Sabin ja Riinan blogi: Kesä, kärpäset ja koiraharrastus

Ihana 2,5 kuukauden mittainen loma koitti, joten ei muuta kuin kalenteri käteen ja keksimään tekemistä :D Agilityn ensimmäinen varsinainen kerta (jos teoriaa ei lasketa) oli viime viikolla, tänään uudestaan. Ja nyt sitten ehkä viimein ymmärrän mitä ne kaikki tosta lajista vouhkaa, olihan se kivaa (: Ja varmasti tukee muita harrastuksia, niin kuin nyt yleensäkin kaikki mitä vaan jaksaa koiran kanssa tehdä. Ekalla kerralla tehtiin putkea ja yhtä yksittäistä hyppyä. Putkihan on Riinalle tuttu jo raunion ketteryysesteistä, mutta nyt tehtiin ekaa kertaa myös kaarelle käännettyä putkea. Eipä siinä kyllä mitään ongelmaa ollut, eiköhän ne suurimmat ongelmat tule tässä(kin) lajissa siinä, ettei ohjaaja tiedä mitä tekee... Hyppy oli Riinalla parhaimmillaan 50 cm korkea, enkä jaksa uskoa että maksikorkeuksissa yleensäkään tulee vaikeuksia, Riinalla on kuitenkin säkäkorkeus ja kevytrakenteisuus puolellaan. Hyppyä niin, että ohjaajan paikka vaihteli esteen ja koiran molemmin puolin.

Paimennusta saatiin viimeinkin aikaiseksi kokeilla, käytiin toissa viikolla Ullalla. Ensin Riina pelkäsi lehmiä aika paljonkin, eikä todellakaan halunnut mennä navettaan sisälle. Sitten hetken jos toisenkin haukuttuaan se uskalsi mennä sellaseen pieneen aitukseen räkyttämään niille lehmille. Silkkaa hermostuneisuutta. Mutta oli kyllä hieno nähdä kun se tajusi että "hitto näähän liikkuu minne mie haluan!" :D Haukkumalla mentiin edelleen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa vaihdu siitä pelkkään tuijottamiseen, kun Riina vähän enemmän tulee sinuiksi koko tilanteen kanssa. Tänään mennään paimennustakin koittamaan uudestaan, jotenkin nää menot sattuu aina samoille päiville.

Sillä jo joskus edellä mainitulla peko-leirillä piipahdettiin vielä ennen koulujen loppua, ja mukavaahan siellä oli. Riina sai kunnon treenipuristuksen haun osalta ja ohjaaja osallistui elämänsä ensimmäiseen hälyharjotukseen. Jännä oli nähdä miten sekin systeemi toimii. Riinalle saatiin hyviä vinkkejä, vaikkei nyt ihan mitään kamalaa ongelmaa koiran työskentelyssä ollutkaan. Niiden suorien pistojen treenaaminen ei tee ikinä pahaa, joten myö jätetään nyt hetkeksi rauniot taka-alalle (siellä kyllä nimittäin koiralla hyvinkin helposti pitkät ja suorat pistot unohtuu) ja keskitytään metsässä harjoitteluun. Vielä kun meidän treeniseura (=Leena) saa sen erkkarin pois työn alta, niin päästään treenaamaan täydellä teholla (:

Operaatio varaa koirille hieroja on edistynyt luvattoman huonosti, ei siis oikein ollenkaan, mutta nyt ryhdistäydyn, ja hommaan sen heti ensi viikolle. Kaiken lisäksi miusta on alkanut tuntua, että Riinakin sen hieronjan oikeesti tarvitsisi, ei vaan Sabi. Riina on ollut ehkä viimeset viikon? kaksi? jotenkin vähän koomassa, vaisumpi kun yleensä. Eikä miulla oo mitään tietoa mistä voisi johtua. Tää on näkynyt etenkin meidän tokoiluissa, nyt lähes ainut mikä toimii on se hemmetin paikkamakuu. Pienimuotoista masennusta alkaa olla jo omistajassa havaittavissa. Eikä asiaa ainakaan helpota se, että ensi lauantaina mennään bh-kokeeseen. Ei kyllä ole minkäänlaisia odotuksia, tuntuu että Riina on vissiin unohtanut senkin miten seurataan. Yritän nyt vaan itse pysyä positiivisena, miun ärsyyntyminen ja hermoilu ei ainakaan auta asiaa.

Sabin mejä-kausi on vielä korkkaamatta, josko siihen saataisiin lähiviikkoina muutos?

Loppuun vielä vähän ilosempiin tunnelmiin tuon tokomasennuksen jälkeen: