Koska talvi ei sitten tullutkaan

Hakutreenit jatkuvat. Kolmiin ollaan nyt ehditty, vaikka melkein joka vkl on jotain ohjelmaa ollutkin. Onneksi on sunnuntait. Ensimmäisissä näistä kolmista treeneistä tehtiin pelkkiä suoria pistoja. Kerrankin olin järkevä, enkä sotkenut tyhjiä heti mukaan, kun ei muutenkaan oltu hetkeen käyty. Treenit meni todella hyvin. Maasto oli selkeä ja Riina kulki kuin unelma juuri siihen suuntaan, mihin halusin. Ei tarvittu minkäänlaista säätöä. Tämä treeni kuitenkin myös linkittyi siihen meidän tyhjien harjoitteluun, sillä totesin, että Riinan on mahdollisimman paljon löydettävä tyyppejä suoraan edestä (ja pitkältä!), jotta sitten tyhjilläkin uppoaa.

Tänä viikonloppuna jatkettiin, eilen oltiin Puralassa. Ensimmäisellä lähti hyvin, mutta oli kuulemma ihan maalimiehen vieressä ottanut takajäljen ja harhautunut reitiltä. Eipä tuo haitannut, uusintalähetyksellä toimi. Toisellakin taisi ensin yrittää kaartaa liian aikaisin, mutta reagoi korjauskäskyyn ja suunnan näyttämiseen. Tyhjällä yritti myös oikoa, mutta pidin pääni ja hyväksyin vasta riittävän syvän piston. Yritin nyt myös ajoittaa hyvä-kehun oikeaan aikaa (= kun koira vielä uppoaa/etenee alueella, ei tule vielä miuta kohti). Viimeiset kaksi löytöä ok.

Miun taktiikka näissä tyhjissä on nyt siis ihan vaatiminen. Ei tarkoita naama punaisena koiralle huutamista, mutta vajaita ei hyväksytä. Osaa kyllä upota, ja sitä vahvistetaan edelleen sillä, että löydöt löytyvät pitkältä ja suoraan edestä. Laatikkoa voidaan tuskailla myöhemmin. Näköjään meidän tämän syksyn teema lajissa kuin lajiss on kriteerin säilyttäminen. Jos maasto antaa myöten, yritän myös kehua Riinan sillä hetkellä, kun se on uponnut riittävän syvälle. Yritin etsiä netistä hienoja tyhjän piston opettamistapoja, mutta pikaselvitys ei ainakaan tuottanut tulosta. Kaikki tuntuvat vaan lätkäsevän ne jonnekin sinne väliin. Toisaalta järkevää, koska en itsekään kannata mitään kikkailuja. Lisään myös nyt tyhjiä vähitellen treeneihin mukaan, jotta tasapaino niiden ja löytöjen välillä säilyisi.

Sinne sinkosi!

Häiriötreenit on tuottaneet tulosta - toimii myös metsässä.

Tänään Syvämaisella pienoisessa tuulessa. Alkuun yksi hyvä löytö, lähti kerralla oikeaan suuntaan. Toisella tyhjä myötätuuleen (tätä yritän myös jatkossa hyödyntää), meni yllättävän hyvin! Ei tarvinnut edes korjata. Siitä palkaksi yliheiton jälkeen löytö. Toinen tyhjä samalle puolelle kuin ensimmäinen. Lähti hyvin, mutta sitten yritti kaartaa liian aikaisin. Erittäin positiivista kuitenkin oli, että korjaukseksi riitti yksi käsky. Sitten etenikin tosi syvälle asti. Tämä johti siihen, että palasi keskilinjalle viistosti miun takaa, mutta siitä ei nyt välitetty. Tästä palkaksi löytö, ja loppuun vielä yksi löytö.

Jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä! Se ei ole tärkeää, että Riina tekee ekalla kerralla täydellisiä suorituksia, vaan se, että R pystyy muuttamaan toimintaansa kesken treenin/reagoimaan miun ohjaukseen. Siinä tulee jälleen kerran sitä arvokasta omaa ajattelua. Ilmaisut ei näissä treeneissä ole painottuneet, maalimiehet on haukuttaneet vaihtelevia määriä ja Riina on välillä seilannut, välillä ei. Ohje on ollut palkata, kun ei seilaa. Hyvin muuten kuului haukku tänäänkin hirveässä tuulessa, vaikka koira oli ainakin sen 50 metrin päässä miusta.

Toivottavasti ehditään vielä ennen lumien tuloa muutaman kerran metsään (vaikka lumentulokin olisi kyllä jo tässä vaiheessa suotavaa...). Yksi koulutuskin on vielä jäljellä, Kaisa Hilska tulee vetämään meille aamupäivätreenit parin viikon päästä ja valvomaan, onko oppi mennyt perille :D Viime sunnuntaina korkkailtiin kuitenkin hieman talvi- eli rakennusetsintäkautta. Oltiin Kaislarannan leirikeskuksessa Voisalmessa, eli kerrankin meillä päin. Pakko oli jo sen takia mennä. Riina etsi ihan mukavasti, mutta näki selkeästi, ettei hetkeen olla rakennuksilla oltu. Hajujen paikantamisessa oli hieman ongelmia, ne kun liikkuu niin eri tavalla sisällä. Korjaantuu varmasti sitä myötä, kun saadaan lisää treenikertoja alle. Positiivisena jäi mieleen se, että Riinalla oli alusta asti nenä auki. Bongasi ekan maalimiehen heti ulko-oven viereisestä vessasta. Takan päällä ollut maalimies oli vaikein, kuten kuvasta näkyy:

Lopulta miun oli melkein ohjattava Riina ukolle, jotta tajusi missä se oli. Huone, jossa oli ikkuna auki, oli myös hankala. Vei varmaan kaikki hajut ties minne.

Kirjoituksen kuvista kiitokset Sonjalle!