Agilityonnistumisia

Maanantaina päätin viimein ottaa Riinan mukaan meidän ryhmän agilitytreeneihin, mutta sen verran vielä varotoimenpiteitä suoritettiin, että hyppykorkeudet pidettiin aika matalina. Muutenkaan ei ainakaan tarkotuksella hirveästi revitelty. Tosi hyvät treenit, kiva että meidän kontakti- ja keppitreenien tulokset näkyi radanpätkälläkin.

Kepit Riina pujotteli ekaa kertaa sellasella asenteella millä sen haluankin toimivan! Verkkoja oli pari enemmän kuin mitä meillä on viime aikoina ollut, mutta toisaalta koska se oli osana rataa niin ehkä ihan hyväkin asia. A:n kontakti sujui myös, miun ei pahemmin tarvinnut varmistella vaan sain pari askelta jatkettua matkaani.

Nämä pari huonolaatuista, mutta blogiin kelpaavaa kuvaa (kiitos Taijalle kameran mukaan raahaamisesta, pakkohan se on välillä edes yrittää ottaa kuvia) edellisen kerran treeneistä. Riina ei siis silloin mukana, mie ohjastin Sissiä.

Sissin kepit

ja Jaden A

Lämpimiksemme tehtiin tokoa, odotteluaikaa kertyi koska meillä oli pitkästä aikaa koko ryhmä kasassa. Tehtiin ainakin kaukoja (niin ekaa nousemista kuin seisomisen kanssakin), pientä seuraamista, lyhyt pm, muutama maahanmeno ja seisomaanjääminen.

Tiistaina miulla oli sitten tämän vuoden ensimmäinen noutajakenttäkoulutusvuoro (huh, mikä sanahirviö) ja Riina odotteli autossa, lopussa pääsi treenaamaan. En ehkä jatkossa ota omaa koiraa/koiria mukaan, hieman hätäiset treenit meinaa väkisinkin tulla kun mie oon jo aloitettaessa umpijäässä. Mutta ei siinä mitään, ei meillä nyt ainakaan mitenkään huonosti mennyt, vaikka vähän tiivistetysti tehtiinkin. Ja plussaa siitä, että päästiin ennen koetta tekemään hyppyä ihan kunnollisella tokohypyllä agilityhypyn sijaan.

Aika lailla kertailtiin taas niitä avon liikkeitä, mitä nyt yhdet kaukot saattoivat siinä kylmyydessä unohtua ;) Paikkamakuu kesti ehkä 2 sekuntia koska Riina tärisi alusta lähtien, enkä kehdannut sitä kiusata, tuskin sillä autossa odotellessa turhan lämmin oli ollut. Loppuun ohjattu sellasena kivana piristeenä. Se oli muuten oikein mallikas, mutta merkin sijasta Riina suuntasi mielummin treenikassia penkomaan.

Keskiviikkona sitten piipahdettiin vain jäälenkin jälkeen lähikentällä. Seuraaminen oli yhden hölmöilyn (kyyläili jotain ohi lenkkeilevää puudelia) jälkeen hyvää, ruutu löytyi paremmin toisesta suunnasta kuin toisesta, perusasento suoristui naksutellen, suorilla luoksareilla mennään edelleen ja paikkamakuussa mie hermostuin turhaan, mutta onneksi saatiin onnistuminenkin. Hieman paikkamakuussa alkuun tärisi, mutta nyt ajattelin että pitää kestää, koska lenkillä oli varmaan kuitenkin pysynyt ihan lämpimänä.

Tänään päästiin väliaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta lopulta kuitenkin agihallille treenaamaan Ellan ja Johannan kanssa. Agilityjuttuina tehtiin taas niitä kontakteja ja keppejä. Keppeihin olin huipputyytyväinen, päästiin sellaiseen tilanteeseen että alussa verkkoja oli kaksi, lopussa yksi verkko ja yksi ohjuri eikä muuta. Kaiken lisäksi Riina meni nämä itsenäisesti, miun ei tarvinnut kulkea mukana. Kontakteissa ei ihan samanlaista läpimurtoa, mutta kelpo suorituksia kumminkin. Yksi erityisen hyvä, jossa pystyin jatkamaan omaa juoksemistani ja vain vähän kääntämään rintamasuuntaani kohti Riinaa vahvistukseksi. Yksinään kontaktille irtoaminen etenee myös, hitaasti mutta varmasti.

Ulkona myös tokoiltiin. Koemaiset kaukot sujui, istumiset hieman vajaita, mutta siitä ei nyt välitetä. Otin kyllä loppuun pari toistoa, joissa nosti ihan kunnolla jalat alleen. Seuraamisessa naksautin hyvissä kohdissa. Noudossa kerran tömäytti vähän tassuilla, muut siistejä. Palkkasin myös kerran istumassa pysymisestä, kun heitin kapulan. Tunnarin palautukseen lähdössä kerran, pari pyöräytti kapulaa, muuten siisti, ja heti nosti oman kun kohdalle sattui. Ruutu sellainen aika perus, ok. Vähän taaemmaksikin saisi mennä, vaikka nyt oli kyllä oikeastaan aika keskellä. Koemaisessa hypyssä Riina palasi vanhoihin tapoihinsa ja tuli vinosti sivulle. No jaa.

Kuvat viime viikon maanantailta:

Ainut kuva, jossa kaikkien ilmeet oli ok (= kenelläkään ei ollut rullahuulia)

Oma pieni petoni

Tollerien älykkäät ja intellektuellit ilmeet osa 1

ja osa 2

Koetta odotellessa ja talvesta nauttiessa

Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä koetta odotellessa kuin treenaaminen, joten sitä ollaan tehty.

Lauantaina korvattiin perjantaina väliin jääneet tokoilut agilityhallilla Leenan ja Suvin kanssa. Riina teki alkuun paikkamakuun ja sitten pienen tauon jälkeen avon koemaisesti. Olin tyytyväinen kokonaisuuteen, n. puolivälissä palkkasin nameilla (+ yhden ekstrakerran, koska nouto oli niin hieno!). Pakka pysyi kasassa loppuun asti, joten ihan hyvillä mielin voidaan lähteä kokeeseen. Paikkamakuita ei nyt vaan olla tehty hirmu pitkinä milloin minkäkin suuruisen pakkasen vuoksi, joten sitä voin ehkä vähän jännittää ;) Mutta sisällä ollaan tehty pitempiä ja ulkona tehdyt on ainakin sujuneet hyvällä asenteella!
Huomautettavaa koemaisesta kokonaisuudesta:

• perusasennot hieman vinoja monessakin kohdassa
• kaukojen (jompikumpi) istuminen vähän vajaa
• seuruussa katsekontakti ok, mutta hieman tarkemmin olisi sen saanut vielä pitää
• suorassa luoksetulossa hyvä vauhti, stoppeja ei tehdä enää ennen koetta, toivotaan että pysähtyy kun on sen ennenkin osannut
• nouto oli superhieno: siisti nosto, hyvä vauhti, tiivis + suora eteentulo
• liikkeestä seiso/maahan asentojen erottamisessa ei ole ollut ongelmaa, mutta maahanmeno hieman vino
• hypyssä taisi päästää pienen äänen ja tuli suoraan sivulle -> sitä treenattiin kuntoon lopussa, eli eteentulon ja myös istumisen vahvistamista

 

Sunnuntaina jälleen peko-tottisvuorolla, onpas meistä tullut nössöjä kun treenataan vaan hallissa :D

• alkuun levoton pm -> Riina nousi pitkästä aikaa, mutta tajusi kuitenkin virheensä ja loppuun saatiin onnistunut
• seuraamista ja painotus siinä kontaktissa, palkkasin osan lelulla, osan herkuilla
• suoria maahanmenoja naksutellen, koska eilinen jäi vaivaamaan
• pari hauskaa ruutua
• kaukojen ensimmäistä istumaannousua + voi-/evl-kaukoja
• noutoa ehkä(?)
• loppuun vielä parempi ja rauhallisempi pm

Erittäin hyvä ja kauan kaivattu ampumisharjoitus saatiin myös hallin pihalla. Useampi laukaus, Riina hieman luimisti korvia, näytti että yritti sulkea äänen mielestään, mutta aika rauhallisesti oli. Aina kun kuului laukaus, naksautin ja annoin namin. Loppuun pallon heittelyä.

Viikonloppuna (kuten kyllä kaikkina muinakin päivinä) myös lenkkeiltiin jäällä, vaihtelevasti joko Taijan ja Sissin kanssa tai ominemme. Ja koska aurinkokin ainakin yritti paistaa, yritin minäkin ottaa kuvia:

Keppejä, kontakteja ja koemaista treeniä

Eilen käytiin Ellan kanssa agilityhallilla hieman hiomassa keppejä ja kontakteja, samalla otettiin sitten tokoilut siinä pihalla. Jäi oikein hyvä mieli näistä treeneistä, oli tehokkaat ja onnistuneet.

Kepit:
Alussa ja lopussa kaksi verkkoa, keskellä yksi, jonka vaihdoin myöhemmin ohjuriksi. Tehtiin sekä niin, että Riina meni itsenäisesti miun kannustaessa, että niin että juoksin vierellä, mutta olin sitten vastaavasti hiljaa. Se ei vielä onnistunut että jäisin taakse ja olisin hiljaa. Aika hyvin miusta hakee keppien alun, mutta siihen aletaan varmaan sitten kiinnittää enemmän huomiota kunhan este on muuten varma. Pyrin kuitenkin jo nyt lähettelemään eri kulmista, jottei kangistu kaavoihin.

Kontaktit:
Puomilla tehtiin, koska oli kuitenkin pakkasta, enkä nyt riskeeraa selän jumiutumista A:lla/keinulla. Ideana se, että puomin toisessa päässä pallo, ja Riinan pitäisi mennä puomi + ottaa kontakti itsenäisesti miun jäädessä sinne alkuun. Oli hieman vaikeaa, meni aina vähän matkaa ilman miuta, mutta sitten jäi himmaamaan. Kerran onnistui niin kuin olin ajatellutkin ja toisen kerran otti kyllä kontaktin, mutta vinosti miuta kohti. Nousujohteista oli kuitenkin, joten tästä taas jatketaan. Putkea palkaksi.

Toko:
Alkuun onnistunut, mutta pakkasen takia suht. lyhyt paikkamakuu. Sen jälkeen Riina autoon, Elvi teki ensin. Riina omalla vuorolla melkeinpä suoraan autosta, ehkä pitää kokeessakin tehdä näin. Pieni pallovirittely ja sitten itse liikkeisiin:

Liikkeestä seisominen:
Hyvä seuruu, pysähtyi kai ihan ok, mutta voisi varmaan olla nopeampikin. Loppupa hyvä.

Kaukot:
Eipä ongelmaa, toinen istuminen ehkä hieman vajaa. Ella liikkuroi, Riina ei sitä kauheasti huomannut.

Hyppy:
Aika matala, taas selän säästämistä. Hyvin hyppäsi ja istui, takaisintullessa taisi pienen äänen päästää, ja tuli suoraan sivulle (pitäisi tulla eteen) hieman vinoon.

Seuruu:
Sellainen alo/avo-kaavio. Tähän olin tyytyväinen! Riina piti kontaktin ja paikan, otti perusasennot. Loppuun pieni venailu, mukamas tuomarin kommentit ja sitten palkalle (:

Riina takaisin autoon -> tauko. Kolmas kierros:

Nouto:
Kapula kauas ja pitkittäin, aika siistejä noutoja jo. Yksi koemainen -> varasti -> uudestaan. Rumempi istu-käsky, nyt pysyi. Osasin muuten heittää kapulan pitkittäin! ;) Kapulan nosto hyvä mutta palautuksessa vähän pureskeli, vauhti ok.

Tunnari:
Kaksi kertaa, ekalla vapautus leluun. Toisella toi hyvällä vauhdilla loppuun asti, mutta pyöräytteli suussa. Onnistuneen vauhdin takia jätettiin kuitenkin siihen. Oman etsimisessä ei ongelmaa kuten ei yleensäkään, heti kun tulee omalle niin nostaa sen.

Perusasennot:
ja niiden suoruus työn alla. Eli ihan yksinkertaisesti sitä, että pelkällä käskyllä, ilman käsiapuja tulisi suoraan asentoon. Yllättävän haastavaa. Yritin laittaa palkkapallon sellaiseen kulmaan, että Riina kääntyisi suoraan pa:han, mutta aika heikoin tuloksin. Sinne päin kuitenkin, ehkä ensi kerralla paremmin.

Tänään jäi tokoilut agilityhallilla väliin kovan pakkasen vuoksi, jospa sää olisi huomeiltaan mennessä lauhtunut. Lenkkeilyn miellyttävyyskin alkoi olla siinä ja rajoilla, kun mittari näytti -25 C. 

Arki on elämän parasta aikaa

Tänään ei tehty yhtään mitään ihmeellistä, mutta kumman rentouttava oli vaihteeksi tälläinen kotonanyhjäyspäivä. Lenkkeiltiin jäällä, missä valoa ja baanaa riitti. Ennen lenkkiä treenit Honkasaaren parkkipaikalla:

Luoksari: 2 x suora, vauhtia vaan eikä puhettakaan pysähtymisestä, sillä Riina alkaa ennakoida sitä erittäin helposti. Ekalla vauhdista kiinni leluun ja toisella siististi eteen asti, loppupa vähän vino -> korjattiin.

Seisominen ja maahanmeno: Näissä pysyminen vaikka mie huitelisin missä, heittelisin lelua yms. Vähän myös häiriötreenin tyyppisesti, eli iskä huuteli Riinalle käskyjä. Seisomisessa pysyminen oli vaikeampaa, mutta niin oletinkin.

Nouto: Ekalla törkeä hyppy, vaikka kapula kaukana ja pitkittäin. Sitten ehkä muisti homman idean, ja saatiin nätimpiä nostoja aikaan. Kerran eteen asti tuon ensimmäisen lisäksi, muilla vapautus leluun.

Seuraaminen: ja siis ihan vasemmalla puolella. Tätä ollaan nyt viikon päivät vältelty, mutta pakko on pikkuhiljaa taas alkaa ottaa, kun koe lähestyy. Miulla namit kädessä, tehtiin sellanen semipitkä pätkä. Pari kertaa sai huomauttaa, ettei hamua namikättä, muuten tykkäsin. Hyvä vire ja kontakti pysyi. Saattaa jopa vahvistaa kontaktia, kun joutuu jättämään namikäden tuijottamisen ja kattomaan miuta.

Merkki: Pelkkää nopeaa merkillemenoa, koska ohjatussa ei malta ihan niin kovaa sinne mennä. Normilähetystä, sitten mie koiran ja merkin välissä, sitten pallo merkillä. Pari kertaa merkiltä seuraamaan.

Kuvat viime maaliskuulta:

Mukava ja ainakin suht. suunnitelmien mukainen treeni, vähän ehkä Riina varoo vetoleikkejä (tai mie, en tiedä kumpi), vaikka muuten liikkuukin jo tosi kivasti (: Tälläiset päivät ovat mukavia, mutta ei niitä montaa peräkkäin jaksa, joten huomenna hallille, katsotaan miten kepit ja kontaktit edistyvät.

Hiljalleen palataan normaaliin

Riinan selkä alkaa näyttää pikkuhiljaa kohtuuhyvältä, mutta maanantaiagit jätettiin vielä väliin, en halua että se heti revähtää uudestaan. Viikko sitten tiistaina käytiin siis fyssarilla ja pientä jumia oli, mm. tokoperäistä. Onneksi ei mitään suurempaa - menoa rauhoittamalla, manttelin jatkuvalla käytöllä ja jokailtaisella venyttelyllä on lähtenyt parantumaan.

Tokoa ollaan otettu, muutama päivä sitten pääasiassa sisätiloissa, nyt jo ulkonakin. Eilen sisällä kaukojen ekaa istumista, joka on ollut nyt aika hyvä, voi/evl-kaukoja, joissa s -> i-vaihto on oikeastaan ainut missä joskus vähän liikkuu , metallin nostoa + eteentuontia, joka on nyt mukavalla mallilla, välillä kehuen, välillä ilman, oikealla seuruuta tasapainoittamaan tilannetta, parit pa:t, pm ja i/s/m. Mukava fiilis, on tehnyt miulle ihan hyvää opetella tekemään jotain sisälläkin, yleensä kun hirveästi välttelen sitä. Jotenkin tuntuu että on hankalaa, tila ei riitä yms., vaikka oikeasti on omasta asennoitumisesta kiinni.

Tänään tokoa jäällä, tehtiin ruutu, ohjattu ja zeta. Zeta tällä kertaa valopilkku, hyvin teki asennot (vähän vaan vinot) ja seuruu oli nättiä (ei olla nyt pariin päivään tehty, koska se on osaltaan voinut olla jumituksen syynä, mutta sitä ennen ollaan tätä kyllä työstetty ihan tosissaan). Ruutu oli aika hyvä, mitään huippuräväkkiä jarrutuksia/kiihdytyksiä en vaatinut, kuitenkin sen verran liukasta. Kerran koko liikkeenä, välillä pallo ruudussa, välillä ei. Ohjatussa meidän hyvät häiriöt (Taija, Sissi ja Sabi) hoiti hommansa ja Riina ensin koitti mennä hengailemaan niiden kanssa. Sitten kuitenkin sujui, pientä muistuttelua että mie olin se, jota piti kuunnella. Ensin vasen, sitten oikea, ensin loppuun asti, sitten vauhdista kiinni leluun.

Sunnuntaina peko-tottisvuoron korkkaus Riinan kanssa. Erityisesti jäi mieleen hyvät, nuuskimattomat paikkamakuut ja tappohypytön nouto. Kapula vaan riittävän kauas ja pitkittäisasentoon. Enää ongelmana se, miten saan sen heitettyä pitkittäisasentoon... ;) No joo, toivotaan että hyppimättömyys yleistyy kaikenlaisiin noutotilanteisiin. Kaukojen istumaannousut naksutellen oli myös sunnuntaina hyviä. Tunnarin palautuksissa, joita tehtiin erikseen yhdellä kapulalla, vähän takapakkia. Hieman epävarma + pureskeli. Henkilöryhmää hyödynnettiin kun sellainen kerrankin oli, mutta seuruu tehtiin oikealla puolella.

Pikahakuharjoitukset x 2 Leenan kanssa sunnuntaina ja tänään, vähän muistuteltu hommaa mieliin. Suurella innolla, ääni käheänä, siinä treenit tiivistettynä. Pitää kattoa ettei mistään ihme ääntelyistä palkkaa, kunnon haukku sen on oltava. Riinan saikun aikana Sabi oli muuten maailman onnellisin koira päästessään hakutreeneihin. Ihan hauska tapaus, siellä se hörvelsi menemään (:

Agilitya kerettiin kerran käydä ottamassa fyssarivisiitin jälkeen, ja luultavasti vähän turhan aikaisin. Ei kyllä mitään kovin rasittavaa tehty: keppejä, puomilla kontaktia niin, että Riina joutuu sen vähän itsenäisemmin hoitamaan ja lyhyttä radanpätkää. Parempi kuitenkin nyt taukoilla kunnolla kuin jumittaa se selkä heti uudelleen. Tästä syystä (ja ehkä vähän muustakin) olen edelliset kaksi maanantaista agilitytreeniä ohjannut Sissiä. Voisin kirjoittaa kokonaisen päivityksen tollerin ja bortsun eroista, molemmilla hyvät ja huonot puolensa, mutta vaikka Sissi kuinka on hyvä ja hauska ohjattava, se ei ole minun Riina. Mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin ja ehditäänhän myö varmasti Riinan kanssa vielä muutamat agilityt tulevaisuudessa yhdessä säntäillä (:

Viime päivät on olleet oikein teholenkkeilyn aikaa: lauantaina Ellan ja Elvin kanssa Tyysterniemestä meille + "vähän" ekstraa, sunnuntaina käveltiin ihan ominemme Huhtiniemeen ja eilen seikkailtiin Taijan ja Sissin kanssa Taipalsaarella. Kaikki jäätä myöten, totta kai. Tänään oli ansaitusti hieman hillitymmän lenkin vuoro, tai lähinnä omistajien osalta, koirathan juoksi frisbeen perässä.

Kevättä kohden mentäessä alkaa kalenteri täyttyä, huhtikuulle näillä näkymin tiedossa rauniokoulutusta ja koska se omakin kouluttautuminen on kai joskus aloitettava, niin Vapepan peruskurssille helmikuussa.

Ai juu, ja taistelussa Nea vs. blogger tilanne on 2-0. Sainpas nimittäin lisättyä kuvia, vaikka blogger väitti, että tallennustila on täynnä ja otsikon alla olevan kuvankin sain inhimillisiin mittoihin (:

On joskus mennyt paremminkin

Meidän harrastustoimintaa rajoittavia tekijöitä on viime aikoina ilmennyt vähän turhankin paljon. Ensin ne pari doping-jaksoa niiden kahden lonkka-/kyynärkuvauksen takia, sitten juoksut ja nyt Riinan selkä on jumissa/venähtänyt/revähtänyt/jotain. Eihän paranemisessa välttämättä montaa päivää mene, ja jo tiistaille sain fyssariajan, mutta totta kai juuri ne päivät, kun olisi aktiviteettia jos jonkinlaista: hallitokotreenejä, epikset, agilitytreenejä, hakua pitkästä aikaa...

Melkein voisi sanoa että tällä hetkellä hieman masentaa, vaikken yleensä olekaan taipuvainen vaipumaan synkkyyteen. Nyt vaan vähän tuntuu siltä että kovalla työllä ei ole merkitystä, tuurilla pärjää jos pärjää. Ja heti perään lisättäköön (ennen kuin joku vetää tuosta herneet nenään), että eihän se nyt tietenkään ihan noin mene, mutta ärsyttää silti.

Jos tässä nyt yrittäisi hieman piristyä, niin voisi ajatella sitä että meillä on kuitenkin tokokoe tulossa muutaman viikon päästä. Tässä vaiheessa ajatus tuntuu vielä mukavalta, lähempänä sitten jännitetään. Sekin koe vaan olisi hyvin helposti liukunut ulottumattomiin, jos en olisi ollut tarkkana. Käytiin tänään eläinlääkärissä tarkistuttamassa ettei siinä Riinassa nyt mitään muuta vikaa ole (ei ollut), ja el. yritti tarjoilla kipulääkkeitä. Onneksi tajusin kysyä varoajan (joka oli sen 28 pvä) ja sanoin että jätetään väliin.

Tunnarivarastot täydensin tänään Starkissa. En ehkä ollut kovin katu-uskottava, kun ostin kaksi pilkottua rimaa muiden ostaessa terasseja, mutta palvelu oli siitä huolimatta erinomaista (:

Koska tästä meinasi tullut surkutelkaamme-kaikki-Riinan-tilannetta-päivitys, laitetaan loppuun kuva, josta tulee ilmi se normaalimpi tilanne:

Sabi ottaa osumaa...

ja Riinaa hymyilyttää, kelpaisi vaikka Pepsodent-mainokseen

Jotain uutta, jotain vanhaa

Eli tavoitelistaus ensi vuodelle tiedossa.

Kerrataanpa mielen virkistykseksi tälle vuodelle asetetut tavoitteet:

Riina

-toko alo1 ja avo1
-bh olis kiva
-ja sitten jos rahkeet riittää niin miksei tottis/ketteryys ja sitä myöten syksymmällä pera a ja/tai peha
-muutamissa mätsäreissäkin voitais käydä
-terveyttä myös tänne, kiitos!

-tokosta ei avo1 saatu, mutta sen sijaan 3 x alo1 ja lisäksi yksi kakkonen. Suunnitelmat siis muuttuivat siinä vaiheessa kun paikkamakuu rupesi prakaamaan, ja ihan tyytyväinen olen päätökseen pysyä alokasluokassa noiden kolmen ykkösen ajan. Nyt sitten heti tammikuussa sen avon kimppuun!
-bh suoritettiin ensiyrittämällä hyväksytysti, hyvä me!
-ei peraa eikä pehaa, mutta perushakukokeen päiväosuus kuitenkin, tähän ollaan tyytyväisiä
-mätsäreissä ei kyllä pahemmin käyty, en ehkä nähnyt tarvetta

-terveinä pysyttiin, eli tärkein tavoite on täyttynyt!

-lisäksi, vaikkei se suunnitelmiin kuulunutkaan, käytiin kaksi rallytokon hyvksyttyä tulosta hommailemassa. Vaikka se vähän hömppälaji onkin, niin oikein hyvää mielenvirkistystä ja kehätoiminnan harjoittelua kuitenkin.

-kaksissa epiksissä käytiin, eli siis vuoden saavutuksiin kuuluu myös agilityn aloittaminen

Sabi

-jos vaikka saataisiin pysyä terveenä
-mukana kulkemista Riinan ja miun treeneissä ja treenailua omaksi iloksi
-mätsäreitä ja sillon tällön noutajakentällä käymistä, niistä Sabi tykkää
-tollerileirille olis kiva päästä kun viime vuonna jäi väliin
-mejää mahdollisimman ahkerasti, vaikeempia jälkiä


-terveinä pysyttiin, Sabi on ollut oikein hyvinvoiva ja pirteä, mikäs sen ihanampaa (:
-mukana on kulkenut joo, ja luo uraa ansioituneena häiriökoirana
-ehkä kahdessa mätsärissä käytiin, ja noutajakentällä kerran tai pari, hyvä että edes tämän verran
-no juu ei menty
-tässä kohtaa voin potkaista itseäni, YHDEN KERRAN käytiin mejä-jäljellä ja kerran ihmisjäljellä


Sitten kannattaa valmistautua henkisesti, vuoden 2013 tavoitteet olkaa hyvä:

Riina

-tokossa nousu evl:lään yksi ykkönen/luokka-taktiikalla, onhan meillä koko vuosi aikaa. Koesuoritukset eheämmiksi ja varmemmiksi, ja siihenhän auttaa niissä kokeissa käyti. Eli aktiivista kisaamista.
-pelastuskoiraoikeudet spekl:n kautta, eli 3 x hakukokeen suorittaminen
-rauniosoveltuvuus ja -peruskoe
-jäljen peruspäivä ja -pimeäkoe
-pk/peko-puolella kisaamista kenties, katsotaan nyt sitä ampumista. Lajiksihan nyt voi valita haun tai rauniot, sellainen etsintäkoekin houkuttelee...
-agilityssa virallisten kisojen korkkaaminen ja nousu kakkosiin
-rallytokossa nousu voittajaluokkaan, tätä rajoittaa se, että kokeita järjestetään aika rajoitetusti
-flyball-kisoja olisi mukava löytää edes yksi tai kaksi

Onhan siinä listaa, mutta mikään näistä ei edelleenkään ole elämän ja kuoleman kysymys.

Sabi

-nyt oikeasti sitä mejää (tai miksei ihmisjälkeäkin), ja mieluummin jo kesän aikana, eikä sitten marraskuun lopussa
-Riinan treenien häiriköinti + omaksi iloksi treenailu jatkukoon!
-koiran elämän viettoa: uimista, pitkiä lenkkejä, pallon hakemista, kaikkea mitä toivoa saattaa

Vuoden päästä sitten nähdään, kuinka kävi!

Joulunajan eloa

Joulu oli ja meni ja uusi vuosikin on pian käsillä. Sabilla oli joulun aikaan kova homma pukin pikku apurina, on ne ihmiset vaan niin onnettomia, että pitäähän niitä pakettien avaamisessa toki avustaa! Riina sen sijaan keskittyi niiden pakettien sisältöön: monen monta palloa ja yksi vinkuva pehmolehmä (: Ulkoilusta nautittiin sen verran kuin voitiin: 17 pakkasastetta tuntuu yllättävän julmalta, kun on tottunut vain muutamaan. Jäällälenkkeilykausi on korkattu, siellä on vielä toistaiseksi hyvin rauhallista, ja hyvä niin.

Ennen joulunaikaan rauhoittumista ehdittiin kuitenkin vielä treenaamaan Ullan ja Salaman kanssa Mustin ja Mirrin parkkipaikalle perjantaina. Tarkoitus oli tehdä avo-luokan koemainen treeni, mutta Riinalla oli toiset suunnitelmat. Ekassa setissä jäävät takkusi, ja Riina karkasi kassille hakemaan palkaksi pallon, kun miun suunnalta ei sellaista alkanut kuulua. Oli mielestään sen ansainnut... No joo, oli siellä jotain hyvääkin, yleensä, tai ainakin välillä, ongelmia tuottaneet seuruu ja pm ei tällä kertaa aiheuttaneet minkäänlaisia ongelmia. Kaukot toimivat myös. Hypyssä Riinalla on nyt joku ihan oma juttu menossa: ekalla kerralla ei vaan voi hypätä! Eteentulo takaisinhypyn jälkeen on myös epävarma, arpoo sivulle- ja eteentulon välillä. No, onhan tässä aikaa treenailla.

Tokoyhteistreeneissä ei nyt tuon perjantain jälkeen olla käyty, mutta kotona ollaan tehty kyllä monenmoista ja huomenna olisi tarkoitus yhteistreenailla. Ruutuun ollaan nyt saatu aika hyvä vire: Riina lukitsee mukavasti ruudun ennen lähetystä. Joskus toki käy niin että pysähtyy ennen ruutua, mutta pääasiassa on uponnut hyvin. Kapulan nostoa ollaan hommailtu siistimmäksi, ne tappohypyt olisi suotavaa jättää muihin leikkeihin. Tästä pitää aina välillä muistutella. Kaukot kera seisomisen toimii melkein paremmin kuin ilman, näitä on ollut helppo tehdä pitkällä matkalla jäällä. Jää on myös tarjonnut erinomaisen harjottelumahdollisuuden eteenlähetykseen, jota on nyt muistuteltu mieliin. Paikkamakuutreenit on ollut pakko siirtää muutamina päivinä sisätiloihin kovan pakkasen vuoksi, mikä on siitä huono, että häiriö on minimaalinen. Perjantain treenistä muutamia kuvia, valonpuute hieman haittaa kuvaustoimintoja.

"Hop", sanoi Riina lopulta kuitenkin.

 "Ruutuun!", vaikka ensimmäisellä käskyllä taisikin käydä hyppäämässä sen esteen...

 Tolpankiertohommissa

Agilitytreenien pariin palataan  juoksutauon jälkeen niin ikään huomenna, vaikka tapaninpäivän epiksissä ehdittiin kyllä jo käydä pyörähtämässä. Tuloksena vitonen (kielto hypyllä, kun juoksin Riinan eteen) ja toinen sija. Ollaan näköjään ikuisia kakkosia, mutta meitä ei haittaa, hopea ei ole häpeä ;) Video Riinan radasta. Huipputyytyväinen olin puomin kontaktiin! Loppiaisena taitaa olla Imatralla epikset, jospa sinne sitten taas onnea koittamaan.