Tämän viikon toikkaroinnit

Maanantaina aloitettiin viestitreeneillä. Vaihteeksi treenattiin Punnantiellä ja ihan lupaavalta näytti lumien sulamisen suhteen. Vielä oli pysyteltävä polulla, mutta seuraavalla kerralla kenties ei enää. Tehtiin yksi lähetys enemmän kuin yleensä, mutta vastaavasti sitten ei niin huippupitkää matkaa. Riinalla meni muuten hyvin, mutta toisiksi viimeisellä kerralla ei oikein meinannut lähteä Ellalle. Mie lähetin kerran uudestaan, mutta se ei auttanut. Riina näytti siltä, ettei se ihan enää muistanut mitä oli tekemässä ;) Olihan se hetken joutunut odottelemaan, ehkä sitten kauemmin kuin yleensä. Onneksi miun ei enää kuitenkaan tarvinnut sitä painostaa lähtemään, vaan lähti kun toisesta päästä kutsuivat. Viimeisellä Ellalle lähetyksellä lyhennettiin sitten vähän matkaa ja ennen lähetystä aktivoin Riinaa kuiskailemalla että "missä Ella?". Se auttoi ja Riina lähti ongelmitta.

Viestitreeneistä posotettiin suoraan 6-tietä pitkin agilityhallille. Kiitos vaan Ellalle kyydeistä (taas)! (: Nämä agilityt olivat siis ensimmäiset kolmeen viikkoon Riinan leikkaustauon takia. Tota joo, mistähän aloittaisin. Lievästi sanottuna innokkuutta havaittavissa, hirveellä apinanraivolla mentiin koko rata läpi. Ja just kun olin päässyt sanomasta, että ihme kun jotkut koirat ei pysy lähdössä, niin eikös se miun ihan ikioma bordercollie nyi siellä kuin viimeistä päivää. Kesti kuitenkin (hädin tuskin) ja päästiin radalle. Niin kauan meni hyvin, kunnes olisi pitänyt hypyltä kääntyä toiselle. Joo ei kääntynyt, näki edessään liian kutsuvan keppirivistön. Muuten rata meni puhtaasti, mutta tätä sitten hinkattiin senkin edestä. Ehkä kerran saatiin tuo kohta menemään niin, että hyppyjen välissä pysäytin vauhdin lähes kokonaan... Paljon positiivisia asioita kuitenkin oli myös: kontaktit makeat (pysähdyin kyllä vierelle, ei aina pitäisi), kepeissä ei ongelmaa (alussa kaksi verkkoa, lopussa yksi, kun oli niin vaikea kulma, mutta olisi varmaan mennyt ilmankin tai yhdellä ohjurilla) ja unohti keinulla kokonaan himmailla, veti täydellä vauhdilla päähän asti (otti myös kontaktin). Hämmennyin tästä vauhdista niin, että melkein aloin itse hidastaa Riinan vauhtia. Sitten tajusin, että tätähän olen juuri halunnut :D

Uudet kengät olivat erittäin hyvät, mutteivät silti kyenneet ihmeisiin. Hidas ohjaaja on hidas ohjaaja.

Riinan kierrokset olivat miun makuun tässä treenissä vähän turhan korkealla. Mutta olihan se odotettavissa, kun kolmen viikon tauko alla ja sen lisäksi se vielä kerkesi psyykata itseään melkein tunnin ajan kentän reunalla omaa vuoroaan odotellessa. Yritin pitää sen hiljaisena pienillä tokojutuilla (sivulletulot, kaukot) ja namittamisella, mutta oli hetkiä kun epäonnistuin siinä säälittävästi ;) Koiran mielentilaan ei kuitenkaan ohjaajan ajoittainen kuumuminen ja nätisti sanottuna suuridesibelinen äänenkäyttö vaikuttaneet, sillä oli kivaa alusta loppuun. Radalla haukkui ja sitten jos koitin keskustella jostain asiasta niin nauroi päin naamaa. Heh heh vaan itsellesi Riina!

Tiistai-iltana olin luvannut mennä Kaakon noutajien kenttäkoulutukseen vetämään flyballia (oikein oppivaisia ja innostuneita koirakoita!), joten omat koirat oli treenattava ennen sitä. Käytiin Kivisalmen kentällä ja uskokaa tai älkää, mutta siinä sai aika hyvät häiriöt. Ei tää niin perähikiä ole. Lapset melusivat ja ohi kulki ihmisiä. Riina ainakin alkuun reagoi, joten pitää varmaan käydä tuolla jatkossa useammin treenaamassa.

Tiistaina aloitettiin evl-liikkeiden läpikäyminen. Puolet tiistaina, puolet keskiviikkona, jokainen liike kokonaisuudessaan. Jokaisen liikkeen jälkeen kuitenkin palkkasin, perjantaina vasta olisi tarkoitus tehdä palkkaamattomuustreeniä. Alku oli hirveää häsellystä ja säätöä. Riina oli kytännyt, kun rakensin ruutua, luoksarimerkkirivistöä yms. ja oli tietysti heti menossa tekemään hauskoja juttuja, ei olemaan sivulla katsekontaktissa. Alkuun kuitenkin sivulletuloja tehtiin, Riinasta lähti ikäviä ääniä. Kun vähän rauhoittui, mentiin tekemään luoksari. Oliskohan hieman hidas maahanmeno ollut, eli ei pudonnut suorilta jaloilta. Stopit aika nätit, maahanmeno vielä parempi kuin seisominen, vauhti niiden välillä hyvä. Eteen tuli suoraan, taisi ennakoida sivulletulon. Palkkaus ja jatkettiin zetaan.

Tässä tosi huono mielentila, ei ollut kuulolla. Seuruut ihan ok, mutta kun oli tehnyt kaksi ekaa asentoa väärin ja vissiin vielä päästänyt jonkun äänenkin, lopetin liikkeen kesken. Laitoin Riinan hetkeksi maahan rauhoittumaan. Se auttoi, ja kun otettiin zeta uudestaan, mielentila oli aivan eri. Keskittyi, ja niinpä asennotkin menivät oikein. Kehuin oikeasta asennosta aina mennessäni koiran taakse. Tämä oli hyvä! Seuraavana ruutu. Nyt keskittyminen säilyi, ei mennyt enää häseltämiseksi. Kohdisti oma-aloitteisesti katseen merkkiin hyvin. Merkille meni kivasti, vauhtikin ok. Ekalla lähetyksellä lähti treenirepulle, ei nähnyt ruutua. Käskin uudestaan merkille ja uudestaan ruutuun. Tällä kertaa käänsin myös oman katseen kohti ruutua, ja se löytyikin hyvin. Toisaalta oli kyllä myös aika ihmeellinen. Kirmasi järkyttävällä vauhdilla aivan ruutuun, paljon nopeammin kuin yleensä ja normaalistikin vauhti on hyvä. Sen lisäksi meni ruudun takalaidasta yli ja kävi "odota"-käskystä suoraan maahan. Siis koira, jonka virheenä on ollut ennen ruutua kääntyminen. Uudella käskyllä tuli ruudun sisäpuolelle, mutta taas veti suoraan maahan. Loppuseuruu erinomainen. Korjattiin heti liikkeen jälkeen tuo ruudun yli meneminen ja suoraan maahan meneminen. Ei mitään ongelmaa, hyvin meni ruudun keskelle ja jäi seisomaan.

Metallinoutoa, hyppyä ei ollut. Oikein nätti, käytin nyt "kierrä"-käskyä. Palautusvauhtikin hyvä. Loppuun vielä pari metallia, mutta ei olisi ehkä kannattanut, meni vähän levottomaksi.

Seuraaminen loppuun. Palkkasin namilla kolme kertaa, eikä ne kolme jaksoakaan olleet mitään lyhyitä, joten yhteensä tehtiin aika pitkä pätkä. Mitään tiettyä ei treenattu, tehtiin kaikkea laidasta laitaan, mitä vaan mieleen juolahti. Vire ja fiilis olivat kohdallaan, itsekään en sitten vissiin älyttömästi jännittänyt. Näitä lisää! Vasta muistutuksekseni luin jostain blogista kommentin, että tekniikkaa ei ikinä saisi tehdä niin fiiliksen kustannuksella. Niin totta ja niin helposti unohdettavissa. Nyt onneksi muistettiin (:

Tämä treeni oli kovin ristiriitainen, mutta pohjimmiltaan jäi kuitenkin hyvä mieli. Se on aina positiivista, jos tekeminen paranee loppua kohden, silloin on jotain tehty oikein! (:

Toikkaroinnit jatkuu osassa kaksi, nyt nukkumaan.