maanantai 23. syyskuuta 2013

Ihan oikea pelastuskoira

7.9. oli Sapekon oma haku- ja jälkikoe, jossa suoritimme hyväksytysti loppuhakukokeen pimeäosuuden. Se tarkoittaa sitä, että Riina on nyt ihan virallinen, hälytyskelpoinen hakukoira <3 Aika hienoa!

 
Toinen kuva treeneistä tältä vuodelta, toinen loppupäiväkokeesta, kiitos Riikalle!

Yksi meidän isommista tälle vuodelle ja ylipäänsä asetetuista harrastuksellisista tavoitteista on nyt täyttynyt. Eikä siihen loppujen lopuksi mennyt kuin vajaa vuosi, viime vuoden lokakuussahan myö käytiin se peruspäiväkoe. Ei voi muuta sanoa kuin että tuo koira on luotu tätä harrastusta varten. Varmasti on monia taitavampia, varmasti on monia suurempia titteleitä saavuttaneita, mutta Riina rakastaa ihmisten etsimistä ja se tekee tästä harrastuksesta meille niin arvokkaan. Kiitos treenikavereille, hieman kulunut sanonta, mutta ilman teitä ei olisi meitä. Uskon myös vakaasti, että ne monet nuotion äärellä syödyt makkarat ovat olennainen osa tätä lajia :D

Jos sitten lyhyesti kokeen kulusta. Tämä oli meidän ehdottomasti hallituin ja järjestelmällisimmin sujunut koe, siksi olikin mukavaa, että se oli juuri tämä ns. viimeinen koe. Hallittavuusosuus sujui niin hyvin kuin vaan voi, pitkin syksyä metsässä suoritetut paikkamakuutreenit tuotti tulosta. Tein mielestäni hyvän etsintäsuunnitelman (aloitin siitä, että laitoin kartan oikein päin... *flashback edellisestä kokeesta*) ja erityisen mukavaa oli, että testaaja kehui etsintäsuunnitelmani tukeneen hyvin juuri oman koirani työskentelytapaa. Se osoittaa, että on meidän tiimityöskentelyyn ja miun koiranlukutaitoon ainakin yritetty panostaa.

Aika hyvin sain luotsattua meidät aina siihen suuntaan, mihin oli tarkoituskin. Välillä konsultoin suunnistaja-Suvia, ja kerran kävi tässäkin kokeessa niin, että juuri kun aloin keskustella suunnistajan kanssa, Riina alkoi ilmaista (: Ei sentään joka ilmaisun kohdalla näin. Ennen ensimmäistä löytöä aikaa tuntui kuluvan, kuten myös ennen viimeistä. Toinen löytyi kaikista kivuttomimmin. Ja eipä niihin kahteen muuhunkaan voinut ikuisuutta mennä, koska käytimme koko etsintään mahdollisista 45 minuutista 20. Viimeinen ukko löytyi niin, että lähetin Riinan pistolle kallion päälle/taakse. Ehdin jo hetken Riinaa huudella, ennen kuin alkoi ilmaista. Onneksi ei totellut. Olin myös tyytyväinen, että meidän pistotreeni pääsi hyötykäyttöön ja että ylipäänsä tajusin hyödyntää sitä.

Testaaja (Hanna Hakulinen) kehui koiran irtoavuutta, itsenäisyyttä, ohjattavuutta ja ilmaisuja. Nehän ne Riinan vahvuudet on, paitsi ohjattavuus ei ehkä aina :D Kokeen eri osioista saatiin arvosanoiksi pääasiassa ykköstä, vain ohjaajan toiminta oli kakkonen. Eikä siinäkään kuulemma mitään vikaa ollut (huh, en mokannut), mutta toki parhaalla arvosanalla on parhaan arvosanan kriteerit.

Jatkossa sitten hakukokeiden suhteen toimitaan mitä luultavimmin niin, että suoritetaan sitä taidontarkistusta tarvittavin väliajoin. Meidänhän ei ensi vuonnakaan/jatkossa tarvitse käyttöönottotarkastukseen mennä, jos emme halua. Saa nyt nähdä, sitä ehtii kuitenkin suorittaa tulevienkin koirien kanssa varmaan kyllästymiseen asti. Ensi vuonna olisi tarkoitus päästä käymään palveluskoiraliiton pelastushakukokeissa. Toki emme niitä sinänsä tarvitsisi, mutta hauskaahan se olisi. Kun ei olisi paineitakaan. Tämä vaatii tietysti hommailua talvella ampumisasian suhteen, mutta mitäpä sitä talvella muutakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti