Uhrautuva emäntä

Tunsin itseni varsinaiseksi marttyyriksi, kun kävin hierottamassa koirat 110 eurolla. Itsehän en ikinä ole päässyt hierontaan *katkeraa mutinaa*. Vaan kannatti maksaa, Ninan kanssa oli kiva jutella kuten aina ja koirat ovat taas ainakin hetkeksi huolletut.

Riinalla oli perinteistä pientä tokojumia, ei sen suurempaa. Sitä lantiotaan ei meinannut antaa kopeloida (miunhan on turha yrittääkään), mutta pienen väännön jälkeen sekin saatiin oikenemaan. Nina ehdotti että voisin Riinaa koittaa venyttää tempuilla, jos varsinaisesta venyttelystä tulee tappelu :D Olenkin nyt koittanut kierrättää sitä tokotreeneissä tolpan kahta puolta entisen yhden sijaan, pysyisi vähän se tasapaino.

Sabi rauhoittui pienimuotoisen tolleroinnin ("töhötän sinne, töhötän tänne, pussaan sinua, hei tuolla seinällä roikkuu lelu!") jälkeen käsittelyyn oikein mukavasti, se silmin nähden nautti. Ei puhettakaan etteikö olisi kyennyt ottamaan rennosti vieraassa paikassa. Sabin ehkä joka ikinen lihas oli tukossa, selkä etenkin ontuvan jalan vääränlaisen käytön vuoksi. Ontuvan jalan polvi on tuplasti toisen polven kokoinen (se ei siis ole miun kuvitelmaa!). Nina sanoi että voi olla, että polvessa on ollut nivelsiteet löysällä -> on voinut aiheuttaa sinne nivelrikkoa, mutta nyt kuulemma tuntui niin tiukalta, että on luultavasti korjannut itse itsensä. Ja jos siellä jotain nivelrikkoa on, niin sitähän ei leikkaamalla pois saa. Muutenkaan en kovin äkkiä innostu Sabin passittamisesta leikkauspöydälle/yleisestikään eläinlääkärille. Jos siitä ei tähän mennessä ole vaivaa löydetty, tuskin sitä löydetään jatkossakaan. Toki uusia ongelmia voi aiheutua vanhoista vaivoista tai mistä vaan. Jos sen könkkäys jatkuu näin pahana (parina päivänä on pitänyt jäättää lenkkeilemättä, siitä tulee ihan kolmijalkainen), niin pakkohan se on jossain vaiheessa johonkin viedä. Liikunta kuulemma tekee hyvää, vetreyttää, ja tavallisessa kävelyssä sen huomaakin. Mutta yhtään jos Sabi pääsee juoksemaan pallon/minkä tahansa perään niin linkkaus pahenee nopeasti. Vaikea sitä vaan on pidätellä jos se miun ja Riinan mukana lenkillä kulkee... Sabille saatiin kotiin venytysohjeiksi lonkan koukistajan (?) venytystä. Kuitenkin niin, että sen koiran takajalkaa venytetään taakse päin. Miun pitäisi myös välillä istuttaa Sabia niin, että joutuu oikeasti istumaan (nythän lönköttää aina lonkallaan).

Fiilikseen sopiva sopivan rento kuva (: