torstai 9. toukokuuta 2013

Lenkkien lenkki

Lauantaina ei nukuttu pitkään siitä huolimatta että oli viikonloppu. Klo 8:30 pakattiin kolme koiraa ja jokaiselle koiralle ihminen Leenan autoon ja startattiin kohti Lahtea. ABC-aamupalan jälkeen saavuttiin Salpaus-rogainingin lähtöpaikalle ja alettiin hioa joukkuetaktiikkaa. Kyseessä oli siis suunnistuskilpailu, jossa piti tietyssä ajassa löytää mahdollisimman monta rastia. Eri rasteista sai eri määrän pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voitti. Sarjoja oli 12, 6 ja 3 tuntia sekä maastopyöräsarja, myö tyydyttiin näin ensikertalaisina tuohon 6 tuntiin.

Joko meidän taktiikka oli järkyttävän hyvä tai sitten sieltä toisesta ääripäästä, mutta n. viiteentoista minuuttiin oltiin päätetty, mitä rasteja lähdetään tavoittelemaan. Aikaa lähtöön oli kuitenkin vielä tunnin verran, joten ehdittiin hyvin kahvittelemaan ja pohtimaan metsässä tarvittavaa varustusta. Otettiin ihan suosiolla koirat autosta vasta virallisen yhteislähdön jälkeen, meidän tulos ei ehkä parista minuutin viivästyksestä heilahtanut suuntaan eikä toiseen.

Kuusi tuntia vierähti yllättävän nopeasti. Etukäteen olin ajatellut, että voidaan sitten vaikka kivasti istuskella jossain kannonnokassa jos käy väsyttämään, mutta sen verran kilpailuhenkisiä ollaan kaikki, ettei paljon taukoja pidetty. Eväätkin syötiin lennossa. Rastit löytyivät pääasiassa oletetuista paikoista, vain kahdesti tajusimme päätyneemme väärään paikkaan, eikä noissakaan tapauksissa hirveän kauaksi oikeasta. Kartan mittakaava hämäsi pariin kertaan, mutta siihenkin tottui. Yksi nainen kirosi meidät matkan varrella johonkin alimpaan koloon mitä maailmasta löytyy, toinen taas kehui tälläisiä tapahtumia, kun ne tuovat elämää muuten hiljaiseen kylään. Ota tuosta nyt sitten selvää.

5 tunnin 55 minuutin ja 25 kilometrin päästä lähdöstä saavuimme maaliin 560 pistettä rikkaampina. Voittajat saivat pisteitä tuplamäärän, mutta ei myö viimeisiäkään oltu. Täytyy ottaa huomioon että käveltiin koko matka, voittajien on täytynyt sprintata ihan älytöntä vauhtia. Hatunnosto ja onnittelut heille! Jaloissa kyllä ilmeni tuntemuksia seuraavan kahden päivän ajan eikä illalla tarvinnut unta odottaa, mutta yllättävän nopeasti sitä toipui noinkin rankasta rutistuksesta. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: viimeistään ensi vuonna uudestaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti