Ja sama kaava toistuu

Jostain kumman syystä kaikki Sabia koskevat tekstit liittyy sairasteluun :( Veimme sen viimein eläinlääkärille ontumisen takia. Sabihan oli siis ehkä n. kuukauden-kahden ajan ontunut oikeaa takatassuaan, hyvin harvoin varasi painoa sille. Ajateltiin, että johtuu borrelioosista ja menee levolle/hieronnalla/jollain vähemmän radikaalilla ohi. Eipä mennyt, ja pikkuhiljaa olin jo vahvasti  sitä mieltä että joku paska nivelrikkohan siellä on. Ja niin olikin, polvessa. Nyt Sabi saa 5 (tai jotain sinne päin) cartrophen-piikkiä 5-7 päivän välein sekä kipulääkettä. Lisäksi kaksi viikkoa liikkumattomuutta. Kaksi piikkiä  ja viikko lepoa takana, koira vaikuttaa jo tosi pirteältä! Ei sillä että se mitenkään masentunut olisi missään vaiheessa ollut, loppuvaiheessa ennen ell käyntiä hieman haluttomampi lähtemään ulos, ulkona sitten reipas. Sabi haluaisi jo kovasti lenkkeillä, mie koitan hillitä kotiväkeä viemästä sitä mihinkään. Jos lääkäri sanoo että kaksi viikkoa lepoa niin se tarkoittaa kahta viikkoa lepoa.

Siinä oltiin kuitenkin oikeassa, että borrelioosista tuo nivelrikko mitä todennäköisimmin on peräisin. Borrelioosi on aiheuttanut niveltulehduksen, joka on johtanut nivelrikkoon. Aina voi jossitella ja miettiä, että oltaisiin voitu viedä Sabi aiemmin lääkäriin yms. Se ei kuitenkaan olisi estänyt nivelrikkoa tulemasta, eikä sitä silti saataisi kokonaan pois, hillittyä vain kuten nytkin. Toki asiaan olisi päästy puuttumaan varhaisemmassa = paremmassa tilanteessa.

Nivelrikon lisäksi Sabin haljennut hammas (jonka olin kyllä havainnut, mutten ollut kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota) sai leikkaustuomion. Katsellaan nyt milloin se leikataan, mahdollisimman pian tietysti. Se vaan yksi 500 e lisään tähän loppumattomaan ell-laskuun. Mutta minkäs teet, hoidettava on, muuten kuulemma vaarana koko leukaluun tulehtuminen. Se kuulostaa sen verran pahalta, etten halua riskeerata.

Sabin ihailijoille kuitenkin tiedoksi, ettei tästä päivityksestä kannata liikaa masentua. Nyt on diagnoosi, hoito menossa, ja potilas ei ole potilas ainakaan henkisesti :D On sitä pahemmistakin selvitty, varmaan tästäkin. Yksi vaan mikä harmittaa on, että Sabi sai pallonheittokiellon (miettikää sitä, Sabin elämä ilman tennispalloja). Kuulostaa huippupahalta, mutta onneksi on kesä, jolloin pallon perässä uiminen on varmaan enemmän kuin sallittua, ja voihan niitä piilotella metsäänkin, ei välttämättä tarvitse kieli vyön alla juosta perässä.

Riina 3 vuotta

Jo kolme. Toisaalta aika paljon, toisaalta ihan lapsi <3 Jatkamme yhteistä matkaa, toivottavasti yhtä ihanaa kuin tähän mennessä. Merkkipäivänä agilitya ja lenkkeilyä, se oli varmaan ihan mukava lahja.

Ulla hoiti konkreettisten lahjojen antamisen, kiitos hienosta takista! Se oli kyllä synttäreitten lisäksi harrastuksissa menestymislahja.

Toko vol. 2

Tässä viimein ne loput liikkeet ja niissä treenatut asiat.

Ohjattu: Tässä tehty vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Merkille vauhtia, kapuloille vauhtia, palautukseen vauhtia. On se miusta tuottanut tulostakin, asenne liikkeeseen on parantunut. Merkit etenkin on olleet oikein näppäriä. Suuntia vahvistettu lähinnä niin, että kapulat on olleet melkein merkin kanssa samassa tasossa, siinä on tullut sitä selkeää sivulle lähtemistä. Keskikapulaa olen parissa treenissä pitänyt tosi lähellä merkkiä, siitä Riina ei ole hämäytynyt.

Metalli: Ei tehty kauheasti, hypyllä ehkä kerran. Olen palkkaillut nopeita kapulan nostoja ja vauhtinoutoa tehty muutenkin. Välillä sivulle asti. Tässä on nyt hyvä asenne. Hypyllä tehtiin lähinnä vinoja kapulan paikkoja, niin että mie vein kapulan. Näissä ei vielä ihan hirveän hyvin hae vinosta lähestymisestä hypylle, eli parempi vaan heittää suoraa ;) Pitäisi tehdä paljon enemmän, että etenisi.

Tunnari: On tehty koemaisena, pitkältä matkalta ja lyhyeltä matkalta. Aika paljon palautuksia sivulle asti, niissä on ollut hyvä vauhtikin. Läheltä on tehty jotta saataisiin enemmän toistoja, pitkällä matkalla kompensoitu lyhyen matkan rumaa kapulan käsittelyä. Riina on tehnyt kivoja suorituksia, nostanut pääasiassa oman aina heti, kun on sille osunut. Kokeitten jälkeen alan varmaan tehdä sitä, että rivin/ympyrän/minkä tahansa muodostelman saa käydä kerran läpi. Piste. Jos jää sahaamaan, joutuu kapuloilta pois.

Kaukot: Pari kertaa pitkästä matkasta ekoja nousuja seisomaan/istumaan, muuten tolpan kierrolla tekniikkaa. Alkaa olla jo ehkä 75 % hyvä. S -> i vaihto on mennyt paljon eteenpäin! Sitä on lähinnä hinkattukin. Yhtään huonoja en ole hyväksynyt.

Koemaista on tehty nyt ihan ok usein. Siinä sos. palkka on toiminut, ylikeittäminen ( = haukku) välillä ongelma. Pari yksittäistä siirtymistä olen palkannut, mutta muuten ne on jääneet liian vähälle huomiolle.

Lahjattomat treenaa, vai treenaako?

Kyllä miun mielestä ahkerat treenaa, ja silloin niitä tuloksiakin on lupa odottaa. En siis juuri missään lajissa luota tuohon koirapiirien kestoviisauteen. Siitä en tiedä, onko treeni enemmän miuta vai koiraa varten, mutta väliäkös sillä jos toimii.

Flyballissa oon kuitenkin joutunut alentumaan tähän ankeaan treenaamattomuuden tilaan. Kerran on tehty, aikaa messariin kaksi viikkoa. Toisaalta silloin kerran kyllä sujui hyvin :D Vähän vaikea vaan harjoitella koko joukkueen suoritusta kun a) Vain 3/4 joukkueesta on paikalla ja b) yhden niistä 3/4 on aina oltava pallottaja. Tämän flyball-treenaamattomuuden aiheuttaman ylimääräisen enegian olen kuitenkin kohdentanut meidän pukusuunnitteluun. Valmista alkaa olla, vielä kun saisin jotain konkreettista ostettuakin. Suunnitelmiin on vaikea pukeutua ;)

Riinaakin v*tuttaa flyballin puute, "oi miksi en pääse treenaamaan?!"

Hallilaji, kiva laji

Agilitya. Viikottaisissa treeneissä käyty, lisäksi oltu hurjia ja käyty peräti kahdesti (!) ylimääräisesti treenaamassa. Tässä viimeisimmät ryhmätreeniradat:



Kontakteja on siis radalla ollut. Ne ei ole ihan niin loistokkaita radalla olleet kuin erikseen tehtyinä, siksipä viimeksi ominemme hallilla ollessamme tehtiinkin kontakteilla sitä, että mie irtoa sivusuuntaan. Se noilla radoillakin mätti, jos meen suoraan eteen päin, niin ei ongelmaa. Tässä käytin ihan palikkamallin mukaista etupalkkaa. Toimi, ja toimi myös puomin himmailuun. Annoin pari kertaa juosta suoraan kiinni palloon, sitten kerran/pari pysäytin sellasella perkeleellisellä "ota"-käskyllä (taas nää kontaktiaggressiot, pitäisköhän mennä hoitoon...). Otti kyllä täpäkästi!

Keppejä myös hiottiin keskenämme, lähestymisiä ja sitä etten juoksekaan mukana. Avokulmat on vaikeitavaikeita, umpikulmista hakee lähtöä tosi hyvin! Miun taaksejättäytymiset toimi myös.

Kuin uusi koira

Kattokaas tästä, miulla onkin ihan eriniminen koiran kuin ennen! Onnittelut vielä Ullalle kasvattajanimestä (:

Onneksi itse koira ei muutu miksikään <3

Rallytokon sm-kisat Lempäälä 9.11.

Kaksien "harjoittelukisojen" jälkeen oli aika suunnata siihen the koitokseen. Koepäivänä kyllä taas tuntui siltä, että mitähän järkeä tässäkin taas oli. Koiria oli paljon (n. 40-60 kpl/luokka) ja suurin osa niistä tuntui treenaavan lajia säännöllisesti ihan jossain ryhmässä. Sitten siellä oli yksi lappeenrantalaisten itseoppinut joukko... Ennen omaa vuoroa jännitys oli jotain järkyttävän kamalaa (ja edelleen syytän Ellaa jännityksen lietsomisesta :D). Alkoi jo tuntua epäreilulta koiraa kohtaan, kun tuntui etten saa pidettyä itseäni kasassa. Riina kävi hallissa ensin ihan vaan hengailemassa. Tehtiin jotain pientä kehien sivussa, ja Riina tuntui olevan hyvässä vireessä. Vielä radalle mentäessäkin tunnelma oli ihan ok, lähtö sujui paremmin kuin yleensä (vaikka hieman Riina otti jo tässä vaiheessa painetta), mutta toisella kyltillä eli houkutuksella kaikki hajosi. Riinaa kiinnosti pehmolelu ja aktivointipallo, mie annoin lisäkäskyjä ja koitin päästä radalla eteenpäin. Vielä seuraavalta kyltiltäkin Riina hetkeksi palasi houkutuksen luo. Luulin jo, että meidän suoritus oli hylätty, koska kuulin tuomarin sanovan jotain siitä, että koskin koiraan (jalka hipaisi vahingossa, kun otin askeleen Riinaa kohti). Loppurata menikin sitten vähän siinä, että halusin vaan pois koko tilanteesta. Ei kuitenkaan onneksi roiskittu liikkeitä miten sattuu, vaan Riina tsemppasi ja miekin keskityin paremmin: loput kyltit meni itse asiassa aika hyvin. Kontrollin puutetta tuli tällä kertaa pelkästä spiraalista, ei pujottelusta. Palkkasin Riinan normaalisti, vaikka vähän harmittikin.

Tuloksia odotellessa sitten mietittiin, että ei varmaan saada joukkueelle edes tulosta: sekä mie että Sonja oltiin epävarmoja siitä, oliko saatu hylätyt tulokset. Sitten kun tuloslistat saapui niin yllätyin kyllä melkoisesti, kun saatiinkin 87 p ja hyväksytty tulos! Olin jo totutellut ajatukseen hylystä. Tämä oli oikein iloinen yllätys ja tarkoitti sitä, että joukkueellakin olisi mahdollisuus tulokseen. On rallytoko kyllä siinä mielessä jännä laji, että tuntuu ettei ikinä voi tietää, mitkä pisteet saa.

 

Päivä oli pitkä ja sisälsi paljon odottelua, vaikka välissä käytiinkin Ideaparkissa syömässä ja ostoksilla. Meidän voittajaluokan koirakoilla meni tosi hyvin, ja päätettiin huvikseen jäädä odottelemaan palkintojenjakoa. Ei tietenkään uskottu mitään palkintoja saavamme, vaikka vähän tuloslistoja katseltiinkin sillä silmällä ja huomattiin, että meillä oli ihan hyvät pisteet. Palkintojenjako alkoi vihdoin ja sijoituttiin toisiksi! Oli kyllä aika hauskaa. Koko joukkue sai ruokasäkit, possunkorvat, lelut ja tietysti hienot mitalit. Kiitos meidän huippujoukkueelle, kyllä kelpasi ajella kotiin ;) Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Joukkuekuvasta kiitos Liisalle! Ollaan aika edustavia ;D

Koska talvi ei sitten tullutkaan

Hakutreenit jatkuvat. Kolmiin ollaan nyt ehditty, vaikka melkein joka vkl on jotain ohjelmaa ollutkin. Onneksi on sunnuntait. Ensimmäisissä näistä kolmista treeneistä tehtiin pelkkiä suoria pistoja. Kerrankin olin järkevä, enkä sotkenut tyhjiä heti mukaan, kun ei muutenkaan oltu hetkeen käyty. Treenit meni todella hyvin. Maasto oli selkeä ja Riina kulki kuin unelma juuri siihen suuntaan, mihin halusin. Ei tarvittu minkäänlaista säätöä. Tämä treeni kuitenkin myös linkittyi siihen meidän tyhjien harjoitteluun, sillä totesin, että Riinan on mahdollisimman paljon löydettävä tyyppejä suoraan edestä (ja pitkältä!), jotta sitten tyhjilläkin uppoaa.

Tänä viikonloppuna jatkettiin, eilen oltiin Puralassa. Ensimmäisellä lähti hyvin, mutta oli kuulemma ihan maalimiehen vieressä ottanut takajäljen ja harhautunut reitiltä. Eipä tuo haitannut, uusintalähetyksellä toimi. Toisellakin taisi ensin yrittää kaartaa liian aikaisin, mutta reagoi korjauskäskyyn ja suunnan näyttämiseen. Tyhjällä yritti myös oikoa, mutta pidin pääni ja hyväksyin vasta riittävän syvän piston. Yritin nyt myös ajoittaa hyvä-kehun oikeaan aikaa (= kun koira vielä uppoaa/etenee alueella, ei tule vielä miuta kohti). Viimeiset kaksi löytöä ok.

Miun taktiikka näissä tyhjissä on nyt siis ihan vaatiminen. Ei tarkoita naama punaisena koiralle huutamista, mutta vajaita ei hyväksytä. Osaa kyllä upota, ja sitä vahvistetaan edelleen sillä, että löydöt löytyvät pitkältä ja suoraan edestä. Laatikkoa voidaan tuskailla myöhemmin. Näköjään meidän tämän syksyn teema lajissa kuin lajiss on kriteerin säilyttäminen. Jos maasto antaa myöten, yritän myös kehua Riinan sillä hetkellä, kun se on uponnut riittävän syvälle. Yritin etsiä netistä hienoja tyhjän piston opettamistapoja, mutta pikaselvitys ei ainakaan tuottanut tulosta. Kaikki tuntuvat vaan lätkäsevän ne jonnekin sinne väliin. Toisaalta järkevää, koska en itsekään kannata mitään kikkailuja. Lisään myös nyt tyhjiä vähitellen treeneihin mukaan, jotta tasapaino niiden ja löytöjen välillä säilyisi.

Sinne sinkosi!

Häiriötreenit on tuottaneet tulosta - toimii myös metsässä.

Tänään Syvämaisella pienoisessa tuulessa. Alkuun yksi hyvä löytö, lähti kerralla oikeaan suuntaan. Toisella tyhjä myötätuuleen (tätä yritän myös jatkossa hyödyntää), meni yllättävän hyvin! Ei tarvinnut edes korjata. Siitä palkaksi yliheiton jälkeen löytö. Toinen tyhjä samalle puolelle kuin ensimmäinen. Lähti hyvin, mutta sitten yritti kaartaa liian aikaisin. Erittäin positiivista kuitenkin oli, että korjaukseksi riitti yksi käsky. Sitten etenikin tosi syvälle asti. Tämä johti siihen, että palasi keskilinjalle viistosti miun takaa, mutta siitä ei nyt välitetty. Tästä palkaksi löytö, ja loppuun vielä yksi löytö.

Jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä! Se ei ole tärkeää, että Riina tekee ekalla kerralla täydellisiä suorituksia, vaan se, että R pystyy muuttamaan toimintaansa kesken treenin/reagoimaan miun ohjaukseen. Siinä tulee jälleen kerran sitä arvokasta omaa ajattelua. Ilmaisut ei näissä treeneissä ole painottuneet, maalimiehet on haukuttaneet vaihtelevia määriä ja Riina on välillä seilannut, välillä ei. Ohje on ollut palkata, kun ei seilaa. Hyvin muuten kuului haukku tänäänkin hirveässä tuulessa, vaikka koira oli ainakin sen 50 metrin päässä miusta.

Toivottavasti ehditään vielä ennen lumien tuloa muutaman kerran metsään (vaikka lumentulokin olisi kyllä jo tässä vaiheessa suotavaa...). Yksi koulutuskin on vielä jäljellä, Kaisa Hilska tulee vetämään meille aamupäivätreenit parin viikon päästä ja valvomaan, onko oppi mennyt perille :D Viime sunnuntaina korkkailtiin kuitenkin hieman talvi- eli rakennusetsintäkautta. Oltiin Kaislarannan leirikeskuksessa Voisalmessa, eli kerrankin meillä päin. Pakko oli jo sen takia mennä. Riina etsi ihan mukavasti, mutta näki selkeästi, ettei hetkeen olla rakennuksilla oltu. Hajujen paikantamisessa oli hieman ongelmia, ne kun liikkuu niin eri tavalla sisällä. Korjaantuu varmasti sitä myötä, kun saadaan lisää treenikertoja alle. Positiivisena jäi mieleen se, että Riinalla oli alusta asti nenä auki. Bongasi ekan maalimiehen heti ulko-oven viereisestä vessasta. Takan päällä ollut maalimies oli vaikein, kuten kuvasta näkyy:

Lopulta miun oli melkein ohjattava Riina ukolle, jotta tajusi missä se oli. Huone, jossa oli ikkuna auki, oli myös hankala. Vei varmaan kaikki hajut ties minne.

Kirjoituksen kuvista kiitokset Sonjalle!