torstai 1. toukokuuta 2014

Täyttä elämää

Niin että sellanen päivitysaktivoituminen. Tai olihan se, sen viikon ajan kun oli lomaa. Sit ilmestyi pääsykoekirjat. Ja tää on huono tekosyy koska melkein kuka vaan voi todistaa etten koko ajan ole nenä kiinni kirjassa ollut. Yritys kuitenkin hyvä ja pitäähän aivojenkin välillä tuulettua. Tänään tultiin Lontoosta ja päätin etten enää ikinä lähde minnekään ilman miun Riinaa <3 Järkyt vierotusoireet. Plus olis kannattanut olla tämän päivän tokokokeessa kun kaikki sai niin hyviä tuloksia. Seuraava retki vois suuntautua vaikka Ruotsiin tai Viroon ja aiheena vois olla vaikka agility ja/tai toko. Kuulostaa hyvältä eikö? Matkaseuraa?

Tokoa ollaan tahkottu vaikka ehkä sellainen viimeinen loppusilausfiilis onkin tällä hetkellä kateissa. Perushauskaa kuitenkin. MM-tiimin leiri oli mukava piristysruiske. Saatiin hyvää palautetta meidän tekemisestä ja toimivia neuvoja eikä aina niin antoisaa analysointiakaan puuttunut. Olin leirin jälkeen niin innoissani etten pitkään aikaan ole ollut. En yleensä ole sen tyyppinen ihminen. Kiitos tiimiläiset, kesäkuussa jatketaan! Turustakin tykkäsin kaupunkina hirveesti vaikken siitä mitään nähnytkään kun piti niin kovasti treenata :D Ruotsi oli musiikkia miun venäjästä syöpyneille korville.

Liikekohtaista treeniä on ehkä nyt taas tehty vähän enemmän kun ei ole koetta ihan ensi viikolla tulossa. Kaukot kaikkiaan parantuneet. Paikallaoloja ja niiden alkuja on nyt alettu tehdä treenin alussa, ettei koira olisi ihan läähpuuh aina siinä vaiheessa. Niihin haluan napakkuutta ja tarkkaavaisuutta, ihan turhia pisteitä lähtee jostain kaksoiskäskyistä. Kun nyt vaan osaisin työstää niitä sellai järkevästi enkä hermostuisi. Luoksaristoppiin vaihdoin leirillä viimein sen käsimerkin, katsotaan millon hermostun ja vaihdan takaisin suulliseen :D Metalli aiheuttaa tällä hetkellä eniten tuskaa. Aina saadaan neuvoiksi jotain kantoharjotuksia mut sit omissa treeneissä ne tuntuu niin tahmeilta ettei mitään rajaa. Nyt yritän loppuperusasentoon tuloa hetsaamalla, se kun on se liikkeen hasardein kohta. Nostoja myös pitää ylläpitää, ettei käy asettelemaan kapulaa. Ja lainaillaan toisten kuolaisia kapuloita. Seuraamisessa on tehty suoruutta, kai se siitä niillä takapäänkäyttöharjotuksilla hiljalleen oikenee... Tätä voisin kysyä reilun viikon päässä tokokoulutuksessa. Zetan asennot on nyt otettu erillistreeniin, kun ongelma olikin niissä eikä seuruussa. Katos kummaa. Ruutu valuu taas takalaidasta ulos ja Riina lätsähtää suoraan maahan, jes kivoja ongelmia! Wuhuu. Kivempia kun peruuttaminen ja ruudun etulaitaan jäänti. Tunnari toimii oikeestaan miten päin vaan, nyt pitää tehdä ekstravaikeita että sit kokeessakin onnistuis.

Kuvista kiitokset Johanna Kuuselle!

Kyllä osaa eläin olla tyhmän näkönen. Näin hieno hyppystoppi meille tulee.

Kieli keskellä suuta vai miten se meni?

Avaruusalus laskeutuu...

No tietty se koulutuksessa toimi.




Koemaisia tehty vähän. Viime kerralla huippuasenne, vaikka liikkeissä kauneusvirheitä. Ne ei haittaa, ne on koulutettavissa! Jos jotain meinaa korjata niin hetkeksi se on hajotettava. Kuuntelu-/häiriötreenejä tehty jonkun verran, MM-tiimin leirillä huomasin tässä aika ison kulttuurieron. Miulle on aina sanottu että jos koira reagoi häiriöön pitää huomauttaa. Leirillä taas ihmiset eivät huomauttaneet vaan koiran annettiin älytä itse ja/tai harjotusta helpotettiin. Itse taidan alkaa noudattaa vähän jotain sekasikiölinjaa tässä. Esim. perusasentohäiriköinnissä koira omien aivojen raksutus toimi hyvin, mutta jos Riina yrittää lähteä vaikka hämyksi heitetylle kapulalle niin pakkohan se on kieltää, muutenhan koira palkkautuu siitä noutamisesta. Riina on muutenkin jossain asioissa yllättävän kova, en usko että se menee rikki. Liika lässytys ei ainakaan toimi.

Hirveesti on nyt tokokuvia, kun vielä pari viikkoa sit ei ollu yhtään. Kiitos Ella!

On se ryhdikäs.

Kuvausrekvisiitta kohdallaan ;)

Joo poikittaa, mutta asenne on kohdillaan!

Niin tehtiin myö sitä ruutuakin, ei vaan koristeena ollut.

Matkaan pokemon!

Kaunis Riina <3

Ai tälleen leikitään koiran kanssa?

Ehkä tää on kuitenkin parempi ;)

Tokossa vähän on ahistanut kevät. Riinalla on ehkä maailman surkein lämmönsietokyky. Eikä siis vielä ole ollut edes kuuma. Eikä se missään muissa lajeissa näy, mut toko on vaaravyöhykkeellä. Ihan kiva että nyt kuitenkin oon rekisteröinyt tän, niin voin yrittää suunnitella treenit järkevästi. Miulla on taipumus tunkea yksiin treeneihin liikaa sisältöä. Yritän parantaa tapani.

Agia on tehty ja kisaamassakin on käyty niin Lappeenrannassa kun Kouvolassakin, tuloksina 5, 5 (tällä voitettiin), hyl ja hyl. Tuplia tulee muttei nollia. Lappeenrannassa pienestä kiinni, radat oli helpot. Toisella radalla keppien alotus ja toisella puomin alasmenokontakti (opetusvaiheessa, ei toimi vielä). Kouvolassa en päässyt oikein kiinni ratojen sielunelämään. Jotenkin poukkoilevia ja hankala oli keksiä mitään ohjauksia. Ja taas se keppien alotus. Pitää mennä tästä itkemään jollekin osaavammalle, en kai osaa tehdä riittävän vaikeita treenejä kun tää on vaan kisaongelma. Tai sit ohjaan kisoissa hassusti. Ärsyttää, haluan sinne kolmosiin, mut eihän se väkisin onnistu. Toukokuun lopussa olis luvassa oikein kunnon kisaviikonloppu, nyt on siis aikaa hioa muuvit kohilleen. Ja itteni tuntien ei tää kolmosiin pääsyyn lopu, sit haluun sieltä nollia :D Agi on nyt viime aikoina ollut kauheen kivaa, toivottavasti päästään kesällä aktiivisesti kisaamaan.

Metsäkausi ei ihan vielä täysipainoisesti oo ehtinyt pyörähtää käyntiin, mut pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Hakutreeneihin ei oo oikein ehditty mut jälkeä on pari kertaa tehty. Ekalla kerralla meni superhyvin. Jälki n. 500-600 m, esineitöä tosi vähän (2 tai 3). Ehkä n. 10 m jana sujui kuin itsestään, ei takajälkiongelmaa. Esineet nousi ja jälki kulki. Ehkä hieman nopeammin saisi esineet miulle palauttaa, mutta parempi ehkä että tarkistaa ne kunnolla. Ja kai ne nopeutuu kun niistä aina saa nopeasti palkkaa. Toinen jälki ei mennyt ihan niin ruusuisesti. Hirvee tiheikkö, jäljennostossa Riina oli menossa kovaa vauhtia takajäljelle, eikä kai edes edennyt janaa kovin suoraan (ei siellä kyllä oikein pystynytkään). Tällä jäljellä paljon esineitä (10?), joista puolet kovia ja kovista puolet keppejä. Kaikki nousi mitä matkalle sattui. Yksi lyhyt harhailu sattui lumiesiintymän kohdalla, sieltä kutsuin pois. En tiedä mitä olisi kannattanut tehdä, kun en siinä hetkessä oikein stten tiennyt että missä se jälki meni. Luultavasti Riina olisi vaan vähän oikaissut ja jatkanut matkaa. Tämä jälkki myös loppui kesken kaiken kun nähtiin aave. Ensin Riina hidasti vauhdin mateluun ja sit alkoi haukkuminen kohti metsää. Siinä vaiheessa mie päätin että kiitti riitti ja suunnattiin takasin autolle. Olisi varmaan jäljestänyt (tai en tiedä, Riinalla on kyllä itsesuojeluvaisto) loppuun mutta mie en tykkää painia karhujen kanssa :D

PK-esteitä on treenattu kun on Tapikselle eksytty, syksyllä haluisin kokeeseen. Mutta edelleenkään en mene jos ampuminen ei toimi. Sitäkin pitäisi taas treenata eikä jäädä leijumaan onnistumisentunteeseen :D A:ta on nyt tehty pallonoutona, kyllä se sen tajuaa. Este kun este, noudettava asia kun noudettava asia. Metriseenkin voisi ens kerralla lisätä pallonnoudon, A:han vaikka kevyen kapulan. Eteenmenoa, paikkamakuuta toisten tehdessä ja painavan kapulan noutoa pitäis tehdä, kaikkea on tehty ehkä kerran.

Näistäkin kiitos ja kunnia Ellalle!






Muuten on lenkkeilty ja lenkkeilty, laavulle alkaisi taas tehdä mieli. On katsottu leffoja koirien kanssa ja ilman koiria, luettu koirien kanssa ja ilman koiria. Sabi alkoi oireilla just ennen kuin lähdettiin Lontooseen, lisättiin toinen kipulääke niin nyt on ollu hyvänä. Pitää taas vähän rajottaa sen menoa, ehkä kohta viedä niille cartrophen-piikeille uudestaan. Muuten se on ollut onnellinen mukanakulkija, agihallilla aina puuhastellut jotain ja ulkotreeneissä häiriköinyt <3

Kattokaa kun se on liikkis <3


Riinan kootut ilmeet näätte sitten valmiissa kutsuissa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti