Viikonloppuja

Eilen oli hieman löysempi päivä: lenkkeiltiin, tokoiltiin ominemme, kahviteltiin mummilla ja illalla löhöiltiin Taijalla. Mutta siis treenattiin kuitenkin, ettei nyt ihan hunningolle jouduttaisi.

Taijan special-kuva: koira ja sen jättinenä.

Aloitettiin oikealla puolella seuraamisella, kun havahduin siihen että nyt ollaan useampana päivänä tehty normiseuruuta. En halua, että Riina sitten siellä kokeessa jumittaa ainakaan sen takia että on mennyt turhan toispuoleiseksi. Vähän mietin, että aika hyvin olen saanut sen normiseuraamaan siihen nähden, että miusta tuntuu etten kunnolla osaa opettaa toisella puolella seuraamista. Ilman lelua tai namia poikittaa, mutta ei sentään ehkä enää hirveästi ota etäisyyttä.

Ruutua tehtiin myös, viime aikoina joka kerta lähtö perusasennosta. Tämä tuntuu nyt toimivan, saa nähdä kantaako kokeeseen asti. Menee vauhdilla keskelle ruutua, pysähtyy, eikä maahanmenoakaan arvo. Ei ole myöskään tähän mennessä ikinä varastanut ruudusta seuraamaan. Olen nyt ottanut meidän vanhat, punaiset ruutumerkit käyttöön uusien ja keltaisten sijasta. Tuntuu, että etenkin ulkona valkoista lunta vasten koira ei vaan näe niitä. Toki niidenkin kanssa harjoittelu jatkuu, mutta nyt ainakin kokeeseen asti pelaan varman päälle.

Luoksetulo saatiin toimimaan perjantaita paremmin (siitä lisää myöhemmin). Alkuun suora vauhtiluoksari, sitten koemaisesti, mutta niin, että miulla pallo näkyvissä. Pallolla saatiin vauhtia pysäytysten välisiin osiin. Ajattelin, että ehkä näin saan paremmin kerrottua Riinalle, mitä oikeastaan siltä haluan. Se kun on parissa viime treenissä näyttänyt yksinkertaisesti hämmentyneeltä, ei ehkä ole tajunnut koko liikkeen kulkua. Mutta nyt tuntui hyvältä!

Metalli oli vähän ällö, mutta kyllähän se nyt sen toi. Ravaten. Hieman kai mietti myös nostoa.

R.I.P. tunnari. Voihan kapulan pyörittely. Pelkällä yhdellä kapulalla tehtiin ja palautus nimenomaan ideana, mutta se kapula vaan pyörii suussa. Koitin sitten niin, että kehuin palautuksessa, niin vähän parempi.

Pm viimeisenä, tämä hyvä.

Tänään sitten oltiin menossa eilisenkin edestä, aika lailla puolesta kymmenestä kahdeksaan. Aamusta agihallille Ellan kanssa vetämään flyball-kurssi x 3, siitä lenkille samalla kokoonpanolla + Veera ja Doni liittyivät seuraan, sitten rakennusetsintää Sapekon porukoitten kanssa, nopea nakkikeitto ja laskiaispulla kotona, agihallille peko-tottisvuorolle tokoilemaan ja vihdoin kotiin. Paitsi eipäs, vaan lenkille.

Rakennusetsintä oli oikein mukavaa, kiva kun saatiin uusia taloja siihen tarkoitukseen. Miulla oli molemmat koirat mukana, ja Sabikin pääsi hommiin. Ensin kuitenkin Riina. Neljä ukkoa, joista yksi yläkerrassa, yksi kellarissa ja kaksi maatasossa. Hirveällä innolla alusta asti, mutta tosi paljon paremmin malttoi seurata ja istua paikoillaan ennen etsintää kuin viimeksi. Aloitettiin maantasosta, josta Riina bongasi yhden ukon. Hyvät haukut, miinuksena seinää vasten hyppiminen. Kellarin portaat Riina meinasi mennä pää edeltä, kun en ollut kerennyt laittaa otsalamppua päälle, eikä se tajunnut että siinä oli portaat. Itse ukko löytyi kuitenkin ongelmitta, sinne Riina kiipesi ylälauteille haukkumaan. Yläkerran ukkokin oli normikamaa, mutta se toinen maantasossa ollut tosi vaikea! Pyöritti, pyöritti, ja haju tuntui menevän ihan minne sattuu. Haju kyllä oli, mutta tosi eri tavalla liikkui kuin metsässä. Kävi tyyliin tökkäämässä nenällä ukon kättä, mutta siltikään ei hahmottanut. Lopulta jouduin auttamaan aika paljon, että saatiin tarkennettua, mutta pääasia että löytyi, ensi kerralla sitten vähemmän apuja.

Hieman pohdin, että lähdenkö enää tokoilemaan, mutta koska koe on tulossa ja huominen päivä menee pelkäksi agilityksi, päätin lähteä. Aina pitäisi olla jonkin sortin koe tulossa, pysyy motivaatio kohdillaan ;)
Alkuvirittelyt ensin. Hirveä nuuskutus oli Riinalla päällä, hallin lattia oli varmaan vuorattu herkun palasilla. Liikkeiden aikana keskittyi, mutta väleissä miun piti olla normaalia tarkempana ettei unohdu haistelemaan.

Ruutu. Se eka lähetys on meillä jotenkin viime aikoina kohdannut vastoinkäymisiä. Hyvin oli Riina tälläkin kertaa kuulolla, mutta silti meinasi kohdentaa hyppyesteeseen (olihan se aika lähellä juu, mutta ei se silti saisi häiritä). Pakko oli kädellä näyttää, pelkkä "missä ruutu?"-kysely ei auttanut. Sitten meni kyllä ihan ongelmitta koko liike. Ja sen jälkeen tehtiin mistä suunnasta vaan, niin ei tietenkääm enää tarvinnut näyttää, eihän se nyt tyhmä koira ole :D Luulisi kuitenkin, että olisi jo tässä vaiheessa oppinut aina katsomaan suoraan eteenpäin, kun on ruudusta kyse. Harjoitukset jatkuvat tämän asian osalta. Muuten ihan huippuhienoja suorituksia, hyvällä, tasaisella vauhdilla keskelle ruutua.

Hyppynouto. Tämäkin ensin koemaisesti. Pieni tökkäys, muuten tosi kiva! Sitten hetsaten + nätisti-käskyllä, eikä muuten tökkinyt.

Metalli on näköjään ihan henkimaailman hommia, tänään ei minkäänlaista ällötystä havaittavissa. Oli toki hieman lämpimämpi, mutta ei se nyt oikeasti voi tietää onko lämpötila 0 vai -2. Kerran koemaisesti ja sitten kerran hetsaten. Harmillisesti piti tänään treenata omilla kapuloilla (vieraiden kapulat oli perjantain treeneissä ongelmallisia), koitetaan alkuviikosta bongailla Suvin sanoin viholliskapuloita.

Luoksetulo. Ensin koemaisesti tämäkin, ja olin oikein tyytyväinen. Yhden tuplakäskyn vaati toisen pysäytyksen jälkeen luoksetuloon, kun oli siinä jäälleen epävarma, mutta sitten tuli hyvin. Tehtiin sitten vauhtikutsumisia sekä seiso- että maahan-asennoista, jospa se ei nyt ihan niin ennalta-arvattavaa olisi. Loppuun vielä normaali suora luoksari, Riina oli huippuihana hyppelehtiessään miun luokse (:

Tunnari. Yhden piilotusta eli pelkkää palautusta edelleen. Ekalla vapautus leluun, toisella toi tosi hienosti ja minimaalisella pyörittelyllä loppuun asti. Jätettiin muuten siihen.

Tässä välissä Riinalle tauko, hetken päästä jatkettiin:

Pm Hetan kanssa. Hieman piti Riinan halliin tultaessa uhitella, mutta sitten makoilivat ihan mukavasti vierekkäin. Riinan mielentila oli tosin hieman kummallinen, otti häiriötä/paineistui toisen puolen äänistä (kova haukkuminen yms.) ja näytti välillä ahdistuneelta. Tosi hyviä häiriöitä siis, ei siinä mitään. Loppua kohden vapautui ja rentoutui ja sain sellaisesta vielä palkattuakin, eli onnistunut harjoitus.

Seuraaminen, voittajan juttuja. Parhaan tuntuista seuruuta pitkään aikaan, vaikkei yleisestikään ole ollut huonoa, siitä en mene sanomaan mitään miltä se näytti ;) Tehtiin kolme semipitkää pätkää, kaikki askelet, paikallaan kääntymiset, hitaat ja nopeat sisältyi niihin.

Kaukotekniikkaa, eli lähinnä s -> i vaihtoa. Tulkitsin nyt että Riina pitää siinä toisen tassun paikoillaan ja toista pompsauttaa sivulle, mikä jotenkin ihmeellisesti johtaa siihen että se liikkuu. Hämärää.

Ja pitihän se istuminenkin sitten viimein ottaa, peruuttaen ja miun edessä hölkötellen, hyvin istui.