Kokoustusta ja paaaljon tokoa

Marraskuu ja koirayhdistysten syyskokoukset. Tähän mennessä oon käynyt kahdessa: Sapekon (oli muuten myös pikkujoulut!) ja Laun, tän viikon torstaina olisi Lpkyn. Sapekon kokouksessa meitä Riinan kanssa muistettiin kukkakimpulla, Frolic-pussilla ja "lahjakortilla" pallon ostoon pelastuskoiraksi valmistumisen vuoksi. Kiitti kaverit! Kukat kuihtui, mutta pallo on vielä ehjä ja herkkuja jäljellä. Laun kokouksessa positiivista oli, että saatiin yhdistyksen päättäviin elimiin uutta verta. Josko niitä muutoksia sitten pikkuhiljaa...

Ellan kanssa ollaan pari kirjoitusta sitten mainitsemani tokokoulutuksen jälkeen oltu huippuahkeria tokoilijoita. Viikoittain, monta kertaa viikossa. Edistystäkin on tapahtunut, sehän on aina se paras palkka. Kirjaanpa muistiinpanot perinteisesti liikekohtaisesti:

Paikkaistuminen: Tehty ehkä n. joka toisella kerralla. Kertakaan ei ole näissä treeneissä mennyt maahan. Läheskään joka kerta ei olla jaksettu piiloa etsiä, mutta en ole huomannut eroa oltiin piilossa tai ei. Satunnaisesti kehun Riinaa istumisen aikana siitä, kun katsoo kohti miuta/piiloa. Agilityhallilla se oli viime viikolla hauska kun laitoin sen kesken treenien istumaan: oli tosi ryhdikäs ja varma, pää ei liikkunut senttiäkään, mutta silmät pyöri :D

Paikkamakuu: Tehty, öö, kerran? Ehkä voisi pari kertaa koittaa ennen koetta, nyt kun ei ole tullut tehtyä metsässäkään.

Seuraaminen: Kriteeri on säilynyt, halleluja! Alkuun tehtiin tosiaan kuuri niitä häiriötreenejä, sen jälkeen ollaan tehty teemoittain teknisiä asioita (käännökset, tempot yms.). Parilla viime kerralla otettu mukaan pitemmät, liikkuroidut pätkät. Niissä kuumuu ja ääni meinaa päästä, mutta haukkunut ei pahemmin ole, vinkunut vain. Pitää miettiä rupeaako huomauttamaan siitäkin, vai toivooko että häviää palkkaamattomuudella.

Zeta: Asentojen erottelua ollaan tehty yhdessä treenissä niin, etten anna mitään apuja, ja olin vielä kylki Riinaan päin. Tätä pitäisi yrittää vaikeuttaa ja olla selin. Istumista on tehty hieman enemmän (koemaisissa treeneissä), kyllä se sen osaa ilman vartaloapua, luottoa kehiin vaan!

Ruutu: Pysynyt aika hyvin kasassa koko ajan, seuraavassa treeneissä voisi ehkä olla pallo ruudun perällä. Mutta ei ola peruuttanut, päin vastoin mielettömällä draivilla vetänyt hyvään kohtaan ja jopa stoppaillut seisomaan. Näissä tykkään, kun näen että joutuu ajattelemaan -> usein on jo menossa maahan, kunnes itse korjaa. Merkit on olleet myös nättejä, niisäs on saatu vauhti pysymään hetsaamalla/aktivoinnilla. Tehnyt myös koemaisissa hyvin!

Mainitsen nyt tähän kohtaan Riinan yleisen kehityksen tämän syksyn aikana. Olen saanut luotua sille sellaista oikeaa "bortsuasennetta" (kova vauhti, näyttävät suoritukset, hyvä intensiteetti), mitä olen halunnutkin. Tämäkään ei vaatinut kuin sen, että lähti rohkeasti hyödyntään viisaiden ihmisten hyviä neuvoja asian eteen päin viemiseksi. Varmasti ei vielä kokeeseen kaikki tämä kehitys heijastu ja epävarmuutta voi olla, mutta ainakin ollaan oikealla tiellä! Sosiaalinen palkkaus on myös toiminut erinomaisen hyvin edelleen.

Luoksetulo: Ollaan palattu takaisin lähinnä stoppien hiomiseen, ja tänään se tuotti tulosta koemaisissa treeneissä! (Riina luuli kyllä ehkä että Ella palkkaa sen, mutta ihan sama, olen iloinen :D) Ollaan tehty niillä kahdella tavalla, mitkä vissiin jo aikaisemmin mainitsinkin: pallo jalkoihin tai pitkältä matkalta stoppi miun lähellä. Nyt yksissä treeneissä tiedostin, että palkkasin vähän huonommasta stopista, hyi minua. Jatkossa lupaan vaatia aina kunnon jarrutuksen. Näissäkin on kyllä asenne näkynyt ja lukkojarruja on saatu, hyvähyvä.

Loput liikkeet säästetään ensi kertaan.

Agikisat Lpr 27.10.

Ensimmäisen rallytokokokeen jälkeisenä sunnuntaina käytiin kotihallilla juoksemassa yksi agirata. Oli kiva kisata, ei jännittänyt enkä varmistellut mitään. Niinhän niitä tuloksia yleensä tuleekin. Vähän piti välillä kalastella, mutta tyylipisteitä ei jaeta. 0, 2.luva ja 2.sija. Täällä oli vielä melkein paremmat palkinnot * mums viipurinrinkeliä*. Ennen palkintojenjakoa ehdittiin lenkkeilemäänkin, olipas mukavaa painella menemään pitkin peltoja :D Rata on videoitu miun kännykkään, katsotaan siirtyykö se lähivuosina tänne asti...

2 x rally

Itse asiassa kolme viime viikonloppua ollaan panostettu rallytokoon kisaamisen muodossa, mutta sm-kisoista sitten kokonaan oma kirjoituksensa. Pari viikkoa sitten ajeltiin kuitenkin Janakkalaan (vähän turhan pitkä matka) viimeiseen alo-luokan kokeeseen. Halli ja rata oli kivoja, hirveesti muuta en muista. Ajettiin 3 tuntia ja sit suoritettiin 3 minuuttia :D Oltiin jo kolmansia, ja koska toin Riinan halliin vasta rataantutustumisen jälkeen jäi halliin totutteluun ehkä hieman liian vähän aikaa. Riina oli ulkona kivasti kuulolla, mutta hallissa meinasi häiriöt häiritä. Olisi kannattanut käyttää se hallissa, viedä autoon ja sitten vaikka rykäistä suoraan radalle.

Radan ensimmäiset askeleet oli ärsyttävää haahuilua, mutta viimeistään toisella kyltillä sain Riinan hereille. Lopussa ei sitten ongelmaa keskittymisen kannalta ollutkaan. Ainut kyltti, jota suoritettaessa Riina hieman purrasi (pelkäsin että se ääntelee liikaa, turha pelko) oli koira eteen ja sitten ne peruutukset. Virhepisteitä saatiin 360 asteen käännös vasempaan (kontrolli, Riina blokkasi miun liikkumista), pujottelu (taas se kontrolli, taas blokkasi) ja koira eteen, jotain kautta sivulle (Hitaasti suoritettu liike: lähti tulemaan eteen, mutta päättikin yrittää takaisin sivulle. Sain korjattua heti, mutta aikaa tietty meni.). Näin ollen 97 p, RTK1 ja 3. sija. Palkinnot oli kyllä mainiot, ei mitään rupuisia pystejä niin kuin tokokokeissa, vaan lahjakorttia ja ruokaa.

Seuraavalle viikonlopulle saatiin sitten peruutuspaikkaa rallyyn Lahteen. Ihan mukava oli tuo avoin luokka korkata jossain muualla kuin siellä sm-kisoissa, se jännitys oli tarpeeksi kamalaa ilman ylimääräisiä muuttuvia tekijöitä. Pienten järjestelyjen jälkeen mahduttiin Sonjan ja Tiinan kanssa samaan autoonkin. Lahtelaisillakin oli kiva halli, ai että oon kateellinen! Rata alkoi taas vähän haahuillen, joten päätin ekalla kyltillä käskeä Riinan istumaan (normaalisti ei käskyä, koska ainahan seuraamisesta istuudutaan). Se ei sitten ollutkaan niin hyvä idea, koska Riina läväytti itsensä maahan. Uusimisella no problems. Seisomisen kanssa oli ongelmia: Riina koski kylttiin ja nousi seisomaan/seisoskeli kovin epävarmana. Pujottelusta kontrollin puutetta, eli normikamaa. Ja sitten se houkutus. Ei hyvänen aika. Kyllähän ei-lähes-koskaan namilla palkkautuvan koiran voi hyvin olettaa jäävän denta sticksin lumoihin, eikö vaan? Huoh. Pienellä maanittelulla päästiin jatkamaan matkaa. Hyppy sujui tosi hyvin, ei rynninyt ylimääräisiä. Noista virheistä kertyi pistevähennyksiä yhteensä 11 p, eli tuloksena 89 p ja 5. sija. Oltiin tyytyväisiä, luulin että houkutuksesta olisi lähtenyt enemmänkin pisteitä.

Päivän päätteeksi käytiin vielä huvittelemassa Halloween-rata, ihan hauska :D Ekalla kierroksella Riina keskittyi huonosti (oli varmaan väsynytkin), mutta sitten kun tein lyhyempiä pätkiä ja palkkailin niin sujui hyvin. Paluumatkalla Arwo ja Ruusa sai tuloksista hampparit, mutta Riina pitäytyi terveellisellä linjalla. Lupasin sille kuitenkin pallon sm-kisoista, jos menee hyvin ;)

Agilitymuistio

Tässäpä viimeisen kolmen viikon treenit. Ollaan ainakin oltu läsnä kaikissa treeneissä, aktiivisuutta sekin. Ja kerran jopa käyty omineen hallilla, se on jo jotain! Tuo alin tuotti hieman muistamisvaikeuksia. Onneksi ei päästy niin pitkälle, että olisi koko rata pitänyt muistaa. Ja opettelin sentään sitä jo etukäteen. Ko. radalla huomasin, että takaakiertoja olisi vahvistettava kauempaa, sillä lailla että mie en oo ihan koiran vieressä. Uusina ohjauskuvioina vippaus (?) ja takaakierto-sylkkäri -yhdistelmä. Molemmat saatiin lisätreenillä menemään, mutta vippaus taisi kulkea sujuvammin. Kyllä myö kehitytään.

Ylimmästä radasta en enää muista muuta kuin sen, että meni mukavasti. Suurempia ongelmia ei ollut, Riina ohjautui hyvin. Keinulla tarvitsee miut viereen vahvistamaan. Mistä päästäänkin noihin kontaktitreeneihin. Treenien alussa sanoin, että miulle kelpaa vähän sinnepäin kontaktit, ei riitä resurssit parempien treenaamiseen. Noh, Riina oli eri mieltä. Teki tosi kivoja 2on2off:ja sekä A:lla että puomilla. Ehkä siis sittenkin tehdään kunnolliset kontaktit, on vaan varauduttava siihen, että aikaa menee enemmän. Puomilla Noora sanoi että meidän kannattaa treenata putkihäiriön avulla, koska ilman sitä sujuu jo aika hyvin. Putkella saadaan niitä virheitä ja sitä myötä kriteeri selväksi (eikö näistä kriteereistä pääse missään lajissa eroon?!) ja vaikeutta lisää tietty. A/putki-erottelu teki oikein hyvää, haastavaa oli! Keinulla etupalkka tuntui ainakin näin kertakokeilulla tosi toimivalta. Siinä saa just niitä omia irtoamisia ja 2on2off-asentoa vahvistettua. Riina teki varmaan ekaa kertaa ikinä parit kivat kontaktit keinulla ilman, että mie olin ihan vieressä (myöskin ilman palloa).

 

Tokokoulutus Lpr 20.10.

Jos haluaa tokokoulutukseen, kannattaa järjestää sellainen itse :D Mari Leiviskä ja Angelica Leiman kouluttamassa, tykkäsin tälläkin kertaa. Ja toki muutkin olivat isona apuna järjestelemässä, kiitos ainakin Ullalle ja Leenalle sekä Sbcak ry:lle, joka rahoitti äkillisen rahavajeen ;)

Koulutus tapahtui perinteisesti aamu- ja iltapäiväryhmissä, puolessa välissä päivää piipahdettiin Hesessä ja vaihdettiin kouluttajia. Myö oltiin Riinan kanssa ensin Marin ryhmässä. Aloitettiin seuraamisella. Mikä siinä onkin, että tasaisin väliajoin täytyy maksaa jollekin siitä, että se kertoo miulle asioita, jotka tiedän jo? Kun näytettiin meidän seuruuta Marille pätkä, saatiin kommenteiksi että Riina väläyttelee hienoa osaamista, mutta sitten saattaa yhtäkkiä alkaa haahuilla. Ja niinhän se tekee, paitsi ettei tee enää. Ollaan nyt n. kuukauden päivät ehditty treenata uusilla opeilla ja hyvin toimii. Meidän ohjenuora on siis ollut tämä:

• vaadi koiralta sen tasoista suorittamista, johon se pystyy -> huomautan heti, jos kontakti laskee, sitä ei sallita
• kuureina häiriötreenejä, koska niissä koiralle on helppo tehdä selväksi liikkeen kriteeri (tätä en ole ennen ajatellutkaan, oon pitänyt niitä vähän ylimääräisenä kikkailuna) -> tehtiin näitä ainakin kaksi viikkoa koulutuksen jälkeen, ja auttoi kyllä
• miut pitää saada vierotetuksi pallon kädessä pitämisestä, koiralle se ei ongelma: jos haluan tehdä helppoja ja palkitsevia pätkiä, mieluummin lyhyt seuruu ilman palloa ja heti palkka, kuin pitempi pätkä pallolla -> samalla helppo tehdä täsmätreeniä käännöksiin, askeliin yms. (näitä jossain vaiheessa teinkin, mutta sitten ne jäi...)

Kiva oli kuulla, että motivaation hakemisessa olin toiminut ihan oikein, mutta kuulemma kaikille pelkkä ainainen motivaation kasvatus ei tuota toivottua lopputulosta, on myös vaadittava ja pidettävä kriteeristä kiinni. Riina kuuluu ilmeisesti niihin kieroihin yksilöihin, jotka yrittävät luistaa tehtävistään tilaisuuden tullen (mistä lie oppinut...?) Kun säännöt tekee selväksi, ei ongelmaa ole.

Häiriötreenit käynnissä.

Ja sujuihan se!

Tunnaria katsottiin myös, ja tietenkään palautusongelma ei tullut treenissä esiin sillä tavalla kuin olisin toivonut. Saatiin kuitenkin kommenttia, että palautuksen vaihtaminen sivulle on ollut varmaan järkevää, ja että palautukseen kannattaa hakea varmuutta ihan vaan rutiinin kautta. Eli toistoja ja sitten vähän lisää toistoja. Sellainen hyvä vinkki myös, että pitkän matkan sijaan tehtäisiinkin lyhyeltä matkalta, ja tässä vaaditaan se sivulletulo ennen palkkausta. Tässä harjoituksessa monta kasaa ja lähetys kapuloille rento, ei koemainen. Näin saadaan paljon toistoja -> rutiini. Eipä kyllä olisi juolahtanut pieneen mieleenkään, että ylilyhyitäkin voi tehdä. Ihminen on tapojensa orja. Nyt ollaan tehty vaihtelevasti ylilyhyitä ja ylipitkiä, tuntuu toimivan. Kerran on tehty koemaisen treenin yhteydessä koemainen tunnari, jeejee se toimi!

Tunnarihommissa.

 

Välillä oli odotettava vuoroaan.

Iltapäivällä Ansun opissa. Aloitettiin luoksetulolla ja keskustelulla siitä, kuinka se on ehkä vaikein liike saada hyväksi ja ylläpitää se sellaisena. Piristävää :D Tähän liikeeseen tarvitsee kuulemma olla monia eri treenitapoja, joita on vaihdeltava, jotta ne toimivat. Meidän pallot merkeillä-treenitapa on siis varmaan ollut ihan hyvä, mutta nyt on hetkeksi vaihdon paikka. Nyt on tehty pitkältä matkalta ja kovasta vauhdista pysähtymisiä miun lähellä (näissä oon saanut esiin just sellaista suorittamista, mitä luoksetulolta haluan! ihania jarrutuksia <3) sekä sitten sellaista, että appari ( = Ella :D) heittää pallon Riinan jalkojen juureen kaukana miusta. Näillä kahdella tavalla toivon, että saan pidettyä liikkeessä kivan tasapainon. Ainakin niin kauan, kunnes on taas aika vaihtaa treenitapaa.

Toiset treenasi ohjattua.

Kaukoissakaan ei oikeestaan mitään suurta ja ihmeellistä, tultiin siihen lopputulokseen, että parasta olisi saada koira itse tajuamaan takapään käyttö (ei apuvälineitä). Tähän tolpankierrot ja siitä tehtävät asennot on ihan hyviä ja tässäkin sen kriteerin olisi säilyttävä...

Kiitos kaikille osallisille mukavasta päivästä, meidän treenit ainakin piristyi ja selkeytyi koulutuksen annin ansiosta. Eiköhän oteta keväällä uudestaan!

Palkka oli ansaittu.

Kirjoituksen kuvista kiitos Leenalle!

Jälkikoe Lpr 19.10.

Koko lauantai meni metsässä, ensin hakukokeessa talkoissa ja sitten jäljestettiin. Miun pesti hakukoirakoiden suunnistajana sujui hyvin (kiitos Riikan gps:n), kukaan ei kysynyt neuvoa :D Eivät varmaan uskaltaneet. Kun päivähaut oli saatu pakettiin, oli meidän peruspäiväjäljen vuoro. Hallittavuudessa Riina oli asiallisesti, on se jotain tänä vuonna oppinut! Jäljen nostossa piti kahta kohtaa kokeilla ennen kuin onnistui, kolmannella tärppäsi. Noitahan ei virheiksi katsota, koska ajatellaan, että ei voida tietää onko kohdasta kulkenut ihmisiä. Itse olen kyllä aika varma, että Riina vaan seurasi jotain elukan jälkiä.

Kun oikea jälki sitten nousi, niin alku lähti oikein lupaavasti. Riina työskenteli suht. rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Kaksi esinettä nousi moitteetta, mutta toiselta esineeltä kun lähdettiin jatkamaan, niin mie hätiköin. Lähetin koiran hieman epämääräisesti ja Riina lähti kaartamaan oikealle. Miusta ei kuitenkaan näyttänyt, että se olisi ollut kunnolla (oikealla) jäljellä, joten palautin sen toisen esineen löytymiskohtaan. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun siinäkin annoin sen höseltää. Lähti vasemmalle ja annoin mennä.

En tiedä oliko tuo se kohta kun eksyttiin, en tiedä otinko sen oikealta jäljeltä pois. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että varmaan jotain eläimen jälkiä seurattiiin kunnes aika loppui. Se, että olisi lukenut koeohjeen, olisi saattanut pelastaa jotain, mutta turha jossitella. Nytpähän tiedän, että peruskokeessa ei saa olla suoaluetta :D ja suunnistajaa saa käyttää apuna. Ja ihan oikeasti jos ei oltaisi eksytty tuolloin, oltaisiin voitu eksyä myöhemmin, sen verran hukkaherkkää meidän työskentely vielä on. Treenimäärät pitäisi olla jotain aivan muuta, jotta saisi varmuutta. Mutta haku ja rauniot ovat meidän päälajit, ja se nyt vaan tarkottaa, ettei jäljelle jää niin paljon aikaa.

Ensi vuodelle pitää muutenkin miettiä tuon meidän jäljestyksen tulevaisuutta. Säännöt kun muuttuvat kai niin, että jälkioikeudet (kakkoslaji) saa käymällä peruspäiväkokeen ja loppupäiväkokeen. Tähän asti ne on saanut peruspäivällä ja -pimeällä. Loppukoejälki on jo sen verran pitkä ja haastava, etten tiedä selvitäänkö meidän taidoilla/treenimäärillä siitä. Ehkä ei. Tietysti perusjälkeä voi käydä koittamassa uudelleen ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitään varsinaista hyötyä siitä ei olisikaan.

Syysloman muisto

Laavupäivän iltana tokoiltiin Ullan, Susanin ja Hanna-Kaisan kanssa. Kiva oli nähdä bortsut yhdessä koossa, kai sitä nyt voi pentutreffeillä vaikkei koirat samasta pentueesta olisikaan :D Riina teki pari kivaa paikkaistumista, luoksaria, seuraamista (aika pian malttoi olla hiljaa!) ja tunnarin, joka onnistui toisella kerralla.

Edustavin kuva, joka saatiin aikaiseksi. Tuiskun kielennäyttämistä ei lasketa ;)

Syyslomaa, joka siis alkoi torstaina, jatkettiin perjantaina hakukoevalmistelujen merkeissä. Kyllä oli taas loistokasta rämpiä kaatosateessa likomärässä metsässä merkkaamassa hakualuetta. Mutta pitkäänhän myö Riinan kanssa ollaankin tukeuduttu toisten työpanokseen meidän kokeiden eteen, nyt oli miun vuoro kärsiä ;) Ihan hauskaa se sitten lopulta kuitenkin oli, ja hyvä että yhdessä käytiin, sillä olisi voinut olla aikamoinen henkinen ponnistus lähteä yksin lenkkeilemään syksyn tähän asti huonoimmassa säässä.

Illalla oli etsittävä päivän toinen vaatekerta päälle -> rallytokotreeneihin. Tehtiin avoimen luokan rata, jota sitten myöhemmin sovellettiin voittajaluokan suuntaan. Riina teki aika kivasti, parissa kohtaa tuli ääntä. En oikein tiedä, miten siihen rallyssa suhtaudutaan, kallistuuko tokon vai agilityn puolelle. Muissa liikkeissä ei ongelmaa, mutta edestä oikean kautta sivulle oli hieman hankala (saatiin sitten toimimaan oikeanlaisella  vartaloavulla) ja siitä eteentulosta hakeutuu tosi herkästi omin lupineen takaisin sivulle, siinä miun pitää olla tarkkana ja mustavalkoinen. Tokoa tehtiin hieman siinä sivussa, ainakin kivoja pieniä seuruupätkiä.

Laavulla taasen

Taas Haikkaanlahdella, tällä kertaa vain retkeilyreitin eri puolella ja seurana Suvin sijaan Taija & co. Käytännön syistä (=Juuso :D) valittiin mukava 1,3 km reitti laavulle 13 km sijaan ja keskityttiin laavulla hengailuun. Koirat saivat kyllä juosta frisbeen perässä, ja miusta ainakin oli mukavaa ettei koko päivänä ko. laavulle ilmaantunut muita ihmisiä. Saatiin olla rauhassa eikä koiriakaan tarvinnut niin kontrolloida. Sabi ei päässyt tällä kertaa mukaan linkkaamisen takia, mutta hyvin Riina ja Sissi viihtyivät kahdestaankin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pitempäänkin oltaisiin viihdytty, mutta mie olin tapani mukaan sopinut samalle päivälle muutakin menoa.

Valmiina lähtöön! (onneksi miulla ei ollut tuollaista ekstrapainoa :D)

Idyllinen poseeraus

ja syvä haukotus.

Molemmat osuivat yhtä aikaa linssin eteen.

Kiihdytys.

Riina ylväänä

ja Sissi tollerina.

Nuotio syttyi

ja kielet tippui.

Meno oli älykästä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Ja jotta meidän kukaan ei saisi meidän elämästä liian auvoisaa kuvaa, mainittakoon, että Riina pyöri myös tällä lenkillä paskassa, auto haisi jälleen, ja pantakin hävisi jonnekin matkan varrelle.