Tänään käytiin Kajasrannan Tuijan kanssa raunioilla tottistelemassa, ajatuksena paukkutreeni. Ampujakin oltiin saatu paikalle, kiitos siitä (: Aloitettiin Riinan kanssa leikillä, siinä ei ampumiseen reagoinut muuten kun että alkoi tappaa lelua niin intensiivisesti että miulta meinasi käsi irrota ((: Sitten Riina paikkamakuuseen Åsan liikkeiden ajaksi, niin kauan kun ei ammuttu pysyi hyvin. Ekan ja tokan laukauksen aikana pommppasi seisomaan ja vähän pöhisi, mutta sain laitettua takaisin maahan ongelmitta. Kolmannella kerralla pysyi maassa, hyvä! Joka kerralla mie olin ihan Riinan vieressä. Sitten vaihdettiin osia ja myö otettiin seuruuta, lelu taskussa. Tämä oli ehottomasti virhe, olisi pitänyt pitää lelu näkyvillä. Aiemmin oltiin jo yhdessä välissä otettu upeeta seuruuta narupallolla. Niin kauan kun ei ammuttu, seuruu ihan siistiä, mutta ampuminen meni sitten yli. Lähti pois sivulta, huakkui ja paineistui. Ei saatu enää hyvää seuruuta, mutta sain sentään palkattua yhden ampumisen jälkeen muutaman askelen ok suorituksesta. Parin laukauksen jälkeen laitettiin siis pyssy pois ja koitin vaan leikkiä ja saada pätkän vapautunutta seuruuta. Otettiin myös yksi vauhtiluoksari Tuijan avustuksella. Kyllähän se vähän helpotti, Riina kävi sitten moikkaamassa ampujaakin, mutta selkeesti se vielä oli jännittynyt kun sen autoon vein vaikka oltiinkin leikitty ja tehty kiva putki ja pöytä. Tämä siis ennen ensi vuonna tottis-ketteryyteen osallistumista kovan treenin alle. Pitää nyt tulevilla kerroilla yhdistää toi ampuminen useemman kerran johonkin tosi hauskaan ennen seuraamiseen yhdistämistä.
Sabi oli pelännyt ampumista autosta käsin ja autosta otettaessa oli vielä siinä tilassa ettei ottanut herkkuja, mutta palloa sentään pystyi hakemaan ((: Otettiin haukuttamista ja ketteryysesteitä, ääni irtosi aikas hyvin ja putki on Sabinkin lemppari ((: Jossain vaiheessa oltiin jo niin rentoja että herkutkin maistui! Sillassa ei ongelmaa, vähän yrittää fuskata ja hypätä ennen aikojaan alas, epämiellyttävällä alustalla uskalleettiin kävästä kun vähän aikaa kerättiin rohkeutta ja keinulta Sabi hyppäsi heti puolen välin jälkeen alas. Se sille sallittakoon nyt tässä vaiheessa (: Tikapuut vähän vänskätti sen jälkeen kun Sabi onnistui putoamaan sinne puolien väliin, siinä vaan sit tavotteena että jää hyvä mieli ja uskaltaa edes ihan vähän matkaa tulla.
Loppuun otin vielä Riinan leikkimään ja putkeen, nyt oli jo rento fiilis, hyvin oli palautunut. Näköjään paimenkoiran kanssa ampumisessa on aina riski. Todella antoisa treeni, kiitos seurasta Tuijalle ja onnea tulevaan PEHA-kokeeseen, niin tottikseen kuin maastoonkin! ((:
Viime viikkoina ollaan muutenkin oltu aktiivisia. Ohjelmaan on kuulunut niin yksi kaupunkireissu kuin tokoa ja raunioitakin. Raunioilla olen koittanut jäsentää ja suunnitella treenit hyvin, esim. viime kerralla aiheena oli ilmaisu. Ollaan myös kokeiltu uutta palkkauskeinoa, eka namit ja loppuun lelu, mutta pitää nyt kattoa että miten sen kanssa edetään kun viimeeksi herkuttelu alkoi lopussa vaikuttaa leikkimiseen. Hmm. Seuraavan kerran idea voisi olla vaikkapa ampuminen etsinnän aikana. Sovittiin viimeksi että yritetään käydä raunioilla mahdollisimman pitkään, eihän se pieni lumikaan mitään haittaa.
Kaupungilla innostuttiin käymään viime sunnuntaina ja saatiin samalla harjoteltua bussiajeluakin. Oli kyllä väsyttävä reissu, kaikki kolme oltiin ihan tööt tän jälkeen ((: Päätavotteena oli vaan ettei Riina pelkäisi mitään ja siinä ei ollut ongelmaa. Into oli molemmilla niin rajaton ettei siinä mitään pelkäämään ehtinyt (: Tokoakin otettiin torin laidalla ja parkkihallissa, hienoa työskentelyä oli. Alkuun herkun kanssa oli aika löysää tekemistä ja venäläset turistit voitti namit mielenkiintoisuudessa mennen tullen, mutta kun vedin narupallon esiin niin johan alkoi tapahtua!
Tokoa käytiin maanantaina ottamassa Ullan ja Salaman ja Sannan ja Myrskyn kanssa, mutta monet tokotreenit ollaan kyllä viime aikoina korvattu leikkimiselläkin, ei ollenkaan huono juttu. Yksi onnistunut palkkaamattomuustreenikin otettiin kotosalla, mikä innosti taas miettimään sen ekan kokeen ajankohtaa (:
Sabi on ollut pirteänä ja yllättänyt useammissakin kuin yksissä treeneissä kovalla motivaatiolla ja innolla! Hienoa! Häiriön sietokin on sillä parantunut, näköjään Sabille sopii tällänen että treenaan sitä vähän niin kuin siinä sivussa (: Voisi taas kattella jospa jostakin päin löytyis mätsäriä niin Sabi pääsisi taas näyttelemään ((:
