torstai 24. tammikuuta 2013

Agilityonnistumisia

Maanantaina päätin viimein ottaa Riinan mukaan meidän ryhmän agilitytreeneihin, mutta sen verran vielä varotoimenpiteitä suoritettiin, että hyppykorkeudet pidettiin aika matalina. Muutenkaan ei ainakaan tarkotuksella hirveästi revitelty. Tosi hyvät treenit, kiva että meidän kontakti- ja keppitreenien tulokset näkyi radanpätkälläkin.

Kepit Riina pujotteli ekaa kertaa sellasella asenteella millä sen haluankin toimivan! Verkkoja oli pari enemmän kuin mitä meillä on viime aikoina ollut, mutta toisaalta koska se oli osana rataa niin ehkä ihan hyväkin asia. A:n kontakti sujui myös, miun ei pahemmin tarvinnut varmistella vaan sain pari askelta jatkettua matkaani.

Nämä pari huonolaatuista, mutta blogiin kelpaavaa kuvaa (kiitos Taijalle kameran mukaan raahaamisesta, pakkohan se on välillä edes yrittää ottaa kuvia) edellisen kerran treeneistä. Riina ei siis silloin mukana, mie ohjastin Sissiä.

Sissin kepit

ja Jaden A
Lämpimiksemme tehtiin tokoa, odotteluaikaa kertyi koska meillä oli pitkästä aikaa koko ryhmä kasassa. Tehtiin ainakin kaukoja (niin ekaa nousemista kuin seisomisen kanssakin), pientä seuraamista, lyhyt pm, muutama maahanmeno ja seisomaanjääminen.

Tiistaina miulla oli sitten tämän vuoden ensimmäinen noutajakenttäkoulutusvuoro (huh, mikä sanahirviö) ja Riina odotteli autossa, lopussa pääsi treenaamaan. En ehkä jatkossa ota omaa koiraa/koiria mukaan, hieman hätäiset treenit meinaa väkisinkin tulla kun mie oon jo aloitettaessa umpijäässä. Mutta ei siinä mitään, ei meillä nyt ainakaan mitenkään huonosti mennyt, vaikka vähän tiivistetysti tehtiinkin. Ja plussaa siitä, että päästiin ennen koetta tekemään hyppyä ihan kunnollisella tokohypyllä agilityhypyn sijaan.

Aika lailla kertailtiin taas niitä avon liikkeitä, mitä nyt yhdet kaukot saattoivat siinä kylmyydessä unohtua ;) Paikkamakuu kesti ehkä 2 sekuntia koska Riina tärisi alusta lähtien, enkä kehdannut sitä kiusata, tuskin sillä autossa odotellessa turhan lämmin oli ollut. Loppuun ohjattu sellasena kivana piristeenä. Se oli muuten oikein mallikas, mutta merkin sijasta Riina suuntasi mielummin treenikassia penkomaan.

Keskiviikkona sitten piipahdettiin vain jäälenkin jälkeen lähikentällä. Seuraaminen oli yhden hölmöilyn (kyyläili jotain ohi lenkkeilevää puudelia) jälkeen hyvää, ruutu löytyi paremmin toisesta suunnasta kuin toisesta, perusasento suoristui naksutellen, suorilla luoksareilla mennään edelleen ja paikkamakuussa mie hermostuin turhaan, mutta onneksi saatiin onnistuminenkin. Hieman paikkamakuussa alkuun tärisi, mutta nyt ajattelin että pitää kestää, koska lenkillä oli varmaan kuitenkin pysynyt ihan lämpimänä.

Tänään päästiin väliaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta lopulta kuitenkin agihallille treenaamaan Ellan ja Johannan kanssa. Agilityjuttuina tehtiin taas niitä kontakteja ja keppejä. Keppeihin olin huipputyytyväinen, päästiin sellaiseen tilanteeseen että alussa verkkoja oli kaksi, lopussa yksi verkko ja yksi ohjuri eikä muuta. Kaiken lisäksi Riina meni nämä itsenäisesti, miun ei tarvinnut kulkea mukana. Kontakteissa ei ihan samanlaista läpimurtoa, mutta kelpo suorituksia kumminkin. Yksi erityisen hyvä, jossa pystyin jatkamaan omaa juoksemistani ja vain vähän kääntämään rintamasuuntaani kohti Riinaa vahvistukseksi. Yksinään kontaktille irtoaminen etenee myös, hitaasti mutta varmasti.

Ulkona myös tokoiltiin. Koemaiset kaukot sujui, istumiset hieman vajaita, mutta siitä ei nyt välitetä. Otin kyllä loppuun pari toistoa, joissa nosti ihan kunnolla jalat alleen. Seuraamisessa naksautin hyvissä kohdissa. Noudossa kerran tömäytti vähän tassuilla, muut siistejä. Palkkasin myös kerran istumassa pysymisestä, kun heitin kapulan. Tunnarin palautukseen lähdössä kerran, pari pyöräytti kapulaa, muuten siisti, ja heti nosti oman kun kohdalle sattui. Ruutu sellainen aika perus, ok. Vähän taaemmaksikin saisi mennä, vaikka nyt oli kyllä oikeastaan aika keskellä. Koemaisessa hypyssä Riina palasi vanhoihin tapoihinsa ja tuli vinosti sivulle. No jaa.

Kuvat viime viikon maanantailta:

Ainut kuva, jossa kaikkien ilmeet oli ok (= kenelläkään ei ollut rullahuulia)


Oma pieni petoni


Tollerien älykkäät ja intellektuellit ilmeet osa 1


ja osa 2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti