Kesä, kärpäset ja koiraharrastus

Ihana 2,5 kuukauden mittainen loma koitti, joten ei muuta kuin kalenteri käteen ja keksimään tekemistä :D Agilityn ensimmäinen varsinainen kerta (jos teoriaa ei lasketa) oli viime viikolla, tänään uudestaan. Ja nyt sitten ehkä viimein ymmärrän mitä ne kaikki tosta lajista vouhkaa, olihan se kivaa (: Ja varmasti tukee muita harrastuksia, niin kuin nyt yleensäkin kaikki mitä vaan jaksaa koiran kanssa tehdä. Ekalla kerralla tehtiin putkea ja yhtä yksittäistä hyppyä. Putkihan on Riinalle tuttu jo raunion ketteryysesteistä, mutta nyt tehtiin ekaa kertaa myös kaarelle käännettyä putkea. Eipä siinä kyllä mitään ongelmaa ollut, eiköhän ne suurimmat ongelmat tule tässä(kin) lajissa siinä, ettei ohjaaja tiedä mitä tekee... Hyppy oli Riinalla parhaimmillaan 50 cm korkea, enkä jaksa uskoa että maksikorkeuksissa yleensäkään tulee vaikeuksia, Riinalla on kuitenkin säkäkorkeus ja kevytrakenteisuus puolellaan. Hyppyä niin, että ohjaajan paikka vaihteli esteen ja koiran molemmin puolin.

Paimennusta saatiin viimeinkin aikaiseksi kokeilla, käytiin toissa viikolla Ullalla. Ensin Riina pelkäsi lehmiä aika paljonkin, eikä todellakaan halunnut mennä navettaan sisälle. Sitten hetken jos toisenkin haukuttuaan se uskalsi mennä sellaseen pieneen aitukseen räkyttämään niille lehmille. Silkkaa hermostuneisuutta. Mutta oli kyllä hieno nähdä kun se tajusi että "hitto näähän liikkuu minne mie haluan!" :D Haukkumalla mentiin edelleen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa vaihdu siitä pelkkään tuijottamiseen, kun Riina vähän enemmän tulee sinuiksi koko tilanteen kanssa. Tänään mennään paimennustakin koittamaan uudestaan, jotenkin nää menot sattuu aina samoille päiville.

Sillä jo joskus edellä mainitulla peko-leirillä piipahdettiin vielä ennen koulujen loppua, ja mukavaahan siellä oli. Riina sai kunnon treenipuristuksen haun osalta ja ohjaaja osallistui elämänsä ensimmäiseen hälyharjotukseen. Jännä oli nähdä miten sekin systeemi toimii. Riinalle saatiin hyviä vinkkejä, vaikkei nyt ihan mitään kamalaa ongelmaa koiran työskentelyssä ollutkaan. Niiden suorien pistojen treenaaminen ei tee ikinä pahaa, joten myö jätetään nyt hetkeksi rauniot taka-alalle (siellä kyllä nimittäin koiralla hyvinkin helposti pitkät ja suorat pistot unohtuu) ja keskitytään metsässä harjoitteluun. Vielä kun meidän treeniseura (=Leena) saa sen erkkarin pois työn alta, niin päästään treenaamaan täydellä teholla (:

Operaatio varaa koirille hieroja on edistynyt luvattoman huonosti, ei siis oikein ollenkaan, mutta nyt ryhdistäydyn, ja hommaan sen heti ensi viikolle. Kaiken lisäksi miusta on alkanut tuntua, että Riinakin sen hieronjan oikeesti tarvitsisi, ei vaan Sabi. Riina on ollut ehkä viimeset viikon? kaksi? jotenkin vähän koomassa, vaisumpi kun yleensä. Eikä miulla oo mitään tietoa mistä voisi johtua. Tää on näkynyt etenkin meidän tokoiluissa, nyt lähes ainut mikä toimii on se hemmetin paikkamakuu. Pienimuotoista masennusta alkaa olla jo omistajassa havaittavissa. Eikä asiaa ainakaan helpota se, että ensi lauantaina mennään bh-kokeeseen. Ei kyllä ole minkäänlaisia odotuksia, tuntuu että Riina on vissiin unohtanut senkin miten seurataan. Yritän nyt vaan itse pysyä positiivisena, miun ärsyyntyminen ja hermoilu ei ainakaan auta asiaa.

Sabin mejä-kausi on vielä korkkaamatta, josko siihen saataisiin lähiviikkoina muutos?

Loppuun vielä vähän ilosempiin tunnelmiin tuon tokomasennuksen jälkeen:

 Riina ja maalaiselämän pienet ilot = lannassa pyöriminen

 Tässä R tositoimissa

 Hei me lennetään!

 Helppo ja hauska älypeli, suosittelen :D

 Mihin se lelu meni, missä se on?!

 Söpöstelyä

Melkein täydellinen baywatch-kuva :D (huomaa myös herrasmies Rommi taka-alalla)

Perinteinen ryhmäposeeraus

Rommin ja Sissin kanssa lenkillä, osa 1105

Tässäpä siis yksi ryhmäpotretti meidän jo lähes perinteeksi muodostuneelta viikottaiselta kimppalenkiltä.

On siis kevät

Ja sitä mukaa kun koulurintamalla pikkuhiljaa hiljenee, voikin alkaa kasailla harrastusmenoja niin paljon kun sielu sietää. Ensi viikonloppuna suunnataan Riinan kanssa peko-jaoksen leirille Haukkikseen, toivottavasti sää suosisi ja saataisiin nauttia auringonpaisteesta. Agilityn hallittavuustesti meni sen verran hyvin että kurssille päästiin, ja sekin alkaa teoriakerralla jo n. viikon kuluttua. Odotamme innolla! (:

Raunioilla ollaan käyty, välillä vähän isommalla ja välillä vähän pienemmälllä porukalla, josko helatorstaina saataisiin taas vähän sellanen isompi joukko kasaan? Tokoa ei olla unohdettu, etenkin paikkamakuu on ollut tehotreenissä ja edistynyt kivasti. Sain myös pari päivää sitten aikaiseksi selailla koekalentereita toko- ja bh-kokeiden osalta, joten eiköhän myö muutamissa kokeissa kesän aikana ehditä pyörähtää (:

Kimppalenkkeilyä

Eilen käytiin illalla Ellan ja Elvin kanssa lenkkeilemässä, eikä käveltykään kun vaan Skinnarilaan asti (: , tänään Aamupäivästä oli treffit Riinan poikaystävän (yhden niistä monista) Tatu-corgin kanssa. Oikein mukavaa oli molemmilla lenkeillä, tekee ihan hyvää saada välillä lenkkiseuraa, yksinäänhän sitä saa aina tallustaa.

Ja vielä tuohon eiliseen lenkkiin viitaten, ei voi muuta sanoa kun että tuo koira aiheuttaa miulle ennenaikasia harmaita hiuksia. Eikä kenellekään varmaan jäänyt epäselväksi, että tuo koira = Riina (: Sabissa on aina ollut se hyvä puoli, että okei, jos se ei aina oikein liikukaan, niin ei se kyllä ole koskaan karannutkaan. Mutta Riinapa se eilen bongasi parit linnut ja paineli niitten perässä jäälle. Siinä oli sellanen sekunnin sadasosan kestävä hetki, jolloin ehin vaan ajatella että ei, et kyllä tee sitä ja.... sinnehän se sinkasi. Ekaksi olin ihan varma että noniin, nyt se putoo jäihin ja mie joudun lähtemään sitä sieltä kalastamaan, seuraavaksi tuli mieleen että se juoksee Pallon liikenneympyrään. Onneksi molemmat kauhukuvat jäi toteutumatta ja Riina pienen lenkin tehtyään palasi rantaan, en tiedä vaikuttiko miun suoraa kurkkua huutaminen vai älysikö se vaan ettei saa niitä lintuja kiinni. Noh, sittenpä Riina hetken lenkkeili hihnassa... Vissin pitäis useemmin käydä vieraissa paikoissa lenkkekilemässä, kun tuo totteleminen oli oikeestaan koko lenkin suht. kehnoa.

Tän päiväsellä lenkillä selvittiin vähemmillä sydämentykytyksillä ja kohta suunnataan tokoilemaan Leenan ja koirien kanssa. Tuli vaan äsken mieleen sellanen asia, että jos aikoo kesäkuun alussa bh-kokeeseen, pitäis ehkä hieman hioa tota kaupunkikäyttäytymistä, etenkin muitten koirien kohtaamista. Ja mikään ei oo edelleenkään epävarmempaa kun sen paikkamakuun onnistuminen... Harmi etten huomannut ajoissa tota bh-kurssia, millä Ulla ja Salama on, olisi voinut tulla tarpeeseen.

Inhottavia pieniä otuksia

Ja otsikko viittaa siis meitä viime päivät kiusanneisiin nenäpunkkeihin, ei koiriin ((: Eilen laitettiin myrkyt niskaan, joten eiköhän se nyt siitä. Eipähän ainakaan tartte nyt keväällä sitten erikseen madottaa. Miusta tuntuu että nuo kaks on ottanu elämäntehtäväkseen bongata joka ikisen korva- ja silmätulehduksen, nenäpunkkitartunnan yms. tarttuvan pöpön mitä vaan saatavilla on! Mutta sitten taas toisaalta ekä pitäis olla tyytyväinen jos tälläsillä pienillä ongelmilla selviää...

Kuvia ottaminen on jäänyt jääkelien loputtua, ja muutenkin tällänen kauhee takatalvi vähän latistaa lenkkeilyfiiliksiä. Onneksi sentään välillä paistaa aurinko. Jäällä ei kyllä tosiaan käy enää kun hullut, pilkkimiehet ja hullut pilkkimiehet (: Siellä nimittäin näyttää sen verran laikukkaalta ja mm. siltojen alla on jo sulia kohtia. Hyvä kuitenkin että se yhä koiria kestää, niin ei vielä tartte haukkana vahtia vaikka ne päättäiskin jäällä kävästä. Toi takatalvi ja lumisateet sais kyllä pikkuhiljaa väistyä, sen verran kova hinku alkaisi jo raunioille ja hakumettään olla varmaan niin koiralla kuin omistajallakin! (: Sais vähän lisämotivaatiota tottiksenkin treenaamiseen kun välillä pääsis tekemään muutakin. Yritetään Riinan kanssa päästä nyt kevään agility-alkeiskurssille, mutta saa nähdä. Varmaan nimittäin yrittää muutama muukin... Ja voi hyvin olla, että Riina alottaa tässä vielä juoksut ennen sitä hallittavuustestiä. Katellaan nyt.

Pääsiäisen aika kuuluu enemmän tai vähemmän koiranäyttelyssä, hassua, kun en mikään näyttelyihminen ole. Mutta talkoisiin mennään totta kai!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ JA AURINKOISTA KEVÄTTÄ! (:

Treenailua ja mätsäröintiä

Tänään käytiin molempien hurttien kanssa Saimaan pelastuskoirien järjestämässä mätsärissä Starkin parkkiksella, seurana myös Taija ja Sissi. Koiria oli PALJON, mutta kaikki sujui jouhevasti eikä sitä odotteluaikaa sitten loppujen lopuksi mitenkään tuhottomasti jäänyt. Hyvät järjestelyt siis. Sabi sai punaisen, oli ihana ja innokas, vaikkei sitten menestystä enää tullutkaan. Riina sai sinisen, eikä meinannut tajuta että mitä hittoa me täällä kehässä pyöritään. Se tarjosi sivulletuloa, maahanmenoa ja muuta jännää, eli ilmeisesti meidän ahkera tokoilu jossain näkyy. Ehkä tarpeetonta sanoa että Riinakaan ei siis sijoittunut ((: Ihan mukavaa oli kuitenkin vaihteeksi viettää aikaa tälläisen koirapuuhailun parissa (:

Treenailuista sen verran, että jos joku on sattunut ihmettelemään treenipäivitysten (no okei, ei niitä muitakaan päivityksiä ole hirveesti ollut) vähyyttä, niin se ei suinkaan johdu siitä etteikö oltaisi treenattu, ehei, ollaan kyllä ahkerasti tahkottu tokoa ja hakuakin oikeestaan läpi talven. Miusta vaan on viime aikoina ollut jostain syystä mukavampi kirjoittaa treenipäiväkirjaa ihan vanhanaikaisessa paperisessa muodossa. Mutta nyt pientä päivitystä treenailun saralta.

Riinan paikkamakuu edistyy hitaasti mutta varmasti. Leuan maahanlaiton opettaminen oli meidän pelastus, tai ainakin tällä hetkellä näyttää siltä. Sillä löydettiin se oikea, rauhallinen paikkamakuumielentila. Nyt en kuitenkaan välttämättä vaadi siltä pään maassa pitämistä, miulle on ihan sama miten se pysyy siellä maassa, kunhan vaan pysyy. Lisäksi jatkuva leuasta huomauttelu paineistaa Riinaa, joka saattaa johtaa siihen että se nousee maasta. Edistyksestä huolimatta tarvittaisiin paljon lisää treeniä vieraiden koirien kanssa. Tää koitetaan saada kuntoon kesäkuun tokokokeeseen mennessä.

Muuten ei mitään ihmeellistä, enemmän ollaan ehkä viime aikoina keskitytty alempien luokkien liikkeisiin, tosin osittain myös sen takia että meidän treenikentälle on jonkin verran matkaa ja jatketaan siitä yleensä suoraan lenkille. En siis aina kehtaa mitään tunnareita tai merkkejä mukana kannella, noutokapulat vielä menee.

Nouto onkin edistynyt, olen ihan tyytyväinen niin metalli- kuin puunoutoonkin. Vauhtia on tullut lisää ja kapulan eteentuominenkin on alkanut sujua. Tunnari on sujunut huippuhyvin, viimeeksikin haisteli ensin kaikki ja otti oman varmalla otteella. Siksi onkin jätetty tunnarin treeni vähän vähemmälle, silloin tällöin otetaan. Toki siihenkin pitää saada vielä varmuutta, pari onnistunutta suoritusta ei tarkoita että koira osaa liikkeen.

Kokeita ajatellen otettiin viime kimppatreeneissä työn alle sellanen systeemi, että Riina aktivoituisi heti pallon nähdessään ja miun ei tarvitsisi olla niin aktiivinen. Kiitos Ullalle neuvoista! Tää on nyt näinä parina kertana mitä ollaan kotona tehty sujunut tosi hyvin!

Esine-etsinnässä ollaan harjoteltu pikkuesineillä, meillä on ollut lyijykynää, pilttipurkin kantta, huulirasvatuubia yms. Hyvin on Riina nenäänsä käyttänyt, ei ole ollut vaan koristeena (:

Sabin kunto on viime aikoina ollut vähän kaksipiippunen juttu. Toisaalta on ollut virkeä, pirteä ja iloinen, mutta toisaalta liikkuminen etenkin pitkien lenkkien jälkeen on näyttänyt hieman hankalalta. Toivotaan nyt että pysyy tuo tauti edellen aisoissa. Meidän omiin treenailuihin Sabi on osallistunut, sellasta keikkea pientä on tehty. Vasta eilen vai millonko se oli kun Sabi teki aivan täydellisen kaukoseisomisen, tosin kyllä aika läheltä. Seisominen on aina ollut Sabille se vaikea liike, joten pitää iloita pienistä onnistumisista! (:

Loppuun vielä kuva meidän uudesta hienosta tempusta (:

Myrskyllä kylässä

Eilen käytiin katsastamassa Sannan ja Myrskyn uusi koti. Tai no uusi ja uusi, mutta ei aikasemmin olla saatu aikaseksi käydä siellä. Tosi kivalla paikalla se sijaitsi, hyvin pääsi jäälle kävelemään ja kesällä sitten uimaan. Ja onpahan nyt Myrskylläkin oma piha missä temmeltää (:

 Sisko ja sen veli

Kyläreissulta jatkettiin suoraan hakutreeneihin Ullalle. Kiva kun oli kerrankin vähän enemmän porukkaa! Hyvin sujui, otettiin Riinalle kolme ukkoa kun niitä nyt oli ja muutenkin ettei aina tottuisi siihen kahteen. Ei tuottanut upottava lumi vaikeuksia, haukku kulki hyvin ja välillä oltiin jopa hallittuja, välillä sitten ei (:

Hiihtolomailua

Liian nopeasti tuntuu tämäkin viikko menevän. Mutta nautitaan nyt vielä ((: Alkuviikosta piipahdettiin Vierumäellä ja Heinolassa sukulaisten luona, koirat mukana tietty. Ihan mallikelpoisesti sujui hotellielämä, kai ne nyt haukkuu jos käytävällä juoksee lapsia, en ota tästä vastuuta ((: Ja kaikki oli hyvin kun löydettiin parkkipaikka missä tokoilla. Päätin että palataan ainakin hetkeksi vahvistamaan perusasioita (=maahanmeno, istuminen, seisominen, seuraaminen ja totta kai se paikkamakuu), ei tee varmaan yhtään pahaa.

Sunnuntaina käytiin päivällä Leenan kanssa ottamassa esine-etsintää, kiva oli huomata että Riina on sisäistänyt ja tajunnut käskyn (: Illan tokoilut agihallilla ei sitten ihan niin putkeen menneetkään.... Koira oli kyllä niin jäässä (henkisesti) kun olla voi ja niin kova äiti-ikäväkin iski yhdessä vaiheessa että piti viereiseen kehään Milan luokse karata.... Voihan huoh.... Tunnari oli ainut mikä sujui, mutta se olikin sitten erittäin iloinen yllätys ((:

Tänään käytiin taas päivällä koirien kanssa hiihtämässä. Niin miun tuuria että ensin hiihdän umpihangessa, ja kun myöhemmin tullaan samaan paikkaan kävellen, niin hupsista vaan, siellä on käynyt latukone...

Oikein mukavaa oli myös Taijan ja Sissin kanssa käydä kevätauringossa lenkkeilemässä, tosin vähän innostuttiin ja nyt sen tuntee jaloissaan (:

 Sabi poseeraa

 Riina ja Sissi

 Riinan tyylikäs(?) laskeutuminen

 Tolleritytöt (:

 Ryhmäpotretti

Sissi kylässä