Syksyisiä kuvia

Sen verran sisuunnuin viime kertaisesta kuvattomuudesta, että sain yhtenä iltapäivänä otettua kameran mukaan lenkille.

 Susien sukua

 "Wihii, tässä on kaarre!"

 Sabi on aina (kin joskus) niin nauravainen

 Siskokset kivikasalla

 Kiitos seurakunnalle lavasteista ;D

 Sabi kököttää.

 "Kato sä tonne niin mä katon tänne"

 "Saanks mä esitellä teille mun puun"

 "Olen Riina ja hieman kalju..."

 "...mutta tarkkaavainen"

Loput kuvat on sitten parin viikon takaa sunnuntailta, kun eksyttiin Imatran raunioille. Kovin erilainen alue kuin Lappeenrannassa, kuten kuvista näkyy, mutta molemmissa varmaan omat hyvät ja huonot puolensa.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

No ihan ei olla vielä lokakuuhun asti ehditty, mutta läheltä liippaa. Kohta voi jo joulukuusen kantaa sisälle (: Mutta vähän päivitystä syyskuun tapahtumista, ihan siinä järjestyksessä kun sattuu mieleen juolahtamaan.

Viime lauantaina ajettiin Espooseen rallytokokisoihin, äiti kuskina, Ella ja Elvi mukana. Eipä siinä mitään, hyvin meni sekä Riinalla että Elvilla. Ja myö Ellan kanssa muistettiin rata, sekin jo saavutus sinänsä ;) Mie ja Riinan saatiin 97/100 p eli hyväksytty tulos, ei sijoitusta. Ella ja Elvi oli pistettä parempia, 98/100 p ja 3.sija, onnea vielä tätäkin kautta! Kiitos Tiinalle hyvistä neuvoista lajin suhteen, ainakin osa tuli mieleen jopa koetilanteessa :D

Hakuilemassa ollaan käyty nyt muutaman viikon ajan Imatralla, otettu kaikkea yliheitoista tyhjiin pistoihin. Riinalla ei onneksi ihan kauheasti raunioilla käynti vaikuta pistoihin metsässä, vaan menee pitkälle ja suht suoraan, jos ei mene niin laitetaan uudestaan. Ilmaisussa on yritetty saada Riina maahan haukkumaan, mutta nyt päätin että unohdetaan se hetkeksi. Olisi nimittäin se koe tulossa yllättävän äkkiä, siihen ei ole enää kun kolmisen viikkoa. Haluan että ilmaisu on siellä niin varma kun olla voi, viimeksi kun työstettiin maahanmenoa niin saattoi pätkäistä haukkumisen hetkeksi. Sitä en toivoisi kokeessa tapahtuvan. Sitten kun ollaan siitä koitoksesta selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla, voidaan jatkaa maahanmenon työstämistä.

Viime sunnuntaina tehtiin harjotus partioimalla, ja yritin itse säheltää jonkin sortin etsintäsuunnitelman. Ihan toiveikas mieliala jäi harjoituksen jäljiltä. Seuraamista suorituspaikalle ja paikallaoloa ollaan nyt otettu joka kerta.

Toisaalla karsinnat flyball-kilpailujoukkueeseen käyvät kuumana! Ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä on tosi monta hyvää koiraa joista valita. Ties vaikka laitettaisiin kaksi joukkuetta kasaan...? Riinalla menee aina flyball-laatikon nähdessään lujaa, melkein meinaa mennä kuppi nurin :D Välillä joutuu tekniikkaa muistuttelemaan, Riina joskus sortuu tökkäämään tassulla laatikkoa niin, että se peittää sen reiän mistä sen pallon pitäisi tulla. Näitä tilanteita aina naksutellen korjaillaan. Sabilla tuumaustauko teki hyvää, ja viime treeneissä idea oli jo hallussa! Aina välillä pallo-obsessio vaan meinaa haitata selkeää ajattelua... ((:

Toko on nyt hetken ollut vähän taka-alalla, mutta paikkamakuuta, ah tuota ikuista murheenkryyniä, ollaan työstetty. Seuraaminen on kuulunut ohjelmaan jokaisella treenikerralla, ja kai siinä edistystä on tapahtunut. Tänään jäi metallinoudon treenaaminen siihen, etten löytänyt kapulaa, taitaa olla hävinnyt mokoma. Ohjatun noudon kapulat on tilauksessa, muttei vielä tulleet. Kauheeta välineurheilua! Onneksi oli ruutunauha ja -merkit, että saatiin muutakin kuin seuruuta tehtyä.

Vähän harmittaa kun Riina luultavasti aloittaa juoksut niin, ettei päästä siihen itsenäisyyspäivän tokokokeeseen. En kyllä tiedä oltaisiko (=olisiko paikkamakuu) silloin valmiitakaan, luultavasti ei :D Tästä puheen ollen saattaa muuten olla myös niin, että miulle lankeaa flyball-laatikon lataajan pesti, sillä se kisa on samoihin aikoihin...

Kaakon noutajien kenttäkoulutukset ovat taas pyörähtäneet käyntiin, varma syksyn merkki. Kaikki uudet ja vanhat noutajaihmiset mukaan vaan! Itse olen kerennyt kerran kouluttamassa pyörähtää, huomenna uudestaan (:

Valokuvatilanne on huonoakin huonompi, laitetaan nyt edes jotain vanhoja.

Syyskuussa vuosi sitten

Haaste

Vastaillaanpa nyt tähän kun vielä muistetaan. Ellalta ja Elviltä haaste siis meille napsahti (:

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Mikä on unelmarotusi ja miksi?

Jos päätyisin joskus lappiin asumaan, ottaisin huskyn. Sellaisen kauniin ja sinisilmäisen, niissä on jotain kiehtovaa alkukantaisuutta.

Mikä on kiinnostavin koiralaji, jota et harrasta?

Onko sellaisiakin? Tuntuu, että joka illalle kyllä riittää jotain... Mutta joo, tää liittyy vähän tuohon edelliseen kysymykseen, eli koiravaljakkoajelu. Kerran olen kyydissä ollut ja olisi mahtavaa päästä joskus itse ajamaan. Vinttikoirien juoksukilpailuissa on hieman samankaltaista vauhdin huumaa, niitä olisi kiva päästä ainakin katsomaan. Ja jos puhutaan sellaisista lajeista, joita voisi ihan näitten omien koirien kanssa harrastaa, niin vepe. Kesällä oli tarkoitus käydä imatralaisten treeneissä kuokkimassa, mutta sitten se vähän jäi.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita teillä on?

Suunnitelmissa on Riinan kanssa jatkaa aktiivista harrastamissa ja kokeissa käyntiä, aina välillä muistaa viettää rentoa koiranelämääkin. Sabille toiveissa pitkää ikää ja terveyttä (tietysti myös Riinalle), mikä on viime aikoina toteutunut aika mukavasti. Toivottavasti löydetään mukavat uudet harrastusporukat sitten kun lähden opiskelemaan, se tulee eteen yllättävän äkkiä. Tavoitteina Riinalla tokossa valioituminen, sen jälkeen katsotaan miten jatketaan, mutta varmasti jatketaan. Agilityssa hinku kisaamaan olisi kova ja jos rahkeet riittää niin varmaan sitten ainakin kolmosluokkaan pääsy olisi hieno suoritus. Tässä on tietysti otettava huomioon, että itsekin olen harrastanut agilitya nyt tämän yhden kesän. Pelastuskoirapuolella kokeisiin, josko sille joskus ehkä saattaisi saada pelastuskoiraoikeudetkin? Kaikki nämä tavoitteet ovat kuitenkin ei-niin-kuolemanvakavia, mukavat yhteiset harrastukset ovat tärkeintä.

Suosikkikuvasi koirastasi?

Mikä on paras tapa viettää aikaa koirasi kanssa?

Jos kaikkia harrastuksia ei lasketa, niin parasta on, kun puhun jotain Riinalle ja se vastaa läpsäisemällä miuta tassulla naamalle (:

Miksi omistat juuri koiran, etkä muuta eläintä?

Kissat ovat liian itsenäisiä, hiiret kuolevat heti ja hevonen ei mahdu takapihalle. Kyllä se vaan niin on että koira on ihmisen paras ystävä.

Millä sanoin kuvailisit koiraasi?

sulava

kaunis 

hölmö

(katso neljännen kysymyksen kuvat) 

Onko olemassa rotua, jonka haluaisit omistaa, mutta jonka pitäminen ei ole juuri nyt mahdollista?

Toistan hieman itseäni ja vastaan että husky. Ja jos joskus haluaisin koiran ihan vaan seuralaiseksi, enkä harrastuskaveriksi, voisin ottaa jonkin sortin vinttikoiran.

Mistä koiraharrastuksesi on lähtenyt käyntiin?

Varmaan aika perinteisellä tavalla. Nuori tyttö haluaa koiran ja harrastaa sen kanssa agilitya. Agilityyn emme koskaan Sabin kanssa päätyneet, sen sijaan kutsui tokokenttä. Noutajaporukoihin päädyimme myös suhteellisen pian, vaikkei Sabista sitten ihan noutajaa tullutkaan. Muut lajit ovat sitten tulleet kuvioihin enemmän tai vähemmän Riinan myötä, se soveltuu niin moneen että on myös tullut kaikkea kokeiltua.

Mukavin hetki päivänä, jolloin vastaat näihin kysymyksiin?

Kiitos Taija ja Jenni lenkkiseurasta (:

Koirasi paras koirakaveri?

Riinalla varmaan pikkumies Tiku Taku, ja Elvin kanssa aina alkuun leikityttää. Sissi alkaa jo kuulua kalustoon (: Sabi ei pahemmin välitä kenestäkään, paras kaveri on tennispallo, mutta korttelin toisella puolella asuvan vanhan bouvierin perään se aina vinkuu... :D

Haaste ei meiltä ihan 11 lähde, mutta jos nyt kuitenkin Taijalle ja Sissille, Jennille ja Rommille sekä Veeralle ja Donille.

1. Sinun ja koirasi tärkein rutiini?

2. Paras hetki koirallisessa elämässäsi?

3. Kuvaile koiraasi yhdellä sanalla ja lisää kuva, joka ilmentää tätä ominaisuutta koirassasi.

4. Minkä rotuinen on seuraava koirasi?

5. Ärsyttävin piirre koirassasi?

6. Hienoin koirasi osaama asia/vaikein asia, jonka olet opettanut koirallesi?

7. Jos sinulla ei olisi koiraa, mihin käyttäisit kaiken sen ajan, jonka nyt käytät koiraasi?

8. Jos koirasi olisi ihminen...

9. Kolme koirarotua, joita et koskaan edes harkitsisi ottavasi. Miksi?

10. Mikä on tarina koirasi nimen takana?

11. Koirasi tärkein ihminen, jos sinua ei lasketa?

TK1 ja maanantain agilityt

Sunnuntai meni KSSK:n järjestämässä tokokokeessa Kouvolassa, Anne Nokelainen tuomarina, Ulla ja Salama mukana. Eiköhän mennä suoraan asiaan.

Luoksepäästävyys: 10, istui sivulla

Paikkamakuu: 10, Maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei kuullut. Tosi nätisti, varmasti ja rauhallisesti makoili, tykkäsin! Lonkalla kyllä oli.

Tässä välissä tietysti tauko. Oli kuuma ja Riina oli koko kokeen viimenen koira. Fiilikset lähteä kehään ei olleet kauhean hyvät eivätkä lupaavat, koira tuntui olevan vähän ulalla, mutta niin oli varmaan ohjaajakin.

Seuraaminen hihnassa: 5, Nii-in, ei mennyt hyvin ei. Aivan järkyttävää haahuilua, en kutsuisi edes seuraamiseksi, jäi jossain vaiheessa nuuskimaan ja mitä vielä.

Seuraaminen vapaana: 6, Eipä hurraamista tässäkään, mutta loppua kohden muuttui siedettäväksi.

Liikkeestä maahan: 9, Vielä tuntui alun seuraaminen hataralta, mutta kulki se nyt sentään jotenkin sivulla. Maahanmenoa taas itse hieman varmistelin, kun ei tuntunut olevan kuulolla. En muista ottiko loppuperusasennon, saattoi olla että ei.

Luoksetulo: 10, Huh, jokin liike sentään toimii aina!

Liikkeestä seisominen: 9, Tämä tuntui jo ihan kivalta, en tiedä mistä pisteet lähti.

Estehyppy: 10, Meidän toinen bravuuri luoksarin lisäksi.

Kokonaisvaikutus: 6, Tämä siitä, kun innostin Riinaa liikkeitten väleissä leikittämällä sitä, kyllä se haukkuikin.Mutta olihan miun jotain noitten seuruitten jälkeen tehtävä.

166 p, 2.sija, TK1 ja ikuiset traumat noista "seuraamattomuuksista" (: Ei vaineskaan, meillä on nyt selvät sävelet miten sitä lähdetään jatkossa työstämään. Tästä lähtien olen hyvin mustavalkoinen seuraamisen suhteen ja jos ei suju, otetaan uudestaan. Jos ei mennyt koira rikki tyhjistä pistoista, niin ei se mene tästäkään.Saattaa olla, että kun ruvettiin vähän ennen koetta niitä kontakteja työstämään paremmaksi, niin Riinalla meni vähän pasmat sekaisin ja jännittävässä koetilanteessa ei sitten kyennyt suorittamaan liikettä mitenkään päin. Mutta olisi kokeessakin vaan pitänyt Riinalle tiukemmin kertoa, että tuollainen ei käy. Kotona kun illalla oli pakko pienet palauttavat ottaa, niin oli taas täysin kelvollista työskentelyä.

Onnea Ullalle ja Salamalle AVO1, ei muuta kun voittajaan mars! (:

Me tässä vaiheessa päästämme helpotuksen huokauksen ja siirrymme miellyttävämpiin luokkiin. Vai miten se meni Ulla, avoinhan on niin mukava että! :D

Sisarusten palkintoposeeraus (valitsin kaikista edustavimman kuvan)

Tänään agilityssa vähän vajaa ryhmä, enkä edes puhu kenenkään mielenterveydestä, ihan vaan lukumäärästä.

Puomi: Meni paljon paremmin kun Riina sai tehdä vapaana. Edelleen siis sillä pöytäviritelmällä. Alkuun parit namit niin ei roiskinut aloitusta miten sattuu. Kontaktin otti hyvin, namialustalla mentiin. Kerran jopa korjasi itse, kun jalka pääsi tipahtamaan puomilta ennen aikojaan.

Oksereita ensimmäistä kertaa ja pientä radanpätkää: Siinä okserijutussa ei ongelmaa. Rata meni sitten jotenkin näin: Hyppy, hyppy, putki, hyppy, (tähän väliin valssi) ja loppuun hyppy. Hyvin sujui, ekalla kerralla kiersi tokan hypyn, mutta ylläripylläri, se johtui miun omasta toikkaroinnista. Valssailut onnistui.

Peha/pejä-leiri Haukkulaaksossa 18.-19.8.

Mukavasti ensimmäisen, vaikkakin vajaan, kouluviikon jälkeen pääsi vielä irtautumaan arjesta hakuleirin merkeissä. Reippaina heti lauantaiaamusta saavuttiin Haukkikseen, ja leiri alkoi teoriaosuudella. Käytiin läpi perusasioita, niitä kaikkein tärkeimpiä, hakukoiran koulutuksesta. Kouluttajana Jouni Lihavainen, oikein mukava, kokenut ja osaava ihminen.

Metsässä treenit alkoi sellaisella tilannekatsauksella, jokainen itse suunnitteli treenin, josta käy ilmi koiran (ja ehkä omistajankin) taso. Meillä puututtiin tällä ekalla kierroksella ilmaisuun. Siinä ohjeena vaan paljon pitempiä haukkuja, tassulla tökkimisen voi jättää omaan arvoonsa kunhan vaan ei siitä ikinä palkkaa. Kuulostaa järkevältä, koska kuinka koira voi oppia haukkumaan pitkään, jos sen ei koskaan anneta haukkua pitkään?

Toisella kierroksella saatiin Riinan kanssa kunnon höykkyytystä, kouluttajan sanoin: baanaa! Eli ihan turhaan on arasteltu pitempien treenien ja useampien tyhjien pistojen ottamista. Koira ei siitä väsy eikä sen motivaatio laske, päinvastoin. Ja tiesittekö, että jos koira tekee huonon piston, sen voi pyytää takaisin ja lähettää uudelleen niin kauan kunnes se onnistuu? Jännää, ei ollut käynyt mielen vieressäkään... Riina teki huippuhienoa työtä, monia monia tyhjiä ja suoria, nättejä pistoja. Olin tyytyväinen, mutta sellasen ukaasin sain että hymy hyytyy seuraavana päivänä... :D

Onneksi hymyn hyytyminen sitten loppupeleissä johtuikin vain miun huonosta menestyksestä maalimieskilpailussa, aina hävisin! Seuraavana päivänä aika samankaltaista, pitkää rataa. Ihan ei olleet pistot huippuhienoja, mutta siitä ne kehittyy kun muistaa aina kehua oikeaan suuntaan kääntymisestä. Pitkälle se menee kyllä, irtoamisessa ei ongelmaa. Miun pitää muistaa antaa maalimiehelle aikaa palkata koira rauhassa, ei ole hengenhätä sinne piilolle juosta. Voisi koittaa alkaa palkata maassa haukkumisesta. Sellainen tärkeä asia jäi myös viikonlopusta mieleen, että maalimiehet aina kunnolla piiloon, alusta asti. Tukee huimasti nenänkäyttöä. Seuraavalla treenikerralla panostetaan ehkä sitten vaihteeksi niihin innostaviin harjoituksiin, joita myöskin käsiteltiin viikonloppuna, mutta tälläsiä pidempiä treenejä ei saa missään nimessä unohtaa.

Kaikenlainen kuvamateriaali viikonlopun leireilystä on Leenan kamerassa, eikä siis ainakaan nyt tällä hetkellä tänne liitettävissä.

Sunnuntai-iltana vielä agilitya, koiralla keitti yli ja ohjaajalla järki seisoi. Yllättävän hyvät treenit saatiin näistä lähtökohdista huolimatta aikaiseksi. Tehtiin kahdeksaa keppiä verkoilla ja lisäksi kontakteja niin, että lisättiin puomin ylösmenokin yhtälöön. Kepeillä alun löytäminen oli haastavaa, voi olla että Riina lukee miun kehonkieltä niin tarkkaan, että pienikin liike voi sotkea kuviot. Voi myös olla että se muuten vaan sekoili :D Kontaktit sujui namialustan avulla huipusti, mutta puomin ylösmenot Riina koitti räkiä miten sattuu. Mutta kun hihnassa oli niin piti vetää, ilman hihnaa olisi saattanut sujua paremmin.

Muuten tulisi niin tylsä, kuvaton päivitys, että tässä lavastettu ilmaisukuva toukokuulta. Siinä se paukuttaa, tassutkin lyö aina tahtia (:

Viimeisen lomaviikon puuhastelut

Ensi viikosta lähtien taas koulu haittaa harrastustoimintaa, joten viimeisestä lomaviikosta kaikki irti!

AGILITY

Maanantaina Alkeet 2-kurssin toinen kerta, keppejä ja kontaktia. Kepit sujui, kyllä se naksutin vaan niissäkin toimii ja helpottaa palkkausta huomattavasti. Niissä ei mitään erikoista, vielä saisin enemmän antaa koiran itse miettiä ja jättää ohjailun vähemmälle. Neljällä kepillä mentiin. No kontakti sitten olikin ihan oma episodinsa. Sanotaanko nyt vaikka näin, että miun ja kouluttajan mielipiteet hieman erosivat siinä, kuinka tätä pitäisi koiralle opettaa. En väitä tieväni agilityn kouluttamisesta vielä mitään, mutta oman koirani luulen silti tuntevani. Toivottavasti ensi kerralla jäisi tästä parempi maku.

Riina ja pussi, kuva joltain edelliseltä koulutuskerralta

RAUNIOT

Tiistaina raunioilla, molemmat koirat mukana.

Riina: Ilmaisua, alkuun ihan niin että pääsi suoraan juoksemaan piilolle, sitten yhdistettynä pienimuotoiseen etsintään. Etsinnässä toinen ukko parempi, siellä aloitti haukkumisen heti. Nyt ollaan niin paljon tätä ilmaisua hinkkailtu, että ehkä ensi kerralla otetaan sellanen kiva ja rento harjoitus, missä koira saa vaan etsiä. Loppuun pöytiä ja ampuminen, tällä kertaa 9 mm. Hieman oli Riina hämillään, mutta namit kuitenkin otti vastaan ja ihan iloisesti heti ampumisen jälkeen haki palloa.

Sabi: Sehän ihan omaehtoisesti kiipeili kasoilla niiden kiertämisen sijaan. Jeejee! Loppuun haukutusta, eikä tähän kovin montaa vapaaehtoista tuntunut löytyvän Sabin poikkeuksellisen rumasta ja hyvin betoniputkissa kaikuvasta äänestä johtuen. Lopulta kouluttaja sitten joutui uhrautumaan (:

Riina raunioilla piilolla, kuva kylläkin toukokuulta

HÄLYHARJOITUS

Keskiviikkoiltana suunnattiin Taipalsaarelle hälyharjoitukseen. Jakauduimme kahteen ryhmään, Riina otettiin toiseen ryhmään etsiväksi koiraksi. Alue ehkä n. 5 hehtaaria, kokonaan ei sitä koluttu, mutta kaksi tuntia saatiin kulumaan. Ensin ei tuntunut löytyvän mitään ja mietin että tajuaako Riina olevansa etsimässä eikä vaan lenkkeilemässä. Sitten ekana löytyi lippis, näin sen ja pyysin Riinaa tuomaan esineen. Hienosti kehujen saattelemana lippis saatiin talteen kuten myös neljä seuraavaa kadonnutta päähinettä (: Sitten löytyi ensimmäinen kadonnut, Riina löysi ukon muttei hahmottanut että se oli se etsittävä. Tyyppi kun vaan oli marjoja poimimassa. Haukkui kun kannustin ja siitä palkka. Toisesta ukosta oli sitten vissiin pari kertaa mennyt aika läheltä ohi, mutta sitten kun se sen bongasi niin oma-aloitteisesti aloitti ilmaisun. Tämä oli Riinan ensimmäinen tämän tyyppinen harjoitus, joten olin erittäin tyytyväinen! Se oli hämmästyttävää, että vaikka Riinalle on otettu jälkeä vasta pari kertaa, se jäljesti metsässä useampaan otteeseen. Toivottavasti ei kuitenkaan tätä ota tavaksi haussa.

SUUNNISTUS

Torstaina suunnistettiin Leenan ja Suvin kanssa, kiitokset vaan seurasta (: Siinä vaiheessa kun olin uittanut molemmat kenkäni ojassa kävin miettimään tämänkin lajin mielekkyyttä... Mutta ei edes oltu viimesiä, ihan. Ja yrittäkää itse selvitä kaiken maailman pusikoitten läpi koirien kanssa kun hihnat on jatkuvasti solmussa (:

http://www.lappeenriento.fi/uutiset/inter-rastit-982012

PAIMENNUS

Perjantaina paimennusta Imatralla, ja lehmät oli vaihdettu lampaisiin. Riinan touhu yksinään oli suhteellisen kaukana kunnon paimentamisesta, se keskittyi lähinnä kakan syöntiin ja siinä pyörimiseen, mutta kun Mila-äiti otettiin mukaan kehiin niin johan onnistui. Pitäähän jonkun ensin kertoa mitä siellä pitää tehdä! Kiitos Paulalle kun saatiin lampaita "lainata", mielellään tullaan uudestaankin.

 Lammaspaistia ham! sanoo Riina

 Mila ja Nano paimentaa

TOKOKOULUTUSPÄIVÄ HAMINA

Kouluttajana Mari Kiuru, jolla itsellään siis belgejä ja airedalenterrieri. Riinan liikkeinä seuraaminen, kaukot, ruutu ja liikkeestä istuminen, lopun paikkamakuuta ei keretty jäädä enää tekemään, harmi sinänsä. Seuraamisessa miun mielestä ongelma oli kontaktin putoilu, kouluttajan mielestä miun hissutteleva kävelytyyli, huono täyskäännös ja koiran motivaation puute. Hupsista (: No joo, motivaatio oli kyllä kateissa, mutta ei se kotona (ihan oikeasti!) noin huonosti seuraa. Miusta meidän seuruu on yleisesti ottaen ollut aika kivaa. Mutta mukavasti saatiin kyllä Riina sitten aktivoitumaan oikeanlaisilla harjotteilla, näitä tehdään varmasti jatkossakin. Kaukoissa ongelmana ensimmäinen istumaannousu, siihen lyhyempää matkaa ja takapalkkaa. Ylempien luokkien kaukoissa sitten tekniikkaa, tekniikkaa, ja mahdollisesti edessä käskysanan vaihto. Ruutu oli aika hyvä, vaikka vähän ehkä kyyläili merkkejä. Istumisessa ongelmana voisi ehkä olla se, ettei koira osaa vielä täysin käskyä. Oho, oho :D Sitä siis eri tilanteissa, jotta saadaan käsky varmaksi. Paikkamakuuta tehtiin itsekseen kentän laidalla, hyvin meni.

Kuvatuksia

Koska kuvia riittäisi noin about viiteen päivitykseen, päätin laittaa yhden kuvan per "tapahtuma"

Agility

Ohjaajan epätoivoinen yritys pysyä koiran vauhdissa mukana

Yhteislenkki Karhusjärvellä

Riina ja Vode löysivät yhteisen sävelen. Tai ainakin kepin.

Tokokoe 5.8. Haukkis

Alokasluokan top-3

Tokokoe Haukkulaakso 5.8.

Tänään vietettiin oikein onnistunut päivä Haukkiksessa, sääkin suosi, ainakin kun älysin käyttää koiran välillä uimassa (: Tuomarina Riikka Pulliainen.

Oman vuoron odottelu sujui leppoisissa merkeissä, Riina oli rauhallinen mutta silti valmiina hommiin.

Liikkeet ja lyhyet selostukset:

Luoksepäästävyys: 10 Normikamaa, istui nätisti sivulla

Paikkamakuu: 9 Tämä oli päivän huippuhetki, tosi rauhallinen ja varma makuu, ei edes häiriintynyt siitä että kaksi koiraa lähti rivistä. Piste lähti loppuperusasentoon vaaditusta kaksoiskäskystä. Vähän epävarma oli maahanmeno, mutta meni kuitenkin ekalla.

Seuraaminen hihnassa: 8,5 Paikoittain normaalia, hyvää Riinan seuraamista, mutta vähän turhan paljon haahuilua ja keskittymisen herpaantumista mahtui mukaan. Otti kuitenkin perusasennon keskellä seuruuta, mikä on edellisissä kokeissa tuottanut ongelmia. Tuomari sanoikin, että näki ettei olla tehty pitempää seuruukaaviota. Voihan tuossa väittämässä totuus piileä, riittävästi ei olla pitkää pätkää treenattu.

Seuraaminen taluttimetta: 8 Aika samanlaista, mutta nyt jäi sitten se perusasento ottamatta. Ja tähän parannettiin täyskäännöstä, joka muistutti enemmän u-käännöstä tossa edellisessä seuruussa. En tiedä mikä siinä on, Riina osaa kyllä käyttää takapäätään ja tehdä nätin käännöksen, mutta nyt taisi ainakin se olla ongelmana että haahuiluvaihde oli just täyskäännöksen aikaan päällä.

Liikkeestä maahanmeno: 10 Itse pienellä vilkaisulla varmistin että meni maahan. Mutta kai se sitten aika kivasti meni (:

Luoksetulo: 10 Tuli hyvällä vauhdilla, mutta kuitenkin tajusi hidastaa ja vältti törmäämisen. Ehkä aavistuksen vino asento edessä? Hyvä vaihto sivulle.

Liikkeestä seisominen: 9,5 Hieman napakampi olisi pysähtyminen saanut olla. Nätisti otti loppuperusasennon.

Estehyppy: 10 Riinan satavarma bravuuri (arvatkaa vaan minkä se sitten varmaan seuraavassa kokeessa nollaa...)

Kokonaisvaikutus: 10 Kehui kehittymistämme, käytiin nimittäin sillon se eka koe Riikan arvioitavana. Hyvin olen kuulemma saanut koiran tekemään töitä kanssani (:

Kokonaispisteet 185, KP ja voitettiin alokasluokka, nyt vaan sitä viimestä ykköstä metsästämään!