan (kontrolli, Riina blokkasi miun liikkumista), pujottelu (taas se kontrolli, taas blokkasi) ja koira eteen, jotain kautta sivulle (Hitaasti suoritettu liike: lähti tulemaan eteen, mutta päättikin yrittää takaisin sivulle. Sain korjattua heti, mutta aikaa tietty meni.). Näin ollen 97 p, RTK1 ja 3. sija. Palkinnot oli kyllä mainiot, ei mitään rupuisia pystejä niin kuin tokokokeissa, vaan lahjakorttia ja ruokaa.

Seuraavalle viikonlopulle saatiin sitten peruutuspaikkaa rallyyn Lahteen. Ihan mukava oli tuo avoin luokka korkata jossain muualla kuin siellä sm-kisoissa, se jännitys oli tarpeeksi kamalaa ilman ylimääräisiä muuttuvia tekijöitä. Pienten järjestelyjen jälkeen mahduttiin Sonjan ja Tiinan kanssa samaan autoonkin. Lahtelaisillakin oli kiva halli, ai että oon kateellinen! Rata alkoi taas vähän haahuillen, joten päätin ekalla kyltillä käskeä Riinan istumaan (normaalisti ei käskyä, koska ainahan seuraamisesta istuudutaan). Se ei sitten ollutkaan niin hyvä idea, koska Riina läväytti itsensä maahan. Uusimisella no problems. Seisomisen kanssa oli ongelmia: Riina koski kylttiin ja nousi seisomaan/seisoskeli kovin epävarmana. Pujottelusta kontrollin puutetta, eli normikamaa. Ja sitten se houkutus. Ei hyvänen aika. Kyllähän ei-lähes-koskaan namilla palkkautuvan koiran voi hyvin olettaa jäävän denta sticksin lumoihin, eikö vaan? Huoh. Pienellä maanittelulla päästiin jatkamaan matkaa. Hyppy sujui tosi hyvin, ei rynninyt ylimääräisiä. Noista virheistä kertyi pistevähennyksiä yhteensä 11 p, eli tuloksena 89 p ja 5. sija. Oltiin tyytyväisiä, luulin että houkutuksesta olisi lähtenyt enemmänkin pisteitä.

Päivän päätteeksi käytiin vielä huvittelemassa Halloween-rata, ihan hauska :D Ekalla kierroksella Riina keskittyi huonosti (oli varmaan väsynytkin), mutta sitten kun tein lyhyempiä pätkiä ja palkkailin niin sujui hyvin. Paluumatkalla Arwo ja Ruusa sai tuloksista hampparit, mutta Riina pitäytyi terveellisellä linjalla. Lupasin sille kuitenkin pallon sm-kisoista, jos menee hyvin ;)

Agilitymuistio

Tässäpä viimeisen kolmen viikon treenit. Ollaan ainakin oltu läsnä kaikissa treeneissä, aktiivisuutta sekin. Ja kerran jopa käyty omineen hallilla, se on jo jotain! Tuo alin tuotti hieman muistamisvaikeuksia. Onneksi ei päästy niin pitkälle, että olisi koko rata pitänyt muistaa. Ja opettelin sentään sitä jo etukäteen. Ko. radalla huomasin, että takaakiertoja olisi vahvistettava kauempaa, sillä lailla että mie en oo ihan koiran vieressä. Uusina ohjauskuvioina vippaus (?) ja takaakierto-sylkkäri -yhdistelmä. Molemmat saatiin lisätreenillä menemään, mutta vippaus taisi kulkea sujuvammin. Kyllä myö kehitytään.

Ylimmästä radasta en enää muista muuta kuin sen, että meni mukavasti. Suurempia ongelmia ei ollut, Riina ohjautui hyvin. Keinulla tarvitsee miut viereen vahvistamaan. Mistä päästäänkin noihin kontaktitreeneihin. Treenien alussa sanoin, että miulle kelpaa vähän sinnepäin kontaktit, ei riitä resurssit parempien treenaamiseen. Noh, Riina oli eri mieltä. Teki tosi kivoja 2on2off:ja sekä A:lla että puomilla. Ehkä siis sittenkin tehdään kunnolliset kontaktit, on vaan varauduttava siihen, että aikaa menee enemmän. Puomilla Noora sanoi että meidän kannattaa treenata putkihäiriön avulla, koska ilman sitä sujuu jo aika hyvin. Putkella saadaan niitä virheitä ja sitä myötä kriteeri selväksi (eikö näistä kriteereistä pääse missään lajissa eroon?!) ja vaikeutta lisää tietty. A/putki-erottelu teki oikein hyvää, haastavaa oli! Keinulla etupalkka tuntui ainakin näin kertakokeilulla tosi toimivalta. Siinä saa just niitä omia irtoamisia ja 2on2off-asentoa vahvistettua. Riina teki varmaan ekaa kertaa ikinä parit kivat kontaktit keinulla ilman, että mie olin ihan vieressä (myöskin ilman palloa).

 

Tokokoulutus Lpr 20.10.

Jos haluaa tokokoulutukseen, kannattaa järjestää sellainen itse :D Mari Leiviskä ja Angelica Leiman kouluttamassa, tykkäsin tälläkin kertaa. Ja toki muutkin olivat isona apuna järjestelemässä, kiitos ainakin Ullalle ja Leenalle sekä Sbcak ry:lle, joka rahoitti äkillisen rahavajeen ;)

Koulutus tapahtui perinteisesti aamu- ja iltapäiväryhmissä, puolessa välissä päivää piipahdettiin Hesessä ja vaihdettiin kouluttajia. Myö oltiin Riinan kanssa ensin Marin ryhmässä. Aloitettiin seuraamisella. Mikä siinä onkin, että tasaisin väliajoin täytyy maksaa jollekin siitä, että se kertoo miulle asioita, jotka tiedän jo? Kun näytettiin meidän seuruuta Marille pätkä, saatiin kommenteiksi että Riina väläyttelee hienoa osaamista, mutta sitten saattaa yhtäkkiä alkaa haahuilla. Ja niinhän se tekee, paitsi ettei tee enää. Ollaan nyt n. kuukauden päivät ehditty treenata uusilla opeilla ja hyvin toimii. Meidän ohjenuora on siis ollut tämä:

• vaadi koiralta sen tasoista suorittamista, johon se pystyy -> huomautan heti, jos kontakti laskee, sitä ei sallita
• kuureina häiriötreenejä, koska niissä koiralle on helppo tehdä selväksi liikkeen kriteeri (tätä en ole ennen ajatellutkaan, oon pitänyt niitä vähän ylimääräisenä kikkailuna) -> tehtiin näitä ainakin kaksi viikkoa koulutuksen jälkeen, ja auttoi kyllä
• miut pitää saada vierotetuksi pallon kädessä pitämisestä, koiralle se ei ongelma: jos haluan tehdä helppoja ja palkitsevia pätkiä, mieluummin lyhyt seuruu ilman palloa ja heti palkka, kuin pitempi pätkä pallolla -> samalla helppo tehdä täsmätreeniä käännöksiin, askeliin yms. (näitä jossain vaiheessa teinkin, mutta sitten ne jäi...)

Kiva oli kuulla, että motivaation hakemisessa olin toiminut ihan oikein, mutta kuulemma kaikille pelkkä ainainen motivaation kasvatus ei tuota toivottua lopputulosta, on myös vaadittava ja pidettävä kriteeristä kiinni. Riina kuuluu ilmeisesti niihin kieroihin yksilöihin, jotka yrittävät luistaa tehtävistään tilaisuuden tullen (mistä lie oppinut...?) Kun säännöt tekee selväksi, ei ongelmaa ole.

Häiriötreenit käynnissä.

Ja sujuihan se!

Tunnaria katsottiin myös, ja tietenkään palautusongelma ei tullut treenissä esiin sillä tavalla kuin olisin toivonut. Saatiin kuitenkin kommenttia, että palautuksen vaihtaminen sivulle on ollut varmaan järkevää, ja että palautukseen kannattaa hakea varmuutta ihan vaan rutiinin kautta. Eli toistoja ja sitten vähän lisää toistoja. Sellainen hyvä vinkki myös, että pitkän matkan sijaan tehtäisiinkin lyhyeltä matkalta, ja tässä vaaditaan se sivulletulo ennen palkkausta. Tässä harjoituksessa monta kasaa ja lähetys kapuloille rento, ei koemainen. Näin saadaan paljon toistoja -> rutiini. Eipä kyllä olisi juolahtanut pieneen mieleenkään, että ylilyhyitäkin voi tehdä. Ihminen on tapojensa orja. Nyt ollaan tehty vaihtelevasti ylilyhyitä ja ylipitkiä, tuntuu toimivan. Kerran on tehty koemaisen treenin yhteydessä koemainen tunnari, jeejee se toimi!

Tunnarihommissa.

 

Välillä oli odotettava vuoroaan.

Iltapäivällä Ansun opissa. Aloitettiin luoksetulolla ja keskustelulla siitä, kuinka se on ehkä vaikein liike saada hyväksi ja ylläpitää se sellaisena. Piristävää :D Tähän liikeeseen tarvitsee kuulemma olla monia eri treenitapoja, joita on vaihdeltava, jotta ne toimivat. Meidän pallot merkeillä-treenitapa on siis varmaan ollut ihan hyvä, mutta nyt on hetkeksi vaihdon paikka. Nyt on tehty pitkältä matkalta ja kovasta vauhdista pysähtymisiä miun lähellä (näissä oon saanut esiin just sellaista suorittamista, mitä luoksetulolta haluan! ihania jarrutuksia <3) sekä sitten sellaista, että appari ( = Ella :D) heittää pallon Riinan jalkojen juureen kaukana miusta. Näillä kahdella tavalla toivon, että saan pidettyä liikkeessä kivan tasapainon. Ainakin niin kauan, kunnes on taas aika vaihtaa treenitapaa.

Toiset treenasi ohjattua.

Kaukoissakaan ei oikeestaan mitään suurta ja ihmeellistä, tultiin siihen lopputulokseen, että parasta olisi saada koira itse tajuamaan takapään käyttö (ei apuvälineitä). Tähän tolpankierrot ja siitä tehtävät asennot on ihan hyviä ja tässäkin sen kriteerin olisi säilyttävä...

Kiitos kaikille osallisille mukavasta päivästä, meidän treenit ainakin piristyi ja selkeytyi koulutuksen annin ansiosta. Eiköhän oteta keväällä uudestaan!

Palkka oli ansaittu.

Kirjoituksen kuvista kiitos Leenalle!