Perjantaina startattiin Ellan ja Elvin kanssa ainakin miun mittapuulla ihan tarpeeksi ajoissa kohti Helsinkiä ja Messukeskusta. Kun en ole niin kokenut näyttelykävijä :D, olen tähän asti aika hyvin välttynyt täysin sairailta aamuherätyksiltä. Perjantaillehan ei ollut varattu mitään virallista ohjelmaa, joten päivä kului kelpiekehän (jostain kumman syystä...) laidalla hengaillessa ja myyntikojuja kierrellessä. Hotellille saavuttaessa ensimmäiseksi käteen lätkäistiin A4, jossa kerrottiin, että jos koira sotkee huonetta, täytyy maksaa 100 e lisämaksu. Kiva. Heräsi kysymys, että miksi maksan ylimääräistä koirahuoneesta, jos sillä rahalla ei saa pientä ekstrasiivousta. Illalla kuitenkin hylättiin koirat uskaliaasti hotellihuoneeseen siksi aikaa, kun käytiin kaupungilla syömässä ja leffassa. Leffa oli viihdyttävä ja ruoan hinnasta reklamointi onnistui, ei siis valittamista ;)
Pitkään nukkumisella ei lauantaiaamunakaan saatu kehuskella, sillä oltiin sovittu että nähdään jo kahdeksalta Messukeskuksella flyball-joukkueen kanssa. Onneksi hotelli oli ajantasalla kaupungin tapahtumista ja sieltä sai aamupalaa jo 4:30 lähtien. Messarin parkkiin pääseminen sujui pelottavan hyvin, ja kuten arvasinkin, se kostautui hetken päästä. Hissiä oli aivan mahdoton saada kolmannesta kerroksesta. Oli täynnä sekä ylhäältä että alhaalta tullessa. Noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen alkoi jo olla kiire kisapaikalle, joten luovutettiin ja raahattiin itsemme, koirat, laukut ja flyball-laatikko autoramppeja pitkin lähimmälle sisäänkäynnille (joka ei ainakaan silloin tuntunut olevan niin kovin lähellä).
Siitä eteenpäin ei sitten ollut ongelmia. Joukkue saatiin kasaan vaivatta, huippuedustavat asut niskaan ja odottelemaan harjoitus- ja "aika-ajo"kierroksia. Kaikkien yllätykseksi viime hetken harjoitukset sujui hyvin, oltiin kuulemma ainut joukkue, jolla ei ollut ongelmia :D Aika-ajoissa meillä oli toiseksi nopein aika, mikä tarkoitti suoraa välieräpaikkaa!
Yleisölle esitäytymisen jälkeen hengailtiin takahuoneessa ja juotettiin koiria. Oli muuten kuuma, eikä se auttanut asiaa, että meidän joukkueasuihin kuului fleece-takit... Välierissä otettiin 3-0 voitto ehjillä suorituksilla. Riinan ja Elvin vaihdot onnistuivat erinomaisesti läpi kisan, tässä todiste:
Kolmannella kierroksella, kun voitto välierästä oli jo varmistunut, Riinan pallo lähti pomppimaan väärään suuntaan. Olin iloisesti yllättynyt, että onnistuin vielä ohjaamaan sen oikealle paluureitille tosi vinosta! Näitä ei oltu viime aikoina harjoiteltu (kuten ei mitään muutakaan flyballiin liittyvää :D).
Semifinaaleissa saimme valitettavasti vastaamme lopulta koko kilpailun voittajajoukkueen. Meidän kahdella kelpiellä, yhdellä bordercolliella ja yhdellä schipperkella ei yllättäen aika riittänyt kolmea bc:ta ja yhtä sakemannia vastaan. Ehjiä suorituksia tehtiin näilläkin kierroksilla, viimeinen jopa voitettiin.
Neljän parhaan joukkoon siis ylsimme tänä vuonna, eli nousua viime vuodesta havaittavissa! Saanen myös lisätä, että meillä oli kilpailun toiseksi nopeimpia kierrosaikoja, eli putoaminen johtui vain huonosta tuurista pariarvonnassa. Heille toki hävisimme reilusti ja raumalaiset voittonsa ansaitsivat, myö jäädään parantelemaan nopeutta ensi vuotta silmällä pitäen. Taisi se Leena meidät jo ensi vuodelle Maailman voittaja - näyttelyn yhteydessä pidettävään kilpailuun ilmoittaa, ainakin pienessä mielessään.
Palkintojenjaossa meitä muistettiin jälleen paras joukkueasu -palkinnolla, eli jotain kilpailua ainakin hallitaan suvereenisti :D Tästä kiitos Leenalle, jolle taasen kaatui vastuu askartelupuolesta. Miekin toki olin mukana ideoimassa ja ostoksilla.
Kilpailusta jäi kauhean hyvä fiilis, etenkin kun tänä vuonna sain olla omalla koiralla mukana. Videoista analysoin, että Riina ei missään tapauksessa mennyt niin kovaa kuin se pääsisi. Etenkin kahdella viimeisellä hypyllä himmasi. Tämä oli myös miun taktikointivirhe, olisi pitänyt juosta koirasta pois päin, niin olisi saanut sen tulemaan kovempaa. Korjaamme tämän ensi vuodelle! Yllättävää oli myös, että homma oli koirille fyysisesti rankkaa. Kierrosajat hidastuivat selkeästi kilpailun edetessä kaikilla joukkueilla. Kierrosten väliin ei jäänyt juurikaan aikaa ja isossa kehässä valojen loisteessa oli kuuma. Ainakaan Riinalla eivät myöskään askeleet sattuneet otollisesti hyppyjen väliin. Näitä työstämme jatkossa.
Kiitos koko joukkueelle: Hanne & Watti, Ella & Elvi, Leena & Tiku sekä meidän hätävara-, mutta silti erinomaisen taitava pallottaja Jaana! Oltiin hyviä, mutta ensi vuonna parempia ;)
Tässä sekä välierä- että semifinaalisuoritus meidän joukkueelta:
http://www.youtube.com/watch?v=RFgfgBkRi7A
http://www.youtube.com/watch?v=Ge63q2ZBE2U
Tämän suuren suorituksen jälkeen oli mukava ottaa rennosti. Mie tapasin tuttuja, kiertelin myyntikojuja vähän lisää ja lopulta päädyin taas sinne kelpiekehän laidalle :D Iltapäivästä jäätiin vielä Ellan kanssa ihailemaan kv-tokokoirakoita ensimmäisessä maajoukkuekarsintakokeessa, joka siis järjestettiin näyttelyn yhteydessä. Hienolta näytti ja mikä parasta, ei täysin mahdottomalta. Ehkä sitten joskus...
Illalla oli sitten takki aika tyhjä, ravintolaan meinattiin varmaan molemmat Ellan kanssa nukahtaa, kun ruokaa odoteltiin. Ja yksi mitä ei tarvinnut odottaa oli uni.
Viikonlopun teema oli näköjään aikaiset herätykset. Agikisat Hyvinkäällä kuulosti teoriassa ihan kivalta. Viimeistään siinä vaiheessa ne alkoi kuulostaa kivalta käytännössäkin, kun napattiin ekalta radalta menolippu kakkosluokaan, eli siis sert, 0 ja luokkavoitto! Tuntuipa hyvältä! Meni ainakin niin suunnitelmien mukaan kun olla voi. Rata oli mukavan vauhdikas, mutta silti vaati vähän ohjaamista, Riina oli kuulolla ja otti kontaktit hyvin. Etenkin sisäisiä riemunkiljahduksia aiheutti puomin ylösmenokontakti, jossa Riina oikein kumartui (!!!!). Kai ne länget on jotain auttaneet.
Palkinnot oli kyllä näissä kisoissa ylitsevuotavat: 12 kg ruokasäkki, koiralle käsintehty peitto, 2 lelua, tassurasvaa ja tietty normi ruusukkeet. Hyvillä mielin jäätiin odottamaan (tai ainakin mie, Ellan mielipiteestä en mene takuuseen ;D) iltapäivän kakkosluokan rataa. Tässä välissä oli hyvin aikaa, ehdittiin käydä eksymässä luontopolulle ja pelkäämässä kuvitteellista karhua sekä syömässä Hyvinkään keskustan jätti-isossa ostoskeskuksessa.
Kakkosluokan debyytistä ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville, vaikka ihan kiva rata tehtiinkin. Yhdessä kohtaa luiskahti ylimääräiselle hypylle, tietysti silloin kun vähiten sitä odotin.
Kotiin päästyä olotilaa olisi voinut kuvata lähinnä ilmaisulla väsynyt mutta onnellinen. Enemmän kyllä väsynyt. No ei, oikein onnistunut reissu ja onneksi ensi vuonna ei tarvitse odottaa joulukuuhun, vaan varmasti Maailman voittaja -näyttelyyn elokuussa vie tiemme. Kiitos Ellalle seurasta ja Elville yöllisistä "tungen kieleni nenääsi" -hyökkäyksistä ;)
Videot on pöllitty Veeralta, hotellikuva Ellalta ja flyball-kuvat Anna Huuskolta, kiitos kaikille! Iskä hajotti meidän tietokoneen, joten omia kuvia ja videoita Riinan agiradoista tulee kun tulee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti