Rauniokoulutus Lpky 20.-21.4.

Viikko sitten viikonloppu vietettiin aika tehokkaasti raunietsinnän parissa. Kouluttajaksi saapui Majka Borgström, oikein kokenut, asiantunteva ja mukava kouluttaja. Lauantaina aloitettiin klo 10 teoriasessiolla. Paljon tuli uusia asioita, onneksi siellä jaettiin oikein kattava monistenippu, johon asiat oli kirjattu ylös. Esimerkiksi pointing jäi tärkeänä asiana mieleen, itse kun olen aina ollut hieman epävarma sen suhteen, kuinka tarkkaan voin koiralta vaatia maalihenkilön paikan osoittamisen. Vastaus: hyvinkin tarkkaan. Myös se oli uutta tietoa, että ulkomailla arvostetaan enemmän piiloon kaivautumista kuin haukkumista. Mielenkiintoista oli kuulla kansainvälisestä raunioetsintätoiminnasta, vaikkei sinne nyt ihan heti ollakaan tähtäämässä. Oli myös kiva, että läpi koko viikonlopun koulutuksen kiinnitettiin huomiota koetilanteeseen ja siellä toimimiseen, niitä kokeita kohtihan tässä nyt kuitenkin koko ajan pyritään menemään. Teoriaosuutta elävöittivät videot kouluttajan omista treeneistä, ne olivat kyllä tosi havainnollistavia ja hyödyllisiä nähdä!

Teoriaosuuden jälkeen syötiin Nesteellä ja siitä jatkettiin itse raunioille. Lauantaina ehdittiin ottaa jokaiselle koiralle yksi harjoitus, kotona oltiin joskus seitsemän aikoihin. Riinalle halusin ottaa sitä pointingia. Koira työskenteli huippuhyvin, mutta alussa vahva haukkuilmaisu kyllä hankaloitti piilon todella tarkkaa osoittamista. Aina välillä Riina kävi tökkäämässä kuononsa piiloon, mutta se tapahtui erittäin nopeasti ja haukku jatkui kyllä koko ajan. Lopussa kuitenkin maalimies sai palkattua pään työntämisestä piiloon. Tätä pitää nyt jatkossa tehdä, mutta toisaalta haluan kyllä myös pitää tuon haukun vahvana.

Päivän päätteeksi yksi koira demonstroi lisää-harjoituksen. Tämä näytti järkevältä ja tulisi varmasti tarpeeseen, pitää muistaa kokeilla! Ideana siis se, että koiralle opetetaan maalimiehen jättäminen. Sen sijaan, että se hirveässä kurissa ja nuhteessa komennettaisiin luokse, se saadaan jättämään maalimies tarjoamalla sille heti uusi. Näin sitten hiljalleen päästään siihen vaiheeseen, että voidaan treenata palkattomuutta ja sitä, ettei maalimiehiä nostetakaan piiloista.

Onpa Riinasta vähän kuvia raunioilta, pakko pyörittää näitä vanhoja. Tässä koulutuksessa lähinnä videoitiin, ja nekin on vielä Leenan kamerassa.

Sunnuntaina jatkettiin heti aamusta klo 9. Ensimmäinen puolituntinen vietettiin ketteryysesteillä. Koirat eivät tehneet, mutta suullisesti käytiin läpi kaikki esteen ja hyviä vinkkejä tuli varmasti jokaiseen. Etenkin rauhallisuus esteillä oli hyvä pointti. Olen aina palkannut Riinaa esteillä pallolla, vaikka varmasti jo esteet itsessään ovat palkitsevia ja namikin riittäisi. Pitää muistaa, että raunioilla esteiden suorittamisessa arvostetaan varmuutta ja hallittavuutta, ei vauhtia ja näyttävyyttä. Tää ei oo mitään agilitya ;)

Nyt kun oli kokonainen päivä aikaa pelkkiin käytännön harjoituksiin, jokaiselle koiralle ehdittiin ottaa kaksi treeniä. Aamupäivällä suurin osa teki piiloon tunkeutumista. Piilon eteen kasattiin roinaa (patjan paloja, muovisuikaleita yms.) ja koiralle luotiin usko siihen että se pääsee umpinaisenkin näköisestä kohdasta läpi. Tärkeää oli se, ettei koira epäröi yhtään, vaan este on aina sen verran helppo, että se menee siitä syöksyen läpi. Pikkuhiljaa sitten vaikeutettiin koiran itsevarmuuden kasvaessa. Riina jätti tämän harjoituksen väliin. Ajattelin, että tätä voi sitten tehdä omissa treeneissä, näkihän tuossa nyt kuitenkin tosi monta erilaista suoritusta. Neuvoja kaipasin häiriöiden harjoitteluun, joten Riinalle tehtiin koemainen treeni.

Oikeasti vaikein mitä on ikinä ollut, koskaan ei ole ollut noin paljon ääniä ja noin monta häiriöhenkilöä. Siihen olin huipputyytyväinen, että syksyllä pientä ahdistusta aiheuttanut sireeni eivätkä muutkaan häiriöäänet saaneet minkäänlaista reaktiota aikaiseksi. Sen sijaan häiriöhenkilöt olivat sitäkin vaikeampia. Riina läpi harjoituksen kävi aina välillä haukuskelemassa niitä. Haukku oli kuitenkin selvästi erilaista kuin ilmaisuhaukku. Mie sain palautetta omasta liikkumisesta, ei saisi jäädä paikoilleen tönöttämään. Etsintäsuunnitelman tekeminen oli myös aivotyötä vaativaa, mutta kylläs se siitä, joka kerta vähän paremmin! Ukot kyllä löytyivät ja Riina meni sinne minne ohjattiin, ei siinä mitään.


Ruokailun jälkeisellä kierroksella jatkettiin häiriöiden harjoittelua, nyt keskityttiin pelkästään niihin häiröhenkilöihin. Harjoitus oli sellainen, että Riinan oli edettävä häiröhenkilöjoukon läpi päästäkseen maalimiehen luo. Sanoin vielä harjoituksen alussa, että pitäisikö helpottaa ja tehdä vaikka haamu, että varmasti onnistuu. Kokeiltiin kuitenkin ilman, kun tuuli oli niin hyvä. Riina oli huippuhieno! Ensimmäisellä lähetyksellä kerran vilkaisi yhtä ihmistä, mutta sekunnin sadasosassa muisti, että "ai niin, nää oli näitä huijausukkoja" :D Jatkoi etsintää, löysi ukot ja toisella lähetyksellä ei edes vilkaissut häiriöihin. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä ennen mahdollista koetta lisää, mutta hyvältä alkoi jo näyttää. Aamupäivän harjoituksessa oli ehkä liikaa vaikeita tekijöitä kerralla, ja kyllä uskon häiriöhenkilöiden haukuskeluun vaikuttaneen senkin, että ollaan metsässä nyt pari kertaa treenattu liikkuvia maalimiehiä. Ainakaan toisesta tälläisestä harjoituksesta ei ole edes kovin pitkä aika.

Riina aikalailla ensimmäistä kertaa raunioilla: pöytä- ja merkkitreeniä.

Vielä pienet ketteryydet ennen kotiin menoa, kun kerran oltiin saatu niin paljon hyviä neuvoja. Takimmainen pöytä sujui ylös suunnatulla käsimerkillä paremmin kuin hyvin. Pituushyppy varmasti lähtee tästä etenemään, kunhan vaan päästään tekemään. Nyt mentiin vielä niin päin, että hypättävä matka oli lyhyempi, Riina kun helposti lähti oikomaan. Keinulla annoin Riinan työskennellä itsenäisesti ja palkkasin nyt niillä nameilla. Meni varman näköisesti. Epämiellyttävällä alustalla perusasentoja ja tikkailla palkkasin siitä, kun kumpikaan tassu ei ollut sivupuolalla. Putken jälkeen menee maahan ihan putken eteen, joten pari kertaa pallon heittoa kauemmas putkesta. Paikkamakuu Retan tehdessä pöytiä, hyvin pysyi!

Viikonloppu oli erittäin onnistunut, kiitos kaikille mukana olleille! Aurinko paistoi, naama paloi ja tuuli suosi kerrankin.

Hieman jäljessä

Viime keskiviikkoilta meni Vapepan taajamaetsintäharjoituksessa, joten oman jengin tokoilut jatkuivat sitä ennen. Etsintäharjoitus oli sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta koiran kanssa etsittäessä melkein liian helppo ;) Tara hoiti homman! Olin varustautunut rämpimään siellä pidempäänkin. Tokoilut sujuivat jouhevammin kuin tiistaina, häiriöt eivät tällä kertaa häirinneet. Riina on kyllä oikeasti siitä mukava, ettei sille tarvitse samasta asiasta montaa kertaa sanoa.

Aloitettiin paikallaoloilla mukavasti sateen ropistessa. Putkeen sekä istuminen että makuu, hyvin meni. Haistelu vähäistä, mutta silti havaittavissa. Silloin käyttää nenän maassa kun mie poistun sivulta ja sen lisäksi ehkä kerran makuun aikana. Seuraamista tehtiin keskiviikkonakin, palkkailin aina silloin tällöin. Vähän Riinaa ällötti kontaktin pitäminen kun satoi silmään, mutta urheasti se ainakin yritti.

Ohjattu meni muuten mukavasti, mutta merkki voisi aina olla nopeampi ja kapula palautui eteen vähän vinoon. Mitähän tunnarissa, en kyllä muista. En ole ihan varma tekikö vielä tässä treenissä sen, että pudotti kerran oman ennen kuin palautti sen. Sitä ollaan ainakin viime aikoina työstetty pois. Kaukoissa vaati ehkä yhteen vaihtoon kaksoiskäskyn ja s -> i vaihdossa etenee pitkällä matkalla, ei siitä mihinkään pääse.

Vanhoja hyviä kuvia silmäniloksi

Torstaina lähdettiin Ellan ja Elvin kanssa tsekkaamaan Mattilan maastot talven jäljiltä. Aloitettiin tokoilemalla kentällä, jatkettiin pienillä viestipätkillä ja lopuksi lenkkeiltiin. Riina jauhoi ohjatun palautusta. Oikea selkeästi vaikeampi tuoda suoraan eteen, vasen toimi hekpommin vähemmillä avuilla. Aloitin näyttämällä käsimerkin ja antamalla ylimääräisen suullisen käskyn, siitä sitten hiljalleen jätin käsimerkin pois. Kaukoja tehtiin pitkästä matkasta, ihan vaan sitä että nousee/ottaa nyt minkä asennon vaan yhdellä käskyllä. M -> i on ehkä kriittisin, siinä välillä jumittaa maahan. Luoksaria suorana vaan, yksi eteen ja yksi vauhdista vapauttaen. Saa nähdä pysähtyykö kokeessa ollenkaan, en ole stopeista nyt paljon stressannut. Metallia myös, ja löydettiin uusi, mukava ongelma. Kapulalle varastaminen. Eipä ole tätä ongelmaa vielä ollutkaan, ilmankos olikin sen aika... Tunnarissa sitä vaan, että omaa ei pudoteta missään vaiheessa. Pitkällä matkalla toimi hyvin, vaihtelevista palautusmatkoista palkkasin.

Viestiä päästiin vihdoin tekemään kunnon metsään, ei tarvinnut mennä polkuja pitkin. Matkat lyhyitä, positiivista oli hurja into Ellan luokse menemiseen. Innokkaammin se sinne meni kuin miun luokse tuli :D Palkkausmetodit tuottaa tulosta! Vähän oli pätkittäinen harjoitus, piti tehdä kahteen eri suuntaan ja aina meinattiin törmätä johonkin sotilashiippareihin.

Illalla suunnistuskauden avaus Leenan ja Suvin kanssa (kyllä, meidän joukkue on sitten huippuiskussa Salpaus-rogainingissa!) jäähallin maastoissa. Siitä huono, että olisin nimenomaan tarvinnut metsässä suunnistamisharjoitusta, mutta ymmärrän toki olosuhteiden asettamat rajoitteet maastolle. Eipä hirveästi porukkaa ollut: joko ne ei ole vielä hereillä suunnistuksen suhteen tai ne ei pidä kaupunkisuunnistuksesta tai sitten sade säikäytti. Reippaan tunnin rastien etsinnän jälkeen tein vielä Riinalle ensimmäisen sulan maan esineruudun. Kolme esinettä, mutta olin päättänyt että kaksi hyvää riittää. Ensimmäisen löysi aika äkkiä, kehuin palautuksessa. Toiseen meni hieman kauemmin, mutta palautti tosi hienosti ja varmasti eteen asti, en auttanut palautuksessa. Toi vieläpä kenkälusikan, vaikka pehmeäkin esine olisi ollut tarjolla. Palautukseen vielä hieman lisää vauhtia, niin en löydä enää huomauttamista (:

Esineruutuharjoittelua viime syksyltä

Perjantaina vuorossa toiseksi viimeinen agihallin tokovuoro. Riina teki koemaista. Aloitettiin paikallaoloilla Oskun vieressä. Tämäkin piti tehdä koemaisena, mutta unohdin ja palkkailin. Toisaalta, ei kai se koskaan huono asia ole palkata hyvästä suorituksesta. Ei tehty täysiä aikoja, vähempikin riitti, aina ei tarvitse tehdä niin pitkää. Jaoin liikkeet kahteen osioon, mutta en niin kuin ne on normikokeessa. Palkka ei sitten myöskään lopulta tullut kokonaisen liikkeen jälkeen.

Aloitettiin kuitenkin perinteisesti seuraamisella. Ajattelin, että ongelmana saattaisi olla matala vire, mutta mitä vielä! Liian korkea se oli, mikä näkyi ääntelynä. Eikä asiaa ainakaan helpottanut juoksuosuudella aloittaminen. Ihan hyvä Suvi että päätit välillä aloittaa seuruun vähän eri tavalla, ei ollut siun vika että koiralla keitti yli :D Kehuin sitten hiljaisuudesta ja tässä liikkeessä itse asiassa palkkailin myös liikkeen aikana, muissa en. Jatkettiin hyppynoudolla, jossa ainakin pientä varastamisyritystä oli havaittavissa (Riinan pylly hilautuu pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs). Muuten hyvä. Kaukoissa taisi tehdä kaikki asennot ja ehkä jopa yksillä käskyillä, mutta edelleen nopeammat saisivat vaihdot olla. Ensimmäinen setti päättyi zetaan, jossa palkkasin toisesta asennosta (istuminen). Meni kai ok, seuraamaan lähdöt ainakin hyviä. Asentojen erottelua ei varmaan koskaan voi tehdä riittävästi.

Toinen setti alkoi tunnarilla. Voi että oli hieno! Meni hyvää vauhtia kapuloille, nosti melkein heti oman, lähit heti palauttaamaan ja tuli hyvällä vauhdilla eteen asti. Pa:n kyllä ennakoi. Ruudussa oli vaikeuksia kohdentaa merkkiin, liikaa ilmeisesti häiriötä (hyppy ihan vieressä yms.). Odotin sitten reilusti että löysi merkin, taisin vähän vihjatakin. Ruutuun hyvin, ei peruuttanut, mutta taaemmaskin olisi voinut mennä. Loppuseuruu sujuu. Ohjatussa palautti jopa aika suoraan asentoon ja muutenkin oli hyvä! Luoksetulossa palkkasin alkupa:n kontaktista ja sitten suora luoksari vauhdista vapauttaen.

Yleisinä huomautuksina sellaiset, että loppupa:n ennakoi lähes jokaisessa liikkeessä ja joidenkin liikkeiden väleissä yritti ölistä. Itseäni kehun siitä, että liikkeiden väliset koepalkkaukset olivat johdonmukaiset ja toimivat. Vire oli Riinalla hyvä, teki innolla ja halukkaasti. Ristimme niin sormet kuin varpaatkin, ettei mölyä kokeessa :D Ääntely saattoi johtua siitä, että olin koko päivän ollut koulussa ja töissä, enkä tiedä kuinka hyvin ulkoilutuspalvelu oli pelannut.

 

Loppupiristys (:

Tämän viikon toikkaroinnit

Maanantaina aloitettiin viestitreeneillä. Vaihteeksi treenattiin Punnantiellä ja ihan lupaavalta näytti lumien sulamisen suhteen. Vielä oli pysyteltävä polulla, mutta seuraavalla kerralla kenties ei enää. Tehtiin yksi lähetys enemmän kuin yleensä, mutta vastaavasti sitten ei niin huippupitkää matkaa. Riinalla meni muuten hyvin, mutta toisiksi viimeisellä kerralla ei oikein meinannut lähteä Ellalle. Mie lähetin kerran uudestaan, mutta se ei auttanut. Riina näytti siltä, ettei se ihan enää muistanut mitä oli tekemässä ;) Olihan se hetken joutunut odottelemaan, ehkä sitten kauemmin kuin yleensä. Onneksi miun ei enää kuitenkaan tarvinnut sitä painostaa lähtemään, vaan lähti kun toisesta päästä kutsuivat. Viimeisellä Ellalle lähetyksellä lyhennettiin sitten vähän matkaa ja ennen lähetystä aktivoin Riinaa kuiskailemalla että "missä Ella?". Se auttoi ja Riina lähti ongelmitta.

Viestitreeneistä posotettiin suoraan 6-tietä pitkin agilityhallille. Kiitos vaan Ellalle kyydeistä (taas)! (: Nämä agilityt olivat siis ensimmäiset kolmeen viikkoon Riinan leikkaustauon takia. Tota joo, mistähän aloittaisin. Lievästi sanottuna innokkuutta havaittavissa, hirveellä apinanraivolla mentiin koko rata läpi. Ja just kun olin päässyt sanomasta, että ihme kun jotkut koirat ei pysy lähdössä, niin eikös se miun ihan ikioma bordercollie nyi siellä kuin viimeistä päivää. Kesti kuitenkin (hädin tuskin) ja päästiin radalle. Niin kauan meni hyvin, kunnes olisi pitänyt hypyltä kääntyä toiselle. Joo ei kääntynyt, näki edessään liian kutsuvan keppirivistön. Muuten rata meni puhtaasti, mutta tätä sitten hinkattiin senkin edestä. Ehkä kerran saatiin tuo kohta menemään niin, että hyppyjen välissä pysäytin vauhdin lähes kokonaan... Paljon positiivisia asioita kuitenkin oli myös: kontaktit makeat (pysähdyin kyllä vierelle, ei aina pitäisi), kepeissä ei ongelmaa (alussa kaksi verkkoa, lopussa yksi, kun oli niin vaikea kulma, mutta olisi varmaan mennyt ilmankin tai yhdellä ohjurilla) ja unohti keinulla kokonaan himmailla, veti täydellä vauhdilla päähän asti (otti myös kontaktin). Hämmennyin tästä vauhdista niin, että melkein aloin itse hidastaa Riinan vauhtia. Sitten tajusin, että tätähän olen juuri halunnut :D

Uudet kengät olivat erittäin hyvät, mutteivät silti kyenneet ihmeisiin. Hidas ohjaaja on hidas ohjaaja.

Riinan kierrokset olivat miun makuun tässä treenissä vähän turhan korkealla. Mutta olihan se odotettavissa, kun kolmen viikon tauko alla ja sen lisäksi se vielä kerkesi psyykata itseään melkein tunnin ajan kentän reunalla omaa vuoroaan odotellessa. Yritin pitää sen hiljaisena pienillä tokojutuilla (sivulletulot, kaukot) ja namittamisella, mutta oli hetkiä kun epäonnistuin siinä säälittävästi ;) Koiran mielentilaan ei kuitenkaan ohjaajan ajoittainen kuumuminen ja nätisti sanottuna suuridesibelinen äänenkäyttö vaikuttaneet, sillä oli kivaa alusta loppuun. Radalla haukkui ja sitten jos koitin keskustella jostain asiasta niin nauroi päin naamaa. Heh heh vaan itsellesi Riina!

Tiistai-iltana olin luvannut mennä Kaakon noutajien kenttäkoulutukseen vetämään flyballia (oikein oppivaisia ja innostuneita koirakoita!), joten omat koirat oli treenattava ennen sitä. Käytiin Kivisalmen kentällä ja uskokaa tai älkää, mutta siinä sai aika hyvät häiriöt. Ei tää niin perähikiä ole. Lapset melusivat ja ohi kulki ihmisiä. Riina ainakin alkuun reagoi, joten pitää varmaan käydä tuolla jatkossa useammin treenaamassa.

Tiistaina aloitettiin evl-liikkeiden läpikäyminen. Puolet tiistaina, puolet keskiviikkona, jokainen liike kokonaisuudessaan. Jokaisen liikkeen jälkeen kuitenkin palkkasin, perjantaina vasta olisi tarkoitus tehdä palkkaamattomuustreeniä. Alku oli hirveää häsellystä ja säätöä. Riina oli kytännyt, kun rakensin ruutua, luoksarimerkkirivistöä yms. ja oli tietysti heti menossa tekemään hauskoja juttuja, ei olemaan sivulla katsekontaktissa. Alkuun kuitenkin sivulletuloja tehtiin, Riinasta lähti ikäviä ääniä. Kun vähän rauhoittui, mentiin tekemään luoksari. Oliskohan hieman hidas maahanmeno ollut, eli ei pudonnut suorilta jaloilta. Stopit aika nätit, maahanmeno vielä parempi kuin seisominen, vauhti niiden välillä hyvä. Eteen tuli suoraan, taisi ennakoida sivulletulon. Palkkaus ja jatkettiin zetaan.

Tässä tosi huono mielentila, ei ollut kuulolla. Seuruut ihan ok, mutta kun oli tehnyt kaksi ekaa asentoa väärin ja vissiin vielä päästänyt jonkun äänenkin, lopetin liikkeen kesken. Laitoin Riinan hetkeksi maahan rauhoittumaan. Se auttoi, ja kun otettiin zeta uudestaan, mielentila oli aivan eri. Keskittyi, ja niinpä asennotkin menivät oikein. Kehuin oikeasta asennosta aina mennessäni koiran taakse. Tämä oli hyvä! Seuraavana ruutu. Nyt keskittyminen säilyi, ei mennyt enää häseltämiseksi. Kohdisti oma-aloitteisesti katseen merkkiin hyvin. Merkille meni kivasti, vauhtikin ok. Ekalla lähetyksellä lähti treenirepulle, ei nähnyt ruutua. Käskin uudestaan merkille ja uudestaan ruutuun. Tällä kertaa käänsin myös oman katseen kohti ruutua, ja se löytyikin hyvin. Toisaalta oli kyllä myös aika ihmeellinen. Kirmasi järkyttävällä vauhdilla aivan ruutuun, paljon nopeammin kuin yleensä ja normaalistikin vauhti on hyvä. Sen lisäksi meni ruudun takalaidasta yli ja kävi "odota"-käskystä suoraan maahan. Siis koira, jonka virheenä on ollut ennen ruutua kääntyminen. Uudella käskyllä tuli ruudun sisäpuolelle, mutta taas veti suoraan maahan. Loppuseuruu erinomainen. Korjattiin heti liikkeen jälkeen tuo ruudun yli meneminen ja suoraan maahan meneminen. Ei mitään ongelmaa, hyvin meni ruudun keskelle ja jäi seisomaan.

Metallinoutoa, hyppyä ei ollut. Oikein nätti, käytin nyt "kierrä"-käskyä. Palautusvauhtikin hyvä. Loppuun vielä pari metallia, mutta ei olisi ehkä kannattanut, meni vähän levottomaksi.

Seuraaminen loppuun. Palkkasin namilla kolme kertaa, eikä ne kolme jaksoakaan olleet mitään lyhyitä, joten yhteensä tehtiin aika pitkä pätkä. Mitään tiettyä ei treenattu, tehtiin kaikkea laidasta laitaan, mitä vaan mieleen juolahti. Vire ja fiilis olivat kohdallaan, itsekään en sitten vissiin älyttömästi jännittänyt. Näitä lisää! Vasta muistutuksekseni luin jostain blogista kommentin, että tekniikkaa ei ikinä saisi tehdä niin fiiliksen kustannuksella. Niin totta ja niin helposti unohdettavissa. Nyt onneksi muistettiin (:

Tämä treeni oli kovin ristiriitainen, mutta pohjimmiltaan jäi kuitenkin hyvä mieli. Se on aina positiivista, jos tekeminen paranee loppua kohden, silloin on jotain tehty oikein! (:

Toikkaroinnit jatkuu osassa kaksi, nyt nukkumaan.

Viikonloput vierii

Perjantaina lämmiteltiin lenkkeilemällä Taijan ja Sissin kanssa ja siitä jatkettiin matkaa hallille tokoilemaan. Vähiin käy nuokin vuorot ennen kuin loppuu. LAU kun lopettaa jäsenten oikeuden kohtuuhintaiseen muiden lajien treenaamiseen. En voi ymmärtää, mutta kenties pienen ihmisen ei ole tarkoituskaan, suuret ja mahtavat johtavat touhua isoista saleistaan... Onneksi tällä hetkellä asiasta ei tarvitse yöuniaan menettää, hiekkakentät kun sulavat kovaa vauhtia.

Riina aloitti oikealla puolella seuraamisella, kun haluan kaikenlaiset jumiutumisriskit välttää. Kovasti se edelleen yrittää poikittaa, lelulla/namilla ohjaamalla sujuu toki. Yritin sitten täyskäännöksiä naksutella, niissä kun sen on pakko vähän enemmän kääntää sitä peräänsä.

Jatkettiin hyppynoudolla, sitä kun ei olla hetkeen tehty. Metallikapulalla ja ihanasti Riina kurkotteli kaulansa melkein solmuun, kun piti saada se noutokapula nostettua takaapäin. On se siis jotain sisäistänyt! Itse olisin hyväksynyt tässä tilanteessa myös sivusta nostamisen (kapula oli niin vinossa), mutta hyvä että meistä edes toinen on joskus mustavalkoinen toiminnassaan...

Viimeisenä tehtiin kauan suunniteltu kuuntelutreeni. Piti kyllä loppuun ottaa jääviä, mutta unohdin :D Levittelin tarjolle ruudun, merkin, puukapulan ja metallikapulan. Merkille haki vähän liiankin hyvin, meni sinne myös silloin kun ei pitänyt. Ruutu oli sitten seuraava mihin vähän jumiuduttiin, sinnekin voi ihan hyvin mennä vaikka käsky olisikin "hae". Yritin tehdä harjoituksen ilman käsimerkkejä, mutta merkin ja ruudun tapauksessa oli pakko vähän auttaa. Positiivista oli, että ohjatun suunnat sujuivat erinomaisesti myös ilman käsimerkkejä. Oikea ja vasen erottuivat melkein paremmin kuin ohjaajalla.

Lauantai oli treenitaukopäivä, Tiurun rakennusetsintätreenit jäivät harmittavasti välistä kesätyösäätöjen takia. Mutta loppujen lopuksi kannatti, nyt on kesätyö! Illalla lenkkeiltiin taas Taijan ja Sissin kanssa. Tälläisen ennen kuulumattoman urheilullisuuden jälkeen täytyi sitten tietysti tasoittaa tilanne pitsaa syömällä ja telkkarin edessä makoilemalla.

Sunnuntaina panostettiin Riinan kanssa meidän pk-uraan = käytiin kuuntelemassa ampumista. Riina oli huippuhienosti, ei välittänyt 6- eikä 9-millisestä. Alkuun vaan heittelin nameja maahan, mutta jälkimmäisten laukausten kohdalla jo vähän imuteltiin/namilla avustettuna tehtiin seuraamista. Nyt kun on varmuus siitä, että laukaukset eivät ole kauhunväristyksiä aiheuttava asia, niin täytyy pikkuhiljaa ruveta tekemään niiden aikana ainakin nyt sitä seuraamista ja paikkamakuuta. Tässä vaan pitää malttaa ja auttaa koiraa riittävästi, etten heti jätä sitä yksin esim. siinä pm:ssa. Tapis oli tavalliseen tapaansa vähän hankala kenttä, nenä kävi Riinalla turhan usein maassa. Ulla ja Jenni treenasivatkin ampumisten jälkeen, mutta koska myö ei oltu moiseen varustauduttu, tehtiin pelkät kaukot. Ne oli ihan ok, mutta sainpahan muistutuksen että täytyy taas kokeen lähestyessä alkaa ottaa pitempää pätkää. Viime aikoina kun oon palkannut melkein pelkästään yksittäisistä vaihdoista. Paikkamakuu tehtiin myös, se oli kyllä jotain järkyttävää... Riinalla oli pahimman asteen Ulla-hätä, mikä aiheutti pahemman asteen vinkumista. Riina ei todellakaan yleensä vingu missään liikkeessä.

Illalla aloittettiin Meritaidon pihassa pidetyt hakutreenit pienimuotoisilla tokoiluilla. Tehtiin vähän sivulletuloja, pientä seuraamista, pm ja niitä kaukoja. Ihan ei Riinan keskittyminen ollut kohdillaan, nenä pyrki maahan tuollakin. Seuraaminen alkuun liian matalavireistä ja paikka hieman liian takana, mutta parani loppua kohden selkeästi. Sivulletulot ja pm vieraan koiran vieressä ok, kaukoissa vire oli jo kohdillaan ja saatiin hyvää settiä. En tiedä onko toiveajattelua vai totta, mutta miusta jalkojen liikkuminen s -> i vaihdossa on vähentynyt.

Sitten itse etsintään. Kolme ukkoa: yksi pihalla kontin katolla, kaksi varastorakennuksissa. Alkuun pieni mukanakulkemisseuruu ja paikkaistuminen. Ensimmäiselle ukolle suuntasi ihan suoraan lähetyksestä, ilmeisesti tuuli oli puolellamme (joskus niinkin). Nenä ja häntä nousivat pystyyn ja sinne lähti etsijäkoira seilaamaan. Ilmaisun aloittamista/ilmaisua yleensä vähän mietti, oli tietty vaikea ilmaista kun ukko oli niin korkealla. Kyllä se selkeästi haukkui, mutta ei se sellainen jatkuva haukku ollut. Kolmesta viiteen haukkua ja tauko. Siitä kuitenkin palkattiin, jospa tämä ensi kerralla muistuisi mieleen ja itsevarmuutta löytyisi enemmän.

Toisella ukolla vähän samat kuviot, sekin kun oli käsketty piiloon maanpinnan yläpuolelle auton lavalle. Tässä annoin Riinan aika kauan hakea hyvää ilmaisua, mutta ei sieltä vieläkään sellaista jatkuvaa tullut. Niin selkeästi kuitenkin näytti ukon olinpaikan, että otin koiran sivulle ja palkattiin. Viimeisellä ilmaisussa ei ongelmaa, nyt oli hyvä ja pitkäjänteinen haukku, mutta itse löytäminen oli tehty hankalaksi. Tyyppi oli sellaisessa rullakossa pahvien seassa. Haju ei vaan meinannut tulla, tai tuli, mutta ulos. Varastorakennuksen sisällä ei ilmeisesti kunnolla haissut, jos ei juuri oikeasta kulmasta osannut lähestyä. Riina kävi miulle pariin kertaan äyväämässä, kun ei meinannut löytyä, mutta enpä kyllä sille sitä piiloa mennyt näyttämään, ihan itse sai etsiä.

Kevään viimeiset jäätokot

Alkuviikosta tokoiltiin ominemme jäällä a) koska olosuhteet olivat loistavat ja b) koska iltaisin oli muita velvollisuuksia. Maanantaina siis oli ne epikset, tiistaina olin noutajakentällä kouluttamassa ja keskiviikkona eksyin rauniopalaveriin. Noutajakentällä oli huippumukavaa, jatkoin sitkeästi tokon ilosanoman levittämistä ja toivottavasti siinä vähän onnistuinkin. Ensi tiistaina on viimeinen kenttäkoulutuskerta, ja taisin lupautua mennä vetämään flyballia (:

Tässä nyt kaikki mitä tokoiluista muistan, hirmu hyödyllistä tällänen treenipäiväkirjan pito. Ainakin jos kirjottaa sillon kun ei enää muista mitään...

Riinan korvat kerrankin pystyssä.

Seuraaminen:
Yhtenä päivänä teemana suorat ja temmonvaihdot, toisena "pikkuräpellykset" (paikallaan käännökset, askelsiirtymät yms.). Molemmat meni hyvin, eli vahvistelin vain palkkaamalla. Olen niin tyytyväinen tähän meidän seuraamiseen nyt! (Pakko hehkuttaa niin kauan kuin sujuu hyvin...) Jollain kerralla liikkeellelähdöt tuotti vähän hankaluuksia, Riina pomppasi ylös jo käskystä, vaikken itse vielä liikkunut mihinkään. Sivulletuloja tehdään myös usein treenin alkuun, ne toimii nykyään virittelynä.

Luoksetulo:
Ihme liike. Haluaisin sitä kovasti treenata, mutta näköjään sujuu paremmin kun ei treenaa. Tehtiin kolme suoraa alkuun: eka vapautuksella leluun, yksi eteen asti ja viimeisessä otin Riinan vielä sivullekin. Neljännellä sitten stoppi, aika myöhäisessä vaiheessa. Ja ihan huippuhyvin, pysähtyi kuin seinään! Tätä juuri olen viime ajat hakenut.

Nouto:
Pk-kapulalla on nyt tehty, että varmasti tottuu siihen. Eipä kyllä ongelmia ole ollut. Kapulalle kiertäminen kriteerinä. Niin kauan kun antaa kierrä käskyn, menee hyvin. Jos sanoo "hae", tappaa kapulan. Vakavasti harkitsen tässäkin liikkeessä käskysanan vaihtoa. On se kiva että oon kaikki käskysanat onnistunut pilaamaan :D

Tunnari:
Tehty sekä matkaa että nopeaa oman nostoa, ei siis ole toivottavaa oman löytämisen jälkeen vielä jäädä minuutiksi kapuloille sahaamaan. Nopeat oman nostot sujuivat kyllä, mutta kapulan nostamisen jälkeen iski epävarmuus. Pari kertaa pudotti ja pienen kiepin jälkeen toi uudestaan, mutta näistäkin palkkasin, koska halusin vahvistaa nopeaa toimintaa: mitä nopeammin tuot kapulan, sitä nopeammin saat palkan. Tämä toimi: pudottelu loppui ja nostot pysyivät nopeina.

Seuraavalla treenikerralla oli sitten pakko ottaa palautuksia, koska Riina jumiutuu hyvin helposti siihen, että palkka tulee kapulan nostosta, ei miulle tuomisesta. Alussa jäikin kapuloille hetkeksi tuijottamaan, että "mitä, etkö palkkaakaan". Siitä kuitenkin käynnistyi ja palkkailin eripituisia palautuksia. Yksi tosi makea eteen asti tuonti!

Merkki/ruutu:
Merkillä nopeaa merkille menoa ja oma-aloitteista katseen merkkiin kohdistamista. Katseen kohdistaminen sujuu jo aika hyvin, nopeat merkille menot paremmin, jos saa vauhtilähdön, mutta sivultakin ok vauhti. Kyllä se siitä. Ruudussa perälle asti menemistä ja olen yrittänyt olla antamatta vartaloapuja. Liian helppoa on kääntää oma rintamasuunta kohti ruutua samalla kun antaa käsimerkin... Ruudussa perälle menoa on pari kertaa täytynyt muistutella. Kerran vai pari vein pallon ja sitten kun olin sitä mieltä, että Riinan pitäisi se jo hallita, niin ei muuta kuin uusi lähetys jos peruutti/jäi liian eteen. Eikä vaatinut kuin sen yhden uusinnan, niin jo toimi.

Kaukot:
Pelkkää s -> i vaihtoa sen takajalkojen edessä olevan kepin avulla. Kehittymistä on havaittavissa ja Riina hahmottaa takajalkojaan treeni treeniltä paremmin, mutta aika tylsäähän tän treenaaminen on... ;)

Jäävät:
Asentojen erottelua ja nopeutta. Tämä nyt on vähän sellasta tasaista puurtamista, mutta pääasiassa erottaa asennot hyvin. Seisomiseen ja istumiseen haluaisin edelleen lisää nopeuttaa, vaikka istuminen onkin edistynyt.

Metalli:
Tehtiin joku kerta. Hyvin yleistää tähänkin kapulalle kiertämisen. Ei ällötä ainakaan huippupaljon, varmoista noudoista palkka edelleen.

Jäätreenien lopuksi on Sabi aina saanut tehdä liikkeen tai pari. Ainakin tunnaria ja tavallista noutoa on sen kanssa tullut hommailtua, jotain pientä rallytokoräpellystä myös.

Torstaina oltiin Ellan kanssa aktiivisia ihmisiä ja koko ilta menossa. Lenkkeiltiin sekä treenattiin viestiä, flyballia ja tokoa.

Viesti:
Rannassa jäällä. Ei tosiaan mitään pitkiä matkoja, vähän vaan sellasta palauttavaa ja perusasioita vahvistavaa. Nyt juoksi Riina Ellallekin hyvin. Toisella lähetyksellä miun luokse juoksi ensin innoissaan melkein yhden hiihtäjän luokse, kunnes bongasi miut (ihan näöllä, ei se mitään haistellut) ja oli että no voi hitto ;D Jätti hiihtäjän rauhaan ja kirmasi miun luokse.

Flyball:
Ihanaa että tätäkin taas pääsee tekemään! Ihan huippua. Riina meinasi repiä pelihousunsa, niin innoissaan se oli. Ekat neljä palloa tehtiin ihan tavallisesti, muistuteltiin homma mieliin. Seuraavilla neljällä haettiin vauhtia. Vapautin lennosta leluun, eli sai vaikka pudottaa pallon, kunhan tuli kovaa. Tuntui vähän auttavan, tätä täytyy tehdä jatkossakin. Vinoja ei paljon tarvinnut treenata, Riina hoiti sen ihan itse: yhdellä kerralla onnistui pompauttamaan pallon varmaan 2 metriä laatikosta sivuun. Päätyi kuitenkin vielä ekalle hypylle!

Sabi oli niin hölmö kun voi vaan eläin olla. Siis aivan sekopää. Aivosolut sinkoili suuntaan jos toiseenkin, mutta yhteenvetona kolmen kuukauden tuumaustauko oli tehyt Sabille hyvää! Laatikon painaminen sujui kuin vettä vaan, eivätkä hypytkään tuntuneet niin ylivoimaisilta. Naksuteltiin Sabille laatikon alareunaan painamista, koska välillä meinasi nenä eksyä väliin. Sen huomasin, että Sabi on juuri sellainen koira, jolle nammien käyttö on pidettävä flyballissa minimissä. Paljon huonommin keskittyi namien saamisen jälkeen palloihin, vaikka kyllähän ne toki kelpasivat.

Toko:
Riina teki noutoa, ruutua ja häiriötreeniä, muuta en muista. Nouto hyvin kierrä-käskyllä, ruudussa merkki vähän hidas ja huono, mutta tehtiin sitten vauhtilähetyksiä niin parani, jonkun ruutuun menon peruutti. Häiriötreeniä ensin sivulla istuen, aika paljon aluksi häiriintyi. Pysyi sivulla, mutta kontakti huiteli. Parani kuitenkin, lopussa oltiin jo menossa kohti sellaista kuplafiilistä. Häiriöitä myös kapulan pidossa. Ensin tökin ja nyin sitä itse, sitten oli Ellan vuoro. Vahvistin käskyä aika paljon, mutta hienosti kapula sitten suussa pysyikin! Koskaan aikaisemmin ei kukaan muu ole sitä kapulaa käynyt tökkimässä kun mie. Viimeisenä häiriönoutoa, Ella heitteli Riinan ohi noutokapulan palasia :D Alkuun Riina otti häiriötä palikoista, jotka heitettiin, kun sillä ei vielä ollut kapulaa suussa. Jos oli ehtinyt oman kapulan nostaa, eivät palaset enää häirinneet. Viimeisellä toistolla onnistui sulkemaan häiriöpalikat mielestään myös kapulalle menossa, siksi jätettiinkin siihen.

Sabi taisi tehdä norminoudon, merkin ja jonkun hämärästi ruutua muistuttavan liikkeen :D

Tolleri toimii

 

Maanantaina Riinan agilitytauon vielä jatkuessa vein paremman puutteessa (ei vaineskaan!) Sissin epiksiin mölliradalle. Tolleri toimi erinomaisesti pientä kontaktihulluutta lukuunottamatta. Ja onhan sekin eräänlainen saavutus, että kahdella hylyllä pääsee palkintopallin toiseksi korkeimmalle korokkeelle :D Videokin tästä taidonnäytteestä löytyy, tosin Taijan kamerasta. Eipä siinä ihmeitä, putkeen meno ei vaan ollut mahdollista, puomi vei voiton ja A:n läheisyydessä koira jäi vahingossa miun selän taakse.


Tuosta kuvasta se ei ehkä ihan näy, mutta muistutan tätä nykyä naamastani lähinnä katkaravun ja tomaatin mutaatiota. Jäällä on kävelty juu ja aurinkokin ehkä joskus paistanut...

Hitaasti mutta varmasti

Otsikko viittaa kevään lähenemiseen. Lumet kuitenkin sulavat tappavan hitaasti, joten ei ole sitä jääty odottelemaan, vaan myös maastotreenit jatkuvat! Viime viikonloppuna rakennusetsintää, viestiä ja hakua.

Rakennusetsintää lauantaina Myllymäessä. Molemmat koirat mukana, Riina (tietysti... joskus voisi heittäytyä hurjaksi ja antaa Sabin hommailla ekana) ensin:

• vaihteeksi vain kaksi ukkoa
• toinen takan päällä -> koska niin outo paikka, palkka heti haukun aloituksesta
• jännästi reagoi portaissa, kun tultiin yläkerrasta alas: siinä nousi nenä ilmaan, haistoi siis samalla tasolla mutta kahden seinän takana olevan takanpäällysukon
• toinen ukko kellarissa, siellä ilmaisussa ideana se, että vaikka mie pyörin lähellä, on maltettava haukkua -> Riina tietysti luki miun ajatukset eikä tässä ollut mitään ongelmaa, sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, vaikka olisin voltin heittänyt... Hyvähän se tietysti on!
• ennen etsintää ulkona lyhyt istuminen ja talolle mentiin yhessä, näitä on nyt pakko ottaa joka treenissä ennen koetta

Sabi teki viimeisenä:

• sillekin kaksi ukkoa, mutta ei nyt sentään pelottavaan kellariin ;)
• yläkerran ukko löytyi hyvin ja haukussa oli ainakin yritystä!
• keskikerroksen kaapissa ollut ukko oli hurjan vaikea, Sabi kurkisti viereiseen kaappiin ja kun siellä ei ketään näkynyt niin päätti että homma selvä
• koko talon kiertämisen jälkeen toinen ukko lopulta löytyi, haukut aika säälittäviä :D
• haukutin vielä itse loppuun
• lopputuloksena yksi onnellinen tolleri (:

Sunnuntaina kurvattiin ensin viestitreeneihin:

• pitempi matka kuin koskaan aikaisemmin (olisko ollut jotain 400 m...?)
• miulle päin tuli hyvin, jos usko meinasi loppua niin kannustin
• Ellalle päin lyhennettiin matkaa, mutta silti kääntyi tuijottamaan miuta -> lisäkäskyillä kuitenkin pääsi vauhtiin
• jatkossa miun pitää olla passiivisempi ja ottaa huonommat palkat (=namit)
• Elvi-epäloogisella ei taas tällä kertaa ollut mitään ongelmaa, ihmeellinen kelpie... :D

Viesteilystä suoraan hakutreeneihin saareen, vielä kesti jää autoa.

• kolme ukkoa: yhdessä ajatuksena irtoaminen, yhdessä liikkuva maalimies ja kolmanteen ei enää ideoita riittänyt :D
• irtosi juu, ei paljon jäänyt kyselemään
• hyvin löysi lakanan alla olleen ukon
• toinen maalimies lähti siis liikkumaan vasta, kun Riina oli saanut aloitettua ilmaisun -> hyvin ja katkeamattomasti haukkui, kun maalimies lähti liikkeelle niin peruutti vaan pois alta
• kolmannessakaan ei ongelmaa
• hyvät treenit, mutta koska taas tuli todettua että koira osaa, kävi huolestuttamaan omat suunnistustaidot (siellä kokeessahan tosiaan on pimeää)
• tulin siihen tulokseen, että jään itse etsittävän alueen rajalle ja huutelen sieltä Riinalle ohjeita :D

Jää kesti auton myös takaisinmenomatkalla.

Kevättoko kunniaan!

En tiedä, miten kevättoko eroaa normaalista. On ainakin valoisampi mieli, kun aurinko paistaa ja treenikentät sulavat!

Pääsiäismaanantaina tokoiltiin Ellan ja Elvin kanssa jäällä. Riina teki ainakin metallinoutoa. Se on nyt sujunut aika mukavasti, kun otin palkkauskriteeriksi sellaisen varman pidon. Sen sijaan että painottaisin vauhdikasta noutoa, palkkaan sen silloin, kun se ei näytä siltä että kohta sylkäisee. Tämä on sitten itse asiassa parantanut myös sitä vauhtia. Ja oikeastaan suurimmaksi osaksi olen palkannut eteentuonnista. En tee mitään hyvin alkavalla noudolla, jos kapula putoaa puoleen väliin. Siksi vauhtinoudot ovat nyt hetkeksi pannassa, tai ainakin niitä tehdään harvemmin.

Tehtiin myös kaukotekniikkaa läheltä, natseilen nyt niistä s -> i -vaihdoista. Kovasti vaan takatassut pompsuttaa, jos ei muuta niin paikoillaan... Sivulletuloja tarjoamisella ja vähän seuraamista. Sujuu tällä hetkellä erittäin hyvin, Riinalla on loistoasenne ja seuruupaikkakin on siirtynyt taaemmaksi, ei poikita. Miulla on selkeästi itselläni ollut tässä liikkeessä aikaisemmin varsinainen asennevamma. Kaikki muut liikkeet tehdään aina ilon kautta, mutta seuraaminen on turhan usein mennyt väkinäiseksi vääntämiseksi. Onneksi ihminenkin joskus oppii, menee itseensä ja muuttaa tapojaan. I/S/M tehtiin peruutellen, aika varmasti se ne erottaa. Seisomiseen haluaisin napakoitumista, vaikka se perussiisti onkin ja istumiseen nopeutta. Maahanmeno on aika hyvä, menee etupää edellä ja nopeasti.

Tiistaina sitten Suvin ja Taran kanssa Agrimarketin pihalla, hiekoitussepeli oli vähän inhottava ja treenejä hankaloittava tekijä, mutta just ja just henkiin jäätiin. Riina aloitti noudolla. Testattiin upouutta, näyttelystä ostettua pk-painoista noutokapulaa. Tuntui kyllä hirveän järeältä, vaikka se painoikin vasta sen 650 g. Kierroilla tehtiin, koska nyt keskitytään noudossa siihen, että kapula nostetaan takaapäin. Ensin lisäkäskyjen avulla, mutta loppuun meni jo ilmankin. Ekassa noudossa Riina pudotti kapulan, kun silminnähden järkyttyi sen painavuudesta :D Tietysti varmaan vähän yllätti, kun yhtäkkiä sieltä löytyikin tuollanen. Muilla kerroilla ok, vähän ehkä piti päätä roikottaa normaalia alempana.

Jatkettiin ruudulla. Palkkaan nyt siitä, kun itse kohdistaa katseen merkille ilman mitään virittelysanoja. Tuntuu, ettei siellä kehässäkään sitten ole aikaa jäädä kyselemään, että missähän se merkki nyt mahdollisesti saattaisi olla... Ihan mukavasti sain siitä naksuteltua. Merkillemenoja pitää jossain vaiheessa vähän hioa. Nopeammin saisi mennä, ja suorempaan merkin taakse. Nyt kuitenkin palkkasin noista vähän hitaista ja vinoista, kun kuitenkin varmasti sinne meni. Ruutuun myös hieman hitaahkosti (se sepeli), mutta tosi hyvin perälle asti peruuttamatta!

Kaukonatseilusta ei päästy eroon näissäkään treeneissä. En kyllä ehkä keksi, miten saan ne takajalat pysymään täysin paikoillaan. Tuntuu, että se on jotenkin Riinan luontaisesta istumistyylistä kiinni, korjaa tasapainoaan tms. Tietysti voisin hyväksyä nuo vaihdot sellaisina kuin ne nyt on, mutta mitäs kivaa siinä olisi? ;) Loppuun metallia, aika samalla tyylillä kuin maanantaina.

Huh huh, ja jatkuu. Keskiviikkona Ullan ja Salaman kanssa (ja Juliuskin haettiin treeneihin mukaan) Mustin ja Mirrin parkkiksella. Riinalle alkuun tunnari. Halusin, että nostaa oman heti kun osuu kohdalle, koska Riinallahan on ollut sitä ongelmaa, että jää hengailemaan kapuloille. Ja että myös aloittaisi haistelun jommasta kummasta päästä, ei jostain keskeltä. Namit lähinnä sekoittivat pakkaa, ja kerran tai pari jäivät syömättäkin, joten luovuttiin niistä. Se hyöty nameista kuitenkin oli, että saatiin Riina aloittamaan sieltä reunasta. Se kyllä vaihteli ihan miten sattuu, että kummasta päästä, mutta tuolla ei tässä vaiheessa väliä. Alkuun vähän meni taas hengailuksi, mutta lopussa nosti jo tosi hyvin heti kun osui omalle. Seuraavassa treenissä pakko ottaa pitempiä palautuksia, kun nyt sai aina heti pudottaa nostettuaan.

Seuraavaksi ohjattua. Lähinnä suuntien vahvistusta, kun yhdellä kapulalla tehtiin, mutta merkeistä palkkasin myös. Ei sitten pääse unohtumaan, että sinnekin pitää malttaa alussa mennä. Näissä ei ongelmaa, mutta eteentulojen vinouteen pitää jatkossa puuttua. Kaukoihin keksittiin nyt ihan lupaava ratkaisu, tätä kokeillaan ainakin hetki. En pidä ajatuksesta, että miun pitäisi pitää koiran jaloista kiinni, en allekirjoita sitä, että se siinä tajuaisi mitä se tekee. Sen sijaan laitettiin harja (ehkä joku rima tai muu olisi parempi) ihan kiinni Riinan takajalkoihin. Siinä se joutui oikeasti funtsimaan, minne niitä jalkoja voi siirtää. Läheskään kaikki toistot ei onnistuneet, mutta suunta oli oikea! Loppuun parit mukavat sivulletulot ja Salaman ja Juliuksen leikkiessä häiriöseuruut. Hieno Riina!

Torstaina taukoa, perjantai-iltana pitkästä aikaa hallille tokoilemaan. Meidän vuorossa meni taas aikaa, anteeksi treenikaverit :D Onneksi useampi koira voi tehdä yhtä aikaa. Aloitettiin ohjatun palautuksilla. En sotkenut tähän edes merkkiä, laitoin vaan Riinan seisomaan ja kapulan sen sivuun. Vähän vääntöä oli ja alkuun jouduin auttamaan reilusti sekä suullisesti että vartaloavuin, mutta viimeinen toisto saatiin menemään pelkillä suullisilla avuilla. Vasen selkeästi helpompi, oikea aika hankala. Luoksaristoppeja kierroilla, jolloin pääpaino pysähtymisissä ja tavallisesti, jolloin ideana nopeat stoppien välit. Seisomisesta en saa sellaista kuin haluaisin. Käsiavulla pysähtyy kerran hyvin, mutta sitten samalla tavalla kuin ilman. Toisaalta tämä tuskailu on tyhmää, koska Riinan stoppi on ihan hyvä, mutten halua ihan hyvää, haluan paremman. Eihän koko tokossa ole muuten mitään ideaa.

Oltiin hurjia ja otettiin paikallaolot muiden liikkeiden väliin. Hui. Kumpikaan ei mitään koepituisia, mutta muuten mukavia. Ei pyrkinyt istumisessa makaamaan, hyvin tapitti. Palkkasin alkuperusasennossa, kun otti itse miuhun kontaktia. Paikkamakuussa malttoi ekaa kertaa ikinä kuunnella miun käskyjä, hyvä hyvä! Taisin kyllä sivullenousussa antaa väärän käskyn... Pientä nuuskailua, muttei sen kummempaa. Suvi häiriköi.

Jatkettiin metallilla. Sitä samaa, sitä samaa. Paitsi kerran koemaisessa alussa pylly hinautui ylös. Silti vielä lähetin, mutta ymmärrän kyllä, etten niin voi kovin montaa kertaa tehdä. Ei paljon naurata jos liike menee nollille varaslähdön takia. Zeta sitten. Alussa oli jotenkin paljon häiriötä, lähdettiin seuruuseen vähän hätäisesti ja Riina oli hieman hukassa, joten ensimmäisestä asennosta, istumisesta, tuli maahanmeno. Oli kuitenkin loistavaa, että Riina kokosi itsensä ja seuruupätkätkin olivat lopulta itse asiassa oikein kelvollisia, etenkin käänökset. Uuden aloituksen jälkeen kaikki asennot oikein ja liike kunnialla läpi! Asentoja myös erikseen peruutellen.

Tänään on ollut aikaa selailla koekalentereita. Tokoa, agilitya, hakua, raunioita, jälkeä... Keretäänköhän myö kesällä treenata ollenkaan?

Koska tokokuvia ei ole, saavat nämä kelvata:

Riinan ystävä meidän kulmilta, hauskannäköinen spanielisekoitus.