Kesäloman viimesenä viikonloppuna oltiin siis Riinan kanssa LPKYn nuorisojaoksen leirillä. Kiitokset asiantunteville kouluttajille, mukaville leiriläisille sekä tietysti Jennille joka kantoi suurimman vastuun viikonlopun toiminnasta. Ja hyvinhän kaikki toimi (: Parasta antia oli meidän näkökulmasta hakuun tutustuminen, se oli sekä ohjaajalle että koiralle mieluinen laji, jota toivottavasti päästäisiin jatkossa ihan säännöllisesti harrastamaankin. PK-jäljellä mentiin aika samoilla linjoilla kuin mejä-jäljellä, eli kyllä Riina idean tajuaa, mutta ei se ihan sen juttu ole. Flyballissakaan ei niin kovin lahjakkaita oltu, tai sitten muut oli vaan ylilahjakkaita (: Mutta jotenkuten opittiin sitä laatikkoa läppäämään ((: Oli kyllä rankka mutta samalla tosi antoisa viikonloppu meille molemmille, mutta onneksi välillä pääsi koirat leikkimään toistensa kanssa ja uimaan niin että tulihan tuota vähän rentouduttuakin. Häkissä olo ei oikein Riinalle kolahtanut, kun ei se ole siellä joutunut oikein aikasemmin olemaan, mutta onneksi sitten päivisin Riina pääsi taukojen ajaksi Ullan autoon, missä oli sitten Salama ja Mila turvana (:
Torstaina käytiin sitten raunioilla. Riinalla oli ekaa kertaa elämässään kaksi valmista piiloa ja hienosti se selvitti molemmat! Olin kyllä pikkusen ylpeä (: Nyt on sitten toinen samanlainen narupallo vaan ostoslistalla, että saadaan maalimiehille yhtä hyvät palkat (: Eikä piilotkaan ollu ihan mitään tavallisia, toinen oli puolivalmiissa Haukkulaaksosta siirretyssä saunassa ja toinen oli avopiilo sellasella kasalla missä ei koskaan ennen ole ukkoa ollut. Ens viikon torstaina päästään sitten Imatralle saman harrastuksen parissa, kiva päästä ekaa kertaa muille kun Lpr:n raunioille!
Tänään lähdettiin sitten vähän tavallisuudesta poikkeaville lenkkimaastoille, jäähallin ympäristöön, ja kävästiin siinä samalla sitten koirapuistossa. Itsehän en kauhean suuri koirapuistojen ystävä ole, meidän koirat kun saa vapaana juosta muutenkin. Mutta ajattelin sitten että kai se Riinankin pitää kerran päästä (: No, eipä tarvitse tapaa tehdä tästä nyttenkään, Riina nimittäin vähän arkaili koko tilannetta! Tosi yllättävä käyttäytyminen koiralta joka ei yleensä turhista hätkähdä. Mutta nyt 5 kuukautinen sakemanninpentu oli hurjan pelottava, onneksi Sabi-täti suojeli (: Miusta tuntuu että Riina jotenkin aistii koko tilanteen teennäisyyden ja on ehkä siksi varuillaan?
Tokoiltu ollaan tosi ahkerasti ja innostuinkin yks päivä vähän selvittelemään tulevia toko- ja bh-kokeita. Ja sitten turhauduin kun jouduin toteamaan itsestäänselvyyden, eli että eihän niitä pahemmin talvella järjestellä... Lisäksi olis kauheen kiva käydä meidän eka tokokoe LPKYn kokeessa, että ympärillä olis tuttua porukkaa, mie kun jännitän niin kauheesti niin se vois auttaa siihen. Mutta sit jouduttais oottamaan kevättä, ei sekään hyvä ratkasu! Tätä täytyy nyt pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti