Toivotellaan

Koska jouluntoivotukset ovat päässeet täältä blogista unohtumaan, hoidamme kaksi asiaa kerralla ja toivomme tämän kuvan

myötä, että KAIKILLA OLI OIKEIN MUKAVA JOULU ja samalla toivotamme ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2014!

The masterplan

Alias ensi vuoden tulostavoitteet. Olen tätä mielessäni vatvonut ja vatvonut, mutta nyt päätin vaan kirjoittaa, en ajatella.

Toko

• Tärkeimmät ensin, lyhyesti ja ytimekkäästi: FI TVA (tähän muuten hei ehkä sisältyy joku näyttelyaspektikin, mutta se ei nyt saa omaa osiotaan).
• Yritämme kisata vähemmän kuin vuonna 2013. Ennemmin panostetaan siihen, että kokeeseen mentäessä on oikeasti realistiset mahdollisuudet saada haluttu tulos.
• Jatkamme varmuuden ja kisarutiinin metsästystä, on se jo tuloillaan.

Agility

• Kesään mennessä nousu kolmosiin.
• Loppuvuodesta yksi sert kolmosista, ei tosiaankaan väliä onko hyppy vai agi :D
• Pidetään kynsin hampain kiinni meidän mainiosta treeniryhmästä!

Tähän sellainen välihuomio, että juuri tällä hetkellä itsellä on paras motivaatio tokoon ja agiin. Varmasti johtuu osaksi siitä, että kesä/syksy ollaan tosi ahkerasti metsäilty ja raunioiltu, eli noiden suhteen on tullut vähän sellainen yltäkylläisyys. Kevääseen mennessä into hakuun + muuhun on varmasti taas katossa!

Pelastushaku, -rauniot ja jälki

• Listaan nämä nyt poikkeuksellisesti yhteen, koska niitä yhdistää laukauksensieto. Jos ei saada paukkuja kuntoon, on kisaamiset aika kortilla. Toisaalta tällä hetkellä en ole ollenkaan epätoivoinen, Riina on ollut tosi hienosti ampumistreeneissä. Jos muut siinä onnistuu, niin myökin!
• Hausta pyritään käymään taidontarkistus, ihan vaan ettei itselle sitten seuraavana vuonna tule paineita, kun se olisikin pakko saada läpi. Varmaan syksyyn ajoittuu tämä.
• Raunioilta peruskoe, loppukoe ja PERA-A. Kaikki riippuu laukauksista. 
• PEHA-A. Kts. edellinen kommentti laukauksista.
• Jälki on vähän niin kuin meidän viimeinen oljenkorsi. Eli jos laukaukset ei ala ottaa sujuakseen, suuntaamme jälkikokeisiin. Siinä tapauksessa voisi yrittää sekä peruskoetta että loppupäivää, muussa tapauksessa pelkkää perusta. Ehkä. Tämän lajin kohdalla miun motivaatio ei ole kovin korkealentoisissa tunnlemissa. Tehdään harvakseltaan, niin ehkä mielekkyys säilyy.

Rallytoko

• Kuulostaa varmaan tosi piristävältä, kun sanon ettei oikein ole motivaatiota tähänkään :D Käydään se yksi avo-tulos ennen lajin virallistumista, niin onpahan sitten oikeus voittajaluokkaan, kun innostus taas saapuu keskuuteemme ;) 

Flyball

• Tähän taas olisi motivaatiota, harmi ettei juurikaan kisoja. Mutta sentään todennäköisesti yhdet enemmän kuin tänä vuonna, nimittäin Messarin lisäksi Maailman voittaja -näyttelyssä. 
• Voisin yrittää olla se aktiivinen ihminen, joka kokoaa porukkaa treenaamaan. Olisi oikeasti mielenkiintoista työstää joukkueen suoritusta ja katsoa, kuinka hyvään pystytään! 

Sabi ei nyt saa varsinaista omaa osiotaan, kun se ei oikein harrasta, sillai kunnolla. Yhteinen toive terveydestä pätee niin kaksi- kuin nelijalkaisiinkin, mutta Sabi saa tähän ihan oman alajaostonsa, jonka nimissä toivotaan nivelrikko pois mielistä, silmistä ja nivelistä. Jos Sabi vaan on kunnossa aion kärrätä sen mukaan joka paikkaan ja syöttää sille nakkeja, kun se tekee sen liikuttavaakin liikuttavampia kaukoja <3 Ei ole ehkä mitään suloisempaa, kuin pää kenossa silmiin tapittava tolleri, joka yrittää meditoida nakinpalaset taskustasi suuhunsa :D 

Hieman tuossa lopussa harhauduin sivuraiteille, mutta Sabin suloisuus voittaa järkevän ajattelun ihan 6-0. Onhan tuossa taas tavoitetta kerrakseen, tuskin kovinkaan paljon tätä vuotta hidastempoisempi tapaus on ensi vuodesta tulossa. Sitä innolla odottaessa!

Hei hei tämä vuosi.

Katseet kohti tulevaa!

   

Vuosilomalla

Ennemmin pakkolomalla sanon minä. Mutta enää en alennu surkutteluun, Riina alkaa olla kunnossa ja eteen päin mennään. Ekat kaksi päivää saikusta vaan maattiin, sit ei enää oma pää kestänyt. Sisällä pieniä treenejä ja ulkona käppäilyä aina senhetkisen kunnon mukaan.

Ihan en enää muista päivä päivältä, mitä ollaan tehty, mutta sama kai se jos ne kokoaa yhteen, kovin montaa riittävän rauhallista liikettä ei tokossa ole, että oltaisiin niitä voitu treenata ;) Etenkään, kun päätin, että noutokapulat saastuvat, jos niitä käyttää kipeänä :D

Tunnari: 
Tarkoitus oli tehdä sisällä haastetunnareita. Yritettiin sekä sellasta, jossa kapulat ovat korostetun lähekkäin, että sellasen tornin rakentamista. Torni oli vaikea! Lähekkäin olevat kapulat vielä jotenkin meni, mutta tornin myötä iski epävarmuus. Siirryttiin sitten pariksi kerraksi tekemään ihan vaan normaalia. Niissä pari todella hienoa ja itsevarmaa suoritusta, nätit palautukset! Kapulankäsittely on viime aikoina ollut erittäin hyvää ellei täydellistä, ei pureksintaa, ei mitään! (Kop, kop)

Paikkaistuminen: 
Tätä on tehty sen verran kun mie oon jaksanut kykkiä piilossa :D Muuten hyvin, olen naksutellut eteen päin katsomisesta, mutta kerran Riina lähti tulemaan miun luokse kun kiinnitin liikaa huomiota Sabiin. Kateus iski, kun Sabi sai piilosta lenteleviä nakkeja. Pidän tätä kuitenkin "parempana" virheenä kuin maahanmenoa, tämähän tarkoittaa vaan, että häiriönsietoa tässä liikkeessä on harjoiteltava enemmän.

Liikkeestä maahanmeno:
Tätä olen nyt lähtenyt rakentamaan uudelleen pään maahan laittamisen kautta, ja yritän oikeasti tosissani pitää kriteeristä kiinni! Kuinka helppoa olisikin hyväksyä vähän sinne päin, Riina nimittäin menee tosi hyvin maahan "leuka"-käskyllä, muttei aina laita leukaa heti maahan. Pitää pohtia, haluanko sen pään sinne maahan, vai käytänkö tätä käskyä taas vaan varmuuden hakemisessa, niin kuin paikkamakuussa aikoinaan. Niin tai näin, haluan nyt vähän aikaa vahvistaa ihan sitä pään laittamista, jotta saadaan asenne liikkeeseen muutettua. Riinahan jostain syystä keksi olla pitämättä liikkeestä maahanmenosta juuri ennen tätä meidän pakkotreenitaukoa. Ajattelin, että se olisi jumissa, mutta ehkä kuitenkaan ei, koska menee oikealta puolelta seuraamasta hyvin maahan. Voi olla, että se on yhdistänyt liikkeestä maahan käskemisen rangaistukseksi, koska alkuun kielsin sitä tällä tavoin haukkumasta seuraamisessa. Asenne on siis muutettava.

Kaukot:
Ai että näitä on väännetty! Läheltä olkkarin matolla, ja yhtään huonoa s -> i vaihtoa en oo hyväksynyt. Ihailen itsekin omaa tahdonvoimaani. Vaikka on pysynyt paikoillaan, mutta liikauttanut tassua, palkkaa ei ole tullut. Väleihin peruuttamista ja pyörimisiä, että on saatu ajatusta taakse, nää on miusta toiminut nyt paremmin kuin kierrot. Ahkera harjoittelu kantoi hedelmää eilen, kun tehtiin pihalla tosi kivoja ja kivalla asenteella tehtyjä kaukoja. Matkaa vaan lisää ja seuraavaksi aletaan nipottaa seisomisen painopisteestä.

Sivullaolo:
Tai lähinnä kontaktin pito. Avautuva ovi ja askeleet selän takana on tosi pahoja häiriöitä. Varmaan, kun ne on niin hienovaraisia, ja yleensähän Riina sisällä reagoi, jos jotain noista tapahtuu (ts. menee ovelle katsomaan, kuka sieltä tulee). Mutta siitä tykkäsin, että Riinalla oli aika korkea vire tarjotessa perusasentoja, siis sisätreeneissäkin! Miulla on joku asennevamma sisätreenaamisen suhteen. Kun Riina oli pieni, se oli vielä jotenkin luontevaa, mutta nykyisin tehdään liian vähän. Olisi kuitenkin aika helppo tapa hioa tekniikkajuttuja yms.

Tässä vielä Riinan vapaamuotoisemmat, pakkoloman aikaiset harrastukset kuvin:

Uusien, joululahjaksi saatujen lelujen esittely kaikille ja koko ajan. Eniten on ehkä saanut kärsiä Ella :D Myös Sabi on tässä tosi hyvä.

Piparinpaisto. No hei, onhan ne oikeenlaisia pipareitakin!

Vaikka toisin saattaisi luulla, tämä kuva kuvastaa nukkumista, ei silmäkulmien alta murhaavasti mulkoilua (sitäkin kyllä ehkä joskus tapahtuu).

Tännäkösenä se istuu puoliksi miun vieressä, puoliksi päällä ja vaatii rapsuttamaan :D

Aika heikolta näyttää tämän (ja ensi) vuoden jäätilanne.

Tämä nyt ei liity mitenkään meidän lomaan, mutta panta on edelleen kaunis (ja ehjä!) ja tuleepa esiteltyä Riinan palkintopeittokin.

 

Halvat huvit ja jumppailua

Perinteitä kunnioittaen

Virallinen katsaus menneeseen, tavoitelistaus ensi vuodelle sitten omassa kirjoituksessaan, ettei menisi liian sekavaksi. Koska ystävämme kennelyskä pilasi loppuvuoden kisasuunnitelmat (no joo, ei ne ollut kun yhdet agikisat), on sama jos katsastellaan jo hieman etuajassa.

Tässä tavoitteet vuodelle 2013 kopioituna viime vuoden joulukuulta:

Riina
-tokossa nousu evl:lään yksi ykkönen/luokka-taktiikalla, onhan meillä koko vuosi aikaa. Koesuoritukset eheämmiksi ja varmemmiksi, ja siihenhän auttaa niissä kokeissa käyti. Eli aktiivista kisaamista.
-pelastuskoiraoikeudet spekl:n kautta, eli 3 x hakukokeen suorittaminen
-rauniosoveltuvuus ja -peruskoe
-jäljen peruspäivä ja -pimeäkoe
-pk/peko-puolella kisaamista kenties, katsotaan nyt sitä ampumista. Lajiksihan nyt voi valita haun tai rauniot, sellainen etsintäkoekin houkuttelee...
-agilityssa virallisten kisojen korkkaaminen ja nousu kakkosiin
-rallytokossa nousu voittajaluokkaan, tätä rajoittaa se, että kokeita järjestetään aika rajoitetusti
-flyball-kisoja olisi mukava löytää edes yksi tai kaksi
Onhan siinä listaa, mutta mikään näistä ei edelleenkään ole elämän ja kuoleman kysymys.
 
Sabi
-nyt oikeasti sitä mejää (tai miksei ihmisjälkeäkin), ja mieluummin jo kesän aikana, eikä sitten marraskuun lopussa
-Riinan treenien häiriköinti + omaksi iloksi treenailu jatkukoon!
-koiran elämän viettoa: uimista, pitkiä lenkkejä, pallon hakemista, kaikkea mitä toivoa saattaa

Ja näin siinä sitten kävi:

Riina

Noustiin kyllä evl:lään! Tosin koska tämä tapahtui jo helmikuussa (oikeus evl) / toukokuussa (ekat kisat), ei saavutus lämmitä enää näin loppuvuodesta. Tuloksia ollaan saatu luokasta jos jonkinmoisia, muttei sitä ykköstä/niitä ykkösiä. Jaa eheys ja varmuus... no tota joo. Kisattu ollaan kyllä, siitä ei voi syyttää, mutta sanotaanko nyt vaikka näin että tässä on tavoitetta ensi vuodellekin :D

Näin tapahtui (: Syyskuussa Riinasta tuli virallinen hälytyskoira <3 Ei turhia koekäyntejä, vaan kolme täsmäiskua.

Soveltuvuus saatiin läpi, perusta yritettiin, mutta kaatui laukauksiin. Ihan hyvin.

Peruskoetta käytiin kerran koittamassa, aika loppui/hukka tuli. Tän jäljestyksen kohtaloa pitää nyt pohtia. Ei mitenkään huono suoritus Riinalta, ihan taitava se on ja kehitystä on tapahtunut, mutta riittääkö aika jatkossa? Ei mikään miun lempilaji, vähän tylsää.

No joo. PEHA-A:ta käytiin yrittämässä, laukauksiin kaatui tämäkin. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että pk-puoli on nyt toistaiseksi poissuljettu, ei riitä aika eikä kiinnostus. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Peko-puolen hommailua jatketaan ensi vuonna.

Näin teimme, viidet kisat ja sert napattiin nyt joulukuussa. Aika täsmätoimintaa :D

No ei jäänyt kauas tämäkään, vaikka vähän vitsillä heitin koko tavoitteen juuri tuon kisojen vähäisyyden vuoksi. Yhtä hyväksyttyä tulosta vajaita voittajaluokkalaisia ollaan. Plussana sm-kisat, joista tuli joukkuemenestystä!

Messarissa käytiin, eipä muualla ole kisoja ollutkaan. Sielläkin menestys odottamattoman hyvää: oltiin kuitenkin neljän parhaan joukossa. Ja pukeutua osataan edelleen ;)

Sabi

Tämän tietoisesti luovutin, ei aika riitä. Sabin on pakko harrastaa sitä mitä Riina harrastaa, omille hömppälajeille ei ole aikaa.

Ihana häirikkö on ollut <3 Joskus jotain treenattukin :D Tohkeissaan ja innoissaan on eläin-pieni.

Tämä toteutui n. 3/4 vuodesta, nyt loppuvuodesta on jalka ja nivelrikko vaivanneet :(

Sellaisena valaisevana, lopullisena yhteenvetona voisin todeta, että paljon on tapahtunut. Hyviä sekä huonoja tuloksia, mutta päällimmäisenä on hyvä ja onnistunut fiilis! Totta kai takapakit kuuluu asiaan, mutta nyt kun ottaa hieman etäisyyttä kuluneeseen vuoteen niin missään nimessä en ole meidän hommailuihin pettynyt. Ainoastaan itseeni siinä suhteessa, että yhdessä vaiheessa meinasi keittää yli, haalin yksinkertaisesti liikaa tekemistä ja yritin haalia tuloksia vähän sieltä sun täältä vaan tuloksien haalimisen takia. Tai ainakin siltä itsestä myöhemmin tuntui. Onneksi nyt tuntuu siltä, että olen tajunnut erään perustavanlaatuisen seikan. Ensinnäkin, laatu ennen määrää ja toiseksi, kun on edennyt (lajissa kuin lajissa) jollekin tietylle tasolle, niin yksittäinen laji vaan alkaa vaatia enemmän aikaa. Eikä se edes johdu niistä luokkanousuista, vaan omista kriteereistä ja tavoitteista. Tämän takia yritän karsia jotain ensi vuotta silmällä pitäen, en halua vain hommailla vähän kaikkea edistymättä missään.

Siitä olen iloinen, että kaikkia tavoitteita on ainakin tavoiteltu eli yritetty. Niin kauan ei voi mennä pieleen, kun jaksaa yrittää.

Ja loppuun kiva kuva kuluneelta vuodelta, niin viimeistään jää kaikille hyvä mieli tuloksista/tuloksettomuuksista ;)

Siinä ne patsastelee <3 Tällaista talvea odotellessa.

Viimeisimmät agivideot

Tässä sekä 1. luokan 0-voittorata sekä 2. luokan korkkaushyl:

1.luokka  (En saa tätä tolleen järkevästi tähän sivulle, koska on Ellan kuvaama.)

Laavulauantai

Kun oli vielä hauskaa ja mukavaa, eikä kukaan yskinyt. Tämä oli suunniteltu Suvin ja Ellan kanssa jo aikoja sitten, että kun vihdoin koittaa vapaa viikonloppu niin suunnataan Haikkaanlahdelle laavuilemaan. Pikkuvikoja, että ainoa vapaa viikonloppu sattui olemaan just joulun alla.

1,3 km kävely laavulle oli oikein passeli, koska itse retken tarkoitushan oli syödä makkaraa :D Sitä paitsi koirat kyllä viihdyttivät ja liikuttivat itseään laavullakin, Riinalla ja Ellillä meni ainakin lujaa. Niin kauan oli hauskaa kun nuotio lämmitti, mutta yllättävää kyllä parin tunnin paikallaan istuskelun jälkeen alkoi tulla kylmä. Outoa.

Toiseksi tärkein ohjelmanumero heti syömisen jälkeen oli joululahjojen avaus. Vissiin Suvi ja Ella lahjuksistaan tykkäsivät, hyvä niin. Tuntuu, etten kauhean mielikuvituksellinen ole onnistunut tänä vuonna lahjahankinnoissa olemaan. Kaikkea ei kai voi saada, koska muuten lahjojen hankinta on sujunut ennätysajassa ja ilman suurempaa stressiä. Koirien lahjat laitettiin heit avaamisen jälkeen visusti piiloon kaikenlaisen mellakoinnin ja nujakoinnin välttämiseksi :D

Niin kuin aina, kuvata ei pystynyt, koska sormet olisivat jäätyneet. Tai jäätyivät ne nytkin, mutta hitaammin. Lopussa sitten lähes kuoliossa olevin kätösin yritettiin epätoivoisesti saada pakollinen ryhmäpotretti. Tässä prosessi sekunti sekunnilta:

Tara oli helppo. Ruokaa ei jätetä!

Seuraavana vuorossa Elli...

...joka vaati hieman avustusta, mutta ylös päästiin!

Ai kappas, Elvikin syöksyi paikalle...

...ja Elli poistui paikalta.

"En muuten ole tulossa sinne!"

Takaisin lähtöpisteessä, mutta ainakin Tara on saanut herkkuja!

Tarina ei kerro mitä tässä välissä tapahtui, mutta ainakin siinä on nyt kolme neljästä.

4/4, wuhuu! Vielä kun Riina katsoisit kameraan.

Saa luvan kelvata: Riina jäätää, Elli on kaunis mutta vähän hölmö, Elvi halveksii kaikkea ympärillään ja Tara ei vieläkään näe muuta kuin namit.

Siskokset edustavina.

Ai ja miksei Sabi ollut mukana kuvissa?

Koska rammat vapautettiin laavulle hyppelystä ja Sabille jäi tärkeä laavunvahtimistehtävä.

Näihin tunnelmiin!

Myrskyllä kylässä

Blogi etenee tästä lähtien nyt hetken aikaa siinä järjestyksessä, missä kuvia satun koneelta löytämään tai muuten vaan asioita muistamaan. En jaksa olla looginen, sellainen kestoärsytys on tuon kaikki suunnitelmat pilanneen kennelyskän takia. Mutta joo, pirteämpiin tunnelmiin :D

Vähän Riinan & sisarusten synttäreitten jälkeen käytiin Ullan kanssa Sannalla kahvittelemassa, koirat hörvelsivät omiaan. Tai se oli tarkoitus, mutta tyypit viihtyivät ulkona keskenään n. 15 minuuttia, jonka jälkeen ne tekivät rynnäkön kahvipöydän ääreen :D Riina kun etenkään ei nykyisin juurikaan arvosta toisten koirien kanssa hengailua, vaan mieluummin hakeutuu miun luokse. Lenkillä leikkiminen on sitten eri asia, mutta sisällä tunteet meinaa kuumeta liikaa. Nytkin röyhkimys yritti näyttää kaapin paikan miehelle talossa, eli Myrskylle. Onneksi Myrsky on sen verran lunki tapaus, ettei lähtenyt mukaan Riinan hölmöilyihin. Salama taas oli välikohtauksesta onnellisen tietämätön, sen piparinkerjuu ei keskeytynyt ;)

Mukavaa oli joka tapauksessa, ja pitäisi näitä kahvitteluja yrittää järjestää useammin kuin kerran vuodessa. Ehkä pitää alkaa juhlia noiden puolivuotissynttäreitäkin?

"Ei helvetti, en arvosta kyläilyä..."

Perheen naiset (ja miksi Riinalla on noin muhkeat kaulakarvat ja pieni pää?!)

ja komea mies.

Melkein onnistui tunnelmakuva, vähän vaan heilahteli.

Salaman kanssa ei tunnelma ihan välittynyt.

Kaikki sentään todistetusti samassa kuvassa!

Kuvat, jotka jäivät puuttumaan

Se heräsi henkiin! Meidän tietokone nimittäin. Tässä kuvia agikisoista, videot jää vieläkin seuraavaan kertaan.

Kaunis panta <3

The narupallo

"Ai ihan oikeesti on pönötettävä tässä kuvassa?"

Osa kuvista Ellan ottamia, kiitos!

Tätä ei ollut kokeiltukaan

Riina alkoi tänä aamuna yskiä ja iltaan mennessä ei kenellekään ole jäänyt epäselväksi, että kyseessä on kennelyskä. Alkuun en edes ajatellut asiaa juurikaan. Onhan se ennenkin köhinyt ja olenhan ennenkin luullut, että sillä on kennelyskä. Siksi käytiin hakutreeneissäkin, ja lenkillä. Siellä ei mitään ongelmaa, mutta kotiin tultuamme ei enää mennytkään niin hyvin. Tietenkään ei oltaisi menty, jos olisin tiennyt. Toivottavasti en kauheasti onnistunut tilannetta pahentamaan, ja tauti menisi pelkällä levolla ohi.

Luonnollisestikin tämä tyhjentää kaikki kalenterimerkinnät hetkeksi. Harmittaa, mutta jos pakko oli tulla niin nyt on ehdottomasti paras aika. Ei meidän vuodessa tämän hiljaisempaa hetkeä ole :D Enemmän olisi pänninyt, jos keskelle syksyn kiireitä olisi sattunut. Ja on totta, ettei nyt hetkeen ole terveydellisiä ongelmia ollut. Ihmetyttää vaan, että pitääkö hyvien aikojen aina kostautua jotenkin. Näköjään pitää.

Varsinainen virtuoosi

Ajattelin pikaisesti esitellä yhden ainakin Riinan mielestä sen tärkeimmistä harrastuksista. Riina on nimittäin maan mainio ja taidoistaan tunnettu käpykeräilijä. Tässä todistusaineistoa meidän terassilta:

Harrastus on suht uusi, tämän syksyn juttu. Tällä hetkellä Riinan käpytutka on jo niin kehittynyt, että sen ei tarvitse kuin kipaista kuusen alla, ja takaisin palaa pieni koira silmät loistaen ja käpy suupielessä. Olen tullut siihen tulokseen, että tällä lempiharrastuksella ja sillä, että Riina on aina vakuuttunut löytävänsä kaiken etsimänsä puusta on jokin yhteys.

Odotan innolla Riinan ammattitaidon ja tilanteen kehittymistä. Toistaiseksi harrastuksen haitat ovat olleet hyötyä suuremmat: aamulenkeillä koira keskittyy enemmän käpyjen keruuseen kuin tarpeiden tekoon, mutta omapahan on häpeänsä. Kerran myös etsintäharjoituksessa pieni turhauma aiheutti käpyihin lankeamisen. Että olkaa turvallisin mielin, jos eksytte. Riina kyllä löytää teidät. Tai ainakin kävyn.

The Messari-viikonloppu

Vuoden koiraharrastuksellinen kohokohta oli ja meni. Mutta mukavasti menikin, kiitos osallisille!

Perjantaina startattiin Ellan ja Elvin kanssa ainakin miun mittapuulla ihan tarpeeksi ajoissa kohti Helsinkiä ja Messukeskusta. Kun en ole niin kokenut näyttelykävijä :D, olen tähän asti aika hyvin välttynyt täysin sairailta aamuherätyksiltä. Perjantaillehan ei ollut varattu mitään virallista ohjelmaa, joten päivä kului kelpiekehän (jostain kumman syystä...) laidalla hengaillessa ja myyntikojuja kierrellessä. Hotellille saavuttaessa ensimmäiseksi käteen lätkäistiin A4, jossa kerrottiin, että jos koira sotkee huonetta, täytyy maksaa 100 e lisämaksu. Kiva. Heräsi kysymys, että miksi maksan ylimääräistä koirahuoneesta, jos sillä rahalla ei saa pientä ekstrasiivousta. Illalla kuitenkin hylättiin koirat uskaliaasti hotellihuoneeseen siksi aikaa, kun käytiin kaupungilla syömässä ja leffassa. Leffa oli viihdyttävä ja ruoan hinnasta reklamointi onnistui, ei siis valittamista ;)



Pitkään nukkumisella ei lauantaiaamunakaan saatu kehuskella, sillä oltiin sovittu että nähdään jo kahdeksalta Messukeskuksella flyball-joukkueen kanssa. Onneksi hotelli oli ajantasalla kaupungin tapahtumista ja sieltä sai aamupalaa jo 4:30 lähtien. Messarin parkkiin pääseminen sujui pelottavan hyvin, ja kuten arvasinkin, se kostautui hetken päästä. Hissiä oli aivan mahdoton saada kolmannesta kerroksesta. Oli täynnä sekä ylhäältä että alhaalta tullessa. Noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen alkoi jo olla kiire kisapaikalle, joten luovutettiin ja raahattiin itsemme, koirat, laukut ja flyball-laatikko autoramppeja pitkin lähimmälle sisäänkäynnille (joka ei ainakaan silloin tuntunut olevan niin kovin lähellä).

Siitä eteenpäin ei sitten ollut ongelmia. Joukkue saatiin kasaan vaivatta, huippuedustavat asut niskaan ja odottelemaan harjoitus- ja "aika-ajo"kierroksia. Kaikkien yllätykseksi viime hetken harjoitukset sujui hyvin, oltiin kuulemma ainut joukkue, jolla ei ollut ongelmia :D Aika-ajoissa meillä oli toiseksi nopein aika, mikä tarkoitti suoraa välieräpaikkaa!

Yleisölle esitäytymisen jälkeen hengailtiin takahuoneessa ja juotettiin koiria. Oli muuten kuuma, eikä se auttanut asiaa, että meidän joukkueasuihin kuului fleece-takit... Välierissä otettiin 3-0 voitto ehjillä suorituksilla. Riinan ja Elvin vaihdot onnistuivat erinomaisesti läpi kisan, tässä todiste:





Kolmannella kierroksella, kun voitto välierästä oli jo varmistunut, Riinan pallo lähti pomppimaan väärään suuntaan. Olin iloisesti yllättynyt, että onnistuin vielä ohjaamaan sen oikealle paluureitille tosi vinosta! Näitä ei oltu viime aikoina harjoiteltu (kuten ei mitään muutakaan flyballiin liittyvää :D).

Semifinaaleissa saimme valitettavasti vastaamme lopulta koko kilpailun voittajajoukkueen. Meidän kahdella kelpiellä, yhdellä bordercolliella ja yhdellä schipperkella ei yllättäen aika riittänyt kolmea bc:ta ja yhtä sakemannia vastaan. Ehjiä suorituksia tehtiin näilläkin kierroksilla, viimeinen jopa voitettiin.

Neljän parhaan joukkoon siis ylsimme tänä vuonna, eli nousua viime vuodesta havaittavissa! Saanen myös lisätä, että meillä oli kilpailun toiseksi nopeimpia kierrosaikoja, eli putoaminen johtui vain huonosta tuurista pariarvonnassa. Heille toki hävisimme reilusti ja raumalaiset voittonsa ansaitsivat, myö jäädään parantelemaan nopeutta ensi vuotta silmällä pitäen. Taisi se Leena meidät jo ensi vuodelle Maailman voittaja - näyttelyn yhteydessä pidettävään kilpailuun ilmoittaa, ainakin pienessä mielessään.

Palkintojenjaossa meitä muistettiin jälleen paras joukkueasu -palkinnolla, eli jotain kilpailua ainakin hallitaan suvereenisti :D Tästä kiitos Leenalle, jolle taasen kaatui vastuu askartelupuolesta. Miekin toki olin mukana ideoimassa ja ostoksilla.



Kilpailusta jäi kauhean hyvä fiilis, etenkin kun tänä vuonna sain olla omalla koiralla mukana. Videoista analysoin, että Riina ei missään tapauksessa mennyt niin kovaa kuin se pääsisi. Etenkin kahdella viimeisellä hypyllä himmasi. Tämä oli myös miun taktikointivirhe, olisi pitänyt juosta koirasta pois päin, niin olisi saanut sen tulemaan kovempaa. Korjaamme tämän ensi vuodelle! Yllättävää oli myös, että homma oli koirille fyysisesti rankkaa. Kierrosajat hidastuivat selkeästi kilpailun edetessä kaikilla joukkueilla. Kierrosten väliin ei jäänyt juurikaan aikaa ja isossa kehässä valojen loisteessa oli kuuma. Ainakaan Riinalla eivät myöskään askeleet sattuneet otollisesti hyppyjen väliin. Näitä työstämme jatkossa.

Kiitos koko joukkueelle: Hanne & Watti, Ella & Elvi, Leena & Tiku sekä meidän hätävara-, mutta silti erinomaisen taitava pallottaja Jaana! Oltiin hyviä, mutta ensi vuonna parempia ;)

Tässä sekä välierä- että semifinaalisuoritus meidän joukkueelta:

http://www.youtube.com/watch?v=RFgfgBkRi7A

http://www.youtube.com/watch?v=Ge63q2ZBE2U

Tämän suuren suorituksen jälkeen oli mukava ottaa rennosti. Mie tapasin tuttuja, kiertelin myyntikojuja vähän lisää ja lopulta päädyin taas sinne kelpiekehän laidalle :D Iltapäivästä jäätiin vielä Ellan kanssa ihailemaan kv-tokokoirakoita ensimmäisessä maajoukkuekarsintakokeessa, joka siis järjestettiin näyttelyn yhteydessä. Hienolta näytti ja mikä parasta, ei täysin mahdottomalta. Ehkä sitten joskus...

Illalla oli sitten takki aika tyhjä, ravintolaan meinattiin varmaan molemmat Ellan kanssa nukahtaa, kun ruokaa odoteltiin. Ja yksi mitä ei tarvinnut odottaa oli uni.

Viikonlopun teema oli näköjään aikaiset herätykset. Agikisat Hyvinkäällä kuulosti teoriassa ihan kivalta. Viimeistään siinä vaiheessa ne alkoi kuulostaa kivalta käytännössäkin, kun napattiin ekalta radalta menolippu kakkosluokaan, eli siis sert, 0 ja luokkavoitto! Tuntuipa hyvältä! Meni ainakin niin suunnitelmien mukaan kun olla voi. Rata oli mukavan vauhdikas, mutta silti vaati vähän ohjaamista, Riina oli kuulolla ja otti kontaktit hyvin. Etenkin sisäisiä riemunkiljahduksia aiheutti puomin ylösmenokontakti, jossa Riina oikein kumartui (!!!!). Kai ne länget on jotain auttaneet.

Palkinnot oli kyllä näissä kisoissa ylitsevuotavat: 12 kg ruokasäkki, koiralle käsintehty peitto, 2 lelua, tassurasvaa ja tietty normi ruusukkeet. Hyvillä mielin jäätiin odottamaan (tai ainakin mie, Ellan mielipiteestä en mene takuuseen ;D) iltapäivän kakkosluokan rataa. Tässä välissä oli hyvin aikaa, ehdittiin käydä eksymässä luontopolulle ja pelkäämässä kuvitteellista karhua sekä syömässä Hyvinkään keskustan jätti-isossa ostoskeskuksessa.

Kakkosluokan debyytistä ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville, vaikka ihan kiva rata tehtiinkin. Yhdessä kohtaa luiskahti ylimääräiselle hypylle, tietysti silloin kun vähiten sitä odotin.

Kotiin päästyä olotilaa olisi voinut kuvata lähinnä ilmaisulla väsynyt mutta onnellinen. Enemmän kyllä väsynyt. No ei, oikein onnistunut reissu ja onneksi ensi vuonna ei tarvitse odottaa joulukuuhun, vaan varmasti Maailman voittaja -näyttelyyn elokuussa vie tiemme. Kiitos Ellalle seurasta ja Elville yöllisistä "tungen kieleni nenääsi" -hyökkäyksistä ;)

Videot on pöllitty Veeralta, hotellikuva Ellalta ja flyball-kuvat Anna Huuskolta, kiitos kaikille! Iskä hajotti meidän tietokoneen, joten omia kuvia ja videoita Riinan agiradoista tulee kun tulee :D

12 koetta myöhemmin

Ihan mukava määrä ollaan kisattu tänä vuonna, vähän yllätyin kun kisakirjaa selailin. Sinänsä hyvä, tarkoituhan olikin (ja on edelleen) hakea rutiinia hommaan. Yhdessä vaiheessa olikin jo sellainen hetki, ettei juuri jännittänyt kisata, nyt on vähän taas jännitys nostanut päätään.

Viimeiset kisat tänä vuonna käytiin peräkkäisinä viikonloppuina: 23.11. Kotkassa ja 30.11. Mikkelissä. Hyvä fiilis jäi molemmista kokeista, kiva oli saada nollatulosputki katkaistua kahdella kakkosella. Toki ykkönenkin olisi kelvannut, mutta ensi vuonna, ensi vuonna.

Kotka

Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä ja kaikki putkeen. Ihan hauska. Haukkuminen koitui kohtaloksi, muuten ok vire. Tuomarina Pauli Härkönen.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Näihin olin tosi tyytyväinen. Riina keksi kaksi päivää ennen koetta, että hän menee muuten paikkaistumisessa maahan. Perjantaina tehtiin sitten ominemme hätäkorjaustreenit, näköjään auttoi! Paikkamakuuta ei oltu tehty juuri yhtään, mutta ei reagoinut toisten käskyihin. Ylösnousu hyvä, maahanmeno nyt vähän sellainen tahmea, jollainen on kokeissa ollutkin. Katsotaan puutunko nyt, vai onko meillä vielä olennaisempia ongelmia listalla ;)

Tauko tietty tässä välissä. Oltiin kuudensina yksilösuorituksissa.

Seuraaminen: 6,5
Se haukkuminen. Oli vähän kamalaa. Hidas oli nätti, koska silloin Riina oli hiljaa. 

Zeta: 0
En tiedä mikä oli. Sen olisin ymmärtänyt, jos olisi pelkän istumisen mokannut (päätin etten tässä kokeessa anna vartaloapuja), mutta että maahanmeno. Mystistä.

Luoksari: 7
Ihan kiva stoppi, tosi jees maahanmeno ja... haukku sivulletulossa.

Ruutu: 8
Hyvällä vauhdilla merkille, hyvin ruutuun, pysähtyi seisomaankin, maahanmenossa ei ongelmia ja... haukku sivulletulossa. 

Ohjattu: 10
Jeee, se toimi! Tää on aina kokeessa ollut meille sellanen kasin liike. Tasapaksua pullaa. Nyt oli hieno! Ja hiljainen.

Hyppynouto: 8
Kolautti takaisintullessa, ei muuta. Oli hiljaa.

Tunnari: 9
No on ainakin jotain uponnut aivoon. Tarkasti rivin pari-kolme kertaa, mutta sitten nosti ja toi oman epäröimättä! Tässä liikkeessäkin (nimenomaan palautuksessa) on ollut koekirous, nyt se murtui.

Kaukot: 7 
Teki niin täydellisen s -> i vaihdon, että innostuin vähän liikaa ja sanoin seuraavan up-käskyn liian iloisesti -> pomppasi eteenpäin :D

238,5 p, 2.tulos ja vasta 6.sija. Kovatasoinen luokka. Mutta oli tässä paljon hyvääkin. Taas kerran jälkikäteen tuntuu paremmalta kuin juuri kehästä poistuttaessa, silloin ärsytti ääntely. Mutta oli se monissa liikkeissä hiljaakin (ei muuta sitä faktaa että tästä edespäin meillä on nollatoleranssi kaiken sortin mölinään). Seuraamisessa pysyi vire, mitä nyt haukkuessa hieman keskittyminen herpaantui. Luoksari oli ihan kiva, metallinouto edelleen siisti, ohjattu <3, tunnarissa edistystä ja kaukojen s -> i vaihto esimerkillinen. Jatkamme ykkösen metsästystä, kai se/ne joskus tulee.

Mikkeli

Tätä koetta ja sinne lähtemistä mietin muutaman hetken. Arvasin, etten ääntelyä saa täysin pois viikossa. Päätin kuitenkin yrittää parhaani, ja kokeeseen lähdettiin (olihan se jo maksettu :D). Olipas mikkeliläisillä kivat hallit ja ihan niiden vieressä upeat lenkkimaastot, vähän olen kateellinen...Liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja muuten normijärkässä, mutta ohjatun ja ruudun paikat oli vaihdettu päittäin. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 9

Ei herrajeesus sitä kehäänmenoa. Järkyttävää. Riina yritti liueta sivulta koko ajan. Näitä treenataan hirveästi kauheasti ennen seuraavaa koetta. Kehästä poistuttaessa oikeastaan karkasi miulta (ei onneksi päässyt pitkälle, ennen kuin kääntyi takaisin :D). Liikkeet kuitenkin ihan jees, paikkamakuussa meni tosi vinoon ja lysyyn asentoon. Kun palasin kehään, Riinan ilme kertoi kaiken "ei hyvänenaika tää on typerää!" ;) Liikkeiden väli oli liian äänekäs.

Ryhmäliikkeiden jälkeen olin sitä mieltä että keskeytetään, niin pahaenteisen äänekkäältä Riinan vire vaikutti. Päädyin kuitenkin Satun ja Marikan pohdintojen avittamana siihen tulokseen, että menen kehään, ja jos seuraamisessa tulee yksikin haukku, lähdetään kävelemään. Muissa liikkeissä ei niin ärsytä, mutta seuraamisessa en kestä sitä yhtään. Päätin myös että jo ensimmäisestä vinkaisusta huomautan. Käytiin sitten viereisessä hallissa seuraamassa vähäsen, itse olin kui patsas, niin vähäeleinen ja korostetun neutraali. Vaihdoin myös seuruukäskyn n. 15 min. ennen kehäänmenoa :D Näin on ehkä tehty joskus ennenkin, hyvä patentti. Tehtiin meidän metsäseuruukäskyllä. Varmaan kymmenen minuuttia ennen meidän vuoroa vaan heittelin Riinalle pihalla fribeetä, toivon sen rauhoittavan (meitä molempia).

Seuraaminen: 6
Arvosanasta voisi päätellä että Riina huusi, mutta ei, oli muuten niin hirenhiljaa ettei ikinä! Voi että olin tyytyväinen! Pisteet lähti liiasta tiiviydestä (= musiikkia miun korville, tiiviys ei haittaa yhtään) ja pari perusasentoa varmaan avitin vartalolla.

Zeta: 6
Taas siinä maahanmenossa oli joku, oli koko edeltävän viikon. Mietin onko jumissa, koska oikealta puolelta menee maahan hyvin. Istumiseen annoin pienen avun.

Luoksari: 6
Sama kun viime viikolla: ok stoppi, erinomainen maahanmeno ja ääni sivulletulossa.

Ohjattu: 5
Vähän hidas merkki. Merkiltä lähti niin vahvasti vasemmalle, ettei meinannut löytää kapuloita. Pisteet lähti parista lisäkäskystä.

Tauko. Tässä ekassa setissä oli miellyttävän hiljaa myös liikkeiden välit. Itsekin kehuin vaan tosi hillitysti. Vähän vaikutti matala vire tuohon ohjatun hitaaseen merkkiin.

Ruutu: 8
Merkki taas hieman hidas, yksi haukku sivulle tullessa. Tuomari arvuutteli, varastiko ruudusta, kun mie olin välissä eikä hän nähnyt. Kuittasin vaan että taktinen, taktinen ;) Ei vaineskaan, en usko että on varastanut, ei yleensä tee sellaista.

Hyppynouto: 8
Heitin vinoon, kun pelkäsin, että menee toiseen suuntaan vinoon ja tulkitaan että on ulkona kehästä (seinän vieressä ei saanut oleilla). Annoin lisäkäskyn, koska näytti että kiertää hypyn. Hyvä ratkaisu, ei olla vinoihin heittoihin panostettu, kun ei juurikaan edes päästä treenaamaan hyppyä.

Tunnari: 5
Voihan, koetunnari iski taas (melkein). Pyöri kapuloilla sata vuotta, joten annoin uuden käskyn. Sitten kuitenkin otti oman varmasti ja toi, tästä yllätyin! Ajattelin, että nostaa oman ja pudottaa.

Kaukot: 10
Ei lisättävää, liikuttavan upeat <3 Ei liikkunut senttiäkään.

Toisessa setissä liikkeiden väleissä tuli enemmän ääntä, mutta hyvä ettei liikkeissä. Unohdin ehkä olla sellainen superhallittu itse. Nyt pitää työstää sitä, ettei vireen laskeminen näy liikkeissä (esim. hitaat merkit). Ja jatkamme hiljaisuusharjoituksia. 

234 p, 2. tulos ja tällä kertaa tultiin toisiksi. Alla palkintokuva.

  



 

 

Ja sama kaava toistuu

Jostain kumman syystä kaikki Sabia koskevat tekstit liittyy sairasteluun :( Veimme sen viimein eläinlääkärille ontumisen takia. Sabihan oli siis ehkä n. kuukauden-kahden ajan ontunut oikeaa takatassuaan, hyvin harvoin varasi painoa sille. Ajateltiin, että johtuu borrelioosista ja menee levolle/hieronnalla/jollain vähemmän radikaalilla ohi. Eipä mennyt, ja pikkuhiljaa olin jo vahvasti  sitä mieltä että joku paska nivelrikkohan siellä on. Ja niin olikin, polvessa. Nyt Sabi saa 5 (tai jotain sinne päin) cartrophen-piikkiä 5-7 päivän välein sekä kipulääkettä. Lisäksi kaksi viikkoa liikkumattomuutta. Kaksi piikkiä  ja viikko lepoa takana, koira vaikuttaa jo tosi pirteältä! Ei sillä että se mitenkään masentunut olisi missään vaiheessa ollut, loppuvaiheessa ennen ell käyntiä hieman haluttomampi lähtemään ulos, ulkona sitten reipas. Sabi haluaisi jo kovasti lenkkeillä, mie koitan hillitä kotiväkeä viemästä sitä mihinkään. Jos lääkäri sanoo että kaksi viikkoa lepoa niin se tarkoittaa kahta viikkoa lepoa.

Siinä oltiin kuitenkin oikeassa, että borrelioosista tuo nivelrikko mitä todennäköisimmin on peräisin. Borrelioosi on aiheuttanut niveltulehduksen, joka on johtanut nivelrikkoon. Aina voi jossitella ja miettiä, että oltaisiin voitu viedä Sabi aiemmin lääkäriin yms. Se ei kuitenkaan olisi estänyt nivelrikkoa tulemasta, eikä sitä silti saataisi kokonaan pois, hillittyä vain kuten nytkin. Toki asiaan olisi päästy puuttumaan varhaisemmassa = paremmassa tilanteessa.

Nivelrikon lisäksi Sabin haljennut hammas (jonka olin kyllä havainnut, mutten ollut kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota) sai leikkaustuomion. Katsellaan nyt milloin se leikataan, mahdollisimman pian tietysti. Se vaan yksi 500 e lisään tähän loppumattomaan ell-laskuun. Mutta minkäs teet, hoidettava on, muuten kuulemma vaarana koko leukaluun tulehtuminen. Se kuulostaa sen verran pahalta, etten halua riskeerata.

Sabin ihailijoille kuitenkin tiedoksi, ettei tästä päivityksestä kannata liikaa masentua. Nyt on diagnoosi, hoito menossa, ja potilas ei ole potilas ainakaan henkisesti :D On sitä pahemmistakin selvitty, varmaan tästäkin. Yksi vaan mikä harmittaa on, että Sabi sai pallonheittokiellon (miettikää sitä, Sabin elämä ilman tennispalloja). Kuulostaa huippupahalta, mutta onneksi on kesä, jolloin pallon perässä uiminen on varmaan enemmän kuin sallittua, ja voihan niitä piilotella metsäänkin, ei välttämättä tarvitse kieli vyön alla juosta perässä.