tiistai 4. helmikuuta 2014

Hierontaa ja doboa

Just tajusin että meillähän on ollut Riinan kanssa menossa melkein kehonhuoltoviikot. Viime torstaina Riina kävi hierottavana Ninalla. Alkaa tää tokokokeisiin valmistautuminen mennä aika hifistelyksi, kun hierojan kautta pitää kehään suunnata ;) No ei, kyllä ihan muutenkin oli jo käynnin aika. Kiva oli kuulla, että hyvin on Riina pysynyt kuosissaan! Ei kauheasti jumia missään, normaalit seuruupuolen pienet jäkitykset. Jos vaikka tästä lähtien muistaisin venytellä niitä sen kylkiä agitreenien yhteydessä, muuten olen kovin laiska toteuttamaan tällaista. Asiaa ei ainakaan helpota se, että Riina ei arvosta näitä(kään) toimenpiteitä. Voisin yrittää sillä lailla dobo-tyyliin namilla, niin saattaisi onnistua. Jos vaan yritän sen olohuoneen lattialle kammeta ja siinä ruveta vääntelemään, niin protestointi on hienovaraista mutta selkeää...

Lauantaina sitten melkein jo perinteeksi muodostunutta Sapeko-doboa. Pitkään pohdin, vienkö Sabin vai Riinan, mutta sitten Sabi oli hankalana parina päivänä (tai ehkä sen jalka vaan oli kipeä), niin päädyin Riinaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, oli syy Sabin hankaluuteen sitten itsepäisyys, jalan kipeys tai vaikka molemmat. Turhalta olisi tuntunut se sinne viedä, jos ei mitään olisi kyennyt tekemään. Ehkä tässä on katseltava Sabille joku sellainen tutustumistunti (monellakohan tutustumistunnilla saan käydä, ennen kuin miut potkitaan pihalle? :D). Liekö karmaa vai mitä, mutta Riina oli hieman hankalana dobossa. Tai ei nyt pahasti, mutta pari kertaa ilmoitti vieruskavereille, että ystävyys jatkuu tasan niin kauan kun pysytte poissa hänen pallolta, nameilta, omistajan luota ja kaikkein mieluiten silmistäkin. Narttu mikä narttu. Itse temppuilu sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Asennonvaihtoja saatiin jo tehtyä pallon päällä (seisominen vähän hankala, miulla oli myös käskyongelma kun en halunnut pilata meidän kaukoja ennen koetta ;)) ja alkeellinen pyöriminenkin onnistui. Alkeelliseksi saattaa tosin jäädäkin, on se Riina sen verran iso, ettei se nyt mitä vaan mahdu siinä pallon päällä hillumaan. Ja ehkä neljännen? kerran yllätyin siitä, kuinka tunti tuntui omissakin lihaksissa. Kiitos Suville ja jumppatovereille, eiköhän pidetä perinnettä yllä! Riina oli ihanan rento ja letkeä koko loppuillan, valui vaan sohvalta alas kuin sula vaha :D


1 kommentti: