Tässä kokeessa meillä oli kotikenttäetu, oltiin muutama kerta keretty käydä treenaamassa ko. kentällä ennen koetta. LPKYn iltakoe, tuomarina Tommi Varis. Alokasluokka oli viimeisenä vuorossa, joten kotiin päästiin vasta kymmenen jälkeen. Alkuun Riina sai odotella autossa kun mie seurasin ylempiä luokkia. Oikein hyvin meni odottelu koepaikalla, ja kehään mentäessä oli hyvä fiilis. Tässä liikkeet eriteltyinä:
Luoksepäästävyys: 10, istui perusasennossa
Paikkamakuu: 10, tää oli miusta ehdottomasti kamalin liike, mietin koko ajan että millon se nousee (: Ei noussut, mutta oli tosi epävarma, haisteli maata ja kävi lonkalle. Varmaan oli just nousemassa istumaan kun liikkuri sanoi että palatkaa koirien luo. Tähän tarvii varmuutta ihan älyttömästi lisää, siksi pysytään alossa kolmen ykkösen verran. Maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei sitä kuullut. Loppuperusasennon otti tosi nätisti.
Tässä välissä siis kehästä ulos, mutta jo toisena suorittamaan yksilöliikkeitä.
Seuraaminen kytkettynä: 9, oikein nättiä, piste lähti siitä, kun ekassa pysähtymisessä jäi pa ottamatta. Etenkin juoksuosuudet huippuja!
Seuraaminen vapaana: 7,5, pisteet lähti samasta pa:sta kun hihnaseurussa, johtui varmasti koetilanteesta, sillä treeneissä ottaa pa:t tosi hyvin. Lisäksi tapahtui yksi jäätyminen = jouduin antamaan ylimääräisen käskyn. Muuten samanlaista kuin hihnassa.
Liikkeestä maahan: 9,5, en tiedä mistä puolikas lähti, otti loppuperusasennonkin hyvin.
Luoksetulo: 9,5, tosi hyvä, mutta tuli suoraan sivulle (opetettu tulemaan eteen...). Puolikas lähti sen perusasennon vinoudesta, Riina oli vähän kaartunut miun taakse.
Liikkeestä seisominen: 9, ennakoi, joten jouduin antamaan toisen seuruukäskyn, siitä piste. Sitten teki kyllä hienosti.
Estehyppy: 9, piste lähti vissiin siitä että R suoritti loppuliikkeen liian itsenäisesti? Annoin mie kyllä seisomiskäskyn. Tässäkin loppuperusasento hyvin, se ei ole aina treeneissä sujunut.
Kokonaisvaikutus: 9, ei kai siinä mitään ihmeellistä
180,5 pistettä, ALO1 ja KP, tähän voi olla tyytyväinen (: Ja ensi tiistaina Imatralla uudestaan!
Liikkeitten väleissä vapautin Riinan pyörimisillä + annoin hypätä vasten. Silloin taisi pari haukkua päästää, muuten oli hienosti hiljaa. Vähän otti kehän laidalla seisoneista ihmisistä häiriötä, niitä se jäi siinä seuruussakin kattomaan. Ja alussa luoksepäästävyydessä ja paikkamakuussa ei ihan vielä ollut herännyt/kuulolla, siksi se paikkamakuun kaksoinkäskykin. Kai nää jutut korjaantuu kun vaan tulee sellanen kisarutiini niin itselle kun koiralle.
Suoritus on videolla ja jotain kuviakin taitaa löytyä, niitä sitten myöhemmin.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Sabin synttärit
Herranjestas, miten oon ne unohtanu päivittää! Joten tälle päivälle kaksi blogitekstiä, mahtaa olla jonkin sortin ennätys :D 17.6. tämä merkkipäivä siis jo oli, ja silloin kyllä päivänsankaria, 6 v takkuturkkia muistettiin (: Lahjarepertuaariin kuului uusi, kirkkaankeltainen Rukan panta, jo perinteeksi muodostunut purkillinen tennispalloja ja kaksi pinkkiä tassupyyhettä, myöskin merkkiä Rukka. Eikä välttämättä tarvita salapoliisin päättelytaitoja jotta voi arvata mikä edellä mainituista lahjoista oli äidiltä...
Synttärisankari lahjuksineen
Virallinen synttärikuva otettiin juhannuksena mökillä - viime vuonna sireeni, tänä vuonna saunavasta
Hei, tässähän ei ole edes yhtään koiraa!
Korjataan asia (: Riina oli sitä mieltä että ja laituriltahan en hyppää!
Meni siis rantoja pitkin
Kesäkuun menot ja meiningit
No niin, ei muuta kuin kalenteri käteen ja parin viime viikon menoja päivittelemään. BH-kokeesta ja möllitokosta palautuu parhaiten pitämällä itsensä kiireisenä koko seuraavan viikon, ei pidä jäädä tuleen makaamaan (: Oli agilitya, raunioita, hälyharjoitus Haukkiksessa, pentutokokurssin vetämistä ja yhteislenkkeilyä. Agilityssa olen nyt ollut tosi tyytyväinen Riinan, orastava ongelma kahden peräkkäisen hypyn suorittamisessa on aikoja sitten taltutettu ja ei muuta kuin porhalletaan eteenpäin. Tähän mennessä ollaan siis harjoiteltu hyppyä ja putkea eri variaatioin, muuria ja pituushyppyä. Tänään pitäisi olla ohjelmassa ponnistustreeniä (mitä se sitten lieneekään :D) ja muurin ja pituushypyn kertausta.
Raunioilla oltiin pitkästä aikaa, kiva että oli niinkin paljon porukkaa löytänyt paikalle. Riinan treeni sujui pääasiassa hyvin, se meni minne mie ohjasin ja aina tarkisti piilon hyvin ennen ilmaisun aloittamista. Voipahan sitten joskus kokeessa luottaa ettei virheilmaisuja tule. Seuraavaksi aletaan vahvistaa ilmaisun aloitusta, se oli hieman epävarmaa, ja kotona sitten treenataan ilmaisun pitkäkestoisuutta. Eli naapurit, nyt olisi hyvä hetki hankkia ne kuulosuojaimet :D
Hälyharjoitus oli oikein mielenkiintoinen kokemus, kiitos Leenalle päävastuun ottamisesta ja harjoituksen onnistuneesta läpiviemisestä. Itse osallistuin Riinan kanssa osittain harjoitukseen, ihan koko aikaa en kehdannut mukana hääriä kun olin myös ollut niitä rasteja sinne metsään viemässä. Saunomisen jälkeen otettiin vielä pienet tottistelut ja esineruudut.
Tokoa on tahkottu, erityisesti Mattilan kentällä, jonne sitten huomenna pitäisi mennä ihan tosikoitokseen, kokeeseen. Ihan luottavaisin mielin mennään, paikkamakuukin on viime aikoina sujunut hyvin.
Juhannus vietettiin pikaisen mökkireissun merkeissä, Sabi nautti, Riina kävi ylikierroksilla :D Kantoi jatkuvasti frisbeetä ja häselsi, sitten kun käskin sen illan päätteeksi sisälle oli aivan poikki. Soutuveneilyäkin kokeiltiin, yllättäen Sabi oli se rauhallisempi osapuoli! Ja veneily päättyi siihen että heivasin molemmat koirat veneestä, saivat harjoitella pelastusliivit päällä uimista.
Juhannuspäivänä hakuiltiin Imatralla, mikäs sen parempaa (: Riinalle sen elämän ensimmäinen tyhjä ja yliheitto (vai mikä se nyt on kun vauhdista lähetetään keskilinjan yli), molemmat sujui mallikkaasti. Eka ukko ei meinannut löytyä, lähetin pari kertaa uudestaan. Hyvin R kuitenkin jatkoi työskentelyä ja sitten löysi ukon, tuuli varmaan vähän epäedullisesti ukon löytymisen kannalta. Miusta irtoaminen pitkille pistoille ei ole ongelma.
Tällä viikolla Riinan tokokokeen lisäksi ohjelmassa hierontaa koirille ja Sabi pääsee vuoden ekalle (tiedän, nyt on jo melkein heinäkuu ja tämä on säälittävää) verijäljelle.
