perjantai 12. syyskuuta 2014

Mitä jäi mieleen?

Heinäkuu oli mukamas ihan aktiivista aikaa, mutta nyt ei kauheesti tuu mieleen mitä oltais tehty. Ei mee hyvin, piti luntata facebookista. Haukkiksessa käytiin ainakin Suvin ja koirien kanssa
kerran ennen tokokoetta treenailemassa. Jälkeäkin tehtiin (yksi niistä harvoista kerroista tänä kesänä). Miten onkin noi maastolajit jääneet niin paitsioon, ehkä siksi kun varmuutta kokeeseen menemisestä ei ollut sen ampumisen takia. Riinalle janoja ja esineitä. Janoissa aivan tuurista kiinni ottaako takajäljen vai ei. Sillon ei ollu mitään käsitystä miten asiaan vois puuttua, jotkuthan sanoo ettei pidä puuttua mitenkään. Nyt kuitenkin oon saanut pari hyvää vinkkiä, joita pitäisi päästä treeneihin kokeilemaan. Ensinnäkin käsien lähmiminen siihen jäljennostokohtaan, tottakai käsistä jää enemmän hajua kun kengänpohjista. Toista juttua sit esitetty kahtena eri versiona, mutta idea niissä on täysin sama. Eli joko lähettää koiran janalle viistosti tai sit tallaa janan viistosti, jotta koiralle olisi luontevinta nostaa jälki oikeaan suuntaan. Sit vielä yks juttu, mitä myö nyt ei varsinaisesti olla tarvittu, mutta joskus voidaan tarvita. Jänniä kulttuurieroja nää on, en oo ite ihan vielä niin sisällä pk-lajeissa että tulis itselle mieleen. On siis ihan ok tukea janatyöskentelyä vaikka jollain metsätien pohjalla. Tärkeintä on että koiralle saa idean suoraan menemisestä. Miuta on auttanut se, että olen alkanut ajatella pkta vähän enemmän tokon tyyppisenä ns. kilpailulajina, niin kun se onkin. Pelastuspuoli on sit asia aivan erikseen, siellä ei tyylipisteitä jaeta, ainakaan niin paljon. Esineissä ei muistaakseni ongelmaa, kyllähän se mielellään ensin tuo pehmeät esineet ja sit vasta kovat, mutta onko sillä mitään väliä. Ensinnäkään pk-kokeissa ei kauheasti edes kovia esineitä käytetä, ja toiseksi pääasia että vaan tuo kaikki. Ehkä joku kerta vois tehdä ruudun pelkillä kovilla esineillä.

Tokokokeessa oltiin sit olisko se ollu 14.7., Haukkiksessa taasen. Ykkönen taisi jäädä mahtavasta parista pisteestä kiinni... Noh, mutta eipä fiiliskään ollut niin keskittynyt. Miulla painoi mielessä kouluasiat (samana päivänä piti päättää, olenko menossa Viroon kouluun vaiko en, ja iltakokeen alkuun mennessä miulla ei vieläkään ollut mitään käryä asiasta). Tässä nähtiin niin se, että on epäreilua vaatia koiraa antamaan parastaan, jos ei itse siihen kykene. Kokeessa oli normijärjestys, ruudusta poikki. Paikallaoloissa ei kai mitään ihmeellistä, hyvin meni. Eka setti ei tosiaan ollut kauheen hyvä: aurinko porotti, Riinan vire tuntui laskusuhdanteiselta, tuntui ettei se vastaa sosiaaliseen palkkaan ja ruutu nollattiin meille aivan ihmeellisellä virheellä. Riina ei tiennyt merkiltä lähtiessään mihin pitäisi mennä! Yleensä sillä on tosi vahvana se, että lähtee minne näytetään, ja bongaa ruudun sit vaikka matkalla jos ei aiemmin. Nyt kuitenkin meni haahuilemaan kehänauhan viereen, oli jo varmaan kehästä ulkonakin, mut ei saatu punaista korttia. Sit aika monennella käskyllä päätyi ruutuun. Toiseen settiin tsemppasin itse, ja ylläripylläri koirakin oli kuin eri eläin. Teki hyvin, vastasin sosiaaliseen palkkaan jne. Oli myös jo vähän viileämpää, en tiedä vaikuttiko se. Niin tai näin, meidän tulos ei kestänyt 40 pisteen menetystä ruudun takia ja parin pisteen päähän ykkösestä jäätiin. Positiivista oli kuitenkin tuo toisen setin onnistuminen, miulla on ehkä vähän ollut sellainen mörkö, että kun tehdään liikkeet kahdessa osassa ei jälkimmäinen niistä ikinä onnistu. Nyt oli ihan päinvastoin, joten tulipa sekin myytti murrettua.

Ps. Päätin olla lähtemättä Viroon eläinlääkikseen, ihan Suomessa ollaan ja ensi vuonna uusi yritys Helsinkiin. Päätös oli vaikea, mutta viimeistään nyt olen tajunnut että varmasti täysin oikea tähän tilanteeseen.

Agia ei heinäkuussa treenattu, koska päätin että meidän kontaktit on kunnossa ennen kuin startataan kolmosissa. Niitä sitten kyllä aktiivisesti työstettiinkin, ja helpottavan nopeasti tuloksiakin alkoi näkyä.

Mökillä käytiin tänä kesänä jopa kahteen kertaan, tää on miulle paljon! Koirat aivan varmasti viihtyisi siellä useammin ja pitempäänkin, mut mie en, minkäs teet. Tälleen sopivan lyhyissä pätkissä kuitenkin ihan jees.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti