keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Möllitoko Imatralla

Eilen illalla käytiin Imatralla möllitokoilemassa ja tänään yritettiin korjata tapahtuman aiheuttamia henkisiä vaurioita, huonolla menestyksellä ;) Ei vaineskaan, kiitos hyvistä järjestelyistä imatralaisille, oma vika se on jos ei suju. Tai en tiedä onko se kenenkään vika, liian pitkään oli mennyt liian hyvin ja nyt sitten meni huonommin.

Tunsin jo ennen kehään menoa ettei Riinan mielentila ole nyt kohdillaan, mutta elättelin toivoa, että josko se kuitenkin sujuisi ok. No ei sujunut. Sillä nyt ei olisi ollut mitään väliä, jos vaan neljä liikettä olisi mennyt hyväntekeväisyyteen, mutta siitä en pääse yli kuinka matalassa/huonossa vireessä Riina oli. Ei ollenkaan kiva juttu. Enkä nyt yritä selitellä, mutta selittelenpä kuitenkin, että se on viimeiset pari päivää ollut jotenkin ihan rehellisesti väsynyt ja tänäänkin oli kovin poissaoleva ja vaisu. Ongelma on vain se, että sitten sillä ei kuitenkaan "kunnolla" ole asiat huonosti, eli ei selkeästi kivulias tms. Täytyy seurailla tilannetta ja treeneissä ottaa tämä huomioon, ei olla turhan ankara. Mutta sitten itse koesuoritukseen:

Pm: 10
No oli se joo teknisesti kymppi, meni ekalla maahan, makasi ja nousi ekalla ylös, mutta vire ei ollut tässäkään kiva. Vaikka toimi yksillä käskyillä, niin toimi viiveellä, katoin jo että meneekö se vai ei.

Tässä välissä kehästä ulos ja vaikka Riinan mielentila tuntui jo tässä vaiheessa hieman heikolta, oli itsellä kuitenkin vielä ihan jees tunnelmat. Yksilöliikkeet suoritettiin toisina.

Seuraaminen: 8
Aika hirveää ja miulla iski taas päälle joku kauhea koeblokki: en tajunnut heti antaa uutta seuruukäskyä, kun rupesi haahuamaan. Sitten kun vihdoin heräsin, niin annoinkohan koko seuruun aikana ainakin kolme ylimääräistä käskyä. Perusasennot meinasivat jäädä tekemättä ja katsekontaktin pysymisestä ei ollut tietoakaan. Ainakin kerran myös nuuski maata. Ei todellakaan ole mukavaa, että juuri se miun eniten kammoama liike aina kokeessa joko toimii tai ei toimi, koskaan ei oikein voi tietää. Tuli kyllä sellanen olo, että (viitaten edelliseen blogitekstiin) hyvin pian varmaan palaan huomauttelemaan huonosta ja unohdan hyvien palkkailun :D Ainakin silloin hommassa pysyi joku roti. Ja en tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta siinä avoimen luokan kokeessa, johon menimme treenattuamme seuruuta tiukassa kurissa, liike sujui paremmin kuin missään kokeessa ennen sitä tai sen jälkeen. Oli miten oli, jotakin tälle on taas tehtävä ennen kuin alan nähdä painajaisia.

Istuminen: 9,5
Tämä oli yksi niistä harvoista liikkeistä, jotka menivät ihan ok, pienen vartaloavun annoin.

Luoksetulo: 9
Nyt pysähtyi ja maahankin meni, jotain valoa tässäkin risukasassa. Ainut miinus viimeisen välin hitaus ja tuli taas suoraan sivulle, vaikka on siis edelleen opetettu eteen. 

Ruutu: 5
Joo en kestä. Eipä muuta sanottavaa kuin että meni puomille eikä ruutuun. Enkä edes kieltänyt ennen kuin oli jolkotellut melkein koko puomin läpi. Toisella lähetyksellä meni ruutuun, mutta rumasti monta kertaa paikkaa hakien, peruutellen ja vissiin vielä äännellenkin. Loppu ok.

Hyppynouto: 10
Onneksi tuon edellisen katastrofin jälkeen jokin onnistui ja siinä mielessä vielä erityisen hyvin, ettei tappanut kapulaa yhtään!

Metalli: 9
Tätä numeroa en oikeasti ymmärrä, miusta se oli selkeääkin selkeämpi nolla. Meni kapulalle ok, nosti vähän, pudotti, empi, nosti, taisi vielä pudottaa, kantoi ja vielä kerran ehkä pudotti ennen kuin lopulta pääsi perille asti. Kapula oli pieni, kylmä ja vieras joo, mutta ei nyt näin huonosti ole tämä liike ikinä mennyt. 

Metallin jälkeen palkkasin namilla, vaikka se huonosti menikin. Halusin, että Riinalle jää sellanen ajatus takaraivoon, että tästä liikkeestä voi kokeessakin tulla palkkaa, kannattaa siis tehdä hyvin. 

Tunnari: 6
Tämänkin olisi pitänyt olla nolla. Meni kapuloille, nuuski, kävi nuuskimassa puomia, palasi kapuloille, otti oman ja... jännitys tiivistyy: jäi tuijottamaan miuta ja pureskelemaan kapulaa. Eli siis juuri se palautus, jota ollaan treenattu viimeset ööö, kaksi kuukautta, oli se mikä ei onnistunut. Ylimääräisellä käskyllä toi sitten viimein.

Kaukot: 5
Tässä vaiheessa oikeastaan jo arvasin, että ei nää kaukot enää voi onnistua. Eikä onnistuneetkaan. Ekalla nousi kyllä seisomaan edeten jonkun verran. Sitten olisi pitänyt istua -> Riina meni maahan. Seuraavalla käskyllä laittoi pään maahan, eikä muuten enää noussut mihinkään. Että sellaset kaukot.


Kiitos ja kumarrus, kokonaisvaikutelma: 8,5, pisteitä yhteensä 244. Eivät ole ehkä ihan suoraan verrannolliset virallisiin pisteisiin, koska liikkeiden kertoimia oli hieman muutettu. Eivätkä siinäkään mielessä, että tuomari oli ylikiltti (:

Jos on pakko ajatella positiivisia asioita, niin niitä olivat:
  • käsien levittelyn toimiminen koepalkkana, en usko että homma kosahti siihen
  • luoksetulon seisomisen onnistuminen, viime kokeessa se siis oli työtapaturma
  • noutokapulan tappamattomuus hyppynoudossa
  • kaukojen ekan nousun onnistuminen (ainakin melkein)
  • paikkamakuusta on parissa viikossa tullut meidän varmin liike entisen epävarmimman sijaan
  • miulla ei tänään ollut vaikeuksia päättää, kirjoitanko koeilmoon voi vai evl, ei tosiaan olla menossa evl:ään. Ensin on saatava yksi hyvävireinen voittajaluokan suoritus. Sillä taasen ei ole väliä, saadaanko ykköstä vai ei.
Negatiiviset asiat:
  • kaikki muu, eniten ärsytti metallin ja tunnarin palautuksen toimimattomuus


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kauan odotettu hiihtoloma

Nyt se vihdoin koitti, ihana viikon mittainen hengähdystauko! Vaan blogin päivittämisen suhteen ei auta hengähtää, viikossa on jo ehtinyt tapahtua niin paljon, että saattaa tulla pitkähkö teksti. Aikajärjestyksessä mennään, tästä lähtee:

Tokokokeen jälkeisenä sunnuntaina Riina sai vapaapäivän tottelemisesta ja pääsi irrottelemaan rakennusetsinnän muodossa :D Kovin montaa koirakkoa ei ollut treeneihin ilmoittautunut, mutta onneksi saatiin sen verran porukkaa, että maalimiehiä riitti. Riinalle kaksi ukkoa, ja joka kerta se on vaan ihmeteltävä, miten eri tavalla hajut kulkee rakennuksessa kuin ulkona. Ukot kuitenkin löytyivät ja Sabikin pääsi hommiin. Kerta toisensa jälkeen into on sillä yhtä suuri ja kai sen etsiminenkin koko ajan kehittyy. Tällä kertaa ainakin ensimmäinen ukko oli jo löytynyt ennen kuin mie olin edes sisällä talossa. Toisella ukolla vaadittiin sitten pienet rähjäilyt ennen kuin palkka irtosi. Treenien jälkeen mukava jäälenkki satamassa Ellan ja toipilas-Elvin kanssa, jonka spurtit olivat kyllä kaukana potilaalle sopivasta käytöksestä ;)

Maanantaina jätettiin agitreenit väliin ja käytiin tokoilemassa Ullan ja Susan kanssa jäähallin parkkiksella. Aloitettiin paikallaoloilla. Hyvin meni niin istuminen kuin makuukin, kävin suht. paljon palkkailemassa. Ei tainnut ihan hirveästi nuuskia, ja aina tietysti palkka nuuskimattomuudesta. Riina aloitti sitten yksilöliikkeet ohjatulla, jossa erittäin huono valotilanne teki pienet tepposet, mutta joka muuten on oikein mukavalla mallilla. Välillä pitää vaan muistaa vaatia palautus loppuun asti, ettei käy niin että palautus tyssää lyhyeen kun palkkaa ei tulekaan. Seuraamista tehtiin myös, ja siitä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleen se, että haluan jatkossa edetä ko. liikkeen suhteen vähemmillä huomauttelemisilla. Sen elokuun tokokokeen hirveän seuruusuorituksen jälkeenhän otin tosi tiukan linjan oikean seuruupaikan ja kunnollisen kontaktin pitämiseen (mikä varmasti olikin siinä tilanteessa toimiva ratkaisu), mutta nyt kun meidän seuraaminen on yleisesti ottaen aika hyvää, haluan mieluummin edetä palkaten hyvästä kuin huomauttaen huonosta. Evl-ruutua tehtiin pitkästä aikaa, helpotetuilla matkoilla ja niin päin pois, mutta hyvin meni kuitenkin! Aion nyt hetken pitää palloa ruudussa ainakin satunnaisesti, jotta saadaan ruutuun peruuttelu eliminoitua. Kaukoissa palkkasin ekasta noususta koematkasta, ja itse asennonvaihtosetti tehtiin läheltä.

Tähän väliin pari kuvaa keventämään tunnelmaa, älkää välittäkö hehkeästä taustasta (:



Ja mitähän sitä tiistaina... Juu, illalla piipahdin noutajakentällä kouluttamassa, olipas taas ihan mukavaa pitkästä aikaa. Sitä ennen kuitenkin käytin omat koirat treenattavana hallilla, Ella ja Elvi seurana. Nyt sujui evl-ruutu huippuhyvin, ja matkakin taisi olla jo aika lähelle oikean mittainen. Seuraamisessa ideana oli nyt se hyvästä palkkaaminen ja tietynlainen yllätyksellisyys, ei tarvitse aina niin kaavoihin kangistua. Myös hiljaa oleminen olisi tietty ihan jees :D Riinahan ei kauheasti ääntele, mutta tietyissä tilanteissa, kun se on hieman hermostunut/kierroksilla (= koe tai hallitreenit), alkaa pieni mouruaminen askelsiirtymissä. Eli mitä enemmän saan niitä palkattua hiljaisina, sitä parempi. Metallia sekä tasamaanoutona että hypyn kanssa. Hypyn kanssa hetsaten tosi hyvä ja tasamaallakin pääsin ehkä hieman käsiksi tuon liikkeen ongelmaan, joka on koemainen alku. Niin kauan kuin kapulalle saa lähteä ilman alkuperusasentoa, homma on ok, mutta jos tilanne alkaa muistuttaa koemaisuutta, niin yäk. Toivon, että tilanne paranee, kun tehdään nyt jonkin aikaa oikeastaan vaan noita koemaisia alkuja ja pääsen niissä palkkaamaan kapulan nostosta/palauttamaan lähtemisestä, vaikka ne olisi hitaitakin. Vierasta kapulaa saatiin myös harjoitella, kiitos Ellalle kapulan lainasta! Ai juu, tunnari olikin muuten näissä treeneissä astetta mielenkiintoisempi, ei siitä sen enempää kuin että tuolle koiralle ei enää nameja kapuloille laiteta ;)

Torstaina oli taukopäivä, keskiviikkona ja perjantaina tokoiltiin lähikentällä. Tehtiin vähän kaikkea, mutta mieleen jäivät ainakin tunnari, luoksari, ruutu, metalli, seuraaminen ja nouto. Aika paljon siis :D Tunnarissa tehtiin yhden kapulan piilotusta, ja perjantaina lopputuloksena oli ehkä siistein ja paras palautus ikinä! Pyörittely tosi vähäistä Riinan mittapuulla. Luoksaria osissa, eli suoraa ja stoppeja tolpankierroilla. Hieno vauhti suorassa luoksarissa, stopeista on päässyt sellainen äärimmäinen napakkuus häviämään kun ei olla niitä vähään aikaan tehty, mutta perushyviä olivat kumminkin. Evl-ruutu toimii, ainakin yksi huippusuoritus myös ilman palloa ruudussa. Merkille menee varmasti ja tasaisella vauhdilla, erikseen tehtiin myös sellaista tosi nopeaa merkillemenovauhtia (: Metalli oli perjantaina hyvä, sain palkattua koemaisista aluista. Seuraamisessa pääsi sitä pientä ääntelyä lipsahtamaan niihin askeleisiin... Ihan tavallinen puukapulanouto oli perjantaina hirveääkin hirveämpi, en saanut Riinaa olemaan tappamatta kapulaa. Jee jee... Läheltä sain naksuteltua hyviä nostoja, mutta yhtään jos matkaa lisäsi niin homma levisi käsiin. Ja silloinkin kun nosti nätisti, tuntui että tökkäsi maata tassuillaa. Eikö millään voisi vaan olla tökkimättä kokonaan?

Keskiviikkoiltana koitti Sabille ennenaikainen joulu, kun se pääsi yksin miun mukaan Riinan jäädessä kotiin. Suuntasimme dobonäytetunnille, vaikka meinasi kyllä jossain vaiheessa tuntua siltä, etten enää iltakahdeksalta jaksa. Hyvä kun siitä huolimatta mentiin, mukavaa oli! Sabi oli niin Sabi ja niin erilainen kuin Riina, mutta se oli itse asiassa vaan hauskaa. Toinen pyöri vissiin jatkuvasti ympyrää paikoillaan, kun halusi niin kovasti saada sen namin :D Hieman Sabia alkuun jännitti pallolle nousu, kerran hyppäsi, mutta sitten jouduin pari kertaa nostamaan. Sen jälkeen mitään ongelmaa ei enää ollutkaan. Toisaalta tunti teki Sabille varmasti tosi hyvää, mutta toisaalta se näytti jo lopputunnista aika väsyneeltä.


"Ai sinne ylös vai? No enpä nyt tiedä..."

"Jos nyt sitten, kun kerran herkkujakin on tarjolla."

"No, missä herkut viipyy? Häh?"

Sovimme yhteen kuin palapelin palat.
Eilen oltiin menossa aamusta iltaan. Aloitimme hiihtoloman reippaasti 11,5 km hiihtolenkillä, ei muuten tänään tarvinnut muita urheilusuoritteita tehdä kuin se yksi agirata juosta ;D Hiihtämästä jatkettiin Riinan kanssa hakutreeneihin, aikamoista lumessatarpomista sekin. Miun harjoitellaan-suoria-pistoja-suunnitelma oli vähän heikko, jos ajatteli lumimäärää (mitä en siis mitä ilmeisimmin tajunnut ottaa tarpeeksi huomioon), joten päädyttiin treenaamaan irtoamista yleensä. Se sujui ja yhden ihanan ulvomishaukunaloituksen jälkeen ilmaisutkin toimi. Se sitten kyllä huomattiin, että n. 25 haukkua on se maaginen raja, jonka jälkeen voi vähän käydä kyttäilemään palkkaa, etenkin jos ohjaaja on siihen mennessä ehtinyt lähettyville. Joku kerta pitää yllättää tuo koira ihan överipitkällä haukkumisella ja niitä pitää nyt ottaa myös, että mie tuun siihen koiran viereen hengailemaan ilmaisun ajaksi.

Hakumetsästä suunnattiin minnekäs muualle kuin agilityhallille, lajina toko. Itse aloin jo olla aika zombitilassa, mutta onneksi Riinalla riitti virtaa meille molemmille. Alkuun lyhyet paikkaamakuut ja -istumiset ihan yksinämme. Maahanmenossa toiset huuteli häiriökäskyjä, mutta ei ne ole yhtä pahoja, jos ne ei tule ihan siitä vierestä. Ruutua sekä voi- että evl-tyylillä, oi miten hienoja olivatkin! Maahanmenoja ja niitä lopun seuraamishässäköitä ei olla nyt tehty, eli jos johonkin homma kosahtaa tiistain möllitokossa, niin niihin. Metallia vieraalla kapulalla, sekä hypyllä että ilman, ihan toiveikas mieliala jäi tästä. Tunnarin siisti palautus melkein siirtyi sellaiseenkin suoritukseen, jossa vieraat kapulat pelissä mukana, parempaan suuntaan ollaan menossa. Käskytettyä seuruuta aika pitkä pätkä, paljon pientä pyörittelyä ja ääntely miellyttävän vähäistä. Tästä jäi hyvä mieli (: Muuten en jaksa tuota tiistain möllitokoa stressata, mutta parit kaukojen ensimmäiset nousut voitaisiin vielä huomenna tehdä. Ajattelin sitten tiistaina vetää voittajan muuten koemaisesti, mutta yllättää Riinan ehkä noin puolivälin paikkeilla palkkaamalla namilla, nyt kun sellaiseen on koemaisessa tilanteessa kerrankin mahdollisuus. Jospa se vähentäisi hermostumista -> ääntelyä liikkeiden väleissä luokan loppua kohti mentäessä. Ja testaan myös miten homma toimii, kun jätän pyörittelyt liikkeiden väleissä tekemättä, levittelen vain käsiä (tästä on tulossa meidän koepalkka, koitan sitä koko ajan treeneissä markkinoida Riinalle).

Tänään käytiin aamusta taas etsimässä rakennuksia. Alkuun lyhyt paikkaistuminen. Se ok, mutta mukanakulkemisseuraaminen aika levotonta ja häilyvää, kiire oli (: Riinalle 5 ukkoa, nyt kun niitä kerrankin oli enemmän kuin riittävästi. Piilot vaikeusasteeltaaan eritasoisia, haukkuja eri määrät: kaksi palkkasi parista haukusta, yksi tosi pitkästä ja loput siltä väliltä. Ensimmäinen haukku hirveä ulvonta, loput normaaleja. Saunan lauteet olivat ehkä vaikein piilo, vaikka ollaan sellaisia ennenkin tehty. Vessan oven haukkui saranapuolelta, mutten välttämättä pidä sitä virheenä. Toki olisin voinut mennä sille sen oven avaamaan, että olisi saanut tarkennettua.

Epikset käytiin vielä juoksentelemassa, mutta sen jälkeen kyllä väsytti sekä koiraa että ihmistä. Ei oikein ollut kerennyt kunnolla palautua eilisenkään aktiviteeteista, kun tänään jo kiiruhdettiin uusiin. Ilmoitin Riinan vain mölleihin, kun meillä tosiaan on vielä ne kepit ja keinu kesken. Sinänsä ihan hyvä, koska ihmisiä oli ennätyspaljon ja aikaa meni jo pelkkiin mölliluokkiinkin ihan riittävästi. Riinaa ei kahden viikon agilitytreenaamattomuus haitannut, sillä oli aivot alusta asti oikealla aaltopituudella. Mie haparoin vähän alussa, mutta kokosin itseni ja tästä lopputulemana 0 ja maksimöllien 1. sija! Aika hienoa (: Riina olisi varmasti irronnut ja muutenkin tehnyt vieläkin paremmin, kun vaan olisin luottanut siihen enemmän. Nyt jossain kohdissa sorruin varmistelemaan. Riinan rata.


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tokokoe Kotka 16.2.

Eilen herättiin reippaina puoli kuusi ja seitsemän pintaan oltiin jo matkalla kohti Kotkaa. Auto oli suhteellisen täynnä: Ulla, Susan ja mie sekä koirista Salama, Ruut ja Riina, mutta se ei haitannut, mukavaa oli (: Evl oli ensimmäisenä ja voittaja päästiin aloittamaan joskus varttia vaille kymmenen. Oltiin Riinan kanssa keretty heittämään pieni lenkki ennen omaa vuoroamme ja koiran mielentila tuntui hyvältä. Koska oltiin viidensinä kahdeksasta koirasta, tarkoitti se päätymistä toiseen paikkamakuuryhmään. Kokeen tuomarina Tommi Varis.

Pm: 10
Eipä siinä mitään, kerrankin oli kuulolla ja meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Hieman olin havaitsevinani nuuskimista, kun itse lähdin piiloon, mutta varmaan sitten lopetti sen suhteellisen nopeasti. Hyvin nousi perusasentoon.

Tässä välissä vein Riinan vielä hetkeksi autoon hengailemaan. Eikä sille muuten näyttänyt tuottavan ongelmia tuo voittajaluokan käytäntö, että mennään kehään ilman hihnaa, ihan hyvin ja hallinnassa sujui kehään meno. Hetken päästä koira autosta, uudet virittelyt ja sitten jatkettiin yksilöliikkeillä.

Seuraaminen: 7,5
Kaipa se ihan kelvollista seuruuta oli, Ulla ainakin sanoi ettei poikittanut, mutta mie en oikein tykännyt fiiliksestä. Ei ollut erityisen kuulolla, se optimaali vire katosi johonkin. Pari kertaa jouduin antamaan ylimääräisen käskyn, kun meinasi ruveta haahuamaan. Pari kertaa äännähti myös, olisiko ollut juoksussa vai hitaassa ja sitten kai jossain siirtymässä. Mutta selvittiin hengissä :D Pitempiä seuruita vaan treeneissä, vaikka en kyllä suoraan menisi sanomaan, että tämä johtui sellaisten puutteesta.

Liikkeestä istuminen: 8
Annoin pienen vartaloavun, ja taisi istua ihan vähän vinoon.

Luoksetulo: 6
No joo, tämä oli pahemman luokan työtapaturma. Hämmennyttiin molemmat, kun Riina ei pysähtynytkään ensimmäisellä seisomaan. Tämä on sen vahva liike, en tiedä mitä tapahtui. En tajunnut myöskään heti sillä sekunnilla antaa uutta käskyä, mutta aika pian kuitenkin, ja sitten pysähtyi. Riina oli kuulemma itsekin näyttänyt siltä, että "oho, miksihän minä en ensimmäisellä pysähtynyt?" :D Maahanmeno ja loppuosa ylipäänsä hyvin, tuli kai lopussa sivulle? 

Ruutu: 9
Tämä oli tosi hyvä. Tarkensi ensimmäisellä ruutu-sanalla, ja pystyin melkein heti sanomaan, että valmis. Meni hyvällä ja tasaisella vauhdilla ruutuun, pienen pätkän lopusta tosin peruutti. Seisahtumisessa, maahanmenossa ja seuraamaan tulemisessa ei ongelmaa. Piste siis siitä peruuttelusta.

Hyppynouto: 10
mutta ei kyllä 10 arvoinen. Muuten ehkä joo, mutta tökkäsi kapulaa.

Metalli: 6
Tämä oli ihan hirveä. Meni reippaasti, mutta empi nostamista, palautti hitaasti ja pudotti palautuksessa. Huoh. Ja kapula oli aivan lämmin Ainut tietysti että se oli vieras, varmaan siitä johtui nämä sekoilut.

Tunnari: 8,5
Lähti hyvin ja kävi nuuskimaan kapuloita, ensiksi meni oman ohi (tiesin missä se oli, kun olin seurannut muiden suorituksia). Sitten vaihtoi kapuloiden nuuskimisen hetkeksi maan nuuskimiseen, mutta palasi aika pian itsenäisesti kapuloille. Otti oman, toi varmaan hieman pyöritellen, mutta miun edessä suu oli rauhallinen.

Kaukot: 7
Alkoi seisomisella, ja jälkeen päin tajusin, että myö ollaan aika paljon yleensä aloitettu istumisella. No, niin tai näin, vaati siihen ensimmäiseen seisomiseen kolme käskyä. Yritin antaa sopivan käskyn: ei liian vahva, ettei pomppaa eteen, muttei myöskään liian hiljainen, jottei jumita maahan. En näköjään onnistunut :D Pisteet kuitenkin noinkin hyvät, koska loppuosa sujui ihan täydellisesti. Nopeutta kai olisi halunnut lisää. Erityisesti mieltä lämmitti s -> i vaihto, joka sujui kuin oppikirjassa, yksikään jalka ei liikkunut mihinkään suuntaan.

Kokonaisvaikutus: 8
Parit haukut liikkeiden väleissä vähensivät pisteitä.

Riinasta kyllä selkeästi näki, että voittajaluokka on suorituksena pitkä. Loppuliikkeissä alkoi ote hieman herpaantua, ja etenkin liikkeiden väleistä tuli vähän levottomia. Ei varsinaisesti laskenut virettä, mutta tuli sellaista epätakkuutta. En voinut sitä enää loppuvaiheessa pyöritelläkään, kun alkoi haukkua. 

Kävin sitten suorituksen jälkeen palkkailemassa Riinan ulkona ja vähän käveltiin. Ajattelin, että kyllä siitä nyt tulos tuli, 2. tai 3., vaikken kehässä pisteitä katsonutkaan ja olin ihan tyytyväinen. Lievästi sanottuna sitten yllätyin, kun palattiin halliin ja Ulla sanoi että se oli tasan 256 p, ei enempää eikä vähempää, eli ykköstuloksen minimipistemäärä. No jaa, kyllä se meille kelpaa, ja ansaittuja ne nuokin pisteet ovat. Mitä sitä ylimääräisillä ;) Sen verran myös mainittakoon, että joskus alokasluokassa saatiin samalta tuomarilta 159 p, eli tämä oli vain reilua! :D Tosi hyvä tulos siihen nähden, että edellisen päivän vanhojen tanssit häiritsivät kokeeseen valmistautumista, ja muutenkin. Oltiin luokan kolmansia, joten palkintopallille päästiin tälläkin kertaa.

Kyllä miulla tällä hetkellä sellainen ajatus on, että seuraavaan kokeeseen mennään evl:lään, ei ne liikkeet niin paljon muutu. Suurin muutos on varmaan yleinen arvostelun tiukentuminen, mutta kokemustahan sieltä lähdetäänkin hakemaan.

 



 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikonloppuja

Eilen oli hieman löysempi päivä: lenkkeiltiin, tokoiltiin ominemme, kahviteltiin mummilla ja illalla löhöiltiin Taijalla. Mutta siis treenattiin kuitenkin, ettei nyt ihan hunningolle jouduttaisi.



Taijan special-kuva: koira ja sen jättinenä.


Aloitettiin oikealla puolella seuraamisella, kun havahduin siihen että nyt ollaan useampana päivänä tehty normiseuruuta. En halua, että Riina sitten siellä kokeessa jumittaa ainakaan sen takia että on mennyt turhan toispuoleiseksi. Vähän mietin, että aika hyvin olen saanut sen normiseuraamaan siihen nähden, että miusta tuntuu etten kunnolla osaa opettaa toisella puolella seuraamista. Ilman lelua tai namia poikittaa, mutta ei sentään ehkä enää hirveästi ota etäisyyttä.

Ruutua tehtiin myös, viime aikoina joka kerta lähtö perusasennosta. Tämä tuntuu nyt toimivan, saa nähdä kantaako kokeeseen asti. Menee vauhdilla keskelle ruutua, pysähtyy, eikä maahanmenoakaan arvo. Ei ole myöskään tähän mennessä ikinä varastanut ruudusta seuraamaan. Olen nyt ottanut meidän vanhat, punaiset ruutumerkit käyttöön uusien ja keltaisten sijasta. Tuntuu, että etenkin ulkona valkoista lunta vasten koira ei vaan näe niitä. Toki niidenkin kanssa harjoittelu jatkuu, mutta nyt ainakin kokeeseen asti pelaan varman päälle.

Luoksetulo saatiin toimimaan perjantaita paremmin (siitä lisää myöhemmin). Alkuun suora vauhtiluoksari, sitten koemaisesti, mutta niin, että miulla pallo näkyvissä. Pallolla saatiin vauhtia pysäytysten välisiin osiin. Ajattelin, että ehkä näin saan paremmin kerrottua Riinalle, mitä oikeastaan siltä haluan. Se kun on parissa viime treenissä näyttänyt yksinkertaisesti hämmentyneeltä, ei ehkä ole tajunnut koko liikkeen kulkua. Mutta nyt tuntui hyvältä!

Metalli oli vähän ällö, mutta kyllähän se nyt sen toi. Ravaten. Hieman kai mietti myös nostoa.

R.I.P. tunnari. Voihan kapulan pyörittely. Pelkällä yhdellä kapulalla tehtiin ja palautus nimenomaan ideana, mutta se kapula vaan pyörii suussa. Koitin sitten niin, että kehuin palautuksessa, niin vähän parempi.

Pm viimeisenä, tämä hyvä.

Tänään sitten oltiin menossa eilisenkin edestä, aika lailla puolesta kymmenestä kahdeksaan. Aamusta agihallille Ellan kanssa vetämään flyball-kurssi x 3, siitä lenkille samalla kokoonpanolla + Veera ja Doni liittyivät seuraan, sitten rakennusetsintää Sapekon porukoitten kanssa, nopea nakkikeitto ja laskiaispulla kotona, agihallille peko-tottisvuorolle tokoilemaan ja vihdoin kotiin. Paitsi eipäs, vaan lenkille.

Rakennusetsintä oli oikein mukavaa, kiva kun saatiin uusia taloja siihen tarkoitukseen. Miulla oli molemmat koirat mukana, ja Sabikin pääsi hommiin. Ensin kuitenkin Riina. Neljä ukkoa, joista yksi yläkerrassa, yksi kellarissa ja kaksi maatasossa. Hirveällä innolla alusta asti, mutta tosi paljon paremmin malttoi seurata ja istua paikoillaan ennen etsintää kuin viimeksi. Aloitettiin maantasosta, josta Riina bongasi yhden ukon. Hyvät haukut, miinuksena seinää vasten hyppiminen. Kellarin portaat Riina meinasi mennä pää edeltä, kun en ollut kerennyt laittaa otsalamppua päälle, eikä se tajunnut että siinä oli portaat. Itse ukko löytyi kuitenkin ongelmitta, sinne Riina kiipesi ylälauteille haukkumaan. Yläkerran ukkokin oli normikamaa, mutta se toinen maantasossa ollut tosi vaikea! Pyöritti, pyöritti, ja haju tuntui menevän ihan minne sattuu. Haju kyllä oli, mutta tosi eri tavalla liikkui kuin metsässä. Kävi tyyliin tökkäämässä nenällä ukon kättä, mutta siltikään ei hahmottanut. Lopulta jouduin auttamaan aika paljon, että saatiin tarkennettua, mutta pääasia että löytyi, ensi kerralla sitten vähemmän apuja.

Hieman pohdin, että lähdenkö enää tokoilemaan, mutta koska koe on tulossa ja huominen päivä menee pelkäksi agilityksi, päätin lähteä. Aina pitäisi olla jonkin sortin koe tulossa, pysyy motivaatio kohdillaan ;)
Alkuvirittelyt ensin. Hirveä nuuskutus oli Riinalla päällä, hallin lattia oli varmaan vuorattu herkun palasilla. Liikkeiden aikana keskittyi, mutta väleissä miun piti olla normaalia tarkempana ettei unohdu haistelemaan.

Ruutu. Se eka lähetys on meillä jotenkin viime aikoina kohdannut vastoinkäymisiä. Hyvin oli Riina tälläkin kertaa kuulolla, mutta silti meinasi kohdentaa hyppyesteeseen (olihan se aika lähellä juu, mutta ei se silti saisi häiritä). Pakko oli kädellä näyttää, pelkkä "missä ruutu?"-kysely ei auttanut. Sitten meni kyllä ihan ongelmitta koko liike. Ja sen jälkeen tehtiin mistä suunnasta vaan, niin ei tietenkääm enää tarvinnut näyttää, eihän se nyt tyhmä koira ole :D Luulisi kuitenkin, että olisi jo tässä vaiheessa oppinut aina katsomaan suoraan eteenpäin, kun on ruudusta kyse. Harjoitukset jatkuvat tämän asian osalta. Muuten ihan huippuhienoja suorituksia, hyvällä, tasaisella vauhdilla keskelle ruutua.

Hyppynouto. Tämäkin ensin koemaisesti. Pieni tökkäys, muuten tosi kiva! Sitten hetsaten + nätisti-käskyllä, eikä muuten tökkinyt.

Metalli on näköjään ihan henkimaailman hommia, tänään ei minkäänlaista ällötystä havaittavissa. Oli toki hieman lämpimämpi, mutta ei se nyt oikeasti voi tietää onko lämpötila 0 vai -2. Kerran koemaisesti ja sitten kerran hetsaten. Harmillisesti piti tänään treenata omilla kapuloilla (vieraiden kapulat oli perjantain treeneissä ongelmallisia), koitetaan alkuviikosta bongailla Suvin sanoin viholliskapuloita.

Luoksetulo. Ensin koemaisesti tämäkin, ja olin oikein tyytyväinen. Yhden tuplakäskyn vaati toisen pysäytyksen jälkeen luoksetuloon, kun oli siinä jäälleen epävarma, mutta sitten tuli hyvin. Tehtiin sitten vauhtikutsumisia sekä seiso- että maahan-asennoista, jospa se ei nyt ihan niin ennalta-arvattavaa olisi. Loppuun vielä normaali suora luoksari, Riina oli huippuihana hyppelehtiessään miun luokse (:

Tunnari. Yhden piilotusta eli pelkkää palautusta edelleen. Ekalla vapautus leluun, toisella toi tosi hienosti ja minimaalisella pyörittelyllä loppuun asti. Jätettiin muuten siihen.

Tässä välissä Riinalle tauko, hetken päästä jatkettiin:

Pm Hetan kanssa. Hieman piti Riinan halliin tultaessa uhitella, mutta sitten makoilivat ihan mukavasti vierekkäin. Riinan mielentila oli tosin hieman kummallinen, otti häiriötä/paineistui toisen puolen äänistä (kova haukkuminen yms.) ja näytti välillä ahdistuneelta. Tosi hyviä häiriöitä siis, ei siinä mitään. Loppua kohden vapautui ja rentoutui ja sain sellaisesta vielä palkattuakin, eli onnistunut harjoitus.

Seuraaminen, voittajan juttuja. Parhaan tuntuista seuruuta pitkään aikaan, vaikkei yleisestikään ole ollut huonoa, siitä en mene sanomaan mitään miltä se näytti ;) Tehtiin kolme semipitkää pätkää, kaikki askelet, paikallaan kääntymiset, hitaat ja nopeat sisältyi niihin.

Kaukotekniikkaa, eli lähinnä s -> i vaihtoa. Tulkitsin nyt että Riina pitää siinä toisen tassun paikoillaan ja toista pompsauttaa sivulle, mikä jotenkin ihmeellisesti johtaa siihen että se liikkuu. Hämärää.

Ja pitihän se istuminenkin sitten viimein ottaa, peruuttaen ja miun edessä hölkötellen, hyvin istui.



tiistai 5. helmikuuta 2013

Kaksi kertaa päivässä

Ei nyt sentään joka päivä, mutta tänään tokoiltiin ahkerasti!

Agilityhallilla Ellan ja Elvin kanssa:

Pm:
Hirveä nuuskutus oli päällä hallille tullessa, ja paikkamakuun alussa myös. Siitä sitten huomauttelin, ja sen jälkeen kun menin piiloon ei ollut ongelmaa. Ellan käskystä taisi muuten mennä maahan, joten se sitten piti korjata. Ylös nousi hyvin.

Tauko, vein Riinan autoon. Treenin ideana koemaisuus, joten tehtiin sitten kunnolla.

Seuraaminen:
Alkuvirittelyt sujui hyvin, muistin jopa jättää pallon "kehän" laidalle, mutta silti Riina oli ekalla seuruusuoralla kovin levoton. Vähän seilasi ees taas ja pysähdyksessä meni ohi kun ei tajunnut (olisiko siinä myös sekunniksi laskenut kontaktin?) Pientä ääntelyä. Ensimmäisen käännöksen jälkeen rauhoittui, kehuin pari kertaa kun meni hiljaa ja hyvin. Ei miusta pudotellut kontaktia. Namipalkka

Liikkeestä istuminen:
Valmisteleva seuruu ok, pienen pienen vartaloavun annoin edelleen, mutta istuikin sitten hyvin ja varmasti.


Luoksetulo:
Hyvin meni maahan ja pysyi. Lähti reippaalla vauhdilla, hienosti pysähtyi seisomaan. Toinen pätkä ja maahanmeno myös hyvät, ehkä aavistuksen hitaampi vauhti. Viimeisen pätkän tuli ravilla, oli selkeästi hieman hämmentynyt ja päätti tulla suoraan sivulle. Tämä siis ollaan tehty kerran aikaisemmin kokonaisena liikkeenä, joten aika hyvä. Namipalkka.

