Pääsiäismaanantaina tokoiltiin Ellan ja Elvin kanssa jäällä. Riina teki ainakin metallinoutoa. Se on nyt sujunut aika mukavasti, kun otin palkkauskriteeriksi sellaisen varman pidon. Sen sijaan että painottaisin vauhdikasta noutoa, palkkaan sen silloin, kun se ei näytä siltä että kohta sylkäisee. Tämä on sitten itse asiassa parantanut myös sitä vauhtia. Ja oikeastaan suurimmaksi osaksi olen palkannut eteentuonnista. En tee mitään hyvin alkavalla noudolla, jos kapula putoaa puoleen väliin. Siksi vauhtinoudot ovat nyt hetkeksi pannassa, tai ainakin niitä tehdään harvemmin.
Tehtiin myös kaukotekniikkaa läheltä, natseilen nyt niistä s -> i -vaihdoista. Kovasti vaan takatassut pompsuttaa, jos ei muuta niin paikoillaan... Sivulletuloja tarjoamisella ja vähän seuraamista. Sujuu tällä hetkellä erittäin hyvin, Riinalla on loistoasenne ja seuruupaikkakin on siirtynyt taaemmaksi, ei poikita. Miulla on selkeästi itselläni ollut tässä liikkeessä aikaisemmin varsinainen asennevamma. Kaikki muut liikkeet tehdään aina ilon kautta, mutta seuraaminen on turhan usein mennyt väkinäiseksi vääntämiseksi. Onneksi ihminenkin joskus oppii, menee itseensä ja muuttaa tapojaan. I/S/M tehtiin peruutellen, aika varmasti se ne erottaa. Seisomiseen haluaisin napakoitumista, vaikka se perussiisti onkin ja istumiseen nopeutta. Maahanmeno on aika hyvä, menee etupää edellä ja nopeasti.
Tiistaina sitten Suvin ja Taran kanssa Agrimarketin pihalla, hiekoitussepeli oli vähän inhottava ja treenejä hankaloittava tekijä, mutta just ja just henkiin jäätiin. Riina aloitti noudolla. Testattiin upouutta, näyttelystä ostettua pk-painoista noutokapulaa. Tuntui kyllä hirveän järeältä, vaikka se painoikin vasta sen 650 g. Kierroilla tehtiin, koska nyt keskitytään noudossa siihen, että kapula nostetaan takaapäin. Ensin lisäkäskyjen avulla, mutta loppuun meni jo ilmankin. Ekassa noudossa Riina pudotti kapulan, kun silminnähden järkyttyi sen painavuudesta :D Tietysti varmaan vähän yllätti, kun yhtäkkiä sieltä löytyikin tuollanen. Muilla kerroilla ok, vähän ehkä piti päätä roikottaa normaalia alempana.
Jatkettiin ruudulla. Palkkaan nyt siitä, kun itse kohdistaa katseen merkille ilman mitään virittelysanoja. Tuntuu, ettei siellä kehässäkään sitten ole aikaa jäädä kyselemään, että missähän se merkki nyt mahdollisesti saattaisi olla... Ihan mukavasti sain siitä naksuteltua. Merkillemenoja pitää jossain vaiheessa vähän hioa. Nopeammin saisi mennä, ja suorempaan merkin taakse. Nyt kuitenkin palkkasin noista vähän hitaista ja vinoista, kun kuitenkin varmasti sinne meni. Ruutuun myös hieman hitaahkosti (se sepeli), mutta tosi hyvin perälle asti peruuttamatta!
Kaukonatseilusta ei päästy eroon näissäkään treeneissä. En kyllä ehkä keksi, miten saan ne takajalat pysymään täysin paikoillaan. Tuntuu, että se on jotenkin Riinan luontaisesta istumistyylistä kiinni, korjaa tasapainoaan tms. Tietysti voisin hyväksyä nuo vaihdot sellaisina kuin ne nyt on, mutta mitäs kivaa siinä olisi? ;) Loppuun metallia, aika samalla tyylillä kuin maanantaina.
Huh huh, ja jatkuu. Keskiviikkona Ullan ja Salaman kanssa (ja Juliuskin haettiin treeneihin mukaan) Mustin ja Mirrin parkkiksella. Riinalle alkuun tunnari. Halusin, että nostaa oman heti kun osuu kohdalle, koska Riinallahan on ollut sitä ongelmaa, että jää hengailemaan kapuloille. Ja että myös aloittaisi haistelun jommasta kummasta päästä, ei jostain keskeltä. Namit lähinnä sekoittivat pakkaa, ja kerran tai pari jäivät syömättäkin, joten luovuttiin niistä. Se hyöty nameista kuitenkin oli, että saatiin Riina aloittamaan sieltä reunasta. Se kyllä vaihteli ihan miten sattuu, että kummasta päästä, mutta tuolla ei tässä vaiheessa väliä. Alkuun vähän meni taas hengailuksi, mutta lopussa nosti jo tosi hyvin heti kun osui omalle. Seuraavassa treenissä pakko ottaa pitempiä palautuksia, kun nyt sai aina heti pudottaa nostettuaan.
Seuraavaksi ohjattua. Lähinnä suuntien vahvistusta, kun yhdellä kapulalla tehtiin, mutta merkeistä palkkasin myös. Ei sitten pääse unohtumaan, että sinnekin pitää malttaa alussa mennä. Näissä ei ongelmaa, mutta eteentulojen vinouteen pitää jatkossa puuttua. Kaukoihin keksittiin nyt ihan lupaava ratkaisu, tätä kokeillaan ainakin hetki. En pidä ajatuksesta, että miun pitäisi pitää koiran jaloista kiinni, en allekirjoita sitä, että se siinä tajuaisi mitä se tekee. Sen sijaan laitettiin harja (ehkä joku rima tai muu olisi parempi) ihan kiinni Riinan takajalkoihin. Siinä se joutui oikeasti funtsimaan, minne niitä jalkoja voi siirtää. Läheskään kaikki toistot ei onnistuneet, mutta suunta oli oikea! Loppuun parit mukavat sivulletulot ja Salaman ja Juliuksen leikkiessä häiriöseuruut. Hieno Riina!
Torstaina taukoa, perjantai-iltana pitkästä aikaa hallille tokoilemaan. Meidän vuorossa meni taas aikaa, anteeksi treenikaverit :D Onneksi useampi koira voi tehdä yhtä aikaa. Aloitettiin ohjatun palautuksilla. En sotkenut tähän edes merkkiä, laitoin vaan Riinan seisomaan ja kapulan sen sivuun. Vähän vääntöä oli ja alkuun jouduin auttamaan reilusti sekä suullisesti että vartaloavuin, mutta viimeinen toisto saatiin menemään pelkillä suullisilla avuilla. Vasen selkeästi helpompi, oikea aika hankala. Luoksaristoppeja kierroilla, jolloin pääpaino pysähtymisissä ja tavallisesti, jolloin ideana nopeat stoppien välit. Seisomisesta en saa sellaista kuin haluaisin. Käsiavulla pysähtyy kerran hyvin, mutta sitten samalla tavalla kuin ilman. Toisaalta tämä tuskailu on tyhmää, koska Riinan stoppi on ihan hyvä, mutten halua ihan hyvää, haluan paremman. Eihän koko tokossa ole muuten mitään ideaa.
Oltiin hurjia ja otettiin paikallaolot muiden liikkeiden väliin. Hui. Kumpikaan ei mitään koepituisia, mutta muuten mukavia. Ei pyrkinyt istumisessa makaamaan, hyvin tapitti. Palkkasin alkuperusasennossa, kun otti itse miuhun kontaktia. Paikkamakuussa malttoi ekaa kertaa ikinä kuunnella miun käskyjä, hyvä hyvä! Taisin kyllä sivullenousussa antaa väärän käskyn... Pientä nuuskailua, muttei sen kummempaa. Suvi häiriköi.
Jatkettiin metallilla. Sitä samaa, sitä samaa. Paitsi kerran koemaisessa alussa pylly hinautui ylös. Silti vielä lähetin, mutta ymmärrän kyllä, etten niin voi kovin montaa kertaa tehdä. Ei paljon naurata jos liike menee nollille varaslähdön takia. Zeta sitten. Alussa oli jotenkin paljon häiriötä, lähdettiin seuruuseen vähän hätäisesti ja Riina oli hieman hukassa, joten ensimmäisestä asennosta, istumisesta, tuli maahanmeno. Oli kuitenkin loistavaa, että Riina kokosi itsensä ja seuruupätkätkin olivat lopulta itse asiassa oikein kelvollisia, etenkin käänökset. Uuden aloituksen jälkeen kaikki asennot oikein ja liike kunnialla läpi! Asentoja myös erikseen peruutellen.
Tänään on ollut aikaa selailla koekalentereita. Tokoa, agilitya, hakua, raunioita, jälkeä... Keretäänköhän myö kesällä treenata ollenkaan?
Koska tokokuvia ei ole, saavat nämä kelvata:
 |
| Riinan ystävä meidän kulmilta, hauskannäköinen spanielisekoitus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti