Kuuluu jo kalustoon

Keskiviikko meni miulta töissä ja Kaakon noutajien kokouksessa (järjestämme helatorstaina speed racen Juvakan kentällä klo 12-14, tervetuloa!), joten koirat saivat vapaapäivän. Torstaina oli sitten ainakin osittain sellaiset tokotreenit, jotka olisivat saaneet jäädä treenaamatta. Oltiin ihan ominemme Kivisalmen kentällä. Jo lähtötilanne treeneihin oli huono, olin kuolemanväsynyt ja koko ajan piti kytätä kelloa, ettei myöhästyttäisi suunnistamasta.

Alku meni kaikesta huolimatta tosi kivasti, tehtiin onnistuneita seuruupätkiä. Miulla ei etukäteen oikein ollut ajatusta, mihin siinä seuruussa erityisesti kiinnitettäisiin huomiota, mutta siinä sitten matkan varrella tajusin, että hirveän vähän palkkaan Riinaa lähdöistä. Niistä tulikin sitten tosi kivoja, kun heti hyvästä lähdöstä sai palkan.

Jatkettiin metallilla, jossa tein sen typerän virheen, etten ajatellut loppuun asti, mikä sopii juuri miun koiralle. Ajattelin, että tehdään metallilla pitoja. Huono ajatus, paineistuminenhan se siitä seurasi. Saatiin ihan onnistuneitakin kai joo, mutta en usko että Riina tästä hirveästi mitään oppi. Se on kuitenkin tietyissä tilanteissa sen verran pehmeä ja tämä oli yksi niistä. Välillä syljeskeli kapulaa, kun istui paikallaan se suussa. Paikallaan pitojen jälkeen ei oikein merkin kierrotkaan (yleensä Riinan mielestä ihan kivoja) sujuneet.

Seuraavaksi ei-yhtään-paremmin-sujuneet kaukot. Jumitti jonkin verran, lähinnä siinä m -> i vaihdossa. Sitten tietysti meni vielä joku puhiseva koira meidän ohi. Riina reagoi ja mie suutuin Riinalle. Great. Onneksi sentään sen verran järkeä oli päässä, että tajusin loppuun ottaa parit mukavat merkit. Sabikin teki ehkä yhden merkin. Mutta kai se on niin, että tällaisiakin treenejä aina tasaisin väliajoin täytyy olla, jotta ei pääse unohtumaan, miksi tätä lajia pohjimmiltaan harrastaa. Ei siksi, että jatkuvasti verissäpäin jahtaa jotain tuloksia, vaan ihan muista syistä. Onneksi suunnistus viimeistään nollasi aivot ja pieninkin ärsytys katosi (:

Perjantaiaamuna Sissi saapui meille määrittelemättömän pitkälle vierailulle, kun Taija lähti synnyttämään. Hurjasti onnea ihanasta pienestä pojasta! Ilo oli Sissiä hoitaa näin onnellisen asian takia, siinä se meni lauman mukana ettei mitään. Iltapäivällä lenkkeilin koko komppanian kanssa ja kaikki kolme pääsivät myös esineruutuhommiin. Sitä ei voinut välttää, etteivätkö olisi nähneet kun vein esineet. Joku kerta hyvin pian pitäisi saada joku muu tekemään meille ruutu, ettei Riina totu metsätunnariin (=kaikki esineet haisevat miulta). Neljä esinettä ja kaikki haettiin. Tein vaihdellen palautuksia: yhdellä kehuin ja palkkasin vielä lopuksi, yhdellä palautus koemainen ja ei palkkaa, yhdellä kehuin ja ei palkkaa ja viimeisellä koemainen, mutta loppuun palkka. Muuten työskentely oli mallikasta, mutta kuvassa näkyvää jesarirullaa pureskeli (loppuun naksuttelin sen pitoa) ja alueen rajalle siirtyminen oli hirveintä ikinä. Ei pysynyt hiljaa ei. Sabi ja Sissi tekivät sellaisen pienen läntin ja molempia autoin niin, että kuljin ainakin osan ajasta ruudussa mukana. Naksaus löydetystä esineestä. Molemmilla oli palautuksissa hieman vääntöä. Sabilla siksi, että sen noudot ovat muutenkin vähän sellaisia ja Sissillä siksi, kun se ei ymmärtänyt miksi tämmöisiä kummallisia erimuotoisia esineitä on täällä metsässä ja miksi niitä pitää vieläpä kantaa...


Illalla oli sitten viimeinen tokovuoro agihallilla. Nyyh... Nyt ei niin paljon harmita, mutta kun taas tulee talvi ja kiroillen jäädytetään sormia milloin missäkin lumikasassa niin voin kyllä sanoa että sitten on tilanne toinen.

Ihan ekana paikallaolot. Vähän oli epävarmemman oloinen kuin yleensä, pyrin olemaan erityisen tarkka siitä, että palkkaan riittävästi. Istumisessa meni vissiin parikin kertaa maahan, tämä ei ole mitenkään tyypillistä Riinalle. Tietysti kokeen lähetessä halusi pitää miut jännityksessä ;)

Muut liikkeet Riina taisi aloittaa sivulletuloilla ja seuruupätkillä, ideana vain hiljaisuus hallissa. Niissä ei mitään ihmeempää. Metallihyppyä, palkkaa sekä siitä, ettei varastanut kapulalle, että siitä, kun palautti hyvin. Nyt on tuo varastaminen selvästi parantanut, tai siis se että ei varasta ;) Pari suoraa luoksaria taidettiin tehdä. Jääviä ihan reilusti, ensin yksittellen niin että Riina kiersi tolpan ja tuli siitä seuraamaan, sitten zetaa vähän kootumpana liikkeenä. Maahanmenoa ei kyllä tehty, se niin vielä tässä vaiheessa syö istumista ja seisomista ja on kuitenkin niihin verrattuna varma. Kaukoissa nousi pitkästä matkasta oikein hyvin, ainut mikä järjestelmällisesti mättää on se s -> i vaihto. Viimeisenä tehtiin tunnari. En tiedä väsyttikö Riinaa vai herpaantuiko keskittyminen muuten vaan. Ehkä myös tolpan kierto ennen kapuloille lähettämistä oli tässä tilanteessa liikaa, vaikka muuten toimiikin hyvin. Toi kuitenkin väärän. Eipä siinä mitään, uusi lähetys ja yritys. Oma tuli, mutta ei silleen heti kohdalle osuessa nopeasti nostaen kuin viime aikoina yleensä. Jätettiin kuitenkin tähän, joskus on tyydyttävä vähän vähempään ja ainakaan ei nostellut muita kapuloita.