Pari tekstiä sitten mainitsemani Inka-etsintäharjoituksen jälkeen hietimme kamat kasaan ja suuntasimme Espooseen. Kieltämättä näin oli ehkä järkevämpää, kun toinen vaihtoehto olisi ollut herätä neljältä sunnuntaiaamuna, jotta olisi jo viideltä ollut matkalla koepaikalle.
Tämä koe meni kokemuksen piikkiin, mutta se riski oli kyllä jo etukäteen tiedossa. Sosiaalisuusosuus sujui suuremmitta ongelmitta, mitä nyt Riina oli kyllä aika levoton ja kovasti koko ajan menossa raunioalueelle. Saatiin sitten sosiaalisuuden jälkeen käydä testaamassa ketteryysestettä, joka sitten kokeessa olisi osattava. Tämä reiluuden vuoksi, koska kaikki muut osallistujat taisivat olla espyläisiä ja olivat siis toki treenanneet estettä aiemmin. Meille myös pidettiin pieni briiffi heidän raunioidensa ominaispiirteistä. Reilua sekin, vaikka toisaalta tuntui hassulta, koska jos joskus oikeille raunioille päädyttäisiin niin eihän siellä kukaan mitään ominaispiirteitä tiedä, hajut voivat liikkua minne vain.
Hallittavuusosuudessa, johon tämä koko juttu siis lopulta kaatui, Riina oli myöskin levoton. Seuraamisessa ennakoi ampumista eikä oikein työskennellyt kunnolla, paikkamakuussa ei meinannut pysyä yhtään. Lopulta miljoonan käskyn jälkeen jäi seisomaan. Tässä vaiheessa testaaja varmaan halusi jo nähdä osataanko yhtään mitään ja päästi meidät varmaan säälistä/yleiseksi huvitukseksi alueelle :D Etsintä sujui kuitenkin mukavasti ja lopussa testaaja sanoikin jotain tähän malliin: "Harmi että olittekin sitten hyviä." Nii-in. Riina työskenteli tosi kivasti vieraalla ja vaikealla radalla (eikä muuten ampuminen hetkauttanut yhtään). Ekalla piilolla ilmaisua pyydettiin tarkentamaan, ja sen Riina käskystä tekikin vaikkei olla näitä kauheasti treenattu. Toinen piilo oli helpompi, mutta kolmas taas hankala: maalimies oli pystyputkessa, jonka alla oli vaakatasossa tyhjä putki. Riina kävi useampaan otteeseen ihmettelemässä asiaa niin maan alla kuin päälläkin, ennen kuin tajusi missä mm oli.
Loppuun testaaja sitten vain totesi ettei voi hyväksyä hallittavuusosuutta. Eikä sitä olisi pitänyt miunkaan mielestä hyväksyä, mutta siinä testaaja ei osannut lukea koiraa, että olisi tajunnut epäonnistumisen johtuneen ampumisesta. Vaikka eihän se mistään muusta ollut. Miun etsintäsuunnitelmaa ei myöskään arvostettu, oli kuulemma liian pk-tyylinen. Miun mielestä on kyllä ihan ok rakentaa etsintäsuunnitelma koiran irtoavuuden varaan, jos se kerran irtoaa. Paha maku kokeesta ei missään nimessä jäänyt, mieltä lämmittivät kokeen talkoolaisten kannustavat kommentit. Ei kai tässä muuta kun talvi treenaillaan ampumista ja keväällä uusi yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti