keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Virve Sormusen tokokoulutus Haukkulaaksossa 21.7.

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina startattiin Riinan kanssa heti aamusta kohti Haukkista. Toko oli aiheemme ja Sormusen Virve kouluttajamme, kiitos Tuijalle kyydistä! Päivä aloitettiin perinteiseen tapaan pienellä teoriaosuudella. Käsitellyistä asioista suurin osa oli tuttuja, mutta onhan se hyvä aina palauttaa asioita mieleen aika ajoin. Puhuttiin ainakin kisajännityksestä ja kisoihin valmistautumisesta, vielä enemmän olisin ehkä toivonut juttua harjoitteista, joilla koira valmistellaan kisoihin, ohjaaja tuli nyt kyllä käsiteltyä perusteellisesti ;) Mutta eipä siinä mitään, lopussa asiasta kysyin ja vastauksen sain. Vastaus meni aika lailla yksiin tuon miun tokoblogitekstin kanssa. Se oli miusta hyvä että painotettiin ihmisen vastuuta tässä harrastuksessa. On totta ettei koira ole lähettänyt yhtään koeilmoa eikä pyytänyt saada osallistua yhteenkään koulutukseen, joten on täysin ohjaajan vastuulla että koiralla on ko. tilaisuuksissa hyvä olla.

Peppikään ei arvosta odottelua.
Meidät oli laitettu ensimmäisiksi koirakkokohtaisissa harjoituksissa. Ihan hyvä, eipähän ainakaan Riinankaan tarvinnut venailla koko päivää autossa, eikä kukaan ehtinyt treenata niitä juttuja, mitä miulla oli kysyttävänä ;)
Aloitettiin ruudulla. Otettiin vaan merkiltä eteenpäin, kun kerran ruutuun meno oli ideana. Aloitin sanomalla että meidän ongelmia on aina aika ajoin esiintyvä ruutuun peruuttaminen sekä nyt viime aikoina ruudussa suoraan maahan meno, seisomisenhan voi hyvin skipata. Ja mitä tekee Riina. Juoksee hyvällä vauhdilla merkiltä keskelle ruutua ja jää seisomaan käskystä. Että näin. No, onneksi virheet saatiin sitten esiin kun tehtiin useampia toistoja vähän lähempää. Vauhdista kouluttaja sanoi että voisi vielä kovempikin olla, mutta itse olin ihan tyytyväinen. Ei se sinne sukkulana syöksy (mihin myös tietysti pystyisi ja tätäkin sitten treenataan kun muut ongelmat loppuu kesken = ei ikinä), mutta hyvää laukkaa menee. Seisomassa pysymiseen ei oikeastaan taidettu mitään erikoista neuvoa saada, mutta peruuttamiseen kuulemma auttaisi se, että juuri vähän ennen kuin koira on oikeassa kohdassa ruutua avustaja heittäisi sille pallon kohti ruudun takaosaa. Eli siis kerrottaisiin koiralle mitä sen pitää tehdä ennen kuin se käy pyörimään/hyörimään/haukkumaan. Virve oli myös sitä mieltä, että suurin osa ruututreeneistä pitäisi olla paikan hakua läheltä ja kaukaa ruutuun lähetyksiä tehtäisiin harvemmin.

Niitä läheltälähetyksiä.

Tuumaustauko.

Tässä kyllä näkyy tosi huonosti, mutta siellä se pallo lentää!


Toisena liikkeenä katsottiin metallia, ja tehtiin ihan hypyn kanssa kun kerran sellainen oli paikalle raahattu. Vähän samalla tavalla meni alku kuin ruudussa: sanoin että ongelmana Riinalla on kapulan tiputtaminen matkalla ja epävarmuus kapulan nostamisessa. Riina sitten reippaana tyttönä hyppäsi hyvin, nosti kapulan siististi ja toi sen pudottamatta eteen asti. Palautuksen tuli ravilla ja edessä oli kaukana + vinossa, mutta näitä ei ollaakaan treenattu kun on ollut muitakin ongelmia. Huom. on ollut, nyt ei näköjään... Tähän saatiin kuitenkin varmaan ihan käyttökelpoinen neuvo: pitäisi käyttää metallikapulaa muiden liikkeiden palkkaamiseen, jotta sittä saisi miellyttävämmän. Onhan miulle aikaisemmin ehdotettu temppurataa kapula suussa, seuraamista kapula suussa yms., mutta tuntuu että niissä Riinaa on vaan ahdistanut, kun se ei ihan ole tiennyt mitä siltä halutaan. Leikkimisessä kapulan saisi liitettyä hyvään mielentilaan ja kuitenkin palkkaus on niin vapaamuotoinen tilanne ettei koira pääse stressaamaan siitä tekeekö se väärin. Tätä pitää kokeilla, mutta tietysti sillä rajoituksella että mistään jo itsessään hankalasta liikkeestä en edes yritä kapulaa palkaksi tarjota. Ei se varmaan ihan estoitta sitä kuitenkaan pallon korvikkeeksi hyväksy.

Kapulannostohommissa.

Hop!

Kolmantena liikkeenä oltaisiin otettu merkkiä ja nopeutta sille menoon, mutta aika loppui kesken. Ihan ok koulutus, myö saatiin ihan mukavat vinkit, mutta ehkä hieman enemmän olisi voinut teettää koirilla töitä. Nyt oli ehkä vähän liikaa sellaista palaveerauspönötystä. Jos olisi tehty enemmän koirien kanssa, olisi myös ollut varmempaa että kaikki ohjaajat on ymmärtäneet kaikki neuvot ja vinkit. Joillekin koirakoille olisi myös ehkä voinut antaa enemmän neuvoja, vaikka liike olisikin sujunut "ihan hyvin". Mutta kaikista koulutuksista saa jotain, niin tästäkin. Mukava päivä ja Haukkulaaksossa on kyllä aina niin hyvät puitteet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti