Eilen käytiin illalla Ellan ja Elvin kanssa lenkkeilemässä, eikä käveltykään kun vaan Skinnarilaan asti (: , tänään Aamupäivästä oli treffit Riinan poikaystävän (yhden niistä monista) Tatu-corgin kanssa. Oikein mukavaa oli molemmilla lenkeillä, tekee ihan hyvää saada välillä lenkkiseuraa, yksinäänhän sitä saa aina tallustaa.
Ja vielä tuohon eiliseen lenkkiin viitaten, ei voi muuta sanoa kun että tuo koira aiheuttaa miulle ennenaikasia harmaita hiuksia. Eikä kenellekään varmaan jäänyt epäselväksi, että tuo koira = Riina (: Sabissa on aina ollut se hyvä puoli, että okei, jos se ei aina oikein liikukaan, niin ei se kyllä ole koskaan karannutkaan. Mutta Riinapa se eilen bongasi parit linnut ja paineli niitten perässä jäälle. Siinä oli sellanen sekunnin sadasosan kestävä hetki, jolloin ehin vaan ajatella että ei, et kyllä tee sitä ja.... sinnehän se sinkasi. Ekaksi olin ihan varma että noniin, nyt se putoo jäihin ja mie joudun lähtemään sitä sieltä kalastamaan, seuraavaksi tuli mieleen että se juoksee Pallon liikenneympyrään. Onneksi molemmat kauhukuvat jäi toteutumatta ja Riina pienen lenkin tehtyään palasi rantaan, en tiedä vaikuttiko miun suoraa kurkkua huutaminen vai älysikö se vaan ettei saa niitä lintuja kiinni. Noh, sittenpä Riina hetken lenkkeili hihnassa... Vissin pitäis useemmin käydä vieraissa paikoissa lenkkekilemässä, kun tuo totteleminen oli oikeestaan koko lenkin suht. kehnoa.
Tän päiväsellä lenkillä selvittiin vähemmillä sydämentykytyksillä ja kohta suunnataan tokoilemaan Leenan ja koirien kanssa. Tuli vaan äsken mieleen sellanen asia, että jos aikoo kesäkuun alussa bh-kokeeseen, pitäis ehkä hieman hioa tota kaupunkikäyttäytymistä, etenkin muitten koirien kohtaamista. Ja mikään ei oo edelleenkään epävarmempaa kun sen paikkamakuun onnistuminen... Harmi etten huomannut ajoissa tota bh-kurssia, millä Ulla ja Salama on, olisi voinut tulla tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti