sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tokokoulutus 28.4.

Viikko sitten sunnuntaina päivä vierähti Kaakon noutajien järjestämässä tokopäivässä. Itse olin oikeastaan koulutuksen järjestellyt ja kouluttamaan pyytänyt Pulliaisen Riikan. Aloitettiin 10 pintaan teoriosuudella, joka käsitteli treenien suunnittelua, kisaamista ja kisajännitystä. Suurimmaksi osaksi tuttuja juttuja, mutta näitä on aina hyvä palautella mieleen. Kivasti saatiin siinä keskusteluakin aikaiseksi, varmasti sai jokainen neuvoja mihin niitä tarvitsi. Itselle taas tuli sellainen "ai niin, tämän kyllä usein treeneissä unohdan"-elämys, kun puhuttiin palkkauksen kriteereistä. Tai siis siitä yhdestä ainoasta kriteeristä, joka pitäisi kerrallaan olla. Itse sorrun liian usein siihen, että vaikka sillä hetkellä treenaamani liikkeen osa onnistuisi, jään hinkkaamaan jotain muuta ko. liikkeen osaa samalla kertaa.

Koulutus jatkui peruskaavalla, eli tehtiin aamu- ja iltapäiväkierrokset. Riinan kanssa ei ehditty tehdä kuin yksi liike per kierros, mutta niihin sitten saatiinkin erinomaisia neuvoja! Aamupäiväkierroksella vuorossa oli metallinouto. Riinaahan se välillä ällöttää ja molemmissa voittajan kokeissa liike on mennyt säheltämiseksi. Treeneissä tekee pääasiallisesti hyvin, mutta ei se mitään maailman varminta työskentelyä ole. Tehtiin Riinalle sellainen harjoitus, että sen edessä oli neljä erikokoista metallikapulaa, ja se lähetettiin vuorotellen hakemaan ne kaikki. Palkan sai heti, kun oli tullut kapulan kanssa miun eteen ja alkoi laskea pyllyä maahan. Pientä en-halua-tehdä-tätä-mölinää ja -ölinää esiintyi, mutten kommentoinut siihen mitenkään ja Riina totesi että kai se on jatkettava hommia. Välillä Riina otti kapulan korostetun hitaasti suuhun ja heittäytyi marttyyriksi. Sekös yleisöä tietysti nauratti ;) Tehtiin myös hyppynouto liikkeenä. Riikka oli sitä mieltä, ettei liikkeessä ole mitään suuren suurta ongelmaa (koko liikkeen Riina tekikin ihan nätisti), mutta huomautti, että Riina selkeästi mieluummin kantaa isompaa kapulaa. Olen alunperin ostanut sille väärän kokoisen kapulan varmaan siksi, että olen ajatellut sen olevan vähemmän ällö, kun se ei ole niin painava. Oikeastihan niissä kapuloiden painoissa ei ole tokossa suurta eroa, enemmän vaikuttaa se, joutuuko koira kauhaisemaan suullisen maa-ainesta samalla kun ottaa kapulan suuhun. Metalliostoksille siis. Muuten varmaan jatkan varmasta kantamisesta palkkaamisilla ja tekemällä useita toistoja, rutiinin kautta se varmuus tulee. Oli myös ihan positiivista kuulla, että Riina on luonnostaan oppinut nostamaan kapulan vinoittain niin, ettei se kalise. En tosiaan ole tajunnut sitä sille itse opettaa.

Aamupäiväkierroksen lopussa ja koko iltapäiväkierroksen paneuduimme kaukoihin. Siihen iänikuiseen s -> i vaihtoon kaipasin neuvoja. Riikan mielestä palikan laittaminen takajalkojen eteen ei ole paras mahdollinen ratkaisu, koska koira ei joudu siinä ajattelemaan riittävästi itse. Tiedostin tämän itsekin jo silloin kun aloin vaihtoa noin treenata, mutta koska en keksinyt mitään parempaakaan, ei kauheasti ollut vaihtoehtoja. Mielestä kuitenkin koira ajattelee tuolla tyylillä enemmän itse, kuin silloin jos joku pitää sitä jaloista kiinni. Riikkakaan ei oikein kuulemma kannata jalkapuusysteemiä, koska sillä tavalla treenanneiden koirien tekemisessä ei ole näkynyt suurta parannusta. Siinä olen myös samaa mieltä, että jos jokin koulutustapa toimii jollekin koiralle, tulokset näkyvät heti. Rupesimme siis työstämään vaihtoa peruuttamisen kautta. Riinalle heitettiin nami, jota se lähti hakemaan ja kun se oli tulossa taas miuta kohti, sanottiin muutaman kerran peruutuskäsky ja sitten käskettiin istumaan. Näitä tehtiin muutamia ennen kuin kokeiltiin liikkeenä pitkästä matkasta. Tässä kyllä oikeasti näki eron! Peruutuskäsky sai Riinan ajattelemaan taaksepäin, joten se taisi jopa jossain vaiheessa liikkua taakse sen sijaan että olisi tullut eteen. Tätä ehdottomasti jatketaan ja katsotaan, miltä meidän kaukot alkavat näyttää.

Tosi kiva oli kuulla Riikalta, että ollaan hänen mielestään edistytty paljon. Tosiaan viimeksi oltiin Riinan kanssa Riikan koulutuksessa ehkä n. 2 vuotta sitten, vaikka toki on sen jälkeen käyty parissa kokeessa, joissa Riikka on ollut tuomarina. Ehkä kahdessa vuodessa pitäisikin jo edistyä, mutta ihan miten vaan, positiivinen palaute luo aina uskoa omaan tekemiseen.


Illalla Sissi lähti kotiin venailemaan vauvan ja Taijan saapumista. Toivottavasti uuteen elämään sopeutuminen on sujunut ongelmitta. En kyllä sitä epäile, Sissi ottaa useimmat uudetkin asiat niin lunkisti (:

2 kommenttia:

  1. Sissi oli ihan hökelö. Taisi ensin luulla että kiljuva kolmen kilon lihakimpale on syötävää :D Mutta nyt se on kunnon isosisko ja vahtaa ja huolehtii, varsinkin jos vauva rääkäisee. Tulkaahan joku päivä käymään, jos ootte terveinä :)

    VastaaPoista
  2. Tarkoitus on ollut ja on edelleenkin tulla käymään, en oo vaan tiennyt millon teitä uskaltaa häiritä :D Hyvä että Sissi (tai tietysti koko perhe) on sopeutunut uuteen tilanteeseen mukavasti!

    VastaaPoista