Ruutu:
Hieman taas olin epävarma tarkensiko ruutua, mutta kyllähän tuo sinne sitten jolkotteli. Ensin lähti hieman vinoon suuntaan kulkemaan, mutta sitten korjasi. Ei mikään huippusuoritus: hieman hidas ja pikkusen taisi ruutuun päästyään peruutella, mutta suoritusvarmuutta tässä nyt enemmän haettiinkin. Hyvin maahan ja loppuosassa ei ongelmaa, mitä nyt seuraamisessa meinasi loppua tila kesken, mutta se ei ole ehkä Riinan vika. Ehkä :D

Tauko. Ajattelin nyt jakaa tämän voittajan kahteen osaan, kun ekaa kertaa tehtiin koko luokka. Tässä välissä en kyllä enää autoon kiikuttanut.

Hyppynouto:
Tämä huippuhyvä, ei juuri parannettavaa, ei edes tökännyt kapulaa ja eteentuonti oli tiivis!


Metallinouto:
Vissiin vähän kylmä kapula, kun palautti ravilla ja sellanen ilme naamalla, että hyi-minun-suuni-jäätyy. Empi myös kapulan nostamisessa. Namipalkka.


Tunnari:
Matkalla kapuloille oli joku klimppi, jota Riina jäi tutkimaan. Lähetin sitten uudestaan, jolloin hyvä, mitä nyt hieman empi palautukseen lähdössä. Namipalkka.


Kaukot:
Nämä toimii! Hienot vaihdot, ainut missä liikkui ehkä sen 10 cm oli se s -> i. Tykkäsin (:

Ja siinähän se luokka oli. Ei lainkaan toivotonta, kaikista liikkeistä olisi kokeessakin tullut pisteitä, se on aina plussaa jos ei nollille mene. Ruutu ja luoksari vaatii vielä varmuutta, metallin sujuminen on vähän olosuhteista kiinni. Kaukot oli ihanat, pakko vielä hehkuttaa ;) Syksyllä vielä ajattelin ettei ne kyllä ikinä toimi, mutta silloinkin jo koira osasi, kun vaan siihen luotti!

Riina teki loppuajan keppejä ja putkea palkaksi. Kepeillä vaihtelin verkkoja ohjureihin ja kerrankin lopetin pariin hyvään toistoon. Vissiin aina tarttisin tälläisen rajoitetun ajan. Sabille mielenvirkistysagilitya 5 min. Kahta putkea ja keinua hyvinkin paljon avustettuna, mutta meni se sen kuitenkin!

Pieni lenkki ja toisiin treeneihin Suvin ja Taran kanssa Mustolaan.

Nämä tarkoituksella tiivistetymmät ja kerrankin kunnolla suunnitellut, päivällä tehtyihin liikkeisiin korjailuja/varmistusta sekä sitten sellaista hauskaa ja mukavaa.

Ohjattu:
Paitsi ettei miulla ollut ohjatun kapuloita, joten yhdellä tavallisella noutokapulalla tehtiin. Merkin vahvistusta, mutta se kyllä sujui melkein itsestään aika hyvin. Vaikka Suvi heitteli kapulaa, Riina malttoi mennä vauhdilla merkille. Ja se tietysti palkittiin.


Ruutu:
Erityisesti ruutuun menoa. Ensin pallo ruudussa, sitten ilman. Lähetin nyt aina perusasennosta, jotta tulisi vähän sitä koemaisuutta. Hyvin ja vauhdilla meni, vaikka matkan varrella oli ultimatehäiriö, meidän treenikassi. Toivotaan nyt että se ruuden paikantaminenkin sai vahvistusta.


Seuraaminen:
Hiljaa ja hyvässä vireessä mentiin, ehkä vähän poikitti, mutta se ei nyt haitannut. Naksuttelin.


Tunnari:
Palikat rivissä, itse vein oman. Ekalla vapautus leluun ja muuten hyvä, mutta alkuun kaarteli (jäljesti Taran makupaloja) kapuloiden ympärillä. Muita ei kuitenkaan mählinyt ja oma löytyi. Toisella palautus loppuun asti, pyöräytteleehän se sitä joo.


Kuunteluharjoitus:
Eli tunnista oman ohjaajasi ääni. Suvi huuteli, ja kun sillä ei ollut kauheasti vaikustusta, myös heilutteli lelua. Kyllä oli taas kerran pienen koiran tahdonvoima koetuksella, henkisen taistelun näki kilometrin päähän :D Kehitystä havaittavissa tässäkin, selkeästi yrittää enemmän blokata häiriöääniä mielestään.


Luoksetulo:
Suora, mutta ongelma ei suinkaan ollut pysähdysten ennakoinnissa, sehän nyt olisi ollut aivan liian loogista, vaan Riina ennakoi lähtöä yleensä. Ekalla Suvin "käsky"-sanalla nousi seisomaan, käskin takaisin alas. Toisella sitten enää nytkähteli. Vauhtia löytyi, mutta eteentulo oli taas hieman hakusessa, kerran tuli suoraan sivulle.

Kotona syömään ja saunaan, koirat makoilivat varsin tyytyväisinä sohvalla.



maanantai 4. helmikuuta 2013

Tokokoekuvia

Alla olevasta linkistä löytyy kuvia tuolta 26.1. tokokokeesta. Ullasta ja Salamasta monta hyvää, meistäkin muutama: tokokoekuvat 26.1.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hieman erilaista palloilua

Lauantaina lähdettiin Riinan kanssa kokeilemaan doboa, tuota suhteellisen suosittua uutuuslajia, kiitos Ellalle ja Elville seurasta!



Hauska kokemus kaikin puolin, sen verran tykkäsin että ilmoitin Sabinkin tuollaiselle tutustumistunnille. Yllättävän hyvin koirat toimivat pienessä tilassa, mutta tietysti kun oli jotain mihin keskittyä, niin ongelmia ei päässyt syntymään. Alkuun kokeiltiin palloilua, sitten tehtiin liikkeitä tasapainotyynyllä, ja loppuun palattiin vielä pallojen päälle. Mitä isompi pallo, sen helpompaa oli, mutta sujuihan se pienemmälläkin. Eikä muuten mennyt kuin minuutti tunnin alusta, niin kaikki viisi koiraa olivat jo pallojen päällä, eli se ei kenellekään osoittautunut ylitsepääsemättömäksi esteeksi (: Riina oli selvästi kiinnostunut hommasta, mutta tauoilla osasi myös rauhoittua. Loppua kohti hieman hyytyi, oli siis fyysisen haasteen lisäksi myös henkisesti rankkaa. Varmasti hyvä harrastus harrastus- tai ihan kotikoirankin lihashuoltoa ajatellen, eiköhän myö tässä kevään aikana sellainen alkeiskurssi vielä bongata.



Ennen doboilua kerettiin lenkkeilemään Lamposaareen vievällä jäätiellä Ellan ja Elvin kanssa, siitä parit kuvat:

Riina pyöriskelee

Sabi poseeraa

Elvi on Elvi

Liukkailla jäillä

Yksi vinokaula ja kaksi hieman suorempaa

Ja jottei loppuilta olisi vallan laiskotteluksi mennyt, käytiin illalla agihallilla rallytokoilemassa. Kunnollista ratatreeniä ehkä ekaa kertaa ikinä, kunnon kyltteineen päivineen. Riina teki oikein kivasti. Avoimen luokan radassa ei ongelmaa, vaikkei se ihan niin välinpitämätön houkutuksen suhteen ollut kuin aluksi ajattelin ;) Seisomisia sisältäviä liikkeitä saatamme myös vielä harjoitella.

Hieman huono(kuvan)laatuista rallytokoa

Houkutus

Luotisuora perusasento


Tänään Riina on treenannut ja treenannut vähän lisää, huomenna pitää ehkä hieman rauhoittaa menoa, ennen kuin tulee ylikuntoa :D Aamupäivästä käytiin Joutsenossa rakennusetsintäharjoituksissa, sama tönö kuin viime kerralla. Riinalle 4 ukkoa. Ei millään meinannut malttaa seurata + paikkaistua alussa, vaikken sitä kauaa siellä hangessa olisi pitänytkään. Itse etsintä oli mallikasta: rivakka vauhti, hyvät ilmaisut (ei ulvonut) ja viime kerralla ongelmia tuottaneet metalliportaatkin mentiin tällä kertaa lyhyen pohdinnan jälkeen. Miun vaan pitää tälläsessä etsinnässä muistaa auttaa koiraa esim. siellä pimeässä kellarissa enemmän, myö ollaan tiimi.

Sitten viikonlopun kootut tokoilut: perjantaina sekä tänään agihallilla:

Perjantai:

Hyppynouto:
Koemaisesti, hyvin sujui. Ei tökännyt, hyvä vauhti, nosti ok siististi, palautti nätisti.

Ruutu:
Ongelmana se, että jos alkuun tekee koemaisesti, ei löydä ruutuun. Se on tietysti koetta ajatellen erittäin huono asia. Ja ei siinä muuta voi tehdä kuin ottaa uudestaan, ja kyllähän se sitten sujuu. Koemaisessa suorittamisessa ei muuten ongelmaa, menee maahan eikä ennakoi seuraamaantuloa.

Tunnari:
Ekalla kertaa täräytti kapuloille niin että ne lenteli, mutta toi kuitenkin oman, se plussaa. Toisella kerralla vieraat kapulat vähän kasassa, oma hieman erikseen. Nyt siististi.

Kaukot:
Hienoimmat ikinä, nyt voin kuolla rauhassa :D 10 ja yli 10 metristä, ei liikkunut juuri yhtään s -> i vaihdossakaan. Kerran taisi vaatia kaksoiskäskyn seisomiseen, tokassa setissä ei sitäkään. Miun pitää vaan muistaa antaa käskyt reippaasti, ei hissutella.

Metallinouto:
Oikein hyvä, en tiedä miksi tämä nyt toimii, mutta ihan sama, antaa toimia!

Seuraaminen:
Käskytettynä, namilla. Hitaasta käynnistä pysähtyminen oli vaikeaa, muuten hyvä. Myös lelulla ja naksutellen.

Pm:
Watin ja Erkin välissä, aika ehkä n. 3 min/vähän vähemmän, hyvin pysyi.

Liikkeestä istuminen:
Sellanen ok, pari kertaa taisi mennä maahan. Tätä taas vaan tehtävä enemmän, liikkeestä sujuu pienellä avulla.

Sitä taas tuli mietittyä ja ihmeteltyä, kuinka erilaisia linjoja tuomareilla on liikkeiden väleissä palkkaamisesta. Toiset pudottaa kokonaisvaikutelman pohjalukemiin jos leikittää/teettää temppuja, toiset taas kannustaa siihen. Ota heistä nyt sitten selvää!

Sunnuntai:

Ruutu:
Ja sama ongelma. Hakee, hakee, mutta ei löydy. En vaan saa sitä kunnolla kohdistamaan katsetta ruutuun, hmph. Ensimmäisen jälkeen onnistui kyllä. Tokalla kierroksella oltiin siirretty ruutu uuteen paikkaan, ja nyt se löytyi ekalla, wuhuu! Ei ehkä muuten nopein ja hienoin suoritus ikinä, mutta löytyminen oli tärkeintä. Pitää kai tästä lähtien tyyliin aina ottaa perusasentoon ennen kuin lähettää, että oppii lähtemään siitä.

Metalli:
Edelleen toimii, hyvällä laukalla palauttaa.

Tunnari:
Jos takaisintulossa kapulan pureskelua ei lasketa, oikein mallikasta työskentelyä! Siististi toimi kapuloilla. Piilotusta sitten yhdellä palikalla: yksi vapautus leluun, yksi tuonti loppuun asti.

Hyppynouto:
Yksi hetsaten, vähän tökkäsi kapulaa. Toinen koemaisesti ja ja nätisti-käskyllä, tökkäsi vähän niin kuin kapulan eteen, muttei koskenut, joten hyvä (: Onnistuin myös heittämään aika vinoja, eikä silti kiertänyt estettä.

Liikkeestä istuminen:
Paljon sujuvampia kuin perjantaina!

Seuraamista oikealla puolella:
Ettei vaan nyt jumittaisi. Namilla erinomainen, muuten poikittaa aika reilusti...

Luoksetulo:
Jätin Riinan maahan. Siitä kutsuminen, tuli tosi hyvällä vauhdilla ja painui napakasti maahan käskettäessä. Siitä uusi kutsuminen, taas lähti hyvällä vauhdilla, ja vapautus leluun. Tämän liikkeen pitää ehdottomasti säilyä yllätyksellisenä, ettei ala ennakoida.

Pm:
Retan kanssa, mie poistuin piiloon sivusuuntaan. Aika pitkä aika, hyvin Riina siellä makoili. Kerran palkkasin, pari kertaa kehuin.