Keskiviikkoiltana tokokokeen jälkeen lähdetiin nollaamaan aivot flyball-treeneihin. Aloitettiin lämmittelylenkillä Donin ja Elvin kanssa ja tökkäsi se Leena miulle Tikunkin mukaan ;) Sen jälkeen sitten joutivat omat koirat olla hetken autossa, kun toimin pallottajana muille. Mukava määrä innostunutta porukkaa, kiva että tämä laji on saatu pikkuhiljaa heräämään henkiin! Omista koirista sitten Riina taisi aloittaa. Tehtiin nyt lähinnä vaihtoja, kun kerrankin oli riittävästi koiria paikalla. Testailin sitä, kuinka nopeasti edellisen koiran jälkeen voin lähettää Riinan. Kerran meni liian lähelle, Riina ei halunnut lähennellä Donia ja kiersi ainakin ensimmäisen hypyn. Muuten sujui mallikkaasti ja käyttäytyminen laatikolla oli miellyttävää, ei työntänyt päätä reikään (tällä kertaa...).
Sabi kävi sekoilemassa myös, paitsi että se teki kyllä ihan kivasti. Alkaa kokonaisuus hahmottua joka kerta paremmin, enää jää ehkä se viimeinen hyppy takaisintullessa hyppäämättä. Takaisintulohypyissä olen myös auttanut vielä välillä niin, että menen jonkun matkaa Sabia vastaan. Laatikolla painaa hienosti, mutta pallon suuhun ottamista ja palauttamaan lähtemistä pitää aina empiä. Lähtee kuitenkin, mikä on pääasia ja hauskaa sillä oli, kuten aina.
Torstaina arvottiin suunnistuksen ja hakutreenien välillä, päädyttiin hakutreeneihin. Se oli kuitenkin tiedossa, että lauantaina saadaan suunnistaa niin paljon ettei ikinä aikaisemmin. Lpky:n hakutreenit, paikkaa en kyllä muista. Meitä oli hyvinkin riittävästi paikalla, ainakin maalimiehiä riitti. Riinalle oli ajatuksena tehdä laatikkopistoja, mutta eihän se nyt tietysti niin helppoa voinut olla. Ideana oli ensin palkata suorasta pistosta, sitten laatikosta ja sitten parista tyhjästä. Tuuli oli kuitenkin epäsuotuisa (tuuli kyllä hyvin, mutta keskilinjasta pois päin) ja kun maastokin vielä vietti alaspäin niin on sitä ehkä joskus siistimpiäkin laatikoita nähty. Riina niin vahvasti työskentelee maastoa ja tilannetta lukien, että sen mielestä oli varmaan ihan idioottia käytöstä minulta lähettää se sinne minne lähetin. Pidän kuitenkin pohjimmiltaan tästä ominaisuudesta, koska pelastuskoiran siitä ennen kaikkea haluan, joten en ota näitä välillä sattuvia huonompia laatikoita niin vakavasti ;) Lähettelin sitten muutamat kerrat uudestaan jos yritti lähteä etenemään keskilinjaa pitkin ja huutelin kehuja kun teki jotensakin oikeanmuotoista lenkkiä. Hieman syvemmälle olisi niillä laatikoilla saanut upota, ei joka kerta ihan viidessäkympissä käynyt. Sen sijaan sillä ei tuntunut olevan merkitystä, oliko pisto tyhjä vai ei ja yliheittoihinkin tuli ihan hyvin. Sitten taas heti yliheiton jälkeen oikoi jos sai hajun. Ilmaisut lyhyitä, sai viimeksi siellä kokeessa haukkua ihan tarpeeksi. Nyt ei tökkimisongelmaa, oli kuulemma päin vastoin peruuttanut.
Perjantaina jälleen metsässä, tällä kertaa viesteilemässä. Suoraan koulusta töihin ja suoraan töistä metsään, puoli kymmenen taidettiin olla kotona. Mutta mitäpä sitä muutakaan tekisi :D Yritettiin ottaa Riinalle vähän pitempää pätkää kuin sitä 300 metriä ja sen lisäksi ympättiin vielä mukaan tavallista pitemmät odotukset. Ensimmäinen siirtymä, lähetys ja jäljestysosuus olivat pitempiä kuin yleensä, mutta niistä Riina selvisi kunnialla. Ongelmia tuli vasta kun yhtälöön lisättiin odottelut. Yritettiin lähettää Riinaa sekä ekana että Winhan jälkeen, mutta molemmilla palasi takaisin. Hassua sinänsä, koska lähti (ensimmäisen himmailulähetyksen jälkeen) itsevarmasti ja motivoituneen näköisenä. Luultavasti oli sitten vaan käynyt niin, että oli joutunut vähän sivuun jäljeltä eikä enää jossain vaiheessa usko itseen ollut riittänyt. Winha sitten taisi juosta parikin väliä tässä välissä. Loppuun annettiin Riinan vetää hihnassa jälkeä pitkin ja päästettiin se menemään lähempänä Ellan lähetyspaikkaa. Koska kävi niin, että se kääntyi vielä kerran, viimeisellä yrityksellä vietiin se niin lähelle että oli pakko onnistua. Onneksi tuo koira ei ihan pienestä rikki mene, vaan sen pystyy lähettämään uudestaan pieleenkin menneiden yritysten jälkeen ilman että sen motivaatio olisi ottanut osumaa. Kaikenlaiset metsätoiminnot on niin Riinan juttu, ettei se tosiaan ensimmäisenä luovuta. Oudointa oli kaikissa toistoissa se, että lähti hirmu hyvin ja varmasti ja hävisi joka kerta näkyvistäkin joksikin aikaa. Vaan täytyy muistaa että hyvin alkutekijöissä ollaan tässä lajissa, ei pidä odottaa liikoja liian lyhyessä ajassa.
Riina laitettiin autoon ja mietintätauon jälkeen se sai juosta kaksi tosi lyhyttä pätkää Nellin kanssa. Näissä ei mitään ongelmaa, niin kuin saattoi olettaakin. Seuraava treeni pitää miettiä niin, että onnistuu varmasti, kahta tälläistä vääntötreeniä ei voi olla peräkkäin.
Kaikista tämän tekstin kuvista kiitokset Tuija Pohjanvirralle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti