Toiset lonkkakuvat saatiin otettua, mutta tietysti niillä vahvemmilla aineilla. Se niistä hakukokeista sitten, arvatkaa oliko kiva kun vielä kahteen kokeeseen oltaisiin saatu paikkakin. Mutta ei, ei väkisin. Onneksi oli sentään hyvät viralliset tulokset niistä kuvista lämmittämässä mieltä, B/B ja 0/0.
Hakutreeneissä käytiin viimeksi viikko sitten, silloin aiheena olivat pistot. Sellaista hieman pk-tyyppistä työskentelyä hain, sillä jos meinaa ensi vuonna palveluskoiraliiton alaisiin kokeisiin mennä, olisi sitäkin taitoa hyvä pitää yllä. Sellaista pientä kikkailua on myös nyt muutaman kerran kokeiltu, että maalimies onkin ollut liikkuva. Aluksi Riina oli vain sitä mieltä, että "ok, poimitaan sitten näitä marjoja kun kerran haluat" *tonkii maata*, mutta pienellä avustuksella lähti homma toimimaan ja haukku kulkemaan. Jospa seuraavalla kerralla ukko vaikka intoutuisi puhumaankin.
Rauniokausi käytiin (mitä luultavimmin) viimeistelemässä parina viikonloppuna. Molemmilla kerroilla keskityttiin Riinan kanssa ääniohäiriöihin, tai pikemminkin niiden huomiotta jättämiseen. Aluksi sireeni oli Riinalle yllätyksekseni suhteellisen hämmentäväkin juttu, mutta nopeasti se siihen sitten tottui. Ampuminen 6-millisellä ei juurikaan aiheuttanut reaktioita kentällä, seuraavaksi sitten siirretään ko. häiriö etsinnänaikaiseksi. Etsintä ylipäänsä sujuu hyvin, tämä on se ensimmäinen, aito ja oikea Riinan laji (: Haukut alkaa olla aika vahvoja ja hyviä, mutta malttaa silti tarkentaa hajun mukavasti ja ohjattavuus on kohdillaan, mutta itsenäisyyttäkin löytyy. Hauska oli muun muassa huomata, että Riina bongasi ukon matkalla lähetyspaikalle: käskyä siis ei ollut annettu, vaan Riina oli seuraamassa kun sai hajun ja ilmaisi. Mielestäni koira tekee silloin täysin oikein: jos haju tulee, on siihen reagoitava.
Flyball-joukkueemme on harjoitellut esiintymistä kahdessa "suurtapahtumassa": Kaakon noutajien mätsärissä ja laun epiksissä. Ehkä noissa ei ihan yhtä paljon yleisöä ollut kuin Messarissa, mutta ei siihen paljon tarvitakaan, niin homma vaikeutuu jo huomattavasti. Mätsärissä esityksemme joukkueena oli, miten sen nyt sanoisi, heikohko, mutta epiksissä sujui jo lupaavasti. Riina hoiti oman osuutensa molemmilla kerroilla kunnialla. Se hyvä siinä kyllä on, että kun se flyball-laatikon huomaa niin sen jälkeen on vain yksi mahdollinen suunta, kohti laatikkoa mars! Kilpailunumerot saapuivat tällä viikolla, ja tänään oli kenraaliharkat. Kaikki alkaa siis olla valmista ensi viikonloppua varten, jäädään innolla odottamaan ja jännittämään... (:
Viimeiset jälkitreenit ehdittiin käydä jäljestämässä ennen lumien tuloa keskiviikkona, jotain hyötyä noista koeviikoista ja etenkin niiden yhteydessä olevista vapaapäivistä on! Riina on aika huippu, vaikka mie en ehkä edelleenkään ole niin perillä lajista kuin voisin olla... Aika vaikeatkin esineetkin nousevat jäljen varrelta ja nenä pysyy maassa, mitä sitä nyt muuta voisi toivoakaan (: Viimeksi meillä oli yhtenä esineenä keppi, tässä sama ajatus kuin haun laatikkopistoissa.
Tokotreenejä ollaan osittain pidetty laun hallissa, ja etenkin nyt lumien tultua uskon että sama trendi jatkuu. On se vaan miellyttävämpää, ja enemmän saa aikaiseksikin kun ei ole umpijäässä heti ensimmäisten toistojen jälkeen. Tunnari on edistynyt, kapula tulee jo lähemmäs/loppuun asti ja ruutuunkin mennään suorempaa, useimmiten ilman peruutteluja. Voittajaluokan kaukot onnistuivat, kun vain eräs uskalsi luottaa koiraansa(...) ja jäävissäkin Riina on ylentänyt itsensä yhtä luokkaa ylemmäs = se istuu antoi sille oikeastaan minkä käskyn tahansa ;) Mutta siis tiivistetysti: hyvin ja hyvällä fiiliksellä on viime aikoina sujunut ja osittain ehkä siitä johtuen hauskaakin on ollut (:
Kotiympyröissä ollaan hommailtu esine- sekä pienesine-etsintää. Esine-etsinnässä Riina on unohtanut vaihtamisen, aika paransi tämänkin ongelman. Vaihtelevasti vapautan leluun ja pyydän tuomaan loppuun asti, jottei Riina voisi koskaan ennakoida ja jäädä sen takia omimaan esinettä. Pienesine-etsinnässä jouduin alussa muutamia kertoja muistuttamaan Riinaa, että jättää sellaiset turhan laajat kaaret vähemmälle, muuten ei ongelmaa. Pahimpana pelkona lähinnä, että joku päivä se vielä nielaisee jonkun napin tms.
Agilityssa ollaan enemmän päästy tekemään rataa, miukäs sen mukavampaa. Kontaktitreenejä ei silti olla unohdettu, ja ne ovatkin hyvällä mallilla. Kepeissäkin edistystä on nähtävissä, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Marraskuun epiksissä kaytiin Riinan kanssa korkkaamassa meidän agilityura, sijoituttiin maksimöllien toisiksi. Olihan se a lievästi sanottuna lennokas, muurin palaset lenteli ja puomin ylösmenokontaktista Riina pamautti tyylipuhtaasti ohi, mutta ylpeä olen silti. Yhtään ei Riina jäänyt jalkoihin pyörimään, eteni sinne minne ohjasin ja ihan riittävän kovaa mentiin (: Video suorituksesta.
Tänä viikonloppuna ovat työt rajoittaneet vapaa-aikaa, mutta nyt alkaa pikkujoulurutistus pikkuhiljaa olla takana päin. Ja jottei työvuorojen välinen aika olisi vallan tylsäksi käynyt, oli Sissi meillä kyläilemässä. Lenkkeiltiin ja nautittiin talvisesta ilmasta, ovat nuo vaan sen verran hyvin yhteenhioutunut lauma ettei kolmas koira oikeasti tuntunut melkein missään (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti