Mitä kaikkea

Survon nyt yhteen tekstiin kaiken, mitä on ehditty hommailla joululoman lopulla/nyt arjen alussa. Paitsi ei, tokot säästän omaan tekstiinsä, sitä on treenattu niin paljon.

Uutena vuotena meillä ei ihailtu raketteja, vaan lentäviä lautasia frisbeen muodossa ;) No joo, todellisuudessa Sabi taas pelkäsi kuollakseen ja Riina yritti lohduttaa. Turhaan ei ulkona iltakuuden jälkeen hengailtu.

Suunnistus
Harvoin sitä tammikuussa pääsee suunnistamaan. Lappeenrannassa oli loppiaisen aikaan kolmipäiväinen suunnistuscup, harmi että ehdittiin osallistumaan vaan yhtenä päivänä. Tuntui että meni kauhean hyvin, ei yhtään varsinaista hukkaa ja välillä juostiinkin. Silti oltiin jälleen kerran melkein viimeisiä :D Minkäs teet. "Oikaistiin" myös klassisesti suon läpi, jokainen voi itse päätellä säästyikö siinä aikaa vai kastuiko vaan jalat. Anyways, kiitos Leenalle ja Tikulle seurasta!

Jälkimetsä
Huolimatta miun valituksista facebookissa (protestoin sitä, ettei ole oikein hehkutta jäljestysmahdollisuuksia keskellä talvea, kun mie haluan lunta) päädyttiin samaiseen paikkaan myökin viimeisenä lomapäivänä. Ja kyllä kannatti, enpä muista mistä treeneistä olisi viimeksi jäänyt noin positiivinen ja onnistunut fiilis! Leena tallasi Riinan jäljen, pyysin 500 m ja noin sen varmaan sainkin, ehkä hieman pidempi? 9 esinettä (ainakin), joista 8 nousi mallikkaasti! Glitter-pullo sai Riinan mielestä jäädä metsään ;) Jäljen keskivaiheilla nosti pari esinettä niin, että meinasi jatkaa esine suussa matkaa, mutta kääntyi kun odotin hetken. Maasto vaihteli kivikkoisesta maaperästä mäennyppylöiden kautta suohon ja tasaiseen kangasmaastoon. Jäljestys oli todella varmaa, ei mitään hukkaan viittaavaakaan. Enkä siis itse tiennyt missä jälki menee. Kulmissa saattoi tarkistaa pari metriä toiseen suuntaan, mutta sitten lähti oikeaan. Minun mielestä (ainakin miun) metsäjälkikoira saa tehdä noin. Mieluummin tarkistaa kuin hukkaa. Ja jos mie alussa pohdinkin tän retken mielekkyyttä, en epäillyt asiaa enää siinä vaiheessa kun Riina veti nelivedolla metsään (:

Sabikin oli mukana. Ensin mietin mejää, mutta kun veret oli kateissa tehtiin Sabillekin ihmisjälki. Mie tallasin. 5 esinettä ja kaikki viisi se nosti! Miulle tuominen nyt oli vähän niin ja näin, mutta pienellä kannustuksella yritykset parani kerta kerralta. Sabin jälki ei ollut pitkä, en osaa arvioida. Parissa kohtaa oli nameja, mutta melkein tuntui että olivat haitaksi. Välillä meni liian korkealla nenällä ja jos en olisi hidastanut, olisi varmaan kadottanut jäljen. Välillä taas tosi tarkkaa jäljestystä. Tuo liiallinen itsevarmuus on varmaan jäänyt niistä mejä-jäljistä, ihmisjälkeähän Sabi on tehnyt ehkä kaksi kertaa aiemmin ;)

Laukaukset
Näitä kyllä treenattiin viimeksi ennen joulua, muuten ole muistanut tänne kirjata. Meni tosi hyvin, vaikka ammuttiin 9 mm. Seisoskeltiin taas vaan Riinan kanssa, ampumisen aikana ei siis tapahtunut mitään. Riina napitti miuta ja vähän ehkä kuulosteli. Tosi vähän. Odotti kai, että heitän pallon. Ampumisen jälkeen siis leikittiin. Lupaavaa on tällä hetkellä, toivottavasti kehitys jatkuu yhtä hyvänä eikä koeta takapakkeja.


Esineet, pienesineet, pudotettu
Ihan huvin vuoksi kertaalleen treenattu kaikkia. Vahvistuupahan jäljelle esinemotivaatio! Esine-etsintää tehtiin viimeisimpien hakutreenien lopuksi. Ei kovin suunniteltu treeni, Suvi vaan vei kaksi esinettä jo valmiiksi tallatulle hakualueelle. Sinne se Riina meni ja sieltä se esine suussa kaksi kertaa tuli, ei kai siinä muuta :D Suoria pistoja ei tehnyt, mutta upposi ja löysi. Se oli ehkä vähän huono, että näki kun Suvi tuli metsästä -> suuntasi viimeksi viedylle esineelle ensin -> lähetyslinja kieroutui entisestään. Palautukset muuten parantunett edellisistä treeneistä huimasti. Tuli hyvää vauhtia loppuun asti! Tajusi että nää on pk-hommeleita ja palautti eteen, ei sivulle ;)


Pienesineitä treenattiin sekä yksien tokotreenien yhteydessä että olosuhteiden pakosta hakutreenien lopuksi, kun Leena kadotti korvakorunsa :D Noh, korua ei löytynyt ja Riinalle pudotettiin maahan lohdutuspalkinnoksi kolikko (ei sillä että se sitä olisi lohdutuspalkinnoksi tajunnut ;)). Kerkesin jo olla hieman pettynyt ettei koira toiminutkaan oikeassa tilanteessa, mutta kotiinpäästyämme selvisi, että korvakoru oli ollut takertuneena Leenan vaatteisiin. Täten siis jalosti annan Riinalle anteeksi, ettei se löytänyt sitä :D Pienesine-etsinnät tokokentän laidalla sujui vähän liiankin hyvin: vaikka kuinka koitin piilottaa esineet kunnolla, Riina löysi ne tosi nopeasti.

Pudotettua tehtiin samaisen tokokentän laidalla, hiekka-/nurmikkopohjalla. Ekalla kerralla Riina ei oikein ollut kärryillä, vaan lähti suoran juostuaan etsimään pienesineitä. Toisella kertaa välähti paremmin, vaikka vähän ehti siinäkin juosta ensin esineen ohi.

Lenkkeily
Vaikka Ella häipyikin Englantiin, ei onneksi olla jääty täysin vaille lenkkiseuraa. Pitääkin muuten joku päivä hakea Elvi ilahduttamaan meidän lenkkeilyä :D Suvin ja Pinjan kanssa on lenkkeilty ennen/jälkeen treenien ja lisäksi eilen käytiin Taijalla ja Sissilla käppäilemässä. Mukavaa oli, vaikka Riina vähän mököttikin, kun välillä joutui kävelemään hihnassa ;)