Riina aloitti oikealla puolella seuraamisella, kun haluan kaikenlaiset jumiutumisriskit välttää. Kovasti se edelleen yrittää poikittaa, lelulla/namilla ohjaamalla sujuu toki. Yritin sitten täyskäännöksiä naksutella, niissä kun sen on pakko vähän enemmän kääntää sitä peräänsä.
Jatkettiin hyppynoudolla, sitä kun ei olla hetkeen tehty. Metallikapulalla ja ihanasti Riina kurkotteli kaulansa melkein solmuun, kun piti saada se noutokapula nostettua takaapäin. On se siis jotain sisäistänyt! Itse olisin hyväksynyt tässä tilanteessa myös sivusta nostamisen (kapula oli niin vinossa), mutta hyvä että meistä edes toinen on joskus mustavalkoinen toiminnassaan...
Viimeisenä tehtiin kauan suunniteltu kuuntelutreeni. Piti kyllä loppuun ottaa jääviä, mutta unohdin :D Levittelin tarjolle ruudun, merkin, puukapulan ja metallikapulan. Merkille haki vähän liiankin hyvin, meni sinne myös silloin kun ei pitänyt. Ruutu oli sitten seuraava mihin vähän jumiuduttiin, sinnekin voi ihan hyvin mennä vaikka käsky olisikin "hae". Yritin tehdä harjoituksen ilman käsimerkkejä, mutta merkin ja ruudun tapauksessa oli pakko vähän auttaa. Positiivista oli, että ohjatun suunnat sujuivat erinomaisesti myös ilman käsimerkkejä. Oikea ja vasen erottuivat melkein paremmin kuin ohjaajalla.
Lauantai oli treenitaukopäivä, Tiurun rakennusetsintätreenit jäivät harmittavasti välistä kesätyösäätöjen takia. Mutta loppujen lopuksi kannatti, nyt on kesätyö! Illalla lenkkeiltiin taas Taijan ja Sissin kanssa. Tälläisen ennen kuulumattoman urheilullisuuden jälkeen täytyi sitten tietysti tasoittaa tilanne pitsaa syömällä ja telkkarin edessä makoilemalla.
Sunnuntaina panostettiin Riinan kanssa meidän pk-uraan = käytiin kuuntelemassa ampumista. Riina oli huippuhienosti, ei välittänyt 6- eikä 9-millisestä. Alkuun vaan heittelin nameja maahan, mutta jälkimmäisten laukausten kohdalla jo vähän imuteltiin/namilla avustettuna tehtiin seuraamista. Nyt kun on varmuus siitä, että laukaukset eivät ole kauhunväristyksiä aiheuttava asia, niin täytyy pikkuhiljaa ruveta tekemään niiden aikana ainakin nyt sitä seuraamista ja paikkamakuuta. Tässä vaan pitää malttaa ja auttaa koiraa riittävästi, etten heti jätä sitä yksin esim. siinä pm:ssa. Tapis oli tavalliseen tapaansa vähän hankala kenttä, nenä kävi Riinalla turhan usein maassa. Ulla ja Jenni treenasivatkin ampumisten jälkeen, mutta koska myö ei oltu moiseen varustauduttu, tehtiin pelkät kaukot. Ne oli ihan ok, mutta sainpahan muistutuksen että täytyy taas kokeen lähestyessä alkaa ottaa pitempää pätkää. Viime aikoina kun oon palkannut melkein pelkästään yksittäisistä vaihdoista. Paikkamakuu tehtiin myös, se oli kyllä jotain järkyttävää... Riinalla oli pahimman asteen Ulla-hätä, mikä aiheutti pahemman asteen vinkumista. Riina ei todellakaan yleensä vingu missään liikkeessä.
Illalla aloittettiin Meritaidon pihassa pidetyt hakutreenit pienimuotoisilla tokoiluilla. Tehtiin vähän sivulletuloja, pientä seuraamista, pm ja niitä kaukoja. Ihan ei Riinan keskittyminen ollut kohdillaan, nenä pyrki maahan tuollakin. Seuraaminen alkuun liian matalavireistä ja paikka hieman liian takana, mutta parani loppua kohden selkeästi. Sivulletulot ja pm vieraan koiran vieressä ok, kaukoissa vire oli jo kohdillaan ja saatiin hyvää settiä. En tiedä onko toiveajattelua vai totta, mutta miusta jalkojen liikkuminen s -> i vaihdossa on vähentynyt.
Sitten itse etsintään. Kolme ukkoa: yksi pihalla kontin katolla, kaksi varastorakennuksissa. Alkuun pieni mukanakulkemisseuruu ja paikkaistuminen. Ensimmäiselle ukolle suuntasi ihan suoraan lähetyksestä, ilmeisesti tuuli oli puolellamme (joskus niinkin). Nenä ja häntä nousivat pystyyn ja sinne lähti etsijäkoira seilaamaan. Ilmaisun aloittamista/ilmaisua yleensä vähän mietti, oli tietty vaikea ilmaista kun ukko oli niin korkealla. Kyllä se selkeästi haukkui, mutta ei se sellainen jatkuva haukku ollut. Kolmesta viiteen haukkua ja tauko. Siitä kuitenkin palkattiin, jospa tämä ensi kerralla muistuisi mieleen ja itsevarmuutta löytyisi enemmän.
Toisella ukolla vähän samat kuviot, sekin kun oli käsketty piiloon maanpinnan yläpuolelle auton lavalle. Tässä annoin Riinan aika kauan hakea hyvää ilmaisua, mutta ei sieltä vieläkään sellaista jatkuvaa tullut. Niin selkeästi kuitenkin näytti ukon olinpaikan, että otin koiran sivulle ja palkattiin. Viimeisellä ilmaisussa ei ongelmaa, nyt oli hyvä ja pitkäjänteinen haukku, mutta itse löytäminen oli tehty hankalaksi. Tyyppi oli sellaisessa rullakossa pahvien seassa. Haju ei vaan meinannut tulla, tai tuli, mutta ulos. Varastorakennuksen sisällä ei ilmeisesti kunnolla haissut, jos ei juuri oikeasta kulmasta osannut lähestyä. Riina kävi miulle pariin kertaan äyväämässä, kun ei meinannut löytyä, mutta enpä kyllä sille sitä piiloa mennyt näyttämään, ihan itse sai etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti