Tokokoe Imatra 4.6.

Eilen käytiin Imatralla iltakokeessa raikkaassa hellesäässä. Evl aloitti, aurinko porotti aika reippaasti ja lämpöä ehkä n. aika monta astetta. Tuomarina Anne Nokelainen.

Paikkaistuminen: 8
Ihme tapahtui, se istui! Tuomarin mukaan oli ollut vähän levoton ja nuoleskellut pari kertaa märkiä jalkojaan. Vastasin siihen, että vitsi se saa tehdä ihan mitä vaan, kunhan se istuu ;)

Paikkamakuu: 8
Oli nuuskinut.

Tauko. Kisattiin toisiksi viimeisinä, neljänsinä.

Seuraaminen: 7,5
Ehkä hienoin Riinan koeseuruu ikinä! Olin tyytyväinen. Pisteet poikittamisesta, jouduin kuulemma potkimaan koiraa. Omasta mielestäni en kauheasti kyllä joutunut. Miuta kiusasi paarma, meinasi vähän häiritä keskittymistä :D

Zeta: 8
Järjestyksenä S-I-M. Istumiseen pieni apu, loput pisteet seuraamisesta.

Luoksari: 8
Olin tyytyväinen tähänkin, stoppi onnistui ok ja maahankin Riina meni. Pisteet ainakin lopun vauhdin hidastumisesta (vaihtoi raviin vissiin viimeisellä välillä) ja sitten tuli vääntöä miun stoppikäskystä, joka on peruodota. Tuomari sanoi että kuulosti kaksiosaiselta, vaikka sanoin sen niin yhteen kuin vaan voi sanoa. En sitten tiedä ottiko siitä pisteitä.

Ruutu: 7
Voi Riina minkä teit! Hieno ruutu, kyllä siitä ysi olisi ainakin tullut, mutta sitten hän varastaa ruudusta! Siis ikinä ei ole tehnyt tuollaista. Toki ei olla kauheasti loppuosaa treenattu, mutta juuri siksi kun siinä ei ole ollut ongelmaa. Noh, näitä sattuu, tietääpä nyt treenata tätäkin.

Tauko. Toinen setti olikin sitten kokonaisuudessaan hieman epäonnisempi.

Ohjattu: 8
Kesken meidän ohjatun kehän laidalla olleesta puskasta hyökkäsi suunnistaja. Ei siinä mitään juu, Riinan liike oli oikein nätti (no vauhtia voisi aina olla lisää), mutta loppuperusasennon hakemisessa sillä meni senssit sekaisin. Äyväsi eikä meinannut tulla sivulle. Tämän jälkeen kaikkien loppujen liikkeiden välissä kuikuili kehän laidalle vähän epäluuloisena ja loppupa:t oli yhtä tuskaa.

Metalli: 6
Kerran asetteli päätä paremmin kapulaa nostaessa. Muuten liike hyvin, mutta se loppupa-farssi (kts. ohjattu).

Tunnari: 7
Tässä ehkä loppupa vähän kivuttomammin, mutta oman sitten pudotti kerran ja varmisti vielä muut ennen kuin toi.

Kaukot: 8
Kuunteli kaikki käskyt ja teki hyvin, mutta tekniikassa sitten pieniä epäpuhtauksia, ts. se s -> i vaihto.

241,5 p ja luokkansa toinen. Ei ollut kaukana ykkönen ei, pieniä kauneusvirheitä. Ällistyin aika paljon tuosta istumisen onnistumisesta, mutta yhtä paljon kyllä ällistyin ruudun varastamisesta ;) Pohjimmiltaan olin Riinaan kuitenkin todella tyytyväinen, se suoritti liikkeet hienosti. Hellekään ei vaikuttanut, vaikka vähän sitä etukäteen pohdiskelin. Uitin Riinaa jokaisessa mahdollisessa välissä, se varmasti auttoi.

Onneksi ei myöskään oltu ainoita jotka sai "hyvän kakkosen" (pahin kirosana ikinä!). Onnea Suville ja Taralle luokkavoitosta ja Satulle ja Iirikselle valioitumisesta, huippuhienoa! Ehkä Suviakaan ei se hyvä kakkonen harmita, kun sillä on nyt näin ihana pentu ;)

Riina irvistää moisille pennuille...

Vaan silti mahtuivat samaan kuvaan.

Loput liikkeet

Hyppynouto:
Toinen asia, mitä tässä liikkeessä ollaan treenattu, on katsekontaktin ottaminen kapulan heiton jälkeen. Tultiin yksissä treeneissä siihen tulokseen, että jos kapula lentää vinoon ja Riina pääsee lukitsemaan katseensa siihen, se myös menomatkalla kiertää esteen. Eli oikeastaan tuota esteen kiertämistä lähdettiin korjaamaan. Alkuun oli tosi vaikeaa, pakko oli jollain pienellä äänellä sille muistuttaa, että kontakti piti ottaa. Muuten olisi varmaan loppuillan tuijottanut onnellisesti sitä kapulaa... Homma kuitenkin eteni jo parilla treenikerralla, sitten sain jo palkattua Riinaa oma-aloitteisesta kontaktin ottamisesta.

Ohjattu:
Merkin vahvistamiset ja kapuloiden kierrot on unohdettu hetkeksi, keskitytty pelkästään vinoon kapulan palautukseen. Tai suoraan, miten sen nyt ajattelee ;) Joka tapauksessa niin, että kapula palautetaan suoraan asentoon eteen, vaikka se pitää noutaa sivusta. Näissä oikea puoli on ollut selkeästi haastavampi, mutta nyt oikeastaan sujuu jo molemmat puolet. Myös koko liikkeenä alkaa jo näyttää aika kelvolliselta. Kapulan kierroista täytyisi nyt palkata, koska yksissä treeneissä yritti vähän jotain kapulan tappamista muistuttavaa, hyi yäk!

Tunnari:
Tämä on näyttänyt pääasiassa oikein hyvältä, ei ole hirveästi treenattu. Erikseen oman nostamista heti kun sille osuu ja palauttamista ilman, että pudottaa oman kerran matkalla. Myös koemaisesti tehty. Noissa erikseen tekemisissä usein ylipitkä matka, jolla ollaan saatu hyvä vauhti. Vapautus välillä vauhdista, välillä eteentulosta.

Kaukot:
Tekniikkaa läheltä ja pelkkää käskyihin reagoimista kaukaa, s -> i vaihtoa erikseen. Tähänkään ei olla nyt hurjasti panostettu, sellaista tasaisen varmaa. Se s -> i on nyt kyllä meinannut vähän lipsua, ei ole saatu niin hyviä suorituksia kuin silloin kun aloitettiin työstämään sitä. Sitä pitäisi varmaan niin hirveästi tehdä erikseen, heti huononee jos tekee liikaa liikkeenä.

Sabikin on muuten olemassa. Se on paitsi uinut ja hakenut palloa myös silloin tällöin tehnyt jotain järkevää Riinan treenien ohessa. Esineruutua se on saanut jonkin verran tehdä, se on helppoa ja nopeaa. Ihmeellinen koira, saattaa köpsötellä ruutuun kaikessa rauhassa, mutta esineen palautusvauhti on huima! Ja enkä tiedä tajuaako se mitä se tekee, mutta aina kun se osuu esineelle niin naksautan ja kyllä se sitten sen käskyllä tuo. Ja kivaa sillä on, ihana Sabi (: Mattilan tokotreenien loppuhuipennukseksi Sabi teki noutoa, merkkiä, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen ja seuraamista. Sen nouto on oikeastaan aika hieno, vauhtinoutoina yleensä tehdään, mutta viimeksi Sabi sai vaivata aivojaan myös eteen istumisella se kapula suussa. Alkuun käskyllä, viimeisellä istui jo oma-aloitteisesti. Merkin se tekee kuin paraskin paimenkoira, kauhea kyyläys päällä ;D Jäävät pienillä avuilla, pienet seuruupätkät näytti tosi kivoilta, kun tehtiin vähän rallytoko-tyyliin. Kehuin siis ainakin välillä ja Sabin naaman loisti tähän tyyliin:

 

Loppuun pieni pk-ahdistus. Riinan tottiksen eteen pitäisi tehdä jotain. Tai oikeastaan sille pitäisi tehdä se tottis, kun tuo koekin ihan niin kuin lähestyy. Mikä älynväläys oli ylipäätään ilmoittaa se sellaiseen? Kaikenlainen aivotoiminta on nyt mennyt tokoon (no joo oikeastaan haku ja esineruutukin on edenneet noilla leireillä kivasti, vaan se tottis on ollut paitsiossa), vaikka pitäisi tehdä niitä esteitä, pitäisi tehdä noutoa painavalla kapulalla, pitäisi ampua seuraamiseen ja paikkamakuuseen, pitäisi tehdä eteenlähetystä. Huh huh, ehkä vaan työnnän koko asian pois mielestäni ja meen vaan sit sinne kokeeseen.

Tokoa isolla t:llä

Tokoa, tokoa, tosi paljon tokoa. Ja mikä parasta: mukavaa, onnistunutta tokoa hyvällä fiiliksellä! On tehty täsmäharjoituksia liikkeiden ongelmakohtiin sekä lisäksi pari koemaisempaa kokonaisuutta: toisella kerralla aina yksi kokonainen liike ja palkka, toisella palkka kolmen liikkeen jälkeen (kaksi tällaista settiä). Koska menisi ikä ja terveys kirjoittaa kaikista treeneistä erikseen (enkä kyllä niitä muistaisikaan), teen tälläisen liikekohtaisen koosteen:

Paikkaistuminen:
Ainakaan ei voi treenin puutteesta syyttää. On tehty, mutta etenkin toisten koirien vieressä on yhä epävarmaa. Alkuun tehtiin niin, että mie häiriköin/joku muu aina häiriköi Riinaa jollain tapaa (pallon heittel, kävely yms.), koska tuntui niin pysyvän paremmin hereillä ja skarppina -> ei valahda maahan. En tiedä onko järkevää, mutta näin tehtiin. Nyt pikkuhiljaa siirrytty tekemään myös koemaisia aloituksia, niissä olen palkannut tosi paljon ihan pelkistä miun lähdöistä. Se tuntuu olevan se kriittisin kohta, jolloin maahan valahtaminen voi tapahtua. Vähän sellainen fiilis on, että Riina saattaa hyvinkin vielä näissä ensi viikon kokeissa mennä maahan, mutta eipä tuo mitään, kokeiden jälkeen (ja toki siinä välissäkin) treenit jatkuvat ja varmuutta haetaan lisää. Seuraavan kokeen ensi viikon koitosten jälkeen katson sitten varmaan vasta heinäkuun alkuun.

Paikkamakuu:
Tehty tosi vähän, ehkä kerran tai kaksi, mutta koska silloin toimi ja yleisestikin on nyt toiminut niin tästä ei stressiä.

Seuraaminen:
Työstetty oikeaa seuruupaikkaa = sitä ettei painaisi/poikittaisi. On mennyt eteenpäin, mutta välillä vielä poikittaa. Lähinnä vasemmalle kääntymisillä ja naksuttelulla on saatu sitä paikkaa korjattua. Fiilis on ollut myös erinomainen, ihan pisti hymyilyttämään kun teki yhdessä koemaisessa treenissäkin niin mahtiasenteella, sen paremmin ei ole varmasti ikinä tehnyt (: Siinä oli sitä melkein ajatuksen lailla toimimista.

Zeta:
Jaa-a. Seisomista treenattu luoksaristoppien muodossa, niistä lisää tuossa myöhemmin. Istumista ja maahanmenoa ei olla kauheasti tehty, yhdessä koemaisessa treenissä niin etten anna apuja. Silloin ei ekalla istunut, tokalla onnistui. Kokeessa varmaan pienen avun annan. Sitten kun saadaan akuutimmat ongelmat ratkaistua voin alkaa työstää näitä asentoja nopeammiksi/sujuvammiksi/avuttomammiksi ;)

Luoksetulo:
Että stoppeja juu, miksi muuta treenaamaan kun tää on se ongelma. Peruuttaminen pelasti tämän(kin) tilanteen. Käsky on nyt tässä peruodota. Sillä perulla saan sen ajattelemaan taaksepäin, tällä tekniikalla tehtynä on saatu oikein hyviä jarrutuksia. Tietysti se on kokonaan eri asia kantaako tämä vielä kokeeseen. Koemaisessa treenissä tehtiin melkein koko liike niin, että ensin maahanmeno, sitten seisominen, ja seisomisesta palkka. Tässä pysähtyi seisomaan kun piti mennä maahan, toisella käskyllä sitten oikein. Mutta jospa se sitten menisi kun "oikeassa" järjestyksessä tehdään. Maahanmenoon ei ole nyt ehditty panostaa.

Ruutu:
No siihen hemmetin peruuttamiseen on taas kerran puututtu. Vanha kunnon ongelmamme tuli esille kun yritin yhdessä treenissä tehdä voi-ruutuja. Niitä ei olla sitten sen jälkeen tehty, mutta eipä kyllä paljon merkkeihinkään panostettu, ne on vaan kulkeneet siinä mukana. Evl-ruudussa sitten keskitytty siihen, että ruutuun mennään suoraan. Tultiin (tai Ulla tuli, kiitos neuvoista!) siihen tulokseen, että peruuttamisen aiheuttaa pallonheiton odotus. Palkkasin ennen lähes aina pelkästä oikeasta kohdasta ruudussa, en edes useimmiten pysäyttänyt Riinaa seisomaan. Tämä tietysti aiheutti sen, että Riina odotti palkkaa kerta kerralta aikaisemmin.

Nyt ollaan haettu ruutukäyttäytymiseen rutiinia sillä, että pysäytän sen aina vähintään seisomaan, useimmiten vielä käsken maahankin. Vaihtelevasti heitän pallon seisomisesta, maahanmenosta tai pallo on valmiina ruudussa. Mutta vaikka olisi valmiina, sen saa ottaa vasta pysähtymisen jälkeen. Tämä on mielestäni auttanut, eikä Riina ole nyt peruuttanut. Sillä ei ole enää niin kiire saada palkkaa, kun se tietää että ensin siellä ruudussa täytyy tehdä jotain.

Hyppynouto:
Metallin kantamisen vahvistaminen on ollut yksi työstettävä osa-alue. Ja olipa hirmu hauskaa ostaa 20 euron iso metallikapula kun seuraavissa treeneissä sai huomata että Riina nyt kuitenkin päätti haluta noutaa sitä pienempää kapulaa. Että teen sitten kokeessa kompromissin ja otan sen keskimmäisen.

Yksissä ei-niin-onnistuneissa metallitreeneissä huomasin, että Riinalle ei ainakaan tällä hetkellä toimi mitkään tolpan kierrot/seuraamiset kapula suussa. Parhaan tuloksen (=laukkapalautuksen) olen viime aikoina saanut sillä, että heitän kapulan koiraa samalla hetsaten, päästän hakemaan ja palkka tulee kun kapula on tullut eteen asti. Tuntuu että näin se on Riinalle selkeintä ja yksinkertaisinta. Se tietää, mistä se saa palkan = vain ja ainoastaan sujuvasta kapulan loppuun asti tuomisesta. Yleensä myös hetken annan sen pitää sitä kapulaa siinä edessä, ettei heti saa sylkeä. Tähän kun lisäsin vielä naksautuksen kun koira on miun edessä kapula suussa, niin tuntui että Riinalla kirkastui entisestään. Sitä ehkä hieman ahdistaa noissa temppuja kapula suussa-jutuissa se, ettei se tiedä kuinka kauan sen pitää sitä kapulaa kantaa ja milloin sen saa pudottaa. Yleensä yllätyksellisyys on hyvästä, mutta koska tämä liike ei ole koiralle kovin mieluinen, se ei tunnu siinä niitä yllätyksiä kestävän.

Iloista oli kuitenkin se, että viimeisimmissä treeneissä saatiin se laukkapalautus aikaiseksi. Eikä sekään ole varsinaisesti kriteeri: jos se tuo kapulan varmasti ja ravilla, niin ok. Hypyn kanssa ei kauheasti olla päästy tekemään, sekinhän osaltaan lisää liikkeen mielekkyyttä.

Jatkuu osassa kaksi.

Hakuleiri Haukkulaakso 25.-26.5.

Mitäpä sitä muutakaan koeviikon keskellä olleena viikonloppuna kuin hakuleirille ;D Lauantaina reissuun vierähti 12 tuntia, sunnuntaina ei ihan niin kauan, mutta klo 9-17 oltiin silloinkin metsässä. Kouluttajana Ari Starck. Tykkäsin kyllä, hyviä neuvoja saatiin vaikka rotikat (kouluttajan koirat) ei ihan samalla aaltopituudella paimenkoirien kanssa ehkä olekaan ;)

Lauantain eka hakukierros nyt meni vähän silleen. Tehtiin pari tyhjää ja pari löytöä ja aika tosi monta uusintalähetystä kun Riina ei lähtenyt suoralle pistolle. Nää suorat pistot oli viime vuonna paljon paremmalla tolalla, sillä peko-leirillähän Riina teki ihan onnistuneesti rataakin. Lähetyksiä ollaan kyllä koko ajan tehty, en treeneissä melkein ikinä partioi, mutta varmaan ei ole sitten vaadittu sitä suoraan menemistä, on saanut mennä miten sattuu. Kriteerit ei siis ole pitäneet. Tätä pistojen suoruutta lähdettiin toisella kierroksella työstämään. Ihan järkevää, koska paha on harjoitella tyhjiä tai oikeastaan ohjattavuuttakaan, jos ei ne pistot ole kunnossa. En usko että niissä tyhjissä on sitten ongelmaa kunhan pisto saadaan kohdalleen, kyllähän Riina tyhjää aluetta etsii partioimallakin. Ja sellainen ajatus tuli myös niistä laatikkopistoista (joista sanoin etten sellaisia välttämättä halua), että tavallaanhan se laatikko tulee vaan siitä, kun koiraa suoran piston jälkeen kutsutaan. Siitä se sitten lähtee etenemään kohti ohjaajaa ja keskilinjaa.

Mutta sitten toisen kierroksen harjoitukseen. Haamu, valmis, haamu, valmis oli järjestys. Tässä sellainen muistutus, että niitä haamujakin pitää muistaa käyttää, jos niistä apua on. Itse välttelen niitä ehkä liikaakin. Haamun ei myöskään tarvitse olla mikään show, kokeneemmalle koiralle riittää se, että maalimiehen käsi vilahtaa. Tämä harjoitus oli oikein onnistunut, saatiin sitä mitä haettiin, eli niitä suoria pistoja. Haukkuihin ei nyt keskitytty, mutta nättejä nekin oli, hyvästä haukusta palkka, ei huippupitkiä. Hyvin riitti myös haamu joka toisella, meni suoraan ne pistot niille valmiillekin ukoille.

Iltasella vielä kierros esineruutua, kiva että tätäkin treenattiin, kun yleensä se aina tälläsissä koulutuksissa jätetään noteeraamatta. Riina teki erinomaisen suorituksen, etsi hyvin ja palautusvauhti oikein kiva, esineet tuli eteen asti. Mutta kun sellaiset suorat pistot pitäisi olla tässäkin. En ollut tullut edes ajatelleeksi. No jaa, sellaisia sitten varmaan harjoitellaan, vaikken aio tässäkään kyllä niin ehdoton olla niiden suhteen. Sitä kokeiltiin tässä treenissä, että palkka vasta viimeisestä esineestä, kouluttaja sanoi itse tekevänsä aina niin. Katsotaan nyt teenkö sitten aina, mutta varmasti ainakin useammin kannattaisi tehdä, nytkin toimi oikein mukavasti.

Seuraavana aamuna jatkettiin, sunnuntaina vain yksi kierros hakua ja se toinen sitten niitä esineitä. Riinalle haussa sellainen harjoitus, jolla on kuulemma hyvä treenata niin suoria pistoja kuin valmiita maalimiehiäkin. Toimii myös esine-etsinnässä. Eli siis: ekalla kierroksella haamu ihan normaalisti, koira tekee suoran piston ja saa palkan. Koira laitetaan autoon ja otetaan hetken päästä uudestaan kehiin. Nyt maalimies on valmiina, suht samassa kohtaa kuin ekalla kerralla, mutta ei ihan samassa piilossa. Koira muistaa että on aiemmin löytänyt tuolta ja lähtee suoralle pistolle. Tulee edelliselle piilolle, saa hajun valmiista ukosta ja vahvistuksen suorasta pistosta. Tämä toimi hyvin, olisiko meillä ollut haamun lisäksi kaksi vai kolme valmista maalimiestä. Riittävän suoraan meni, hyödynsihän se polkua juu kun ihan kohdalle osui, seuraavalla kerralla pitää tehdä paremmassa maastossa. Ehkä vielä yksi tai kaksi harjoitusta niin että aina löytää, sitten kokeilen tyhjää.

Esineruudussa sitten myös sitä piston suoruutta. Vietiin esine yhdessä, lähetin Riinan ja ei ongelmaa. Koira autoon ja seuraavalla kerralla kun oli esine valmiina niin meni suoraan sinnekin. Palautukset hirmu hyviä, vauhti oli kohdillaan ja tuli nätisti eteen asti. Näitä pitää kotona vielä pari tehdä ja sitten kokeilla suoraan valmista esinettä. Se oli myös esineruudun teemana koko viikonlopun, että aina kaikki pitää piilottaa. Ei siis anneta mahdollisuutta löytää silmillä. Vaikka jotkut hieman epäilivätkin että onnistuuko, kaikki koirat vain paransivat etsimistään kun esineet piilotettiin. Riinakin tuntui keskittyvän enemmän ja tarkentavan paremmin.

Yhteistyö sujui tälläkin leirillä, miun Riina <3

En enää muista oliko lauantai vai sunnuntai, mutta käytiin Riinan kanssa yläkentällä tekemässä A-este ja metrin hyppy. Ihan hyvä tässä vaiheessa kun kokeenkin sen jo ilmoitin... ;D Pelkkiä esteitä ilman kapulaa näin alkuun. Kummassakaan ei ongelmaa, kuljin itse vierellä mukana. Seuraavalla kerralla lisätään yhtälöön tokokapula, ei vielä sitä pk-murikkaa.

Kiitos kaikille koulutukseen osallistuneille seurasta ja maalimiehinä toimimisesta. Annelle erityiskiitokset kyydityksistä, onneksi aina löytyy ihmisiä joiden autoon mahtuu! (: Sunnuntai-iltana oli takki aika tyhjä, antoisa viikonloppu takana siis.

Kisakirja nro aika mones

No niin, koeviikko saatu kunnialla pakettiin, päivittely voi jatkua.

Siitäkin on jo pari viikkoa kun aktivoiduttiin jäljestämisen suhteen oikein kunnolla. Perjantaina käytiin Sapekon porukoitten kanssa ja sunnuntaina Leenan ja Ellan kanssa. Perjantain jälki vähän sellanen herättelyjuttu: kevään ensimmäinen ja sitten kun vielä ottaa huomioon ettei viime vuonnakaan niitä ihan hurjia määriä tehty. Riina kuitenkin teki huippuhyvin, esineet nousivat ja homma eteni. Jäljen löytämisen kanssa oli pientä säätöä ja ehkä yhdelle esineelle ei meinannut tarkentaa. Jarrutin sitten niin paljon että tarkensi, en tiedä onko oikea toimintamalli. Hyvin se kyllä tuon jäljestämisen on tajunnut melkein itsestään, enpä sitä varmaan treenaisikaan, jos ei olisi niin luontevasti tullut. Haku ehdottomasti meidän päälaji, mutta tuskinpa koira pistää hanttiin vaikka koitettaisiin tänä kesänä jäljestääkin hieman aktiivisemmin, kivaa sillä näyttää olevan anyways (:

Sunnuntaina sitten pelkkiä jäljen aloituksia. 4 kpl, jäljen noston jälkeen ihan muutama metri ja esine. 2/4 erinomaisia, Riina nosti ne itsenäisesti ilman ohjailua ja varmasti. Niissä kahdessa muussa sitten jotain säätöä, sorruin ainakin ohjailemaan liikaa sillä liinalla, hemmetti. Haku on siitä hyvä laji, ettei tartte roikkua siinä koirassa kiinni ;D Esineetkin taisi mennä kahden sarjoissa: kaksi hyvää tarkennusta ja kaksi haahuilua, yhden noista haahuiluista taisin peräti nostaa itse. Kyllä se niitä kaikkia lähti tarkentamaan, mutta jos ei tietyn ajan kuluessa löytänyt niin laajensi etsintäaluettaan liian isoksi.

Samaisella treenikerralla myös esineitä, olipas tehokasta. Riinalle vain yksi esine ruudun takalaitaan. Nyt on muuten tehty kapeampia ruutuja. Tästä treenistä jäi mieleen Riinan irtoaminen varmaan 100 metrin päähän (että näin meillä...) ja sai kyllä jonkin aikaa esinettä etsiä. "Tule"-kutsuja kuunteli ihan ok, palautuksessa ei ihmeempiä, kun viimein kaartelujen jälkeen sinne esineelle päätyi.

Siinä niitä on, oikea värisuora. Vasemmalla uusin eli agility.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oltiin agikisoissa Kotkassa, ensimmäiset kisat meille molemmille. 2 rataa: hyppy ja agility, hyppy ensin. Rataantutustuminen meni ok, onneksi oli lau:laisia paikalla niin sain kyseltyä ohjausvinkkejä, kiitoksia vain ;) Tämä rata oli hyvä niin miulta kuin koiralta, ainoat virheet keppien aloitus (meni varmaan kaksi senttiä ekan kepin väärältä puolelta, peruutti ja korjasi, loppukepit hyvin!) ja yhden hypyn väärään suuntaan meneminen (en ohjannut riittävän pitkälle, omat ajatukset oli jo seuraavassa pätkässä, missä ajattelin olevani myöhässä). Tuosta hypystä sitten se tulos eli hyl. Mikä parasta Riina taisi jopa olla hiljaa koko radan, tai ainakin haukkui sitten niin huomaamattomasti etten noteerannut sitä ;)

Agirata meni heikommin, muttei suinkaan kontaktien takia. Mielentila ei Riinalla ollut ollenkaan niin otollinen kuin hyppyradalla, oli kerennyt kuumua odotellessa ja lisäksi juuri ennen radalle menoa pääsi rähjäämään yhdelle huskylle. Kepeissä meni kyllä ekan kepin oikealta puolelta mutta osui vasta toiseen väliin, lisäksi yksi tai kaksi rimaa taisi lentää. Ja renkaan meni sivusta, mutta tähän olin varautunut, rengas ei ole vielä mikään satavarma. Ajattelin kyllä ennen radalle menoa, että saattaa onnistuakin, koska renkaalle oli suora linja, mutta ei. Radalla rähjääminen ei ollut miellyttävää, muttei se onneksi myöskään (tällä kertaa) vaikuttanut käskyjen kuuntelemiseen. Plussaa hienot kontaktit (ei oikonut ylösmenojakaan) ja nätti keinu. Ohjauksiin tuli molemmilla radoilla hienosti. Ei ollenkaan toivotonta, kesäkuussa sitten oman yhdistyksen kisoihin. Ei meistä varmaan mitään huippuaktiivisia agikisaajia tule, aika ja raha ei yksinkertaisesti riitä, mutta kivahan tälläisissä on silloin tällöin käydä. Ei muuten edes jännittänyt, eli ihan leppoisa päivä oli (vrt. toko- tai hakukokeet, niin täähän oli ihan hermolomaa!).

Tunnelmia Kotkasta. Agilityaiheista todistusaineistoa ei ole, koska kamera ja sen käyttäjä ei kyenneet yhteistyöhön ;)

Oman ryhmän agitreeneihin ei olla hetkeen ehditty, on ollut autokoulua ja tokokiireitä. Kaksi kertaa ollaan ominemme käyty hallilla noitten kisojen jälkeen. Ekalla kerralla oikeastaan pelkkiä yksittäisiä esteitä. Itsenäistä renkaan ja keppien hakemista, itsevarmaa keinua ja sellaisia kontakteja, ettei miun tartte pysähtyä. Kontaktit tosi hyvät tällä hetkellä, olen saanut palkkailtua myös niistä ylösmenoista. Hienosti pysähtyy vaikken mie pysähdykään, saan jo ihan juosta ohi. Välillä ei etutassut ihan koske hallin mattoon, ymmärtää ehkä "ota"-käskyn vähän niin, että sillä hetkellä pysähdytään kun käsky tulee. Pitää katsoa viitsinkö lähteä sille nyt mitään tekemään, mutta onpahan sitten jotain treenattavaa, jos meinaa tylsäksi käydä ;D Rengasta hakee nyt hyvin, ehkä yksi sivusta meno on ollut per treeni. Kestää myös sen, että mie kaarran eri suuntaan, toki varmuutta haetaan aina lisää. Keinusta en stressaa, menee sen kyllä nätisti omaa vauhtiaan, eikä kuitenkaan huippuhitaasti. Luotan siihen että nopeus tulee aikanaan. Keppejä Riina on hakenut tosi vaikeistakin kulmista, ja viimeksi ne toimi osana pientä radanpätkääkin (huom. tein yksin rataa!).

Viikko sitten torstaina oltiin Sapekon hälyharjoituksessa ihan koirakkona. Ideana oli taajamaetsintä, eli Myllymäen rakennuksilla oltiin. Mieleen jäi Riinan upea etsintä ja omat heikot ensiaputaidot... Etsintäosuus oli hälyharjoitukseksi lyhyt, mutta rajoitettu oli tietysti maastokin. Ei päästy edes taloon sisälle, ukko löytyi piharakennuksesta. Hienosti Riina haravoi pihaa ja kuunteli minne sitä ohjasin. Niin oli selkeää milloin oli hajulla, nuuski nenä pystyssä piharakennuksen kulmaa. Avasin sitten oven sinne, ajattelin että katolle lähden kiipeämään vasta sisätilojen tarkistamisen jälkeen ;) Haukkui jo siinä talon kulmalla ulkopuolella ja vielä uudestaan hienosti sisällä. Enemmän varmaan pitäisi treenatakin niitä, ettei ohjaaja tiedä missä maalimiehet on, tuli sellainen hieno onnistumisen tunne kun pystyi luottamaan koiraan. Se on myös yksi mietittävä asia (jos hälyryhmään joskus päästään), että miten toimitaan jos satutaan se etsittävä löytämään. Nyt tuli vähän sellanen apua-mitä-pitää-tehdä-ensin, kun koira olisi pitänyt johonkin saada ja löydettävääkin olisi pitänyt auttaa.

Agilityhyppelyä ja itsenäinen (lue: itsepäinen) hakukoira

Perjantaina oli tarkoitus käydä lenkillä Suvin ja Sonjan kanssa ja jatkaa siitä agilityhallille. Niin kauan kaikki meni suunnitelmien mukaan, että saatiin lenkki tehtyä, mutta sitten toiset joutuivat lähtemään hälytykseen. Mentiin sitten pelkästään Riinan (Sabi oli kyllä mukana kannustusjoukoissa) kanssa hallille harjoittelemaan. Ihan koko tuntia ei hyödynnetty kun oli vaan yksi treenattava koira. Mitään järkeviä ratoja en vielä osaa tehdä, joten hiottiin yksittäisiä esteitä. Kai sekin tekee ihan hyvää. Tästä lähtien pitää kuitenkin alkaa ottaa itseään ainakin välillä niskasta kiinni ja tehdä sitten vaikka niitä huonoja ratoja.

Siitä hyvä oli tämä yhden koiran treenaaminen, että voitiin ottaa aina parilla esteellä juttuja ja pitää juomatauko. Kevään ensimmäiset lämpimät kelit + ei muutenkaan niin kovin hyvin kuumuutta kestävä koira = aika pitkällä roikkuva kieli. Kaikki lämpimät kelit pitää vaan nyt hyödyntää, että kehitytään tässä.

Aloitettiin kepeillä. Sen huomasin, että miun pitää vielä oikaista Riinan linja selkeästi ennen keppejä, jotta onnistuu. Hyvin se sitä ekaakin väliä noin kokemattomaksi koiraksi hakee, pitää vaan muistaa vielä auttaa. Viimeisessä välissä ei tällä kertaa ongelmaa, ei yrittänyt oikoa. Pari ekaa toistoa siinä oli ohjuri, sitten otin pois. Irtoamiset kepeillä sujui, pystyin jäämään ihan keppien alkupäähän. Toki silloin vaatii sitten sanallista vahvistusta. Keppien jälkeen välillä putkea ja ennen keppejä haettiin kunnon vauhti hypyiltä.

Kontakteilla sitä että miun ei tarvitsisi pysäyttää omaa liikettä. Tämä erinomainen, pystyin jo hölkkäämäänkin Riinan ohi. Kisoissa kuitenkin saatan vielä vähän varmistella. Pari pallon heittoa niin että Riina seisoi kontaktilla, tää oli paha. Naksuttelin myös ylösmenokontakteista, niitä ennen on pakko hidastaa Riinan liikettä, muuten käy heikosti. Rengasta muistuteltiin mieliin. Suorana ei oikeastaan ongelmaa, kerran tai kaksi saattoi mennä sivusta. Vinot lähestymiset lopetettiin siihen kun Riinan jalka meinasi jäädä kiinni esteeseen, kun hyppäsi sieltä sivusta.

Lauantaina kiirehdin suoraan töistä hallille, ihan pirteä olo oli Katja Ojansivun koulutuksessa, vaikka olin herännyt viideltä. Jo rataantutustuminen oli hilpeä tapahtuma, alkuun en meinannut edes tajuta mistä päästä rata alkaa ;D Tunnustin muutenkin suosiolla, etten ole kovin kokenut ohjaaja, ja Katjalla olikin hyviä ohjausvaihtoehtoja tarjota. Riina meidän ryhmästä kolmantena radalle. Aika radan alussa olleella takaakierrolla väännettiin jotain twistiä (?). Tuntui kyllä hyvältä kun onnistui ja jos epäonnistui niin tiesipä taas ainakin ketä syyttää. Kumarruin liikaa tai liikuin liian vähän. Pari toistoa vaati sellanen putkesta toiseen haku, jonka Riina joutui tekemään aika itsenäisesti, kun meidän välissä oli siinä vaiheessa puomi.

Yllättävän hyvin haki putken jälkeen vinoon hypylle, vaikka nenän edessäkin olisi ollut. Serpentiiniohjauksissa vähän helpotettiin kulmia, mutta sitten onnistuikin mainiosti. Keinu hyvä ja itsevarma. Lopussa oli poispäin käännös, ne tuntuu miusta aina vaikeilta. Siinä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, useammin jouduttiin uusimaan sitä edeltävä kohta, jossa miun piti saada Riinan linja kulkemaan oikeaan suuntaan. Tälläisiin koulutuksiin varmasti osallistutaan jatkossakin, jos joku vaan järjestää. Paljon uusia juttuja ja hyviä neuvoja, kiitos bortsu-kelpieyhdistykselle!

Lauantai-iltana käytiin koirien kanssa tutustumassa Taijan vauvaan. Mitäs meidän koirat, kävivät kuonolla tökkäämässä ja sitten pallo voitti :D

Äitienpäiväsunnuntaina aamupäivästä hakua, hyvin ehti kahvitella sen jälkeen. Riinan kanssa piti tehdä sitä, että se lähtisi osoitettuun suuntaan. Jännitys tiivistyy, kuinkas sitten kävikää... No ei se nyt ihan onnetonta ollut, mutta enemmän se silti luotti omaan tietoon. Kyllä hän ne ukot etsii, ole sinä nainen hiljaa. Alussa sanoin että myö tehdään irtoamista. En olisi huonommin voinut sanojani valita, sillä irtoaminenhan ei ole ikinä ollut ongelma. Ekalla irtosi niin, että poikitti koko hakualueen ihan toiseen kulmaan kuin minne lähetin. Toisella vahvistin eteenpäin menoa "eteen"-käskyllä ja ekat 50 m menikin hyvin. Sitten lähti kaartamaan, mutta korjasi itse. Tämä oli kuitenkin päivän paras. Viimeisellä lähti taas hyvin, mutta nyt kaarsi jo aikaisemmassa vaiheessa. Huusin takaisin ja p**kat se mitään tullut, kun oli jo hajulla.

Hyviä treenejä on kahdenlaisia. On niitä, joissa kaikki onnistuu ja niitä, joista saa ideoita jatkoa ajatellen. Voitte arvata kumpaan kategoriaan tämä treeni luokiteltiin. Seuraavalla kerralla Riinan ensimmäinen lähetys on tyhjä. Sitten kun sieltä käskystä tulee, niin lähetän keskilinjan yli suoraan ukolle. Pakko on vahvistaa tuota ohjattavuutta ja sitä, että kun kutsutaan niin tullaan. Muuten käy hyvin pian niin (jos ei ole jo käynyt), että "tule"-käsky kokee järkyttävän inflaation, eikä sitä oikeastaan tarvitse ikinä totella. Ja mitä pistoihin tulee, niin en halua tottelevaisuusliikettä muistuttavia tyylipuhtaita laatikkopistoja, vaan että koira menee sinne, minne näytän.

   
Miusta nää kuvat kuvasi niin hyvin Riinaa. "Höhöö, ihan en tiedä minne olen menossa, pikkusen heittää", mutta meno on siitä huolimatta kova! Jälleen kiitokset Veeralle.

Agilitya, tokoa ja helatorstain hulinat

Viime viikon maanantaina oli oikein kivat ohjatut agitreenit. Riina kulki sinne minne piti, meno oli sujuvaa ja niin päin pois. Viime viikon lievästä korvattomuudesta ei tietoakaan. Parhaimmillaan rata taisi mennä vitosena, kerran taisi ainakin jäädä ensimmäinen keppiväli pujottelematta. Onneksi ohjuri auttaa tuohon vaivaan. Tuossa vieressä tuo rata, mutta sitä oli kyllä jonkun verran muokattu.



Tiistai ja keskiviikko oli tokopäiviä. Tiistaina Mattilassa lenkin jälkeen Suvin ja Taran kanssa, keskiviikkona omineen lähikentällä ennen Sapeko suunnistusharjoitusta. Mattilassa tehtiin ainakin hyvin onnistunutta ruutua. Melkein ekaa kertaa kylvin merkkejä matkalle ja ruudun ympärille häiriöksi. Ei haitannut Riinaa, ruutu näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä. Ei peruuta vaan menee hyvällä vauhdilla keskelle asti. Siinä alkaa näkyä sellasta dynaamisuutta, mikä varmaan tulee varmuuden kautta. Sillon oli hieman vaikeuksia löytää ruutu jos mie katoin ihan toiseen suuntaan. Jännä juttu, silloin haki merkille. Sitten taas jos katsoin vaikka maahan niin ei ongelmaa, mutta heti jos Riina sai yhtään tulkittua että olisin vilkassutkaan merkin suuntaan niin meni sinne. Näitä pitää tehdä lisää, pikku hiljaa vaikeuttaen.

Seuraamisessa tehtiin poikittamisenestotoimenpiteitä. Autoin namikädellä parempaan seuruukohtaan ja palkkailin siitä. Tää on aikamoista tasapainoilua, koska en halua seuruupaikkaa myöskään liian taakse. Se aiheuttaa miulle epävarmuutta, tuleeko koira mukana. Mutta ihan kivoja pätkiä saatiin, vaikka helposti yrittääkin änkeytyä siihen aika lähelle. Paikkaistumista niin että Tara makasi vieressä, tää on nyt etenkin toisen koiran läsnäollessa vähän epävarma liike. Paljon palkkaa siis. Tätä pitää nyt tehdä monta kertaa viikossa/päivässä, vaikka lenkinkin varrella yms. Stoppeja väännettiin loppuun, ei oikein irronnut. Suvi piti Riinaa kiinni, mie innostin, kutsuin ja vaihdellen stoppasin tai annoin tulla suoraan läpi. Stopissa aina käden liike tai pallon heitto apuna. Silti ei tullut montaa kivaa stoppia. Hmph. Tätä pitää nyt kai vaan tehdä niin, että heittää sen pallon niin selkeästi päin koiraa, että sen on pakko jarruttaa. Parempiakin ideoita otetaan vastaan.

Mitähän keskiviikkona. Taidettiin tehdä täsmätreeni paikkaistumiselle ja stopille. Istuminen paranee pikku hiljaa, yksin aina varmempi. Stopeissa ainakin kerran sain sellaisen jarrutuksen, mitä haen.

      
Tokokuvat Veeran ottamia Pulliaisen Riikan koulutuksesta, kiitos paljon näistä! Hirmu vähän tulee Riinasta tokokuvia otettua.
      

Illallinen suunnistusharjoitus oli oikein hyvä, kiva oli rogainingin jälkeen mennä tuollainen vähän lyhyempi reitti. Ja taisi siihen kuitenkin aikaa mennä n. 1,5 tuntia, reipas iltaulkoilu siis. Tosi hyvää teki harjoitella pitkästä aikaa suunnalla menemistä, aika paljon kun on nyt keväällä menty ratoja joissa polkuja pitkin pääsee pitkälle.

Helatorstai oli tarpeeseen tullut vapaapäivä, vaikkei tietysti sillä että siinä mitään lepäämään olisi ehtinyt. Suht. heti aamusta Juvakan kentälle mätsäri- ja speed race-järjestelyihin vei tämän lauman tie, toimin siis niin bortsu-kelpie- kuin noutajayhdistyksenkin aktiivisena jäsenenä :D Itse tapahtuma aloitettiin flyball-kisalla, johon osallistuin molemmilla koirilla. Kyllä, myös Sabi kisasi. Sabin joukkue, johon kuului sen lisäksi sheltti-Fuuka ja borderterrieri-Asta, aloitti. Ekalla kierroksella Sabi teki jopa hyväksytyn suorituksen, wuhuu! ;D Kiersi kyllä viimeisen hypyn, mutta sain sen vielä ohjattua pallo suussa sen hypyn oikealta puolelta. Tässä kisassa sai siis auttaa koiraa ja mennä sen rinnalla laatikolle ja tämän apukeinon kyllä hyödynsin. Hyvin Sabi silti itsenäisesti haki hyppyjä eteenpäin, paluumatka oli aina se heikompi. Laatikon painaminen sujui nappiin, mutta pallon suuhun ottamista piti empiä. Toisella kierroksella en sitten saanut sitä menemään viimeistä hyppyä, joten Asta taisi tehdä kaikki meidän joukkueen hyväksytyt suoritukset.

Riinan joukkueen (Riina, Tara, Doni) suorituksesta ei sen enempää, annetaan videon puhua puolestaan. Tämä lainattu Veeran blogista, kiitos jälleen!

Flyball 9.5. Lpr

  
Tuollaisia kuvia flyball-kilpailusta löysin vielä netistä, kiitos Jonna Savukarille kuvaamisesta. Ja niin lopputulos oli se että Riinan joukkue voitti ja Sabin joukkue tuli toiseksi. Ennen kuin hirveästi hurraatte niin mainittakoon että joukkueita oli yhteensä kolme :D Mutta miten vaan, hauska kilpailu!

Speed race oli menestys, kiva kun ihmiset innostuivat! Harmi etten ehtinyt/pitkän päivän jälkeen enää jaksanut juoksuttaa omia koiria, olisi ollut jännä verrata tuloksia. Katsoin kuitenkin paremmaksi jättää revittämättä, kun olivat siinä pari tuntia venailleet autossa.

Illalla vielä Ellan ja Tuijan kanssa viesteilemään ja esineruudut siihen loppuun. Riina juoksi suuremmitta ongelmitta, ekalla Ellalle menolla jäi hetkeksi hölmönä tuijottamaan nähtyään Ellan puun takaa, mutta jatkoi matkaa kun kutsuttiin. Miulle tulo oli siitä hyvä, että joutui miettimään ja pohtimaan, mutta voitti itsensä ja löyti perille. Sellaisia ajatuksia jäi tästä treenistä, että jollain pitäisi pystyä rakentamaan sellainen kaiken voittava motivaatio juosta myös sinne kakkosohjaajalle. Että vaikka mitä tulisi eteen, Riina haluaisi jatkaa ja jatkaisi matkaa. Haussa sillä on sellainen draivi maalimiehille, miten siirtää se myös viestiin?

Esineruutu aika jees. 50 x 50 m, piti haetuttaa vaan kaksi esinettä, mutta eräistä seikoista johtuen nostettiin neljä. Siitä hyvä harjoitus, että ekaa kertaa pitkiin aikoihin ruutu tehtiin niin ettei Riina nähnyt, ja vieraat esineet vei vieras ihminen. Kaksi vierasta esinettä haki aika ruudun takaosasta, edestä sitten pari miun esinettä, jotka oli jääneet sinne. Enemmän palkkasin vauhtipalautuksista, mutta kerran eteen asti. Palautusvauhti saisi vielä olla parempi, nyt vähän jännitti tuleeko loppuun asti. Eikä olisi välttämättä viimeisellä tullutkaan, mutta vapautin sitten vauhdista. Treenien jälkeen analysointi jatkui facebookissa. Miun pitää muistaa välillä tehdä pienempiäkin ruutuja ja pyytää sieltä vaikka vaan se yksi esine, jotta into ja motivaatio säilyy huipussaan tässäkin. Ensi treenissä paino voisi myös olla ruudun keskiosassa, nyt Riina skippasi sen melkein kokonaan.

 
Yritän nyt vielä kerran lisätä nämä Tuijan ottamat viestikuvat, viimeeksi blogger oli näköjään ottanut omia vapauksia ja poistanut ne tekstistä. 
// ja niin se on näköjään tehnyt nytkin...//

Tokokoe Kouvola 5.5.

Oli kyllä niin säätöä täynnä koko koe, ettei ikinä! Itse kukin sekoili siellä sulassa sovussa, mutta onneksi kisapaikka oli täynnä niin mukavaa porukkaa, ettei ketään varmaan haitannut vaikkei asiat menneetkään niin kuin Strömsössä ;D Tuomarina Pernilla Tallberg.

Paikkaistuminen: 0
No oli käynyt makaamaan jo ennen kuin ehdin piiloon. Tää on ihan osaamattomuutta, treeniä vaan!

Paikkamakuu: 9
Olen niin iloinen aina kun tämä liike toimii! Paljon sen eteen on töitä tehtykin. Pienen vartaloavun kuulemma annan maahanmenossa, siitä puolikas.

Kilpailtiin numerolla 2, joten tähän väliin ihan sellainen sopivan lyhyt tauko.

Seuraaminen: 7
Pistevähennykset painamisesta, poikittamisesta ja parista minimaalisesta inahduksesta.

Luoksari: 6,5
Voihan stoppi! Viime hetkellä annoin siihen vielä tuplakäskyn, ei kyllä ollut nätti. Maahan hyvin ja loppuosa suoraan sivulle. Stoppien välinen vauhti kuulemma hyvä.

Ruutu: 9
Hienoa Riina! Moni koira huiteli merkille mentäessä kehästä ulos, Riina ei. Omasta mielestä ei mitään huomautettavaa, tuomari olisi halunnut lisää vauhtia (meni kyllä nätillä laukalla).

Metallihyppy: 7
Ei kiertänyt kun heitin suoraan. Meni kapulalle ja avasi suun, mutta sitten pitikin vielä asetella pää paremmin (kun kerran on sanottu että kierrä niin se ei ole kiertämistä jos ei niskat taitu). Saattoi myös ennakoida pa:n.

Tauko

Zeta: 5
Meidän kehässä ollessa arvottiin varmaan 5 minuuttia zetan asentojärjestystä. Eipä siinä mitään, ihan hyvä kehässä venailu-harjoitus. Asennot teki oikein, mutta istumisessa annoin suht vahvan avun ja maasta kun olisi pitänyt lähteä seuraamaan niin maan nuuskiminen houkutti enemmän. Kuulemma ihan siinä hilkulla, että antoi edes 5.

Kaukot: 6
Hitto kun tähän nyt tulee tälläsiä tuplakäskyjä, haluisin nähdä mitkä pisteet saataisiin siitä tälläkin kertaa kehutusta tekniikasta! Kaksoiskäsky sivulta maahanmenoon ja myös sitten ylösnousuun, itse kaukot hienot. Kerran vähän jouduin venyttämään käskyn antamista, kun Riina kuikuili muualle. Varmaan siinä meni sekunti tai kaksi, mutta se tuntui ikuisuudelta.

Tunnari: 7
Oma piti pudottaa kerran ennen kuin sen pystyi tuomaan. 

Ohjattu: 8,5
Lisää vauhtia pitäisi olla (laukkasi taas, mutta vähän löysästi kyllä) ja palautus oli 45 asteen kulmassa.

207,5 p ja 3.tulos. En ole ollenkaan pettynyt: kaksi ekaa evl-koetta ja kaksi tulosta. Tästä sitten vaan treenikenttien kautta eteen päin. Erityisen kivaa oli, että vaikka Riina oli vähän haahuilumielentilalla liikenteessä eikä keskittyminen ollut täysin kohdillaan, se pystyi tsemppaamaan noinkin hyvin.Varmaan vaikutti että oli kevään eka ulkokoe, paljon kaikkia asioita joihin voi kiinnittää huomiota ohjaajan sijaan.