Turnauskestävyys koetuksella

Viime viikonloppu (tai pe-la) oli kyllä miun tähänastisen koiraharrastusuran multihuipentuma. Perjantaina oltiin peha-kokeessa ja lauantaina rauniosoveltuvuuskokeessa, tietystikin eri kaupungeissa, Kouvolassa ja Kotkassa. Ja totta kai olin perjantaina ollut aamun/aamupäivän töissä ( = herännyt klo 4.45) ja totta kai peha-koe kesti puoleen yhteentoista asti illalla. Työpäivä oli kuitenkin viimeinen laatuaan tänä kesänä, joten se lohdutti sentään. Noin kahdenkymmenen tunnin valvomisen ja viiden tunnin yöunien jälkeen kun oltiin seuraavana päivänä selvitty vielä hengissä siitä rauniokokeesta, niin voin ihan sanoa että nukuin 3 tunnin päiväunet ja seuraavana yönä 11 tunnin yöunet ;) Sunnuntai-iltana joutikin sitten jo hakumetsään.

Jos kuitenkin siirrytään miun unirytmeistä olennaisempiin asioihin, eli niiden kokeiden kulkuun, niin karkea yhteenveto on että välillä menee paremmin ja välillä huonommin :D Peha-kokeen luulisi olleen isompikin pettymys, kun ei saatu tottista läpi eikä siis päästy maastoon, mutta mie olin Riinaan oikein tyytyväinen. Tottiksen hylkäys johtui lähinnä laukauksista ja niistäkään yhtään löysempi tuomari ei olisi noin kovin rokottanut. Tottis meni suurin piirtein näin, yksilöliikkeiden tarkempaa järjestystä en muista:

Paikkamakuu: puutteellinen 
Oltiin ensimmäisessä parissa ja ensimmäisessä paikkamakuuvuorossa. Niin kauan Riina makasi hyvin (vähän kuikuili toisen koiran tekemisiä muttei missään nimessä ollut nousemassa) kunnes ammuttiin. Juuri molempien laukausten ajan kesti makuulla kun vahvistin käskyä vielä käsimerkeillä, mutta sitten pokka petti ja luikerteli miun luokse sen näköisenä että "mielelläni en kyllä olisi tuolla kaukana yksin".

Vapaana seuraaminen: puutteellinen
Ne laukaukset taas, muuten meidän äkkiä kasaan kaavittu hätäseuraaminen oli oikein kivaa! Riinalla häntä heilui eikä laamaillut. Ammuttaessa kävi koikkelehtimaan siinä miun sivulla, poikitti ja hyppi vähän miun edessä. Annoin pari lisäkäskyä, mutten saanut sitä kivasti takaisin siihen sivulle. Aika äkkiä tein sitten sen seuruukaavioon kuuluvan täyskäännöksen, minkä jälkeen ei mitään ongelmaa, seuruu oli taas oikein nättiä. Henkilöryhmässä toinen koira hieman kiinnosti ja vähän jouduin sivullapysymistä vahvistelemaan, mutta siitä ei tuomari ainakaan arvostelussa maininnut mitään.  

Liikkeestä istuminen: tyydyttävä
Mikähän hitto tässä oli, alensiko se noin paljon arvosanaa pelkästä istumisen hitaudesta (eikä miusta edes ollut tuhottoman hidas, ihan normaali). Seuraamisestakaan se ei voinut johtua, koska muistan että se sanoi kaikista meidän valmistelevista osista että "seuraa tarkkaavaisesti ja innokkaasti". Tai jotain sinne päin. Tietysti on myös mahdollista että annoin jonkun pienen vartaloavun.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: erittäin hyvä
No tämä olikin hyvä. Arvosanan alennus luoksetulovauhdista, vaikka laukkaa tulikin.

Liikkeestä seisominen ja luoksetulo: tyydyttävä
Tässä taas se luoksetulon vauhti ja sitten loppuperusasennosta jouduttiin hetki keskustelemaan.

Tasamaalta nouto: puutteellinen
Tässäkin oli ehkä hieman tiukka linja. Olihan siinä säätöä, mutta olisi siitä nyt tyydyttävän voinut antaa kun se sen kuitenkin toi. Riina lähti noutamaan hyvin, nosti ok (vähän tökkäsi), lähti tuomaan hyvin, vähän ravisteli kenkää (olin nostattanut sen virettä kentän laidalla leikittämällä kengällä...), annoin lisäkäskyn "täällä", toi kengän eteen, pudotti ja mie nostin sen. Loppupa ok. No olihan tuossa aika paljon säätöä :D

Eteenlähetys: hyvä
Wuhuu, joku treenattu asia toimi! Meinasi lähteä katsomaan paikkamakuutolppia (edellinenkin koira oli niitä käynyt nuuskuttelemassa), mutta korjasi sitten itse virheensä ja jatkoi eteenpäin. Vielä olisi voinut mennä määrätietoisemmin.

Loppuarvosana puutteellinen. Ehkä ei voi muuta toivoa kun kolme 10 pisteen liikettä oli puutteellisia, eikä paikkamakuustakaan tullut yhtään pistettä kun nousi ennen toisen koiran kolmannen liikkeen loppua. Vireeseen olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, tokon kannalta siis huippuhyvä kokemus :D Tämä tuomari valitti sosiaalisista palkkauksista, ja onhan ne tuolla kiellettyjä, kyllä minä sen tiedän. Päätin kuitenkin olla koiralle reilu ja tehdä ne kun niitä on nyt harjoiteltu. Tein vaan vähän tiivistetymmin ja hallitummin kuin olisin tokokehässä tehnyt. Erityisen iloinen olin, että vaikka alkuun viretilanne näytti vähän heikolta, sain nostettua Riinan ennen kehäänmenoa. Se on kyllä hyödyllinen taito.

Laukauksiin reagoinnistakaan en huolestu, sillä Riina ei mitenkään panikoitunut eikä edes pitempiaikaisesti paineistunut, seuraamisessakin palautui miun mittapuulla ihan hyvin, tämä vaatii vaan lisää treeniä! Kestää kyllä laukaukset kun pääsen suht. usein niistä palkkaamaan, mutta tässä koetilanne toi oman jäännitteensä tilanteeseen. En kadu osallistumista, tämä oli oikein hyvä kokemus ja muutamien laukausharjoitusten jälkeen yritämme uudestaan (: Onnea vielä Tuijalle ja Åsalle hyväksytystä peha-B kokeesta, hyvä ettei sentään ihan turhaan notkuttu siellä Kouvolan metsässä! :D

Näinhän se aika siellä koepaikoilla aina tuppaa kulumaan.

Rauniokokeesta oma tekstinsä myöhemmin, nyt lähdemme lenkille ja jälkimetsään.

Viikonloppuun valmistautumista

Viime viikonlopun rankkaan koerupeamaan oli toki valmistauduttavakin. Sunnuntaina agikisojen jälkeen oltaisiin voitu lösähtää sohvallekin, mutta sen sijaan mentiin raunioille ammuskelemaan. Mitään muuta ei oikeastaan ollut tarkoituskaan treenata, pelkät paukut ideana. Iskä ampui ja Ulla valvoi meidän hommailua. Seuraamisesta sain palkattua ihan hyvin, palkkasin kyllä joka pamauksen jälkeen. Naksautus ja nami. Piti paikan ihan hyvin. Paikkamakuussa aika lailla sama juttu, siinä vähän enemmän kuunteli ääniä ja venytteli kaulaansa. 9 mm ammuttiin, kun se kerrankin toimi :D

Loppukevennykseksi (ja kai vähän alkuunkin) tehtiin ketteryyttä. Pituushyppy sujui taas hyvin, se on nyt loksahtanut kohdilleen. Pöydät onnistui myös, tehtiin vaikeitakin lähetyksiä. Muissa nyt ei oikein ongelmaa ole ollutkaan, niissä sellaista ylläpitoa vaan. Tikkailla kävelee toinen jalka sivupuolalla, mutta antaa kävellä.

Tiistain omat rauniot jäi sitten Sabin tukehtumisyritysten takia käymättä, mutta onneksi torstaille oli kaavailtu Sapekon rauniotreenit Imatralle. Treenin tarkoituksena oli vaan löytää ja saada palkkaa ihan tosi paljon, koska sitten peha-kokeessa ei palkkaa irtoaisi (sinänsä siis turhaa kun ei maastoon päästy, mutta eihän sitä voinut tietää). Edellisen koiran etsiessä otin Riinan alueen viereen hengailemaan. Tehtiin parit hyvät sivulletulot ja pienet noudot sillä kengällä. Lisäksi hallintaseuruuta ja paikkaistumista, välillä meinasi lähteä kävelemään perään. Pitää ehkä tässäkin hylätä ne namit ja palkata vaan kehuin + loppuun pallolla.

Etsintään käytin puolet isosta alueesta ja sitten sen toisen puolen läntin, missä ainakaan meillä ei ole kauhean usein ollut ketään piilossa. Olikohan meillä viisi maalimiestä, joista kolmen kohdalla toteutui se kivaa-palkkaa-mukavaa-ajatus hyvin. Pari oli sitten oikeasti vaikeissa piiloissa: toinen kaappirivistössä ja toinen sellaisen korkean tornin juuressa tornin sisällä. Etenkin tuossa jälkimmäisessä koiran tarkentaminen luukun kohdalle oli erittäin haastavaa, sillä haju lähti varmaan aikalailla 360 asteen suuntaan piilosta. Näki myös Riinasta ettei ollut ihan varma missä pitää haukkua, aloitti sillä tavalla epävarmasti, tai silleen miten se haukkuu kun se vielä tarkentaa. Kaappirivistössä ei sitten vaan millään meinannut osua oikean kaapin kohdalle, vaikka hajulla oli satavarmasti. Menin vielä auttamaankin ja aukomaan kaappeja, mutta Riina vaan yritti sitkeästi haistella vastapäistä rivistöä. Ne kolme muuta tyyppiä kuitenkin löytyi hyvin ja ilmaistiin varmasti. Irtoaminen ei myöskään taaskaan ollut ongelma, lähti alueen toisellekin laidalle vaikka mie lähettelin harjanteelta.

Video on kyllä Imatran raunioilta mutta edellisistä treeneistä:

Sabi sairastaa, osa vähän liian mones

Toiset eivät vaan ole syntyneet onnellisten tähtien alla. Sabi on yksi niistä surkeista otuksista. Onneksi nyt ei tällä kertaa mitään supervakavaa, mutta jotain pientä kumminkin. Tiistain oltiin lähdössä raunioille, kun Sabi kävi kakomaan. Se oli jo sitä ennen lenkillä ensin yrittänyt tukehtua ja sitten päälle syönyt arviolta n. 500 kiloa heinää. Mutta siis se kakoi ja kakoi vaan, ensin ajattelin että eikö se saa henkeä, mutta ei se niinkun sitäkään ollut. Sitten se oksensi sellaisen valtavan ruohotupon, siis oikeasti ison. Hyvä tietysti että tuli ulos suolta tukkimasta, mutta vähän rupesi mietityttämään että miten paljon lisää sitä heinää siellä vielä on... Ja totta kai kello oli jo niin paljon, ettei mikään eläinklinikka ollut enää auki. Siinä sitten soittelemaan johonkin mihinlie ja kysymään puhelinkonsultaatiota. Ohjeiksi tulivat oksennuttaminen ja parafiiniöljyn antaminen.

Ensin se suolalla oksennuttaminenkaan ei meinannut toimia, ja ajateltiin jo että nyt se saa jonkun suolamyrkytyksen. Onneksi jonkun hetken päästä limalaatta lensi ja sen jälkeen Sabin olo tuntui helpottuneen. Illalla kuitenkin ruoan antamisen jälkeen kakominen alkoi uudestaan.

Mie jäin seuraavaksi päiväksi koiravahdiksi, kun ajateltiin että se pitää varmaan viedä lääkäriin. Mutta ei, niin se vaan meni ohi pienellä paastolla (Sabi söi seuraavan päivän pelkkää piimää ja riisiä pienissä erissä) ja rauhallisella kävelytepsuttelulenkkeilyllä. Ihme tapaus taas kerran. Sen olisin ymmärtänyt, jos huono olo olisi johtunut siitä älyttömästä heinän mättämisestä, mutta kun joku syyhän sille heinän imuroinnillekin olisi löydettävä.

Onneksi Sabilla sitten joskus aina välillä menee paremminkin.

Agilitykisat Hamina 28.7.

Vuorossa toiset viralliset agikisat. 3 rataa ja nousujohteinen päivä: ekalta agiradalta hyl, toiselta 10 ja hyppäriltä 0! Aurinko paistoi ja koira kulki, mikäs siinä oli ollessa (:

  

+ A:n ja puomin alastulokontaktit

+ kepit

+ Riina kuulolla

+ rengas

- alun typerä ohjaus

- puomin ylösmenokontaktiin ei ehkä osunut?

- lentokeinu (!!!), ikinä ei ole tuota tehnyt

+ ei lentokeinua

+ muutkin kontaktit toimi

+ keinun jälkeisen pätkän ohjaus oli hyvä, vaikka itse sanonkin

+ koiran hermot piti pussissa, ainut paniikki oli että "pitäis p**kele päästä jatkamaan tota rataa!" :D

+ alitettiin ihanneaika tosi reilusti, vaikka tapahtui tuo pussiepisodi (olisko ollut jotain -11 s)

- viimeinen keppiväli, mikä lie ajatuskatko

Jos rima putoaa niin se putoaa, siitä ei välitetä kun se ei ole mitenkään säännöllistä.

+ puhdas rata on aina plussaa
+ Riina meni kepit loppuun asti
+ osasin valita ihan toimivat ohjaukset
+ nopein aika ja niinpä nollan lisäksi vielä voitettiinkin

- kaarrokset on aika laajat, mutta niiden työstäminen on kyllä pidemmän ajanjakson asia
- lopun kiristynyt käskytys, olin siis kyllä kärryillä että nollaan on mahdollisuus :D

Palkaksi Riina sai möyrytä ojassa ja hakea palloa sen verran, minkä tuossa kelissä nyt enää jaksoi. Palkinnot oli tokokokeisiin verrattuna ylitsevuotavat, joten Sabikin pääsi osingoille: dentapussi sai kyllä arvoisensa vastaanoton (: