Lonkkakuvat osa 1, 2... ja toivottavasti ei enää 3

Riina siis kävi tuossa viikko-pari sitten lonkka- ja kyynärkuvissa, lisäksi kuvattiin selästä lanne-ja kaularangat. Kaikki oli hyvin: selässä ei mitään, kyynärät ok, lonkat a tai b. Kuvat lähetettiin kennelliittoon, kului muutama päivä, ja kas kummaa, kuvat eivät kelvanneet. Tässä vaiheessa erään (kukakohan lie?) verenpaine kääntyi nousujohteisiin lukemiin. Ei eläinlääkärin vika, inhimillinen virhehän tuo oli. Ärsyttää vaan. Ideana kun nimenomaan oli selvitä yhdellä nukutuksella, mutta ensi torstaina suuntaamme taas piikiteltäviksi. Hetken säikäytti noitten doping-karenssiaikojenkin puolesta, niiden kanssa kun oli jo alun perin sompailua. Mutta siinä ei nyt sentään suurta vahinkoa käynyt. Yritän seuraavalla kerralla, josko nukutukseen voisi käyttää sitä miedompaa ainetta, joka aiheuttaa vain viikon mittaisen doupatun olotilan.

Treenirintamalla ei mitään maatamullistavaa, mutta kirjoitellaan silti.

Hakua on nyt treenattu pimeässä, eikä siinä koiralla ole ongelmaa, suht. normisti toimii. Viime treeneissä tosin oli kummallinen valeilmaisu (näitä ei siis tosiaankaan yleensä tee), mutten usko pimeän erityisesti vaikuttaneen. Huomenna taitaa saapua meidän uudet, hienot hakuvaljaat, niihin on sitten hyvä kiinnitellä jos minkäkinlaisia lamppuja ja kulkusia. Tästä lähtien näytään ja kuulutaan! Juuri muuten luin sähköpostista, että palvelus- ja pelastuskoiraliittojen yhteinen pelastuskoiran käyttöönottotarkastus-asia etenee. Ihan jännä nähdä, mitä tuosta tulee, kun kuitenkin koskee aika vahvasti miuta ja Riinaa. Lisätietoja täältä.

Flyball-puolella ei huippuaktiivista, mutta ei sitä unohdettukaan ole. Ei auta unohtaa, kun tosikoitos lähestyy päivä päivältä... (: Tässä viimeisimmät videoidut treenit.

Itse löysin hetken kadoksissa olleen tokomotivaation, ja sitäkin on siis nyt treenailtu. Kaikissa muissa liikeissä jotenkin edetään, mutta tunnari junnaa paikoillaan. Riina etsii kivasti oman, nostaa, katsoo, reagoinko minä, ja jos en, niin pudottaa, lähtee hommailemaan omiaan. Tähän kelpaisivat viisaampien neuvot.

Rallytokotreenit saatiin torstaina aikaiseksi Tiinan ja Ellan kanssa. Tuolleen ihan erikseen sitä pitää treenata, sillä jos ajattelee, että otetaan sitten siinä tokon sivussa, niin jää tekemättä. Hyvin sujui, se lähinnä ärsyttää, että kaksi seuraavaa koettaa joudutaan vielä alokasluokassa junnaamaan, liikkeet olisivat niin paljon kivempia ylemmissä luokissa. Mutta kaikki aikanaan.

Agilityssa siirryttiin jatkokurssille, ja uutena esteenä tuli a. Eihän siinä ongelmaa, kyllähän Riina a:n kiipeää, ja kontaktitkin sujui aikalailla samalla tavalla kuin puomilla.

Uusia kuvia ei ole, vanhoilla mennään. Tällaisiä kelejä odotellessa!

 

Olipa kerran sunnuntai

Reippaasti heti aamusta suuntasimme noutajalenkille Lappeenrannan laitamille. Koiria ja ihmisiä oli mukava määrä, Riinan lisäksi kaksi muutakin mustaa lammasta, settereitä.

Vaihtelevat maisemat olivat mukavat ja syysauringon komistamat. Pellolla sai irrotella!

Laavulla otettiin rennosti ja nautittiin eväistä, kuka minkäkinlaisista.

Loppuun saatiin vielä esine-etsinnät pystyyn, Riina kilttinä tyttönä toi kaikki muut tavarat paitsi siideripullon (:

 
Lenkiltä riennettiin kuraisina mutta innokkaina flyball-treeneihin Skinnarilaan.

Harjoittelimme ensimmäistä kertaa "kisanomaisesti": joukkueena ja virallisilla hyppyetäisyyksillä. Tämä on todellisuutta...

Ja tähän pyritään!

Toisia ärsytti kun toiset saivat tehdä ensin.

Jotkin esteet on tehty kierrettäviksi.

Mutta aina välillä sujui ihan hyvinkin!

 
Riina ei pahemmin hidastele, siellä oli yksi jos toinenkin laatikonlataaja kumossa.

Onnistuneen päivän kruunasivat kahvittelut ja pentujen ihailut Leenalla ja totta kai myös n. 40 minuuttinen koiranpesusessio kotona. Ihailin myös upouusia ohjatun noudon kapuloitamme.

Hakukoe, valokuvaussessio ja vähän muutakin sekalaista

Aloitetaan ajankohtaisimmasta. Tänään oltiin Riinan kanssa SaPeKon järjestämässä hakukokeessa, ja perushakukokeen päiväosuus suoritettiin hyväksytysti! Ihana oli katsoa Riinan tekemistä (sen minkä siitä näki...), hommaili niin innoissaan ja motivoituneesti kuin aina treeneissäkin (: Päivä alkoi pienellä hämmingillä, kun hirvimiehet sattuivat meidän kanssa samaan aikaan samaan paikkaan. Sillähän ei ollut väliä hakualueen kannalta, mutta jäljet olivatkin sitten toinen juttu. Noh, siitä kuitenkin selvittiin ja koesuoritukset päästiin aloittamaan: ensin jäljet, sitten haut.

Sosiaalisuusosuudessa ei ollut mitään kummallista, yhdelle leonberginkoiralle piti pari kertaa haukahtaa. Hallittavuusosuuden seuraaminen oli juuri sellaista, kuin haluan metsäseuraamisen olevankin. Katsekontaktia ei tarvita, mutta paikka on pidettävä. Hyvä Riina! Paikallaolossa jätin Riinan istumaan. Kerran nousi paikoillaan seisomaan ja nuuski maata, jolloin kävin korjaamassa sen takaisin oikeaan asentoon. Aina välillä vahvistelin käskyä samalla kun kuuntelin testaajaa. Selityksiä, selityksiä: Riinalla on toivottavasti kohta juoksut alkamassa, siksi ehkä nuuskiminen.

Tein sitten ainakin jonkinlaisen etsintäsuunnitelman ja itse asiassa metsässä suunnistaminenkaan ei ollut katastrofi. Sen sijaan noottia tuli turhan reippaasta vauhdista (ai miten niin melkein juoksin?) ja siitä, etten aina tiennyt missä koira viiletti (kuten sanoin, mentiin molemmat lujaa, mutta eri suuntiin) :D Mie vaan luotin Riinaan ja sen työskentelyyn, mutta tottahan se on että miun pitäisi tietää missä se milloinkin menee. Tässä varmasti kehitymme, kunhan itse pääsen siihen vaiheeseen, ettei kaikki energia enää mene oman sijainnin paikantamiseen. Sitten ehkä ehtii tarkkailla koirankin tekemisiä. Ja mitä siihen ajankäyttöön tulee, niin kummasti siellä vaan itselleen saa sellaisen kiireen luotua. Itse myös pyytelin anteeksi reittivalintojani (ihan hyvä sitä pystysuoraa kalliota oli kiivetä ylös!).

Ilmaisut saivat kiitosta, ja hienoja ne olivatkin! Ja hurjan nätisti malttoi Riina tulla maalimieheltä sivulle istumaan, ehkä johtui siitä, että palkka tuli poikkeuksellisesti miulta. Minkäänlaista tökkimistä tai älytöntä seilaamista ei ainakaan miun nähden tapahtunut. Kiitokset kokeen järjestäporukalle, oli hyvä päivä! Testaaja Ulla Seppälä oli myös oikein mukava ja kannustava. Mutta pakko on ihan näin julkisesti myöntää, että tämä melkein voitti tokokokeet jännityksenvakavuusasteessa (:

Ja sitten muihin aiheisiin. Torstaina käytiin Jennin ja Taijan kanssa ottamassa pienet flyballit Kivisalmen kentällä. Ekaa kertaa pitkään aikaan saatiin hypyt mukaan toimintaan. Niitä silloin joskus aikaisemmin on ehkä kerran päästy tekemään. Alkuun taas Riinalla läpsäisytekniikkaa, sitten kerran tai pari pallolla pitkästä matkasta, ja sitten lisättiin hypyt. Hyppyjä oli neljän sijasta kolme, mutta hyvin sujui! Pari kertaa Riinalle sattui arviointivirhe ja eka hyppy jäi laatikolta tullessa hyppäämättä, mutta kyllä se silti miusta homman idean hahmotti. Hypyt melkeinpä tuovat lisää vauhtia suoritteeseen.

Sabi oli... tolleri :D Ei sitä oikein millään muulla sanalla voi kuvailla. Hitonmoista sähellystä ja hörvellystä, meno oli kova mutta ajatus ei aina kerennyt vauhtiin mukaan. Ihan hauska koira, ja kyllä sekin jo sen laatikon painamisen osaa. Mitään kiirettä sillä ei ole palloa miulle tuoda, jos ei saa vaihdossa sitä ainutta asiaa, joka voittaa tennispallon: vinkuvaa tennispalloa. Hyppyjä ei vielä Sabille otettu palettia sotkemaan.

Leena laittoi flyball-joukkueilmon menemään loppuviikosta, nyt se on menoa!

Sitten palataan hieman ajassa taaksepäin, viime keskiviikkoon. Silloin oli Lpkyn pekoporukan hälytreeni, mie olin maalimiehenä. Melkein meinasi etsinnät muuttua oikeaksi hälytykseksi, mutta onneksi sitten loppujen lopuksi saatiin tyytyä pelkkään treenaamiseen. Ihan kiva olisi Riinan kanssa ollut päästä kokeilemaan etsintää palotalossa, mutta ensi kerralla sitten!

Viikko sitten lauantaina oltiin Taijan kanssa aktiivisia, ja käytiin ennen agilitytreenejä ottamassa koirista syksyisiä kuvia Rakuunamäellä. Lauantaina oli hyvät agilityt, mutta maanantaina vielä paremmat! Elän yhä harhaluulossa, että meidän kepit toimii, kun on osa verkoista apuna. Mutta kovaa se menee ja hyvin hakee keppien alun. Rengaskaan ei tuntunut niin toivottomalta ja kontaktit etenee hitaasti mutta varmasti.

Kuvia tulee nyt ihan liikaa, mutta olkaa onnellisia etten sentään kaikkia niitä 800 laittanut (:

 Meidän luottomalli, ei ole toista samanlaista (:

 "Ha haa, nappasin!"

 "Oooo, nakki"

 Taistelu-Riina (huomaa tykki taustalla)

 Ei ole kyllä tällä koiralla lääkitys kohdallaan...

 Mutta muuvit sen sijaan kyllä!

Ilme on kaunis vähän itse kullakin

Syksyisiä kuvia

Sen verran sisuunnuin viime kertaisesta kuvattomuudesta, että sain yhtenä iltapäivänä otettua kameran mukaan lenkille.

 Susien sukua

 "Wihii, tässä on kaarre!"

 Sabi on aina (kin joskus) niin nauravainen

 Siskokset kivikasalla

 Kiitos seurakunnalle lavasteista ;D

 Sabi kököttää.

 "Kato sä tonne niin mä katon tänne"

 "Saanks mä esitellä teille mun puun"

 "Olen Riina ja hieman kalju..."

 "...mutta tarkkaavainen"

Loput kuvat on sitten parin viikon takaa sunnuntailta, kun eksyttiin Imatran raunioille. Kovin erilainen alue kuin Lappeenrannassa, kuten kuvista näkyy, mutta molemmissa varmaan omat hyvät ja huonot puolensa.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

No ihan ei olla vielä lokakuuhun asti ehditty, mutta läheltä liippaa. Kohta voi jo joulukuusen kantaa sisälle (: Mutta vähän päivitystä syyskuun tapahtumista, ihan siinä järjestyksessä kun sattuu mieleen juolahtamaan.

Viime lauantaina ajettiin Espooseen rallytokokisoihin, äiti kuskina, Ella ja Elvi mukana. Eipä siinä mitään, hyvin meni sekä Riinalla että Elvilla. Ja myö Ellan kanssa muistettiin rata, sekin jo saavutus sinänsä ;) Mie ja Riinan saatiin 97/100 p eli hyväksytty tulos, ei sijoitusta. Ella ja Elvi oli pistettä parempia, 98/100 p ja 3.sija, onnea vielä tätäkin kautta! Kiitos Tiinalle hyvistä neuvoista lajin suhteen, ainakin osa tuli mieleen jopa koetilanteessa :D

Hakuilemassa ollaan käyty nyt muutaman viikon ajan Imatralla, otettu kaikkea yliheitoista tyhjiin pistoihin. Riinalla ei onneksi ihan kauheasti raunioilla käynti vaikuta pistoihin metsässä, vaan menee pitkälle ja suht suoraan, jos ei mene niin laitetaan uudestaan. Ilmaisussa on yritetty saada Riina maahan haukkumaan, mutta nyt päätin että unohdetaan se hetkeksi. Olisi nimittäin se koe tulossa yllättävän äkkiä, siihen ei ole enää kun kolmisen viikkoa. Haluan että ilmaisu on siellä niin varma kun olla voi, viimeksi kun työstettiin maahanmenoa niin saattoi pätkäistä haukkumisen hetkeksi. Sitä en toivoisi kokeessa tapahtuvan. Sitten kun ollaan siitä koitoksesta selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla, voidaan jatkaa maahanmenon työstämistä.

Viime sunnuntaina tehtiin harjotus partioimalla, ja yritin itse säheltää jonkin sortin etsintäsuunnitelman. Ihan toiveikas mieliala jäi harjoituksen jäljiltä. Seuraamista suorituspaikalle ja paikallaoloa ollaan nyt otettu joka kerta.

Toisaalla karsinnat flyball-kilpailujoukkueeseen käyvät kuumana! Ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä on tosi monta hyvää koiraa joista valita. Ties vaikka laitettaisiin kaksi joukkuetta kasaan...? Riinalla menee aina flyball-laatikon nähdessään lujaa, melkein meinaa mennä kuppi nurin :D Välillä joutuu tekniikkaa muistuttelemaan, Riina joskus sortuu tökkäämään tassulla laatikkoa niin, että se peittää sen reiän mistä sen pallon pitäisi tulla. Näitä tilanteita aina naksutellen korjaillaan. Sabilla tuumaustauko teki hyvää, ja viime treeneissä idea oli jo hallussa! Aina välillä pallo-obsessio vaan meinaa haitata selkeää ajattelua... ((:

Toko on nyt hetken ollut vähän taka-alalla, mutta paikkamakuuta, ah tuota ikuista murheenkryyniä, ollaan työstetty. Seuraaminen on kuulunut ohjelmaan jokaisella treenikerralla, ja kai siinä edistystä on tapahtunut. Tänään jäi metallinoudon treenaaminen siihen, etten löytänyt kapulaa, taitaa olla hävinnyt mokoma. Ohjatun noudon kapulat on tilauksessa, muttei vielä tulleet. Kauheeta välineurheilua! Onneksi oli ruutunauha ja -merkit, että saatiin muutakin kuin seuruuta tehtyä.

Vähän harmittaa kun Riina luultavasti aloittaa juoksut niin, ettei päästä siihen itsenäisyyspäivän tokokokeeseen. En kyllä tiedä oltaisiko (=olisiko paikkamakuu) silloin valmiitakaan, luultavasti ei :D Tästä puheen ollen saattaa muuten olla myös niin, että miulle lankeaa flyball-laatikon lataajan pesti, sillä se kisa on samoihin aikoihin...

Kaakon noutajien kenttäkoulutukset ovat taas pyörähtäneet käyntiin, varma syksyn merkki. Kaikki uudet ja vanhat noutajaihmiset mukaan vaan! Itse olen kerennyt kerran kouluttamassa pyörähtää, huomenna uudestaan (:

Valokuvatilanne on huonoakin huonompi, laitetaan nyt edes jotain vanhoja.

Syyskuussa vuosi sitten

Haaste

Vastaillaanpa nyt tähän kun vielä muistetaan. Ellalta ja Elviltä haaste siis meille napsahti (:

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Mikä on unelmarotusi ja miksi?

Jos päätyisin joskus lappiin asumaan, ottaisin huskyn. Sellaisen kauniin ja sinisilmäisen, niissä on jotain kiehtovaa alkukantaisuutta.

Mikä on kiinnostavin koiralaji, jota et harrasta?

Onko sellaisiakin? Tuntuu, että joka illalle kyllä riittää jotain... Mutta joo, tää liittyy vähän tuohon edelliseen kysymykseen, eli koiravaljakkoajelu. Kerran olen kyydissä ollut ja olisi mahtavaa päästä joskus itse ajamaan. Vinttikoirien juoksukilpailuissa on hieman samankaltaista vauhdin huumaa, niitä olisi kiva päästä ainakin katsomaan. Ja jos puhutaan sellaisista lajeista, joita voisi ihan näitten omien koirien kanssa harrastaa, niin vepe. Kesällä oli tarkoitus käydä imatralaisten treeneissä kuokkimassa, mutta sitten se vähän jäi.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita teillä on?

Suunnitelmissa on Riinan kanssa jatkaa aktiivista harrastamissa ja kokeissa käyntiä, aina välillä muistaa viettää rentoa koiranelämääkin. Sabille toiveissa pitkää ikää ja terveyttä (tietysti myös Riinalle), mikä on viime aikoina toteutunut aika mukavasti. Toivottavasti löydetään mukavat uudet harrastusporukat sitten kun lähden opiskelemaan, se tulee eteen yllättävän äkkiä. Tavoitteina Riinalla tokossa valioituminen, sen jälkeen katsotaan miten jatketaan, mutta varmasti jatketaan. Agilityssa hinku kisaamaan olisi kova ja jos rahkeet riittää niin varmaan sitten ainakin kolmosluokkaan pääsy olisi hieno suoritus. Tässä on tietysti otettava huomioon, että itsekin olen harrastanut agilitya nyt tämän yhden kesän. Pelastuskoirapuolella kokeisiin, josko sille joskus ehkä saattaisi saada pelastuskoiraoikeudetkin? Kaikki nämä tavoitteet ovat kuitenkin ei-niin-kuolemanvakavia, mukavat yhteiset harrastukset ovat tärkeintä.

Suosikkikuvasi koirastasi?

Mikä on paras tapa viettää aikaa koirasi kanssa?

Jos kaikkia harrastuksia ei lasketa, niin parasta on, kun puhun jotain Riinalle ja se vastaa läpsäisemällä miuta tassulla naamalle (:

Miksi omistat juuri koiran, etkä muuta eläintä?

Kissat ovat liian itsenäisiä, hiiret kuolevat heti ja hevonen ei mahdu takapihalle. Kyllä se vaan niin on että koira on ihmisen paras ystävä.

Millä sanoin kuvailisit koiraasi?

sulava

kaunis 

hölmö

(katso neljännen kysymyksen kuvat) 

Onko olemassa rotua, jonka haluaisit omistaa, mutta jonka pitäminen ei ole juuri nyt mahdollista?

Toistan hieman itseäni ja vastaan että husky. Ja jos joskus haluaisin koiran ihan vaan seuralaiseksi, enkä harrastuskaveriksi, voisin ottaa jonkin sortin vinttikoiran.

Mistä koiraharrastuksesi on lähtenyt käyntiin?

Varmaan aika perinteisellä tavalla. Nuori tyttö haluaa koiran ja harrastaa sen kanssa agilitya. Agilityyn emme koskaan Sabin kanssa päätyneet, sen sijaan kutsui tokokenttä. Noutajaporukoihin päädyimme myös suhteellisen pian, vaikkei Sabista sitten ihan noutajaa tullutkaan. Muut lajit ovat sitten tulleet kuvioihin enemmän tai vähemmän Riinan myötä, se soveltuu niin moneen että on myös tullut kaikkea kokeiltua.

Mukavin hetki päivänä, jolloin vastaat näihin kysymyksiin?

Kiitos Taija ja Jenni lenkkiseurasta (:

Koirasi paras koirakaveri?

Riinalla varmaan pikkumies Tiku Taku, ja Elvin kanssa aina alkuun leikityttää. Sissi alkaa jo kuulua kalustoon (: Sabi ei pahemmin välitä kenestäkään, paras kaveri on tennispallo, mutta korttelin toisella puolella asuvan vanhan bouvierin perään se aina vinkuu... :D

Haaste ei meiltä ihan 11 lähde, mutta jos nyt kuitenkin Taijalle ja Sissille, Jennille ja Rommille sekä Veeralle ja Donille.

1. Sinun ja koirasi tärkein rutiini?

2. Paras hetki koirallisessa elämässäsi?

3. Kuvaile koiraasi yhdellä sanalla ja lisää kuva, joka ilmentää tätä ominaisuutta koirassasi.

4. Minkä rotuinen on seuraava koirasi?

5. Ärsyttävin piirre koirassasi?

6. Hienoin koirasi osaama asia/vaikein asia, jonka olet opettanut koirallesi?

7. Jos sinulla ei olisi koiraa, mihin käyttäisit kaiken sen ajan, jonka nyt käytät koiraasi?

8. Jos koirasi olisi ihminen...

9. Kolme koirarotua, joita et koskaan edes harkitsisi ottavasi. Miksi?

10. Mikä on tarina koirasi nimen takana?

11. Koirasi tärkein ihminen, jos sinua ei lasketa?

TK1 ja maanantain agilityt

Sunnuntai meni KSSK:n järjestämässä tokokokeessa Kouvolassa, Anne Nokelainen tuomarina, Ulla ja Salama mukana. Eiköhän mennä suoraan asiaan.

Luoksepäästävyys: 10, istui sivulla

Paikkamakuu: 10, Maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei kuullut. Tosi nätisti, varmasti ja rauhallisesti makoili, tykkäsin! Lonkalla kyllä oli.

Tässä välissä tietysti tauko. Oli kuuma ja Riina oli koko kokeen viimenen koira. Fiilikset lähteä kehään ei olleet kauhean hyvät eivätkä lupaavat, koira tuntui olevan vähän ulalla, mutta niin oli varmaan ohjaajakin.

Seuraaminen hihnassa: 5, Nii-in, ei mennyt hyvin ei. Aivan järkyttävää haahuilua, en kutsuisi edes seuraamiseksi, jäi jossain vaiheessa nuuskimaan ja mitä vielä.

Seuraaminen vapaana: 6, Eipä hurraamista tässäkään, mutta loppua kohden muuttui siedettäväksi.

Liikkeestä maahan: 9, Vielä tuntui alun seuraaminen hataralta, mutta kulki se nyt sentään jotenkin sivulla. Maahanmenoa taas itse hieman varmistelin, kun ei tuntunut olevan kuulolla. En muista ottiko loppuperusasennon, saattoi olla että ei.

Luoksetulo: 10, Huh, jokin liike sentään toimii aina!

Liikkeestä seisominen: 9, Tämä tuntui jo ihan kivalta, en tiedä mistä pisteet lähti.

Estehyppy: 10, Meidän toinen bravuuri luoksarin lisäksi.

Kokonaisvaikutus: 6, Tämä siitä, kun innostin Riinaa liikkeitten väleissä leikittämällä sitä, kyllä se haukkuikin.Mutta olihan miun jotain noitten seuruitten jälkeen tehtävä.

166 p, 2.sija, TK1 ja ikuiset traumat noista "seuraamattomuuksista" (: Ei vaineskaan, meillä on nyt selvät sävelet miten sitä lähdetään jatkossa työstämään. Tästä lähtien olen hyvin mustavalkoinen seuraamisen suhteen ja jos ei suju, otetaan uudestaan. Jos ei mennyt koira rikki tyhjistä pistoista, niin ei se mene tästäkään.Saattaa olla, että kun ruvettiin vähän ennen koetta niitä kontakteja työstämään paremmaksi, niin Riinalla meni vähän pasmat sekaisin ja jännittävässä koetilanteessa ei sitten kyennyt suorittamaan liikettä mitenkään päin. Mutta olisi kokeessakin vaan pitänyt Riinalle tiukemmin kertoa, että tuollainen ei käy. Kotona kun illalla oli pakko pienet palauttavat ottaa, niin oli taas täysin kelvollista työskentelyä.

Onnea Ullalle ja Salamalle AVO1, ei muuta kun voittajaan mars! (:

Me tässä vaiheessa päästämme helpotuksen huokauksen ja siirrymme miellyttävämpiin luokkiin. Vai miten se meni Ulla, avoinhan on niin mukava että! :D

Sisarusten palkintoposeeraus (valitsin kaikista edustavimman kuvan)

Tänään agilityssa vähän vajaa ryhmä, enkä edes puhu kenenkään mielenterveydestä, ihan vaan lukumäärästä.

Puomi: Meni paljon paremmin kun Riina sai tehdä vapaana. Edelleen siis sillä pöytäviritelmällä. Alkuun parit namit niin ei roiskinut aloitusta miten sattuu. Kontaktin otti hyvin, namialustalla mentiin. Kerran jopa korjasi itse, kun jalka pääsi tipahtamaan puomilta ennen aikojaan.

Oksereita ensimmäistä kertaa ja pientä radanpätkää: Siinä okserijutussa ei ongelmaa. Rata meni sitten jotenkin näin: Hyppy, hyppy, putki, hyppy, (tähän väliin valssi) ja loppuun hyppy. Hyvin sujui, ekalla kerralla kiersi tokan hypyn, mutta ylläripylläri, se johtui miun omasta toikkaroinnista. Valssailut onnistui.

Peha/pejä-leiri Haukkulaaksossa 18.-19.8.

Mukavasti ensimmäisen, vaikkakin vajaan, kouluviikon jälkeen pääsi vielä irtautumaan arjesta hakuleirin merkeissä. Reippaina heti lauantaiaamusta saavuttiin Haukkikseen, ja leiri alkoi teoriaosuudella. Käytiin läpi perusasioita, niitä kaikkein tärkeimpiä, hakukoiran koulutuksesta. Kouluttajana Jouni Lihavainen, oikein mukava, kokenut ja osaava ihminen.

Metsässä treenit alkoi sellaisella tilannekatsauksella, jokainen itse suunnitteli treenin, josta käy ilmi koiran (ja ehkä omistajankin) taso. Meillä puututtiin tällä ekalla kierroksella ilmaisuun. Siinä ohjeena vaan paljon pitempiä haukkuja, tassulla tökkimisen voi jättää omaan arvoonsa kunhan vaan ei siitä ikinä palkkaa. Kuulostaa järkevältä, koska kuinka koira voi oppia haukkumaan pitkään, jos sen ei koskaan anneta haukkua pitkään?

Toisella kierroksella saatiin Riinan kanssa kunnon höykkyytystä, kouluttajan sanoin: baanaa! Eli ihan turhaan on arasteltu pitempien treenien ja useampien tyhjien pistojen ottamista. Koira ei siitä väsy eikä sen motivaatio laske, päinvastoin. Ja tiesittekö, että jos koira tekee huonon piston, sen voi pyytää takaisin ja lähettää uudelleen niin kauan kunnes se onnistuu? Jännää, ei ollut käynyt mielen vieressäkään... Riina teki huippuhienoa työtä, monia monia tyhjiä ja suoria, nättejä pistoja. Olin tyytyväinen, mutta sellasen ukaasin sain että hymy hyytyy seuraavana päivänä... :D

Onneksi hymyn hyytyminen sitten loppupeleissä johtuikin vain miun huonosta menestyksestä maalimieskilpailussa, aina hävisin! Seuraavana päivänä aika samankaltaista, pitkää rataa. Ihan ei olleet pistot huippuhienoja, mutta siitä ne kehittyy kun muistaa aina kehua oikeaan suuntaan kääntymisestä. Pitkälle se menee kyllä, irtoamisessa ei ongelmaa. Miun pitää muistaa antaa maalimiehelle aikaa palkata koira rauhassa, ei ole hengenhätä sinne piilolle juosta. Voisi koittaa alkaa palkata maassa haukkumisesta. Sellainen tärkeä asia jäi myös viikonlopusta mieleen, että maalimiehet aina kunnolla piiloon, alusta asti. Tukee huimasti nenänkäyttöä. Seuraavalla treenikerralla panostetaan ehkä sitten vaihteeksi niihin innostaviin harjoituksiin, joita myöskin käsiteltiin viikonloppuna, mutta tälläsiä pidempiä treenejä ei saa missään nimessä unohtaa.

Kaikenlainen kuvamateriaali viikonlopun leireilystä on Leenan kamerassa, eikä siis ainakaan nyt tällä hetkellä tänne liitettävissä.

Sunnuntai-iltana vielä agilitya, koiralla keitti yli ja ohjaajalla järki seisoi. Yllättävän hyvät treenit saatiin näistä lähtökohdista huolimatta aikaiseksi. Tehtiin kahdeksaa keppiä verkoilla ja lisäksi kontakteja niin, että lisättiin puomin ylösmenokin yhtälöön. Kepeillä alun löytäminen oli haastavaa, voi olla että Riina lukee miun kehonkieltä niin tarkkaan, että pienikin liike voi sotkea kuviot. Voi myös olla että se muuten vaan sekoili :D Kontaktit sujui namialustan avulla huipusti, mutta puomin ylösmenot Riina koitti räkiä miten sattuu. Mutta kun hihnassa oli niin piti vetää, ilman hihnaa olisi saattanut sujua paremmin.

Muuten tulisi niin tylsä, kuvaton päivitys, että tässä lavastettu ilmaisukuva toukokuulta. Siinä se paukuttaa, tassutkin lyö aina tahtia (: