Radalla taas

Tällä viikolla palattiin agilityn pariin joulu-/sairaslomalta. Kahdet treenit jo ehditty vetästä, tänään ja keskiviikkona.

Keskiviikon rata

Keskiviikon rata näytti miusta paperilla simppeliltä. Noh, ei ollut. Katsomani suorat linjat eivät suinkaan tarkoittaneet helppoutta, vaan hemmetinmoista kiirettä. Vähän lähdin soitellen sotaan ja se näkyi, kyllä oman vuoron jälkeen hiki virtasi. Edelleen hieman vaikeuksia itse hahmottaa hyviä ohjauksia: nyt kun olen oppinut ohjauskuvioita yritän tunkea niitä myös sellaisiin väleihin, joihin ei tarvitsisi. 5. ja 6. esteiden väliin ehdin persjättämään, kun vaan liikuin. Pieni epävarmuusmomentti siinä, kun koira oli hetken selän takana. Mutta kyllä se sieltä tuli kun ei muita vaihtoehtoja antanut. Kepit sujui yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen mainiosti leijeröiden. Renkaan jälkeinen elämä olikin sitten mielenkiintoista. Paremmin ehdin kun pysyin vasemmalla puolella, mutta oikealta sai tehtyä siistimmän ohjauksen ja vapautuksen putkelle. Sitä ei kuitenkaan täydestä matkasta/vauhdista saatu/keretty saada onnistumaan, tarttin etumatkan.

Perjantain rata

Tänään sitten vähän pienemmällä porukalla hallilla. Meidän ryhmäläisiä kuitenkin. Tykkäsin radasta! Huomio: kontaktit treeniin (tän kyllä tiesinkin), pohdin etupalkkaa/putkea etupalkkana (keinu oli tällä radalla tosi hyvä, siinä oon vähän sitä etupalkkaa hommaillut) ja luulen että jätän "ota"-käskyn pois kokonaan. Tällä hetkellähän Riina pysähtyy just siihen, missä sanon ota, ei välttämättä kontaktille. Sille sais ne niin makeiks, kun vaan treenais. Sinänsä tälläkin hetkellä noilla kontakteilla pärjää kisoissa, mutta haluan ne hienoiksi. Eikös kaikessa treenaamisessa kuitenkin pohjimmiltaan ole ideana nähdä kuinka se koira kehittyy ja kykenee parhaimpaansa? Huomiona myös, että kepit (etenkin avokulmat) ei oo niin huonot kun olen ajatellut. Niissä olen vaatinut liikaa vääriä asioita (täydellistä avokulmien osaamista itsenäisesti). Jäähkälenkillä just analysoin, että varmaan johtuu siitä, että lajit joita treenataan enemmän perustuu täysin koiran osaamiseen ja aktiivisuuteen, omistaja on (kokeissa) aika passiivinen. Agissa vaaditaan erilaista yhteistyötä. Kepeillä kun ohjasin niin ei mitään ongelmaa, ei yhtään virhettä. Ja loppuun vielä huomio, että Riina on ihana <3 5. esteeltä 10. kepeille se vaan kulki ja mie vaan ehdin, mainio tunne! Kiitos taas Nooralle hyvistä treeneistä!