Raunioilla oltiin pitkästä aikaa, kiva että oli niinkin paljon porukkaa löytänyt paikalle. Riinan treeni sujui pääasiassa hyvin, se meni minne mie ohjasin ja aina tarkisti piilon hyvin ennen ilmaisun aloittamista. Voipahan sitten joskus kokeessa luottaa ettei virheilmaisuja tule. Seuraavaksi aletaan vahvistaa ilmaisun aloitusta, se oli hieman epävarmaa, ja kotona sitten treenataan ilmaisun pitkäkestoisuutta. Eli naapurit, nyt olisi hyvä hetki hankkia ne kuulosuojaimet :D
Hälyharjoitus oli oikein mielenkiintoinen kokemus, kiitos Leenalle päävastuun ottamisesta ja harjoituksen onnistuneesta läpiviemisestä. Itse osallistuin Riinan kanssa osittain harjoitukseen, ihan koko aikaa en kehdannut mukana hääriä kun olin myös ollut niitä rasteja sinne metsään viemässä. Saunomisen jälkeen otettiin vielä pienet tottistelut ja esineruudut.
Tokoa on tahkottu, erityisesti Mattilan kentällä, jonne sitten huomenna pitäisi mennä ihan tosikoitokseen, kokeeseen. Ihan luottavaisin mielin mennään, paikkamakuukin on viime aikoina sujunut hyvin.
Juhannus vietettiin pikaisen mökkireissun merkeissä, Sabi nautti, Riina kävi ylikierroksilla :D Kantoi jatkuvasti frisbeetä ja häselsi, sitten kun käskin sen illan päätteeksi sisälle oli aivan poikki. Soutuveneilyäkin kokeiltiin, yllättäen Sabi oli se rauhallisempi osapuoli! Ja veneily päättyi siihen että heivasin molemmat koirat veneestä, saivat harjoitella pelastusliivit päällä uimista.
Juhannuspäivänä hakuiltiin Imatralla, mikäs sen parempaa (: Riinalle sen elämän ensimmäinen tyhjä ja yliheitto (vai mikä se nyt on kun vauhdista lähetetään keskilinjan yli), molemmat sujui mallikkaasti. Eka ukko ei meinannut löytyä, lähetin pari kertaa uudestaan. Hyvin R kuitenkin jatkoi työskentelyä ja sitten löysi ukon, tuuli varmaan vähän epäedullisesti ukon löytymisen kannalta. Miusta irtoaminen pitkille pistoille ei ole ongelma.
Tällä viikolla Riinan tokokokeen lisäksi ohjelmassa hierontaa koirille ja Sabi pääsee vuoden ekalle (tiedän, nyt on jo melkein heinäkuu ja tämä on säälittävää) verijäljelle.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
BH-koe 9.6. ja möllitoko 10.6.
Meidän viikonloppuun on kuulunut sekä BH-koe että koemaista tokotreeniä möllitokon muodossa.
Lpkyn järjestämä BH-koe pidettiin Tapiksella, kaupunkiosuus Sammonlahden ruokakaupoilla. Tuomarina Jouko Peuhkuri. Tämä koe oli paitsi Riinan, myös miun ensimmäinen BH-koe, joten vähän meinasi jännittää (: Oltiin kuudensia, oikeastaan aika hyvä paikka, ei ihan alussa muttei lopussakaan. Siitäkin tykkäsin että saatiin tehdä paikkamakuu ekana. Olin lähtenyt kokeeseen ilman minkäänlaisia odotuksia, olin jo itse asiassa katsonut valmiiksi seuraavan kokeen, johon voitaisi osallistua. Pitkät seuruut sekä pitkä paikkamakuu hirvittivät.
Paikkamakuu tehtiin siis ekana, ja siitä Riina sitten juuri toisen koiran ollessa suorittamassa toisen seuruun loppua lähti. Tuli suoraan miun sivulle. Taisin ajatella tässä vaiheessa ettei koe voi mennä enää läpi, joten muut liikkeet ei ihan järkyttävästi jännittäneet. Seuruu sujui yllätyksekseni todella hyvin! Henkilöryhmässä R jäi vähän taaemmas, kerran haisteli yhtä ihmistä ja muutaman kerran muussakin seuruussa poikkesi oikealta seuruupaikalta. Pääosin kuitenkin tosi nättiä ja kontaktikin pysyi. Ainakin toinen (hihnassa tai vapaana) seuruu oli arvosanalla erittäin hyvä. Yhdessä kohtaa meinasin unohtaa seuruukaavion (parina edellisenä iltana sitä pänttäsin), mutta kuitenkin sitten muistin riittävän ajoissa mitä piti tehdä.
Liikkeestä ei heti istunut, jouduin ottamaan yhden askeleen eteenpäin. Sitten istui. Maahan meni ihan jees, luoksetulo oli miusta hieno, mutta mie kuulemma seisoin haara-asennossa, mitä ei saisi tehdä. Luoksarissa r kai vähän törmäsi. Siihen olin myös tyytyväinen, että tuli nätisti ja nopeasti edestä sivulle.
Sitten kun sain tietää että meidän koe ei kaatunutkaan puutteelliseen paikkamakuuseen, ainut ajatus oli vaan että toivottavasti Riina ei sössi kaupunkiosuutta. Mutta eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, juttelin Riinalle lähes koko ajan, se kun oli normaalisti lenkillä (=yritti vetää hihnassa). Henkilöryhmä ei kiinnostanut, toinen koira sai olla rauhassa kun mie kävin kaupassa sisällä, lenkkeilijään ja autoon ei reagoinut, pyöräilijän ohittaessa meidät Riina kävi kakalle. Tosi kiva :D Mutta minkäs sille mahtaa....
Tänään sitten möllitoko Wauhtis-eläintapahtumassa. Muuten alon liikkeet, mutta pm vain 1 min ja seuruun kaaviot aika lyhyitä. Olin niin onnellinen paikkamakuun onnistumisesta, että kerkesin juosta kehästä ulos ennen kuin tuomari oli antanut pisteet :D Mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Muutkin liikkeet meni aika kivasti, luoksari suht hidas, seuruussa olisi voinut olla parempikin vire ja kontakti. Jäävät oli oikein hyvässä kunnossa, vaikkei nyt ollakaan niitä oikein ehditty treeniä. Tehtiin siis koemaisesti, palkka vasta kaikkien liikkeiden jälkeen.
Sellainen kokoava kommentti molemmista kokeista, että meidän täytyy jatkossa treenata liikkeiden välejä. Liikkeissä R kyllä keskittyy, mutta liikkeiden välit meinaa mennä joko koomailuun tai sähläämiseen. Niihin siis pitää alkaa kiinnittää huomiota.
http://youtu.be/-LMag_aCYkM Tässä meidän BH-tottis, kiitos Kuntolan Maaritille kaikkien suoritusten kuvaamisesta!
Lpkyn järjestämä BH-koe pidettiin Tapiksella, kaupunkiosuus Sammonlahden ruokakaupoilla. Tuomarina Jouko Peuhkuri. Tämä koe oli paitsi Riinan, myös miun ensimmäinen BH-koe, joten vähän meinasi jännittää (: Oltiin kuudensia, oikeastaan aika hyvä paikka, ei ihan alussa muttei lopussakaan. Siitäkin tykkäsin että saatiin tehdä paikkamakuu ekana. Olin lähtenyt kokeeseen ilman minkäänlaisia odotuksia, olin jo itse asiassa katsonut valmiiksi seuraavan kokeen, johon voitaisi osallistua. Pitkät seuruut sekä pitkä paikkamakuu hirvittivät.
Paikkamakuu tehtiin siis ekana, ja siitä Riina sitten juuri toisen koiran ollessa suorittamassa toisen seuruun loppua lähti. Tuli suoraan miun sivulle. Taisin ajatella tässä vaiheessa ettei koe voi mennä enää läpi, joten muut liikkeet ei ihan järkyttävästi jännittäneet. Seuruu sujui yllätyksekseni todella hyvin! Henkilöryhmässä R jäi vähän taaemmas, kerran haisteli yhtä ihmistä ja muutaman kerran muussakin seuruussa poikkesi oikealta seuruupaikalta. Pääosin kuitenkin tosi nättiä ja kontaktikin pysyi. Ainakin toinen (hihnassa tai vapaana) seuruu oli arvosanalla erittäin hyvä. Yhdessä kohtaa meinasin unohtaa seuruukaavion (parina edellisenä iltana sitä pänttäsin), mutta kuitenkin sitten muistin riittävän ajoissa mitä piti tehdä.
Liikkeestä ei heti istunut, jouduin ottamaan yhden askeleen eteenpäin. Sitten istui. Maahan meni ihan jees, luoksetulo oli miusta hieno, mutta mie kuulemma seisoin haara-asennossa, mitä ei saisi tehdä. Luoksarissa r kai vähän törmäsi. Siihen olin myös tyytyväinen, että tuli nätisti ja nopeasti edestä sivulle.
Sitten kun sain tietää että meidän koe ei kaatunutkaan puutteelliseen paikkamakuuseen, ainut ajatus oli vaan että toivottavasti Riina ei sössi kaupunkiosuutta. Mutta eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, juttelin Riinalle lähes koko ajan, se kun oli normaalisti lenkillä (=yritti vetää hihnassa). Henkilöryhmä ei kiinnostanut, toinen koira sai olla rauhassa kun mie kävin kaupassa sisällä, lenkkeilijään ja autoon ei reagoinut, pyöräilijän ohittaessa meidät Riina kävi kakalle. Tosi kiva :D Mutta minkäs sille mahtaa....
Tänään sitten möllitoko Wauhtis-eläintapahtumassa. Muuten alon liikkeet, mutta pm vain 1 min ja seuruun kaaviot aika lyhyitä. Olin niin onnellinen paikkamakuun onnistumisesta, että kerkesin juosta kehästä ulos ennen kuin tuomari oli antanut pisteet :D Mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Muutkin liikkeet meni aika kivasti, luoksari suht hidas, seuruussa olisi voinut olla parempikin vire ja kontakti. Jäävät oli oikein hyvässä kunnossa, vaikkei nyt ollakaan niitä oikein ehditty treeniä. Tehtiin siis koemaisesti, palkka vasta kaikkien liikkeiden jälkeen.
Sellainen kokoava kommentti molemmista kokeista, että meidän täytyy jatkossa treenata liikkeiden välejä. Liikkeissä R kyllä keskittyy, mutta liikkeiden välit meinaa mennä joko koomailuun tai sähläämiseen. Niihin siis pitää alkaa kiinnittää huomiota.
http://youtu.be/-LMag_aCYkM Tässä meidän BH-tottis, kiitos Kuntolan Maaritille kaikkien suoritusten kuvaamisesta!
torstai 7. kesäkuuta 2012
Jäljestystä, haastetta ja pientä bh-jännitystä
Jotenkin kummallisesti pääsi käymään niin, että edellisessä tekstissä mainittu paimennus vaihtui jäljestykseen.. Hmm... ((: Mutta väliäkö tuolla, pääasia että jotain tekee! Kokeiltiin siis oikeestaan ekaa kertaa Riinalla pk-jälkeä, jos yhtä aikaisemmin tehtyä 10 metrin makkarajälkeä ei lasketa. Tämän lisäksi Riinan jäljestyskokemukset rajoittuvat joskus ihan pentuna tehtyyn verijälkeen, joka muistaakseni ei edes kovin hohdokkaasti mennyt. Etukäteen vähän mietin että älyääkö R laittaa nenän maahan, kun on tuota hakua tullut treenattua, mutta siinä ei mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ollut. Muutenkin olin ihan tyytyväinen, totta kai pientä hämennystä oli havaittavissa ja välillä pääsi unohtumaan mitä oltiin tekemässä, mutta sehän on vaan luonnollista. En nyt mene sanomaan että jäljestä mikään meidän laji olisi tulossa, mutta miksei sitäkin silloin tällöin voisi harrastaa.
Haaste saatiin Elinalta ja Jussalta, ja se kuuluu näin:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)
Eipä siis muuta kuin listaamaan:
1. Täykkäri-dvd-boksit (tiedän, kamalaa että tää tuli mieleen ekana :D), koska nyt kun viimenen jakso on Suomessakin telkkarista tullut, tarviin lohdutusta.
2. Sabi, kun se näkee/luulee näkevänsä oravan puussa (nyt päästiin näihin koiramaisiin asioihin). Jokainen joka on kuullut millainen ääni Sabista ko. tilanteessa lähtee, tietää miksi tämä pääsi listalle.
3. Riina, kun se antaa tassua (= mottaa miuta). Se on kuulkaa sen luokan isku, ettei paremmasta väliä. Kiitokset vaan äidille, kun tassun antamisen sille opetit...
4. Jumpat, etenkin uusi innostuksen aiheeni kahvakuula. Meikäläinen meinaa syyskuntoon :D
5. Sabi ja Riina, kun ollaan oltu Riinan kanssa jossain ja tullaan kotiin. Se on sellanen vieno nuuskutustervehdys, että "missäs oot ollu?"
6. Salaisesti oon ehkä vähän ilonen, etten sen suurempia kesätöitä sattunut saamaan. Pitäähän se ihmisen lomaillakin.
7. Agility. Kun siis minähän en tuollaista typerää lajia harrasta... :D
8. Riina hakumetsässä. Ihana nähdä kun sillä on kivaa!
9. Tuleva kyläily kummin luona Vantaalla, jokakesäinen perinne ja mukava piristysruiske.
10. Yhteislenkit Taijan, Sissin, Jennin ja Rommin kanssa. Paitsi että tällä viikolla on jäänyt väliin!
Haastan vaan Taijan ja Jennin kun en tähän hätään muita keksi. Ja aika monellahan tää haaste on jo käynytkin.
Bh-koe lauantaina. Ei siitä sen enempää. Odotukset eivät ole korkealla, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan, R kun on viime aikoina ollut hieman omituisessa mielentilassa. Voi meidän herkkistä (:
Riina on ainakin jäljestävinään
Haaste saatiin Elinalta ja Jussalta, ja se kuuluu näin:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)
Eipä siis muuta kuin listaamaan:
1. Täykkäri-dvd-boksit (tiedän, kamalaa että tää tuli mieleen ekana :D), koska nyt kun viimenen jakso on Suomessakin telkkarista tullut, tarviin lohdutusta.
2. Sabi, kun se näkee/luulee näkevänsä oravan puussa (nyt päästiin näihin koiramaisiin asioihin). Jokainen joka on kuullut millainen ääni Sabista ko. tilanteessa lähtee, tietää miksi tämä pääsi listalle.
3. Riina, kun se antaa tassua (= mottaa miuta). Se on kuulkaa sen luokan isku, ettei paremmasta väliä. Kiitokset vaan äidille, kun tassun antamisen sille opetit...
4. Jumpat, etenkin uusi innostuksen aiheeni kahvakuula. Meikäläinen meinaa syyskuntoon :D
5. Sabi ja Riina, kun ollaan oltu Riinan kanssa jossain ja tullaan kotiin. Se on sellanen vieno nuuskutustervehdys, että "missäs oot ollu?"
6. Salaisesti oon ehkä vähän ilonen, etten sen suurempia kesätöitä sattunut saamaan. Pitäähän se ihmisen lomaillakin.
7. Agility. Kun siis minähän en tuollaista typerää lajia harrasta... :D
8. Riina hakumetsässä. Ihana nähdä kun sillä on kivaa!
9. Tuleva kyläily kummin luona Vantaalla, jokakesäinen perinne ja mukava piristysruiske.
10. Yhteislenkit Taijan, Sissin, Jennin ja Rommin kanssa. Paitsi että tällä viikolla on jäänyt väliin!
Haastan vaan Taijan ja Jennin kun en tähän hätään muita keksi. Ja aika monellahan tää haaste on jo käynytkin.
Bh-koe lauantaina. Ei siitä sen enempää. Odotukset eivät ole korkealla, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan, R kun on viime aikoina ollut hieman omituisessa mielentilassa. Voi meidän herkkistä (:
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Kesä, kärpäset ja koiraharrastus
Ihana 2,5 kuukauden mittainen loma koitti, joten ei muuta kuin kalenteri käteen ja keksimään tekemistä :D Agilityn ensimmäinen varsinainen kerta (jos teoriaa ei lasketa) oli viime viikolla, tänään uudestaan. Ja nyt sitten ehkä viimein ymmärrän mitä ne kaikki tosta lajista vouhkaa, olihan se kivaa (: Ja varmasti tukee muita harrastuksia, niin kuin nyt yleensäkin kaikki mitä vaan jaksaa koiran kanssa tehdä. Ekalla kerralla tehtiin putkea ja yhtä yksittäistä hyppyä. Putkihan on Riinalle tuttu jo raunion ketteryysesteistä, mutta nyt tehtiin ekaa kertaa myös kaarelle käännettyä putkea. Eipä siinä kyllä mitään ongelmaa ollut, eiköhän ne suurimmat ongelmat tule tässä(kin) lajissa siinä, ettei ohjaaja tiedä mitä tekee... Hyppy oli Riinalla parhaimmillaan 50 cm korkea, enkä jaksa uskoa että maksikorkeuksissa yleensäkään tulee vaikeuksia, Riinalla on kuitenkin säkäkorkeus ja kevytrakenteisuus puolellaan. Hyppyä niin, että ohjaajan paikka vaihteli esteen ja koiran molemmin puolin.
Paimennusta saatiin viimeinkin aikaiseksi kokeilla, käytiin toissa viikolla Ullalla. Ensin Riina pelkäsi lehmiä aika paljonkin, eikä todellakaan halunnut mennä navettaan sisälle. Sitten hetken jos toisenkin haukuttuaan se uskalsi mennä sellaseen pieneen aitukseen räkyttämään niille lehmille. Silkkaa hermostuneisuutta. Mutta oli kyllä hieno nähdä kun se tajusi että "hitto näähän liikkuu minne mie haluan!" :D Haukkumalla mentiin edelleen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa vaihdu siitä pelkkään tuijottamiseen, kun Riina vähän enemmän tulee sinuiksi koko tilanteen kanssa. Tänään mennään paimennustakin koittamaan uudestaan, jotenkin nää menot sattuu aina samoille päiville.
Sillä jo joskus edellä mainitulla peko-leirillä piipahdettiin vielä ennen koulujen loppua, ja mukavaahan siellä oli. Riina sai kunnon treenipuristuksen haun osalta ja ohjaaja osallistui elämänsä ensimmäiseen hälyharjotukseen. Jännä oli nähdä miten sekin systeemi toimii. Riinalle saatiin hyviä vinkkejä, vaikkei nyt ihan mitään kamalaa ongelmaa koiran työskentelyssä ollutkaan. Niiden suorien pistojen treenaaminen ei tee ikinä pahaa, joten myö jätetään nyt hetkeksi rauniot taka-alalle (siellä kyllä nimittäin koiralla hyvinkin helposti pitkät ja suorat pistot unohtuu) ja keskitytään metsässä harjoitteluun. Vielä kun meidän treeniseura (=Leena) saa sen erkkarin pois työn alta, niin päästään treenaamaan täydellä teholla (:
Operaatio varaa koirille hieroja on edistynyt luvattoman huonosti, ei siis oikein ollenkaan, mutta nyt ryhdistäydyn, ja hommaan sen heti ensi viikolle. Kaiken lisäksi miusta on alkanut tuntua, että Riinakin sen hieronjan oikeesti tarvitsisi, ei vaan Sabi. Riina on ollut ehkä viimeset viikon? kaksi? jotenkin vähän koomassa, vaisumpi kun yleensä. Eikä miulla oo mitään tietoa mistä voisi johtua. Tää on näkynyt etenkin meidän tokoiluissa, nyt lähes ainut mikä toimii on se hemmetin paikkamakuu. Pienimuotoista masennusta alkaa olla jo omistajassa havaittavissa. Eikä asiaa ainakaan helpota se, että ensi lauantaina mennään bh-kokeeseen. Ei kyllä ole minkäänlaisia odotuksia, tuntuu että Riina on vissiin unohtanut senkin miten seurataan. Yritän nyt vaan itse pysyä positiivisena, miun ärsyyntyminen ja hermoilu ei ainakaan auta asiaa.
Sabin mejä-kausi on vielä korkkaamatta, josko siihen saataisiin lähiviikkoina muutos?
Loppuun vielä vähän ilosempiin tunnelmiin tuon tokomasennuksen jälkeen:
Riina ja maalaiselämän pienet ilot = lannassa pyöriminen
Tässä R tositoimissa
Hei me lennetään!
Helppo ja hauska älypeli, suosittelen :D
Mihin se lelu meni, missä se on?!
Söpöstelyä
Melkein täydellinen baywatch-kuva :D (huomaa myös herrasmies Rommi taka-alalla)
Perinteinen ryhmäposeeraus
Paimennusta saatiin viimeinkin aikaiseksi kokeilla, käytiin toissa viikolla Ullalla. Ensin Riina pelkäsi lehmiä aika paljonkin, eikä todellakaan halunnut mennä navettaan sisälle. Sitten hetken jos toisenkin haukuttuaan se uskalsi mennä sellaseen pieneen aitukseen räkyttämään niille lehmille. Silkkaa hermostuneisuutta. Mutta oli kyllä hieno nähdä kun se tajusi että "hitto näähän liikkuu minne mie haluan!" :D Haukkumalla mentiin edelleen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa vaihdu siitä pelkkään tuijottamiseen, kun Riina vähän enemmän tulee sinuiksi koko tilanteen kanssa. Tänään mennään paimennustakin koittamaan uudestaan, jotenkin nää menot sattuu aina samoille päiville.
Sillä jo joskus edellä mainitulla peko-leirillä piipahdettiin vielä ennen koulujen loppua, ja mukavaahan siellä oli. Riina sai kunnon treenipuristuksen haun osalta ja ohjaaja osallistui elämänsä ensimmäiseen hälyharjotukseen. Jännä oli nähdä miten sekin systeemi toimii. Riinalle saatiin hyviä vinkkejä, vaikkei nyt ihan mitään kamalaa ongelmaa koiran työskentelyssä ollutkaan. Niiden suorien pistojen treenaaminen ei tee ikinä pahaa, joten myö jätetään nyt hetkeksi rauniot taka-alalle (siellä kyllä nimittäin koiralla hyvinkin helposti pitkät ja suorat pistot unohtuu) ja keskitytään metsässä harjoitteluun. Vielä kun meidän treeniseura (=Leena) saa sen erkkarin pois työn alta, niin päästään treenaamaan täydellä teholla (:
Operaatio varaa koirille hieroja on edistynyt luvattoman huonosti, ei siis oikein ollenkaan, mutta nyt ryhdistäydyn, ja hommaan sen heti ensi viikolle. Kaiken lisäksi miusta on alkanut tuntua, että Riinakin sen hieronjan oikeesti tarvitsisi, ei vaan Sabi. Riina on ollut ehkä viimeset viikon? kaksi? jotenkin vähän koomassa, vaisumpi kun yleensä. Eikä miulla oo mitään tietoa mistä voisi johtua. Tää on näkynyt etenkin meidän tokoiluissa, nyt lähes ainut mikä toimii on se hemmetin paikkamakuu. Pienimuotoista masennusta alkaa olla jo omistajassa havaittavissa. Eikä asiaa ainakaan helpota se, että ensi lauantaina mennään bh-kokeeseen. Ei kyllä ole minkäänlaisia odotuksia, tuntuu että Riina on vissiin unohtanut senkin miten seurataan. Yritän nyt vaan itse pysyä positiivisena, miun ärsyyntyminen ja hermoilu ei ainakaan auta asiaa.
Sabin mejä-kausi on vielä korkkaamatta, josko siihen saataisiin lähiviikkoina muutos?
Loppuun vielä vähän ilosempiin tunnelmiin tuon tokomasennuksen jälkeen:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)