Aloitetaan ajankohtaisimmasta. Tänään oltiin Riinan kanssa SaPeKon järjestämässä hakukokeessa, ja perushakukokeen päiväosuus suoritettiin hyväksytysti! Ihana oli katsoa Riinan tekemistä (sen minkä siitä näki...), hommaili niin innoissaan ja motivoituneesti kuin aina treeneissäkin (: Päivä alkoi pienellä hämmingillä, kun hirvimiehet sattuivat meidän kanssa samaan aikaan samaan paikkaan. Sillähän ei ollut väliä hakualueen kannalta, mutta jäljet olivatkin sitten toinen juttu. Noh, siitä kuitenkin selvittiin ja koesuoritukset päästiin aloittamaan: ensin jäljet, sitten haut.
Sosiaalisuusosuudessa ei ollut mitään kummallista, yhdelle leonberginkoiralle piti pari kertaa haukahtaa. Hallittavuusosuuden seuraaminen oli juuri sellaista, kuin haluan metsäseuraamisen olevankin. Katsekontaktia ei tarvita, mutta paikka on pidettävä. Hyvä Riina! Paikallaolossa jätin Riinan istumaan. Kerran nousi paikoillaan seisomaan ja nuuski maata, jolloin kävin korjaamassa sen takaisin oikeaan asentoon. Aina välillä vahvistelin käskyä samalla kun kuuntelin testaajaa. Selityksiä, selityksiä: Riinalla on toivottavasti kohta juoksut alkamassa, siksi ehkä nuuskiminen.
Tein sitten ainakin jonkinlaisen etsintäsuunnitelman ja itse asiassa metsässä suunnistaminenkaan ei ollut katastrofi. Sen sijaan noottia tuli turhan reippaasta vauhdista (ai miten niin melkein juoksin?) ja siitä, etten aina tiennyt missä koira viiletti (kuten sanoin, mentiin molemmat lujaa, mutta eri suuntiin) :D Mie vaan luotin Riinaan ja sen työskentelyyn, mutta tottahan se on että miun pitäisi tietää missä se milloinkin menee. Tässä varmasti kehitymme, kunhan itse pääsen siihen vaiheeseen, ettei kaikki energia enää mene oman sijainnin paikantamiseen. Sitten ehkä ehtii tarkkailla koirankin tekemisiä. Ja mitä siihen ajankäyttöön tulee, niin kummasti siellä vaan itselleen saa sellaisen kiireen luotua. Itse myös pyytelin anteeksi reittivalintojani (ihan hyvä sitä pystysuoraa kalliota oli kiivetä ylös!).
Ilmaisut saivat kiitosta, ja hienoja ne olivatkin! Ja hurjan nätisti malttoi Riina tulla maalimieheltä sivulle istumaan, ehkä johtui siitä, että palkka tuli poikkeuksellisesti miulta. Minkäänlaista tökkimistä tai älytöntä seilaamista ei ainakaan miun nähden tapahtunut. Kiitokset kokeen järjestäporukalle, oli hyvä päivä! Testaaja Ulla Seppälä oli myös oikein mukava ja kannustava. Mutta pakko on ihan näin julkisesti myöntää, että tämä melkein voitti tokokokeet jännityksenvakavuusasteessa (:
Ja sitten muihin aiheisiin. Torstaina käytiin Jennin ja Taijan kanssa ottamassa pienet flyballit Kivisalmen kentällä. Ekaa kertaa pitkään aikaan saatiin hypyt mukaan toimintaan. Niitä silloin joskus aikaisemmin on ehkä kerran päästy tekemään. Alkuun taas Riinalla läpsäisytekniikkaa, sitten kerran tai pari pallolla pitkästä matkasta, ja sitten lisättiin hypyt. Hyppyjä oli neljän sijasta kolme, mutta hyvin sujui! Pari kertaa Riinalle sattui arviointivirhe ja eka hyppy jäi laatikolta tullessa hyppäämättä, mutta kyllä se silti miusta homman idean hahmotti. Hypyt melkeinpä tuovat lisää vauhtia suoritteeseen.
Sabi oli... tolleri :D Ei sitä oikein millään muulla sanalla voi kuvailla. Hitonmoista sähellystä ja hörvellystä, meno oli kova mutta ajatus ei aina kerennyt vauhtiin mukaan. Ihan hauska koira, ja kyllä sekin jo sen laatikon painamisen osaa. Mitään kiirettä sillä ei ole palloa miulle tuoda, jos ei saa vaihdossa sitä ainutta asiaa, joka voittaa tennispallon: vinkuvaa tennispalloa. Hyppyjä ei vielä Sabille otettu palettia sotkemaan.
Leena laittoi flyball-joukkueilmon menemään loppuviikosta, nyt se on menoa!
Sitten palataan hieman ajassa taaksepäin, viime keskiviikkoon. Silloin oli Lpkyn pekoporukan hälytreeni, mie olin maalimiehenä. Melkein meinasi etsinnät muuttua oikeaksi hälytykseksi, mutta onneksi sitten loppujen lopuksi saatiin tyytyä pelkkään treenaamiseen. Ihan kiva olisi Riinan kanssa ollut päästä kokeilemaan etsintää palotalossa, mutta ensi kerralla sitten!
Viikko sitten lauantaina oltiin Taijan kanssa aktiivisia, ja käytiin ennen agilitytreenejä ottamassa koirista syksyisiä kuvia Rakuunamäellä. Lauantaina oli hyvät agilityt, mutta maanantaina vielä paremmat! Elän yhä harhaluulossa, että meidän kepit toimii, kun on osa verkoista apuna. Mutta kovaa se menee ja hyvin hakee keppien alun. Rengaskaan ei tuntunut niin toivottomalta ja kontaktit etenee hitaasti mutta varmasti.
Kuvia tulee nyt ihan liikaa, mutta olkaa onnellisia etten sentään kaikkia niitä 800 laittanut (:
Meidän luottomalli, ei ole toista samanlaista (:
"Ha haa, nappasin!"
"Oooo, nakki"
Taistelu-Riina (huomaa tykki taustalla)
Ei ole kyllä tällä koiralla lääkitys kohdallaan...
Mutta muuvit sen sijaan kyllä!
Ilme on kaunis vähän itse kullakin
