Ollaan Riinan kanssa Ullan neuvosta keskitytty aika paljon leikkimiseen ja etenkin siihen että Riina olisi
leikkiessä oma-aloitteinen ja se aktiivisempi osapuoli. Hyvinhän meillä jo leikit sujuu, on koitettu tehdä mahdollisimman monessa eri paikassa että pentu tottuis siihen että leikkimiseen ja miuhun voi ja pitää voida keskittyä aina ja kaikkialla (: Nyt kun oon vähentäny omaa aktiivisuuttani leikissä, eli en ihan niin kovasti siellä riehu ja pidän vähän pienempää ääntä niin Riina on selvästi ruvennu kehittymään leikkijänä. Se jo pikkuhiljaa alkaa tajuta sen tosiasian että kun tuo miulle lelun niin se on maailman paras juttu. Välillä se kyllä vielä singahtaa täysin päinvastaseen suuntaan lelun kanssa ku missä mie oon, mutta toisen lelun avulla se tulee joka kerta ja kovaa (: Nyt illalla tehtiin pientä treeninpoikasta tässä kotosalla, Sabi häiriönä. Hyvin hoiti Sabi häiriökoiran homman, hyöri ja pyöri koko ajan jaloissa (: Ensin leikittiin narupalloilla, hetken päästä optin pallot pois ja innostin metalliselle noutokapulalle. Riina otti kapulan hienosti suuhun ja kantoi myös hyvin. Ongelmana oli lähinnä se, ettei se meinannut irrottaa. Toi kyllä miun lähelle. Tämän takia vaihdoin leluksi Riinan lempparin, näätälelun, ja sen kanssa sujui jo vähän paremmin. Tosin vieläkin hieman vaikeuksia irrottamisessa, mutta ehkä se siitä... Loppuun vielä hetki leikittiin ja sitten laitettiin lelut pois. Otettiin vielä ihan vähän imutusseuraamista juustolla, se sujui hyvin (:
Hienoa, että leikki alkaa sujumaan. Se on kyllä se kantava voima sitten myöhempiä treenejä/kisoja ajatellen, joten siihen kannattaa satsata paljon.
VastaaPoistaRuut oli myös pentuna sellainen (toisnaan vieläkin) että ei juuri välitä mun liiasta riekkumisesta vaan menee pikemminkin passiiviseksi. Toiset pennut vain on sellaisia, eikä se tee niistä yhtään sen huonompia. Yksilöitähän nämä koiratkin ovat =D