Glad påsk!

Meidän pääsiäinen on ainakin tähän asti sujunut ihan mukavasti. Olosuhteiden pakosta on keskitytty pelkkään lenkkeilyyn, mutta onhan sen ajan tietysti niinkin kulumaan saanut. Riinahan kävi viime maanantaina tähystyssterilointileikkauksessa Kouvolassa, joten treenaukset on nyt olleet jäissä siitä lähtien (melkein ainakin, parit tokot ollaan sisällä kyllä otettu). Lenkkeilty on niin Taijan ja Sissin kuin Ellan ja Elvinkin kanssa ja missäpä muualla kuin jäällä. Kai tässä pikkuhiljaa voi jo palata treenikentillekin, vähän vaan pelottaa miten Riinalla pysyy pakka kasassa, on meinaan välillä pelkällä lenkilläkin joutunut jarruttelemaan sen menoa. Koira on omasta mielestään elämänsä kunnossa ja ei siinä mitään, niin se varmaan alkaa pian ollakin, mutta kun se on ollut tuota mieltä jo monta päivää... Agilitya en kyllä tee ennen kuin on kulunut se kymmenen päivää leikkauksesta, eikä varmaan viestitreeneissä kirmailukaan olisi suotavaa, mutta tokotoimintoja pitää hiljalleen alkaa herätellä. Vaan enpä mie tässä mitenkään paitsiossa ole ollut treenaamisen suhteen, vaikkei oma koira olekaan ollut käytettävissä. Elviä kävin ohjaamassa viestitreeneissä ja koska en ihan aina kelpieiden aivoituksia ymmärrä, sain harjoitella lisää tokoilemalla Erkin kanssa :D

Lenkkeilyfiiliksiä:

 

Miten niin Saimaannorpat meinaavat kuolla sukupuuttoon? Tässä teille heti yksi!

Riinan lempiajanviete -  pyöriminen. Sopii miulle niin kauan, kunhan alla ei ole paskaa.

Leikkaus oli kokonaisuudessaan niin miellyttävä kokemus kuin vain leikkaus voi olla. Rahat meni, mutta sai niille vastinettakin: palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa, toiminta tehokasta ja tuloskin näyttää hyvältä. Olen tyytyväinen etten Riinaa siihen perinteiseen leikkaukseen vienyt. Itse toimenpiteeseen meni n. tunti ja heräilyyn toinen, mutta sitten meidät jo kutsuttiinkin hakemaan Riina kotimatkalle. Illan se (ja oikeastaan koko muukin perhe) nuokkui, nukkui ja oli väsynyt, mutta jo seuraavana päivänä hyvin pitkälti entisellään. Sellaisen isoa laastaria muistuttavan lapun (en tiedä sille parempaakaan nimeä :D) lisäksi suojattiin minimaalisen pientä haavaa pari päivää paidalla, mutta luovutettiin kun Riina oppi omatoimisesti riisuuntumaan siitä.

Samana päivänä

Seuraavana päivänä

Nyt tosi loogisesti palaan leikkausta edeltävään aikaan, mutta siis sunnuntaina 24.3. oli Sapekon mätsäri, johon miekin sitten lähdin hommiin. Kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille tasapuolisesti, varainkeruu oli kuulemma oikein kannattava. Noin viiden tunnin rutistuksella rahoitetaan jo varmasti parit haku- ja jälkikoulutukset. Ja mikäs oli hommaillessa kun kevät ilmoitti tulostaan auringonpaisteen muodossa!

Tänään toteutettiin Taijan kanssa jo muutaman viikon ajatuksissa muhinut idea ja lähdettiin viettämään kaunista kevätpäivää laavulle. Aurinko paistoi (tosin ei huonosti sijoitetulle laavulle) ja ruokaa riitti liiaksikin. Onneksi sinne laavulle oli sentään pakko kävellä. Koirille (eniten Sissille, mutta Riina ja Sabikin saivat kokeilla) Taijalla oli mukana ahkio ja asianmukaiset vetovermeet. Kätevää, se reppu painoikin ikävästi miun herkkiä olkapäitä ;) Sissi oli jo melkein vanha tekijä, Riina ihan lupaava, mutta tietystikään sille ei nyt suuria lasteja kyytiin koottu ja Sabi tyylilleen uskollisesti lähinnä surkuhupaisa :D Ruohosaaressa oli melkein ruuhkaa, mutta se oli positiivista, ettei kukaan urputtanut koirista. Päin vastoin, enemmän taisi olla koirallista kuin koiratonta porukkaa liikenteessä. Ihmiset vaihtui moneen kertaan ja myö vaan hengailtiin, mikäs sen parempaa.

Sissiltä homma hoitui.

Harvahammas

Kerrassaan ylväät dollarit.

Retkeily on rankkaa.

"Voi Jeesus..."

"Aijaa, no toki poseerata voin."

"Perskele, pakottivat vielä liikkumaankin."

Kirjotellaas pikaisesti vielä lyhyet muistiinpanot niistä kaksista sisätokoiluista, jotka ollaan ehditty tekemään. Toisella kertaa innokkuus oli ylitsevuotavaa, toisella meno muistutti jo enemmän perussisätokoilua. Välillähän on ollut sitä ongelmaa, että vire on sisällä tehdessä liian matala. Päätin kuitenkin jo aikoja sitten, etten anna sen häiritä, kun Riina kuitenkin aika kivasti tekee. Se nyt vaan on tottunut siihen, ettei sisällä pahemmin riehuta.

Molemmat treenit pelkällä namipalkalla, kun en kauheasti ole vielä uskaltanut leikittää. Ekalla kertaa seuraamista sivulletulojen muodossa, tunnaria ja kaukoja. Sivulletulot tosi innokkaita ja aktiivisia, hyvältä näyttää meidän uusi uljas seuraaminen! Tunnarissa ensin pitkä rivistö kapuloita ja sitten myös niin, että oma vähän piilossa. Aina malttoi etsiä vaikkei heti löytynytkään, ei sortunut tuomaan vääriä. Palautukset aikas mukavia, välillä vapautus ja välillä loppuun asti. Sabi söi tunnarikapuloita. Lähinnä nauratti, mutta sen verran tiukkapipoinen tokoilija olen, etten voinut treeniä tuohon lopettaa. Sabi sai sitten herkkujen avustuksella etsi omaa ja kun vahingossa osui oikealle kapulalle, naksautin :D Kaukoissa ideana käsimerkittömyys. En välttämättä tavoittele koskaan kokeeseen käsimerkittömiä kaukoja, mutta hyvä niitä käskysanoja on silti joskus vahvistella tällä tavalla. Sitä s -> i vaihtoa täytyy nyt tarkkailla ekstrahuolellisesti, liikkuu niin vähän ja aina vähän eri suuntaan, että sen helposti jättää huomiotta. Ongelma voi kuitenkin pikkuhiljaa huomaamatta suurentua.

Toisissa treeneissä metallia, sivulletuloja ja merkkiä/ohjatun suuntia. Metallia vahvistin vaan niin, että istuin lattialla, kapula oli vähän matkan päässä ja kun sitä varmasti piti/kantoi niin palkkasin. Tuntui vähän siltä, että ei kannata palkata jos se on juuri pudottamassa, koska sitten kokeessa kuitenkin epävarmuus iskee ja kapula putoaa. Palkka siis vain kun kapula oli varman näköisesti suussa. Sivulletulot edelleen kivoja (: Merkille meni kyllä ihan kivasti ja suunnat sujui, mutta keksi sitten jonkun ihme jumittamisen merkille lähdössä. Vaati muutaman kerran kaksoiskäskyn.

Meidän pääsiäinen jatkuu siinä mielessä erikoisissa merkeissä, että päätin tänä vuonna luistaa näyttelytalkoissa. Olen siellä niin reippaasti pari viime vuotta ahkeroinut, että mielestäni ansaitsen välivuoden. Maanantaina mennään kuitenkin Ellan kanssa tsekkaamaa kelpiet ja bortsut sekä tietysti kannustamaan Salamaa! Pientä shoppailuakaan ei ehkä voi välttää... Iltapäivästä sitten luultavasti agilityyn Sissiä ohjaamaan. Pitää pitää tuntumaa yllä, jos meinaan uskaltaa sen kanssa viikon päästä epiksiin. Hui! (:

Tärkeimmät nyt ainakin

Olisihan noita treenejä ja tapahtumia joista kirjoittaa, mutta yritän nyt hieman tiivistää ja keskittyä olennaiseen. Viime viikko treenailtiin lauantain koetta silmällä pitäen, eikä aina niin hyvällä fiiliksella. Kävi klassisesti, eli kun koe lähestyy, niin treenimotivaatio laskee pohjamutiin. Vähän meinasi mennä väkinäiseksi vääntämiseksi. Onneksi löydettiin kuitenkin loppuviikkoa kohden sitä iloa ja yhdessä tekemistä takaisin, vaikka ko. ominaisuudet hetken olivatkin kateissa.

Seuraaminen oli suurin ahdistuksen aihe, se kun vähän laahasi ja jumitti. Keskiviikkona sitten Ullan ja Salaman kanssa treenatessa tehtiin sellainen diagnoosi, että käskysana "sivu"sta on tullut Riinalle selkeästi ahdistava. Johtuu varmasti siitä, että jännitän seuraamisen treenaamista ihan tavallisissa treeneissäkin. Haluaisin niin kovasti, että se onnistuu, mutta samalla koko ajan pelkään, että se ei onnistu. Typerää mutta totta. Etenkin kun mitään "pelättävää" ei ole. Kaikesta hermoilustani huolimatta olen onnistunut opettamaan Riinalle varsin kelvollisen seuruun ja se kyllä ihan tykkääkin siitä silloin kun en itse skitsoile. Päädyttiin sitten sellaiseen radikaaliin ja näin lähellä koetta hieman riskialttiiseenkin ratkaisuun, että vaihdettiin koko käskysana. Nyt se on pelkkä "Riina", jonka pitäisi olla kaikin puolin neutraali. Mitään hokkus-pokkus-ihmeparantumista en myöskään odottanut, vaan alettiin työstää seuraamista uudella, koiran omaan tarjoamiseen perustuvalla tavalla. Kaikesta yrityksestä palkataan ja asenne on positiivinen. Olen hirveän huono antamaan koiran itse tarjota, mieluummin neuvon, mutta tässä se on vaan ehdottomasti paras tapa. Liiat alkuvirittelyt jätettiin myös pois, koska Riina on tullut niistä riippuvaiseksi ja ilman ei meinaa toimia. Tätä uutta systeemiä kerettiin siis hommailla se huimat kaksi päivää ennen koetta, eikä tosiaan tehty vuorokauden ympäri. Kokeessa tavoitteena olikin vain iloinen ja hyvä mielentila niin koiralla kuin ohjaajallakin, ei väliä vaikka seuraaminen teknisesti hajoaisi kuinka palasiin tahansa. Kiitos Ullan lisäksi myös Ellalle ja Suville, kun kestitte jälleen muutamat valitukset :D

Hyvä puoli seuraamisahdistuneisuudessa oli, että muiden liikkeiden toimimista ei ehtinyt jännittää. Metallia vahvistettiin, kaukojen tekniikkaa hiottiin ja tunnarin palautus pyrittiin pitämään nopeana. Luoksetulo ei ollut täydellinen, täysin hyvää stoppia ei vielä saatu aikaiseksi, mutta ajattelin että kelpo suoritukseen sen silti pitäisi riittää.

Perjantaina käytiin nollaamassa aivot rallatteluviestitreeneissä, tai siis ihan normaaleissa viestitreeneissä, mutta tokoon verrattuna se on rallattelua :D Riina kulki hyvin, saatiin ensimmäistä kertaa sellainen setti, että jokainen juoksu onnistui loppuun asti. Ideana taisi olla, että lyhyempiä, mutta enemmän. Hieman alkaa ääntelyä esiintyä Ellan päädyssä (miulle Riina ei uskalla huutaa), mutta en nyt vielä jaksa olla siitä huolissani.

Lauantaina sitten kivasti herättiin seitsemältä reippaasti. Aikaa jäi Kotkassa ihan kiitettävästi ennen voittajan alkua, mutta ihan hyvä niin, kerkesi psyykata itsensä. Vähän käveltiin ja pieniä seuraamisia ja sivulletuloja palkkailin. Metalli piti ottaa ennen kehään menoa, mutta muistin liian myöhään enkä sitten halunnut enää hosua. Tässäpä liikkeet kokonaisuudessaan:

Kehään meno sujui aika kivasti, Riina piti ok kontaktia eikä haahuillut.

Pm 8
Tykkäsin ihan älyttömästi siitä, että piti kontaktia liikkeen alussa, eli sain laitettua varmasti maahan. Aavistuksen meinasi ennen maahanmenoa kyylätä vieruskaverina ollutta beauceronia, mutta huomautuksella antoi olla. Makaili mitä ilmeisimmin hyvin, kun ei mitään huomautusta siitä tullut. Kontakti ei enää kantanut ylösnousuun, vaan vaati kaksoiskäskyn, siitä siis kahden pisteen vähennys.

Kehästä ulos ja koska oltiin kolmansia, ehdin viedä Riinan hetkeksi autoon. Uudestaan kun mentiin kehään piti taas kontaktia ok.

Seuraaminen 9
Melkein rupesin itkemään, kun sujui näin hyvin! No joo, tai ehkä enemmän kuitenkin hymyilytti. Loistava asenne (ja kyllä, juuri sillä Riina-käskyllä!) ja tekniikassakaan ei valittamista. Pisteenhän nyt saa revittyä mistä vain, en muista (enkä välitä) mikä oli syy. Huippuhieno Riina (:

Tämän jälkeen kaikki jännitys, jota ei kyllä alun perinkään pahemmin ollut, kun ei mitään tiettyä tulosta lähdetty hakemaan, viimeistään hävisi. Loppuajan oli vaan tosi kivaa olla Riinan kanssa kehässä (: Juuri näin sen pitäisi ollakin.

Liikkeestä istuminen 7
Tässä oma moka: luulin, ettei istunut ja käännyin varmistaamaan/antamaan uuden käskyn. Ja olihan se siis istunut ettei mitään.

Luoksetulo 9
Näköjään perushyvillä stopeilla saa aika hyvän numeron. Jaa, en valita ja olihan se tasaisen varmaa suorittamista. Eikä se seisominen kyllä ainakaan mitenkään venynyt. Maahanmenoon hieman ruma käsky, mutta menikin sitten ekalla. Lopussa tuli eteen, hyvä!

Ruutu 9
Taas tasaisen varmaa suorittamista. Kohdensi katseen ruutuun hyvin ja nopeasti. Tasaisella, ehkä aavistuksen hitaahkolla vauhdilla ruutuun, mutta meni suoraan, ei peruuttanut. Ihan vähän ehkä ennakoi seisomisesta maahanmenoa, mutta se oli oikeasti tosi pientä. Seuraamiseen tuli hyvin.

Hyppynouto 9
Pieni tökkäys, muuten nätti.

Metalli 0
Voihan ällötys. Meni kyllä kivasti kapulalle, nosti ja lähti tuomaan, mutta sitten vissiin piuhat yhdistyi ja tajusi että kapulahan on kuvottava. Pudotti, mongersi, nosti uudestaan, kantoi pienen matkan ja pudotti. Ajattelin sitten, että järkevintä vaan kannustaa ja koittaa jättää positiivinen mielikuva metallista kokeessa, kun liike varmaan muutenkin oli jo nollilla. Kehuen sain sitten kapulan käteen asti. Treeneissähän vieraassa metallissa ei ole ongelmaa, joten ongelma on hieman hankalasti ratkaistavissa, mutta yritetään.

Tunnari 7
Tässä oli monella koiralla vaikeuksia, syytä en tiedä, joten olin ihan tyytyväinen että oma ylipäänsä löytyi ja tuli käteen asti. Nosti siis oman, pudotti, mutta toi sitten kuitenkin. Palautuksessa ei edes pahemmin pyöritellyt. Loppu nätti.

Kaukot 9
Olin tosi tyytyväinen. Riina teki kaikki vaihdot siististi ja viipymättä. En tiedä liikkuiko ihan vähän s -> i.

Kokonaisvaikutelma 7
Ei kuulemma ole ihan kotonaan kehässä, vaatii liikkeiden väleissä vahvistusta. Totta, totesin vaan että Riina tahtoo hakumetsään :D

Ajattelin, että pisteet riittäisivät ykköseen, kun tuon nollatun metallin kerroin on vaan kakkonen. Kuutta pistettä vaille kuitenkin jäätiin, mutta voitto irtosi silti. 250 p ja luokkavoitto, ollaan tyytyväisiä, etenkin kun pääasia oli vain ehjä suoritus ja vireen säilyminen. Sen verran hyvin pysyi kasassa, että voidaan hyvillä mielin siirtyä evl:lään. Liikkeiden välit loppua kohden alkoivat hajota: kyyläili yleisöä ja vaati sitä vahvistamista ennen kuin päästiin seuraavan liikkeen alkuperusasentoon, mutta tätä ehdimme hioa seuraavassakin luokassa. Osittain oli myös varmaan miun vika, koska en palkannut liikkeiden väleissä johdonmukaisesti. Olisi pitänyt vaan levitellä käsiä ja sen jälkeen mennä "yhessä", mutta mie välillä pyöräyttelin Riinaa ja annoin kulkea vapaana. Varsinaisissa liikkeissä vireen heittely ei näkynyt, se on olennaisinta. Paljon kertoo myös se, että saatii viimeinenkin liike, kaukot, onnistumaan ysin arvoisesti. Oli myös henkinen saavutus miulle, että olin enemmän kuin tyytyväinen Riinaan, vaikkei ykköstä tullutkaan. Osasin arvostaa hyvää yhteistyötä ja se on tärkeää etenkin pitkällä tähtäimellä.

Viikonlopun harrastetoiminnot

 

Eilen oltiin Sapekon hälyharkassa Rauhassa. Aiheena rakennusetsintä, tilaksi oltiin saatu entinen vastaanottokeskus. Oli kyllä talona sellanen, että onneksi ei tarvinnut siellä olla yksin eikä pimeällä, sen verran karmiva autiotalo-fiilis siitä tuli. Ja voin muuten sanoa, että muutama tunti olisi voinut vierähtää jos koko tönö oltaisiin käyty läpi, onneksi aluetta oli hieman rajattu. Riina etsi kolme kerrosta, mutta sitä ennen olin jo kävellyt tilat läpi Suvin ja Taran perässä apuohjaajana. Hurjan tyytyväinen olin Riinan työskentelyyn. Eteni tehokkaasti, mutta ei silti turhia häseltänyt, hoiti homman ja jatkoi matkaa. Muuten oli ihan hiljaa, joten ilmaisutkin oli sitten selkeät ja hyvät. Siitä olin erityisen iloinen, että toisen, liikkuvan maalimiehen kohdalla hetken mietittyään aloitti ilmaisun. Pari kertaahan ollaan sitä liikkuvan maalimiehen haukkumista vahvistettu. Herneet siis yhdistyi pienen tuumaustauon jälkeen :D Ekalla ukolla haukahti pari kertaa oven väärällä puolella (siinä kohtaa oli ilmastointireikä), mutta sitten tarkensi oikealle puolelle ja aloitti kunnon haukun. Kiitos paljon järjestäjille ja maalimiehille, mitäpäs myö oltaisiin siellä ilman teitä tehty (:

Tänään agihallilla toiseksi viimeinen peko- ja pk-jaoksien tottisvuoro, sinne siis.

Pm
Makaamisessa ei ongelmaa, paitsi nuuskimisesta välillä huomautus. Kauheasti ei sitä onneksi tee. Alussa myös täytyy kiinnittää huomiota kontaktin pitoon, että on sitten kuulolla käskyä annettaessa.

Seuraaminen
Puuttui se jokin, ainakin alussa. Loppua kohden kyllä parani ja sitten olikin aika hyvää. Eikä siinä alussakaan mitään varsinaista virhettä ollut, asenne vaan olisi saanut olla parempi. Alussa tehtiin namilla vahvistaen, hiljaisuudesta plussaa. Loppuun normaalisti. Sitä perää se varmaan vähän auraa, mutta siihen ei nyt kiinnitetä huomiota. Täytyy nyt taas välillä muistaa oikealla seuraamistakin ottaa, ettei jumita.

Ruutu
Juu ei meinannut löytyä. Keltaiset ruutumerkit, kohdensi punaiseen luoksarimerkkiin. Uusi lähetys ja kohdentaminen, mutta kun ei niin ei. Ajattelin sitten, että siinähän pähkäilet, ja teki varmaan oikein hyvää. Vähän aikaa merkillä valitti, sitten käänsin pään kohti ruutua ja löytyihän se sieltä. Tämän jälkeen ei tietystikään ongelmaa. Ei peruuttanut.

Metalli
Kantamista hyppyä hypäten, putkea mennen ja pöydälle hypäten. Palkaton kokonainen liike hyppynoutona, norminoudossa vapautus, kun lähti palauttamaan.

Luoksari
Kierrolla ensin, sitten merkkien kohdalla, muttei koemaisesti. Pari suoraakin tehtiin. Seisomiset ok, mutta paremmiksi ne haluaisin. Ehkä n. yhden askeleen otti aina käskyn jälkeen. Maahanmenot nättejä, mutta rumat käskyt.

Muutamat palkat pöydälle menosta. Liikkeestä istumista piti tehdä, mutta unohdin :D

Jatkuu

Kuten luvattu.

Liikkeestä istuminen
Viimein uskalsin kokeilla ilman minkäänlaista vartaloapua, eikähän siinä tietenkään mitään ongelmaa ollut. Tämän osalta nyt vaan vahvistelua.

Luoksetulo
On ollut enemmän tai vähemmän rikki. Niin paljon tehty koemaisena, että seisomiset ruvenneet vähän valumaan. Maahan menee kyllä napakasti, mutta ei välttämättä ekalla käskyllä. Tätä nyt parissa viime treenissä hiottu oikein urakalla. Tänään saatiin ok stoppeja, muttei vielä sellaisia kuin haluaisin. Tavoitteena olisi, että melkein nykäisisi taaksepäin. Eikä siis tätä tavoitetta lauantain kokeeseen mennessä missään nimessä saavuteta, se on pitemmän ajan treenattava. Maahanmenot oli tänään aika hyviä, mutta rumalla käskytyksellä. Tähän voisivat uudet ideat kaikinpuolin olla tervetulleita.

Tunnari
Palautuksia hiottu nopeammiksi pitkien matkojen, isojen tunnarikasojen ja matkan varrelle sijoitetun hypynkin avulla. Nämä jo aika mukavia, mälvääminen vähentynyt huomattavasti, eikä tarvitse pelätä kapulan pudottamista, sen verran varma alkaa kanto-ote olla.

Hyppynouto
On kiva ja sujuu hyvin, vähän hommailtu suoraa eteen palauttamista, mikä pienellä muistuttelulla on palautunut hyvin mieleen.

Kaukot
Myös pääasiassa toimivat, välillä vahvisteltu ekoja nousuja ja pari kertaa settiäkin tehty, ne tosin hieman lähempää.

Ohjattu
Suuntien vahvistaminen kirjattu treenilistalle, mutta nyt voittajan liikkeiden treenaus ajanut edellä. Pakko vähän priorisoida. Ja sitten vielä mainittakoon, ettei kyllä väärää kapulaa ole tuonut pitkiin aikoihin, mutta välillä vilkuilee keskikapulan suuntaa, siksi suuntien vahvistaminen. Merkille menee varmasti, joskin vähän nopeampi saisi olla.

Dobossakin muuten käytiin Riinan kanssa viikko sitten lauantaina. Kiva oli päästä tekemään jo hieman vaikeampia asioita, kun pallo oli koiralle tuttu. Pallojen puhkeamisonnettomuuksien takia tehtiin vähän vajaammalla pallolla, ja tärisi muuten ihan eri tavalla.

Agilityssa kepit sujuu tosi hyvin, nyt pitää vain hakea varmuutta viimeiseen väliin. Aloitus ei edes ole kovin ongelmallinen, mutta tosiaan lopun Riina yrittää välillä oikaista. Kontaktit aiheuttaa päänvaivaa, en tiedä mitä niille alan tehdä. Ongelma on, etten osaa päättä: juoksu vai 2on2off. Jos en jostain selkeitä ohjeita juoksukontakteihin saa, päädyn varmaan 2on2offeihin, mutta kun taas toisaalta ne juoksukontaktit kuulostaisi kyllä aika hyvältä. Voi päätöksenteon vaikeus. Ehdottomasti ne opettaisin, jos olisi selkeä ajatus miten.

Viime aikoina on ollut puhetta myös lähestyvästä suunnistuskauden alkamisesta, kivaa (: Eiköhän yritetä jatkaa tätä viime kesänä hyvän alun saanutta harrastusta, kyllä siitä vaan sen verran apua etsinnöissä on. Ja kyllähän tässä jo kohta jonkin ulkoilu-urheilumuodon lenkkeilyn lisäksi tarvitsee, kun hiihtokelit loppuu ja ehdin siihen muutenkin jo kyllästyä :D

Tänä viikonloppuna ja oikeastaan koko viikon jäällä on ollut ihanaa, ei millään malttaisi lähteä pois, voisi vain kävellä. Yöpakkaset on ihan kiva juttu, kun päivällä ei kuitenkaan ole törkyisen kylmä.

Että on ainakin treenattu

Tietysti helpottaisin omaa elämääni suuresti, jos useammin kuin kerran viikossa kävisin tänne kirjaamassa treenatut asiat, niin ei tarvitsisi mahduttaa n. 10 treenikertaa yhteen kirjoitukseen. Mutta ihminen on laiska ja joutuu sitten kärsimään siitä, ihan oikein.

Sitten viime kirjoittelun ollaan ehditty aloittaa uusi lajikin, nimittäin viesti. Saa nyt nähdä miten etenee, mutta olisihan se ihan hauska tässäkin lajissa päässä jossain vaiheessa kisaamaan asti. Kaksi kertaa ollaan nyt keretty treenata ja uskaltaisin väittää, että Riinalla ainakin jonkin sortin idea suorituksesta on. Toki jos tehtiin hieman pitempää matkaa niin saattoi usko loppua kesken, mutta sitten hieman helpotettiin, muut koirat näyttivät mallia, kannustettiin kehuin ja homma luisti jälleen. Jo toisella kerralla huomasi kiihtyneen juoksuvauhdin, kun koira vähän jo tiesi mitä on tekemässä. Parhaimmillaan päästiin sinne 250 m, mikä on miusta jo aika paljon näin vähällä treenaamisella. Ella siis toimii meidän toisena ohjaajana ja hyvin nuo on tainneet Riinan kanssa tulla juttuun siellä ketjun toisessa päässä (:

Tokoa on tahkottu oikeastaan päivittäin, ehkä 1-2 vapaapäivää viikossa, yleisimmin yksi. Ideana on nyt ollut tehdä joka toinen päivä koemaista ja joka toinen päivä hioa liikkeiden osia. Koemaisissa treeneissä vire on ollut kerta kerralta parempi ja viimeisimmässä otoksessa olin erityisen tyytyväinen siisteihin liikkeiden väleihin. Kaikenlaiseen nuuskimishäröilyyn suorituksen aikana puututaan heti ja huomauttaminen toimii mielestäni hyvin.

Listaan nyt tähän tärkeimpiä huomioita eri liikkeiden kannalta:

Ruutu
Peruuttaminen saatu aika kivasti pois ihan vain vaatimalla oikeita suorituksia. Tämä siksi, koska Riina kyllä tietää, mitä pitää tehdä. Nyt enää korkeintaan joskus menee hieman kylki edellä ruutuun, että sellaisen porsaanreiän se on tuosta miun kriteeristä löytänyt :D

Seuraaminen
Olen yrittänyt mustavalkoistaa toimintaani. Vuorotellen tehty namilla ja ilman, mutta aina huomautus, jos kontakti putoaa. Ei kyllä ole älyttömiä määriä putoillut, siitä pisteet Riinalle. Silti edelleen hieman tuulella käyvää toimintaa: joskus yrittää luistella tilanteesta, käyttää nenää maassa yms., joskus taas liike sujuu just eikä melkein. Vahvistettu myös hiljaista työskentelyä: välillä ei mitään ongelmaa, välillä ei suu meinaa pysyä kiinni millään. Tänään ehkä eka treeni, jossa sain oikeasti sen hiljenemään, vaikka alussa äänteli. Pientä hyssyttelyä ja palkkaa vain hiljaisuudesta. En tätä vielä minään ylitsepääsemättömänä ongelmana pidä, mutta katsotaan sitten jatkossa...

Metalli
Myös koemaiset suoritukset parantuneet, olen yrittänyt sen niissä välillä yllättää esim. vapauttamalla kesken liikkeen. Metallin kantoharjoitukset kivoja: hypäten, merkille mennen, putken läpi, kerrankin olen käyttänyt mielikuvitusta!

Jatkuu osassa 2, nyt väsyttää. Pari kivaa kuvaa loppuun:

Takaisin sorvin ääreen

Karu paluu arkeen, lomat on lusittu tältä erää. Onneksi enää n. 3 viikkoa (huippupitkään, mahtavat 4 päivää) pääsiäislomaan! :D

Hiihtoloman loppupuoliskolla toivuttiin onnistuneesti tokomasennuksesta ja kiihdytettiin agilitykisakuumeen kasvamista. Tulin siihen lopputulokseen, että Riinalla varmaan oli joku valeraskaustyyppinen masennuskausi tuossa hetki sitten. Se oli vaan siis yksinkertaisesti kovin väsynyt, kotona oltaessa vaan makasi. Kun tehtiin jotain niin teki kyllä, mutta ei normaalilla draivilla. Nyt alkaa meno jo tuntua normaalilta, muutama päivä kivaa-hauskaa-mukavaa näköjään auttoi.

Tuon ei-niin-onnistuneen möllitokon jälkeen siis keskityttiin hetken aikaa vain mukavaan yhdessä tekemiseen, ei mitään turhan koemaista/kaavamaista. Ullalle kiitos hauskojen kuunteluratojen treenivinkeistä, niitä ei saa unohtaa jatkossakaan! Ideana siis eri tokoliikkeiden ketjuttaminen temppuradaksi, jonka aikana koiran on oltava kuulolla, mutta myös hauskaa saa ja kuuluu olla. Tällä on nyt saatu helpotusta meidän metallikapula-ahdistukseen, vaikka onhan se treeneissä toiminut aikaisemminkin. Koetilanne on se ongelma. Noiden metallikapulan kantamisharjoitusten, joita siis tehdään hyppyjä hyppien, merkille mennen ja jääviin pysähtyen yms., lisäksi teemme nyt siis koemaisia liikkeen alkuja, joissa palkkaan joko kapulan nostosta tai palauttamaan lähtemisestä.

Tunnariin saatiin myös uudet neuvot, ja ainakin näin muutaman kerran jälkeen tuntuu siltä, että tällä harjoituksella on saatu palautus paremmaksi. Homma siis menee niin, että viedään pitkän matkan päähän iso kaso tunnaripalikoita, oma sinne sekaan, koira odottaa sen aikaa makuulla. Sitten palataan koiran sivulle selkä menosuuntaan (koemainen liikkeen alku), seuraavaksi lähetys. Tämä ylipitkä matka on saanut Riinan palautukset selkeästi nopeammiksi ja mälväämättömämmiksi (kas siinä teille sanahirviö!). Lähetyksiä myös niin, että ensin on kierretty merkki -> vielä lisää vauhtia. Vapautukset leluun vaihtelevilta matkoilta. Ja tämän jälkeen kun ottaa koemaisen suorituksen, niin kyllä vaan hyvät palautukset ainakin osittain siirtyy niihinkin, ja varmasti vielä kehittyvät, kun vaan tätä jatketaan.

Mitäs muuta... Myö ollaan nyt näköjään tosi toko-orientoituneita, mutta minkäs teet. Kaukoja ollaan tehty lähinnä leikkien, ja seuraamisestakin vaan askeleita ja lyhyitä pätkiä. Molemmat sujuu näin oikein mainiosti: kaukoissa tekniikka tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä, ja seuraamisessa askeleiden lisäksi on painotettu perusasentojen ottamista (sellasia perusasentoja kun ei pahemmin siellä möllitokossa näkynyt...). Näitä liikkeitä pitäisi kohta puoleen alkaa kasailemaan koetta varten, että hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Ruudussa miun pitäisi nyt keksiä selkeä kriteeri touhuun, jotta ei menisi ihan pelleilyksi. Nuo Riinan peruuttamiset vaan on niin hankalia, kun ovat niin rajatapauksia. Luulisi, että kai sen nyt näkee peruuttaako vai ei, mutta saattaisitte yllättyä, se on oikeasti hankalaa! Menee nimittäin ruudun sisälle, ihan etureunaan, ja sitten peruuttaa. Hirveästi tekisi mieli piilottaa lelu ruudun takanauhan alle, jotta saisi Riinalle ajatuksen mahdollisimman taakse, mutta en tiedä onko järkevin mahdollinen tapa työstää asiaa... Sillä ei ole väliä tehdäänkö voi- vai evl-tyyliin, kunhan nyt jotain keksisi tuohon peruuttamiseen.

Luoksetulo tuntuu nyt aika ok:lta, loppupätkän vauhdin saan hyväksi, en (ainakaan vielä) täydelliseksi. Vielä ehkä enemmän vaan lelua peliin, että sille saa huippumotivaation tulla loppuun asti vauhdilla. Paikkaistumisia tehty vähän.

Agilitykisakuume kasvoi kuin huomaamatta oman seuran kisoissa talkoillessa ja suorituksia ihaillessa. Riinan kepit on nyt aika hyvällä mallilla, toki eivät missään tapauksessa varmat. Etenkin alku ja loppu vaativat vielä vahvistamista. Keinussa yritetään pikkuhiljaa saada ideaksi kerralla keinun päähän juoksemista, mutta edetään sen mukaan miten Riina rohkaistuu sitä rämäyttelemään. Ei siis mitenkään pelkää, mutta ei myöskään automaattisesti halua sitä rymistellä. Kontaktit on nyt jääneet vähän vähemmälle, mutta jos niistä oikeasti varmat haluaisi, niin pitäisi treenata juu. Harmi kun agilityhallin avaimen saaminen on viivästynyt, se tulisi todella tarpeeseen!

Tokon ja agilityn lisäksi hiihtolomamme sisälsi esine-etsinnän herättelyä talviunilta ja jäällä lenkkeilyä Ellan ja Elvin kanssa, siitä kenties kuvia myöhemmin. Yksi päivä panostettiin oikein kunnolla noihin esinejuttuihin: tehtiin pudotetun esineen noutamista, pienesine-etsintää ja tavallista esineruutua. Näistä tavallinen esineruutu sujui parhaiten, vaikka sitä vähiten viime aikoina tehty. Tuumaustauko on mitä ilmeisimmin tehnyt terää. Kaksi palautusta jopa tosi hyviä, ensimmäinen ei niinkään: pudotti esineen ja lähti kai etsimään toista. Siitä sitten kyllä huomautin, koska sitä on viime syksynä koitettu rankalla kädellä karsia. Toi sitten sen ensimmäisenä löytämänsä esineen, kun käskin. Saattoi vaikuttaa se, että esine oli kova/ei ehkä niin kiva (puhelin), mutta ei saisi vaikuttaa, eikä kyllä yleensä ole vaikuttanut.

Pienesine-etsinnässä laajat kaaret oli edelleen ongelmana ja yllättävää kyllä ehkä myös hieman silmillä etsiminen. Se ei onneksi enää kauheasti pelota, että Riina nielaisisi esineet :D Pudotetussa meillä on meneillään vaihe, jossa yritän kertoa Riinalle, että nenänkäyttö on sallittua, ellei jopa toivottavaa. Se on paremmin kuin hyvin tajunnut sen, että käskystä voi painattaa tuhatta ja sataa suoraan eteen ja jos reitille sattuu joku esine, niin hei, ihan kiva, voi sen noutaa. Eli back to basics tässä asiassa.

Sitä pyydän anteeksi mahdollisilta lukijoilta, että tämä blogi toimittaa nyt miun treenipäiväkirjan virkaa, siksi hieman sekavaa tajunnanvirtaa muutamassa viime tekstissä ja varmasti monessa tulevassakin :D

Möllitoko Imatralla

Eilen illalla käytiin Imatralla möllitokoilemassa ja tänään yritettiin korjata tapahtuman aiheuttamia henkisiä vaurioita, huonolla menestyksellä ;) Ei vaineskaan, kiitos hyvistä järjestelyistä imatralaisille, oma vika se on jos ei suju. Tai en tiedä onko se kenenkään vika, liian pitkään oli mennyt liian hyvin ja nyt sitten meni huonommin.

Tunsin jo ennen kehään menoa ettei Riinan mielentila ole nyt kohdillaan, mutta elättelin toivoa, että josko se kuitenkin sujuisi ok. No ei sujunut. Sillä nyt ei olisi ollut mitään väliä, jos vaan neljä liikettä olisi mennyt hyväntekeväisyyteen, mutta siitä en pääse yli kuinka matalassa/huonossa vireessä Riina oli. Ei ollenkaan kiva juttu. Enkä nyt yritä selitellä, mutta selittelenpä kuitenkin, että se on viimeiset pari päivää ollut jotenkin ihan rehellisesti väsynyt ja tänäänkin oli kovin poissaoleva ja vaisu. Ongelma on vain se, että sitten sillä ei kuitenkaan "kunnolla" ole asiat huonosti, eli ei selkeästi kivulias tms. Täytyy seurailla tilannetta ja treeneissä ottaa tämä huomioon, ei olla turhan ankara. Mutta sitten itse koesuoritukseen:

Pm: 10
No oli se joo teknisesti kymppi, meni ekalla maahan, makasi ja nousi ekalla ylös, mutta vire ei ollut tässäkään kiva. Vaikka toimi yksillä käskyillä, niin toimi viiveellä, katoin jo että meneekö se vai ei.

Tässä välissä kehästä ulos ja vaikka Riinan mielentila tuntui jo tässä vaiheessa hieman heikolta, oli itsellä kuitenkin vielä ihan jees tunnelmat. Yksilöliikkeet suoritettiin toisina.

Seuraaminen: 8
Aika hirveää ja miulla iski taas päälle joku kauhea koeblokki: en tajunnut heti antaa uutta seuruukäskyä, kun rupesi haahuamaan. Sitten kun vihdoin heräsin, niin annoinkohan koko seuruun aikana ainakin kolme ylimääräistä käskyä. Perusasennot meinasivat jäädä tekemättä ja katsekontaktin pysymisestä ei ollut tietoakaan. Ainakin kerran myös nuuski maata. Ei todellakaan ole mukavaa, että juuri se miun eniten kammoama liike aina kokeessa joko toimii tai ei toimi, koskaan ei oikein voi tietää. Tuli kyllä sellanen olo, että (viitaten edelliseen blogitekstiin) hyvin pian varmaan palaan huomauttelemaan huonosta ja unohdan hyvien palkkailun :D Ainakin silloin hommassa pysyi joku roti. Ja en tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta siinä avoimen luokan kokeessa, johon menimme treenattuamme seuruuta tiukassa kurissa, liike sujui paremmin kuin missään kokeessa ennen sitä tai sen jälkeen. Oli miten oli, jotakin tälle on taas tehtävä ennen kuin alan nähdä painajaisia.

Istuminen: 9,5
Tämä oli yksi niistä harvoista liikkeistä, jotka menivät ihan ok, pienen vartaloavun annoin.

Luoksetulo: 9
Nyt pysähtyi ja maahankin meni, jotain valoa tässäkin risukasassa. Ainut miinus viimeisen välin hitaus ja tuli taas suoraan sivulle, vaikka on siis edelleen opetettu eteen. 

Ruutu: 5
Joo en kestä. Eipä muuta sanottavaa kuin että meni puomille eikä ruutuun. Enkä edes kieltänyt ennen kuin oli jolkotellut melkein koko puomin läpi. Toisella lähetyksellä meni ruutuun, mutta rumasti monta kertaa paikkaa hakien, peruutellen ja vissiin vielä äännellenkin. Loppu ok.

Hyppynouto: 10
Onneksi tuon edellisen katastrofin jälkeen jokin onnistui ja siinä mielessä vielä erityisen hyvin, ettei tappanut kapulaa yhtään!

Metalli: 9
Tätä numeroa en oikeasti ymmärrä, miusta se oli selkeääkin selkeämpi nolla. Meni kapulalle ok, nosti vähän, pudotti, empi, nosti, taisi vielä pudottaa, kantoi ja vielä kerran ehkä pudotti ennen kuin lopulta pääsi perille asti. Kapula oli pieni, kylmä ja vieras joo, mutta ei nyt näin huonosti ole tämä liike ikinä mennyt. 

Metallin jälkeen palkkasin namilla, vaikka se huonosti menikin. Halusin, että Riinalle jää sellanen ajatus takaraivoon, että tästä liikkeestä voi kokeessakin tulla palkkaa, kannattaa siis tehdä hyvin. 

Tunnari: 6
Tämänkin olisi pitänyt olla nolla. Meni kapuloille, nuuski, kävi nuuskimassa puomia, palasi kapuloille, otti oman ja... jännitys tiivistyy: jäi tuijottamaan miuta ja pureskelemaan kapulaa. Eli siis juuri se palautus, jota ollaan treenattu viimeset ööö, kaksi kuukautta, oli se mikä ei onnistunut. Ylimääräisellä käskyllä toi sitten viimein.

Kaukot: 5
Tässä vaiheessa oikeastaan jo arvasin, että ei nää kaukot enää voi onnistua. Eikä onnistuneetkaan. Ekalla nousi kyllä seisomaan edeten jonkun verran. Sitten olisi pitänyt istua -> Riina meni maahan. Seuraavalla käskyllä laittoi pään maahan, eikä muuten enää noussut mihinkään. Että sellaset kaukot.


Kiitos ja kumarrus, kokonaisvaikutelma: 8,5, pisteitä yhteensä 244. Eivät ole ehkä ihan suoraan verrannolliset virallisiin pisteisiin, koska liikkeiden kertoimia oli hieman muutettu. Eivätkä siinäkään mielessä, että tuomari oli ylikiltti (:

Jos on pakko ajatella positiivisia asioita, niin niitä olivat:

• käsien levittelyn toimiminen koepalkkana, en usko että homma kosahti siihen
• luoksetulon seisomisen onnistuminen, viime kokeessa se siis oli työtapaturma
• noutokapulan tappamattomuus hyppynoudossa
• kaukojen ekan nousun onnistuminen (ainakin melkein)
• paikkamakuusta on parissa viikossa tullut meidän varmin liike entisen epävarmimman sijaan
• miulla ei tänään ollut vaikeuksia päättää, kirjoitanko koeilmoon voi vai evl, ei tosiaan olla menossa evl:ään. Ensin on saatava yksi hyvävireinen voittajaluokan suoritus. Sillä taasen ei ole väliä, saadaanko ykköstä vai ei.

Negatiiviset asiat:

• kaikki muu, eniten ärsytti metallin ja tunnarin palautuksen toimimattomuus

Kauan odotettu hiihtoloma

Nyt se vihdoin koitti, ihana viikon mittainen hengähdystauko! Vaan blogin päivittämisen suhteen ei auta hengähtää, viikossa on jo ehtinyt tapahtua niin paljon, että saattaa tulla pitkähkö teksti. Aikajärjestyksessä mennään, tästä lähtee:

Tokokokeen jälkeisenä sunnuntaina Riina sai vapaapäivän tottelemisesta ja pääsi irrottelemaan rakennusetsinnän muodossa :D Kovin montaa koirakkoa ei ollut treeneihin ilmoittautunut, mutta onneksi saatiin sen verran porukkaa, että maalimiehiä riitti. Riinalle kaksi ukkoa, ja joka kerta se on vaan ihmeteltävä, miten eri tavalla hajut kulkee rakennuksessa kuin ulkona. Ukot kuitenkin löytyivät ja Sabikin pääsi hommiin. Kerta toisensa jälkeen into on sillä yhtä suuri ja kai sen etsiminenkin koko ajan kehittyy. Tällä kertaa ainakin ensimmäinen ukko oli jo löytynyt ennen kuin mie olin edes sisällä talossa. Toisella ukolla vaadittiin sitten pienet rähjäilyt ennen kuin palkka irtosi. Treenien jälkeen mukava jäälenkki satamassa Ellan ja toipilas-Elvin kanssa, jonka spurtit olivat kyllä kaukana potilaalle sopivasta käytöksestä ;)

Maanantaina jätettiin agitreenit väliin ja käytiin tokoilemassa Ullan ja Susan kanssa jäähallin parkkiksella. Aloitettiin paikallaoloilla. Hyvin meni niin istuminen kuin makuukin, kävin suht. paljon palkkailemassa. Ei tainnut ihan hirveästi nuuskia, ja aina tietysti palkka nuuskimattomuudesta. Riina aloitti sitten yksilöliikkeet ohjatulla, jossa erittäin huono valotilanne teki pienet tepposet, mutta joka muuten on oikein mukavalla mallilla. Välillä pitää vaan muistaa vaatia palautus loppuun asti, ettei käy niin että palautus tyssää lyhyeen kun palkkaa ei tulekaan. Seuraamista tehtiin myös, ja siitä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleen se, että haluan jatkossa edetä ko. liikkeen suhteen vähemmillä huomauttelemisilla. Sen elokuun tokokokeen hirveän seuruusuorituksen jälkeenhän otin tosi tiukan linjan oikean seuruupaikan ja kunnollisen kontaktin pitämiseen (mikä varmasti olikin siinä tilanteessa toimiva ratkaisu), mutta nyt kun meidän seuraaminen on yleisesti ottaen aika hyvää, haluan mieluummin edetä palkaten hyvästä kuin huomauttaen huonosta. Evl-ruutua tehtiin pitkästä aikaa, helpotetuilla matkoilla ja niin päin pois, mutta hyvin meni kuitenkin! Aion nyt hetken pitää palloa ruudussa ainakin satunnaisesti, jotta saadaan ruutuun peruuttelu eliminoitua. Kaukoissa palkkasin ekasta noususta koematkasta, ja itse asennonvaihtosetti tehtiin läheltä.

Tähän väliin pari kuvaa keventämään tunnelmaa, älkää välittäkö hehkeästä taustasta (:

Ja mitähän sitä tiistaina... Juu, illalla piipahdin noutajakentällä kouluttamassa, olipas taas ihan mukavaa pitkästä aikaa. Sitä ennen kuitenkin käytin omat koirat treenattavana hallilla, Ella ja Elvi seurana. Nyt sujui evl-ruutu huippuhyvin, ja matkakin taisi olla jo aika lähelle oikean mittainen. Seuraamisessa ideana oli nyt se hyvästä palkkaaminen ja tietynlainen yllätyksellisyys, ei tarvitse aina niin kaavoihin kangistua. Myös hiljaa oleminen olisi tietty ihan jees :D Riinahan ei kauheasti ääntele, mutta tietyissä tilanteissa, kun se on hieman hermostunut/kierroksilla (= koe tai hallitreenit), alkaa pieni mouruaminen askelsiirtymissä. Eli mitä enemmän saan niitä palkattua hiljaisina, sitä parempi. Metallia sekä tasamaanoutona että hypyn kanssa. Hypyn kanssa hetsaten tosi hyvä ja tasamaallakin pääsin ehkä hieman käsiksi tuon liikkeen ongelmaan, joka on koemainen alku. Niin kauan kuin kapulalle saa lähteä ilman alkuperusasentoa, homma on ok, mutta jos tilanne alkaa muistuttaa koemaisuutta, niin yäk. Toivon, että tilanne paranee, kun tehdään nyt jonkin aikaa oikeastaan vaan noita koemaisia alkuja ja pääsen niissä palkkaamaan kapulan nostosta/palauttamaan lähtemisestä, vaikka ne olisi hitaitakin. Vierasta kapulaa saatiin myös harjoitella, kiitos Ellalle kapulan lainasta! Ai juu, tunnari olikin muuten näissä treeneissä astetta mielenkiintoisempi, ei siitä sen enempää kuin että tuolle koiralle ei enää nameja kapuloille laiteta ;)

Torstaina oli taukopäivä, keskiviikkona ja perjantaina tokoiltiin lähikentällä. Tehtiin vähän kaikkea, mutta mieleen jäivät ainakin tunnari, luoksari, ruutu, metalli, seuraaminen ja nouto. Aika paljon siis :D Tunnarissa tehtiin yhden kapulan piilotusta, ja perjantaina lopputuloksena oli ehkä siistein ja paras palautus ikinä! Pyörittely tosi vähäistä Riinan mittapuulla. Luoksaria osissa, eli suoraa ja stoppeja tolpankierroilla. Hieno vauhti suorassa luoksarissa, stopeista on päässyt sellainen äärimmäinen napakkuus häviämään kun ei olla niitä vähään aikaan tehty, mutta perushyviä olivat kumminkin. Evl-ruutu toimii, ainakin yksi huippusuoritus myös ilman palloa ruudussa. Merkille menee varmasti ja tasaisella vauhdilla, erikseen tehtiin myös sellaista tosi nopeaa merkillemenovauhtia (: Metalli oli perjantaina hyvä, sain palkattua koemaisista aluista. Seuraamisessa pääsi sitä pientä ääntelyä lipsahtamaan niihin askeleisiin... Ihan tavallinen puukapulanouto oli perjantaina hirveääkin hirveämpi, en saanut Riinaa olemaan tappamatta kapulaa. Jee jee... Läheltä sain naksuteltua hyviä nostoja, mutta yhtään jos matkaa lisäsi niin homma levisi käsiin. Ja silloinkin kun nosti nätisti, tuntui että tökkäsi maata tassuillaa. Eikö millään voisi vaan olla tökkimättä kokonaan?

Keskiviikkoiltana koitti Sabille ennenaikainen joulu, kun se pääsi yksin miun mukaan Riinan jäädessä kotiin. Suuntasimme dobonäytetunnille, vaikka meinasi kyllä jossain vaiheessa tuntua siltä, etten enää iltakahdeksalta jaksa. Hyvä kun siitä huolimatta mentiin, mukavaa oli! Sabi oli niin Sabi ja niin erilainen kuin Riina, mutta se oli itse asiassa vaan hauskaa. Toinen pyöri vissiin jatkuvasti ympyrää paikoillaan, kun halusi niin kovasti saada sen namin :D Hieman Sabia alkuun jännitti pallolle nousu, kerran hyppäsi, mutta sitten jouduin pari kertaa nostamaan. Sen jälkeen mitään ongelmaa ei enää ollutkaan. Toisaalta tunti teki Sabille varmasti tosi hyvää, mutta toisaalta se näytti jo lopputunnista aika väsyneeltä.

"Ai sinne ylös vai? No enpä nyt tiedä..."

"Jos nyt sitten, kun kerran herkkujakin on tarjolla."

"No, missä herkut viipyy? Häh?"

Sovimme yhteen kuin palapelin palat.

Eilen oltiin menossa aamusta iltaan. Aloitimme hiihtoloman reippaasti 11,5 km hiihtolenkillä, ei muuten tänään tarvinnut muita urheilusuoritteita tehdä kuin se yksi agirata juosta ;D Hiihtämästä jatkettiin Riinan kanssa hakutreeneihin, aikamoista lumessatarpomista sekin. Miun harjoitellaan-suoria-pistoja-suunnitelma oli vähän heikko, jos ajatteli lumimäärää (mitä en siis mitä ilmeisimmin tajunnut ottaa tarpeeksi huomioon), joten päädyttiin treenaamaan irtoamista yleensä. Se sujui ja yhden ihanan ulvomishaukunaloituksen jälkeen ilmaisutkin toimi. Se sitten kyllä huomattiin, että n. 25 haukkua on se maaginen raja, jonka jälkeen voi vähän käydä kyttäilemään palkkaa, etenkin jos ohjaaja on siihen mennessä ehtinyt lähettyville. Joku kerta pitää yllättää tuo koira ihan överipitkällä haukkumisella ja niitä pitää nyt ottaa myös, että mie tuun siihen koiran viereen hengailemaan ilmaisun ajaksi.

Hakumetsästä suunnattiin minnekäs muualle kuin agilityhallille, lajina toko. Itse aloin jo olla aika zombitilassa, mutta onneksi Riinalla riitti virtaa meille molemmille. Alkuun lyhyet paikkaamakuut ja -istumiset ihan yksinämme. Maahanmenossa toiset huuteli häiriökäskyjä, mutta ei ne ole yhtä pahoja, jos ne ei tule ihan siitä vierestä. Ruutua sekä voi- että evl-tyylillä, oi miten hienoja olivatkin! Maahanmenoja ja niitä lopun seuraamishässäköitä ei olla nyt tehty, eli jos johonkin homma kosahtaa tiistain möllitokossa, niin niihin. Metallia vieraalla kapulalla, sekä hypyllä että ilman, ihan toiveikas mieliala jäi tästä. Tunnarin siisti palautus melkein siirtyi sellaiseenkin suoritukseen, jossa vieraat kapulat pelissä mukana, parempaan suuntaan ollaan menossa. Käskytettyä seuruuta aika pitkä pätkä, paljon pientä pyörittelyä ja ääntely miellyttävän vähäistä. Tästä jäi hyvä mieli (: Muuten en jaksa tuota tiistain möllitokoa stressata, mutta parit kaukojen ensimmäiset nousut voitaisiin vielä huomenna tehdä. Ajattelin sitten tiistaina vetää voittajan muuten koemaisesti, mutta yllättää Riinan ehkä noin puolivälin paikkeilla palkkaamalla namilla, nyt kun sellaiseen on koemaisessa tilanteessa kerrankin mahdollisuus. Jospa se vähentäisi hermostumista -> ääntelyä liikkeiden väleissä luokan loppua kohti mentäessä. Ja testaan myös miten homma toimii, kun jätän pyörittelyt liikkeiden väleissä tekemättä, levittelen vain käsiä (tästä on tulossa meidän koepalkka, koitan sitä koko ajan treeneissä markkinoida Riinalle).

Tänään käytiin aamusta taas etsimässä rakennuksia. Alkuun lyhyt paikkaistuminen. Se ok, mutta mukanakulkemisseuraaminen aika levotonta ja häilyvää, kiire oli (: Riinalle 5 ukkoa, nyt kun niitä kerrankin oli enemmän kuin riittävästi. Piilot vaikeusasteeltaaan eritasoisia, haukkuja eri määrät: kaksi palkkasi parista haukusta, yksi tosi pitkästä ja loput siltä väliltä. Ensimmäinen haukku hirveä ulvonta, loput normaaleja. Saunan lauteet olivat ehkä vaikein piilo, vaikka ollaan sellaisia ennenkin tehty. Vessan oven haukkui saranapuolelta, mutten välttämättä pidä sitä virheenä. Toki olisin voinut mennä sille sen oven avaamaan, että olisi saanut tarkennettua.

Epikset käytiin vielä juoksentelemassa, mutta sen jälkeen kyllä väsytti sekä koiraa että ihmistä. Ei oikein ollut kerennyt kunnolla palautua eilisenkään aktiviteeteista, kun tänään jo kiiruhdettiin uusiin. Ilmoitin Riinan vain mölleihin, kun meillä tosiaan on vielä ne kepit ja keinu kesken. Sinänsä ihan hyvä, koska ihmisiä oli ennätyspaljon ja aikaa meni jo pelkkiin mölliluokkiinkin ihan riittävästi. Riinaa ei kahden viikon agilitytreenaamattomuus haitannut, sillä oli aivot alusta asti oikealla aaltopituudella. Mie haparoin vähän alussa, mutta kokosin itseni ja tästä lopputulemana 0 ja maksimöllien 1. sija! Aika hienoa (: Riina olisi varmasti irronnut ja muutenkin tehnyt vieläkin paremmin, kun vaan olisin luottanut siihen enemmän. Nyt jossain kohdissa sorruin varmistelemaan. Riinan rata.