Sbcak:n leiri Hartolassa 4.-7.7. lauantai ja sunnuntai

Lauantaiaamu aloitettiin jäljellä, hieman myöhemmin lähdettiin liikenteeseen kuin edellisenä päivänä. Peltojäljellä mentiin, ihan kiva juttu, kun ei ollut sitä tullutkaan vielä tänä vuonna tehtyä. Jossain vaiheessa viikonloppua olisin kyllä mielelläni käynyt metsässäkin jäljestämässä, yhdessä kohtaa oli puhetta janatreeneistä (olisi ollut muuten tosi hyvä juttu!), mutta valitettavasti metsämaastot oli vähän heikkoja. Paremmat oli kai annettu haku- ja jälkiryhmille.

No oli miten oli, pelto oli hyvä ja sitä oli riittävästi. Aloitettiin pienellä teorialla ja infolla siitä, miten jälkiä ylipäänsä tehdään. Siinä sitten vähän aikaa juteltuamme oltiin jo päästy FH-jäljen erityispiirteisiinkin ;D Ei ainakaan ollut meidän ryhmällä missään vaiheessa tylsää, kun keskustelut aina kummasti rönsyili. Riina sai tehdä vähän pitemmän jäljen kuin suurin osa meidän ryhmästä (aika paljon aloittelevia koiria), vaikka eihän Riinakaan peltojäljellä/jäljellä yleensä mikään mestari ole. En kuitenkaan myöskään ymmärrä sitä, että koiralle tehdään liian helppoja treenejä, joten halusin vähän haastetta. Riinan jälki oli suora ja olisiko matkan varrella ollut ehkä n. 6 esinettä. Esineiksi otin suht helppoja. Meidän heikointa kohtaa eli jäljen nostoa ei tässä nyt tullut treenattua, kun jäljen lähtö näytettiin koiralle. Esineet Riina bongasi aika hyvin, olisiko joku kova jäänyt matkan varrelle? Paras huomio tässä treenissä oli se, että miun pitäisi vaatia Riinalta koko ajan intensiivistä jäljestystä (liina kireällä ja draivi päällä), kun se siihen kerran pystyy. Tähän asti olen vaan antanut Riinan mennä menojaan, mutta jäljestylsen laatu parani selkeästi, kun pysähdyin aina haahuilun alettua. Riinan täytyi oikeasti haluta takaisin jäljelle, jotta lähdin uudestaan liikkeelle. Voisi kuvitella että tällä taktiikalla pystyy välttämään monta hukkaa, kun ei alun perinkään anna koiran eksyä, vaan lopettaa huitelun alkuunsa.

Ennen ruokaa ehdittiin vielä pudotetut pellolla, kiva oli saada tähän liikkeeseen eri alustoja, vaikka ihan sellaista rehellistä ja polutonta metsäalustaa jäinkin kaipaamaan. Tässä Riina oli taas huippuhyvä, katsokaa vaikka kuvista! Nyt matkakin oli jo pitempi.

 

Ruoan jälkeen jatkettiin esineillä, niitäkin pellolla. Eipä ollakaan ikinä niin tehty. Riinalla oli esineet takakulmissa. Hyvin eteni alueen takareunalle asti ja itse asiassa siitä vähän ylikin, mutta jäi sitten jumittamaan toiseen reunaan (alueesta oli tallattu pelkät reunat). Ensimmäinen esine löytyi vielä suht vaivattomasti, mutta toista ei meinannut bongata millään. En muista tehtiinko sitten lopulta peräti niin, että näytettiin esine, jotta saatiin Riina irtoamaan vähän ruudun puolelle. Tämä reunoilla jumitus ei miuta kuitenkaan häirinnyt, siellähän sen koiran pitää ollakin missä ihmisen haju on. Riina myös irtosi ja työskenteli koko ajan hyvin, vaikka etsintäaika ei ollut mikään lyhyt.

Kyllä se aina välillä jotain löysi, kun oikein tarkkaan katsoo.

Päivän viimeisenä vaan ei vähäisimpänä pienet hakutreenit. Taas se sama pinnallisuus/harjoitusten lyhyys ärsytti, mutta olin varautunut tähän ja päätin että tehdään pelkkää ilmaisua. Saatiinpahan hyvä tekosyy treenata sitäkin erikseen, ja ilmaisua treenattaessa lyhyen ajan saa hyödynnettyä ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoitus oli tehdä haukun pituutta ja maalimiehen tökkimättömyyttä, mutta kuten usein käy treenattava asia vaihtui lennossa... Laitettiin Riinan nähden tyyppi umpipiiloon (tämä oli virhe nro 1, koska kun näkee maalimiehen menon, haukkuu jo matkalla). No joo, matkalla haukkumisesta ei välitetty, mutta siitä välitettiin että Riina kävi ihan kunnolla murjomaan piiloa. Siis ihan tosissaan hakkasi sitä etutassuilla. Kiva. Pari kertaa sitten tehtiin niin että maalimies tähtäsi palkan sellaiseen kohtaan, kun Riinan tassut hetkellisesti pysyivät maassa. Sitten vaihdettiin ukko eri paikkaan ihan ilman mitään piiloja, koska halusin treenata myös sitä haukun pituutta ja tiesin että jos ihminen on metsässä ihan vaan ihmisenä, Riina ei sitä töki. Umpipiilot ja niiden ilmaisu laitettiin korvan taakse treenattavien asioiden listalle. Mutta joo, ei tietenkään mitään haukun pituutta päästy palkkaamaan. Tyyppi meni piiloon, lähetin Riinan ja se meni ihan pokkana umpipiilon luo. Just. Tässä vaiheessa sitten kuitenkin tapahtui jotain hyvinkin arvostettavaa, eli aivotoimintaa pienen koiran päässä. Riina haukahti kerran, jonka jälkeen sen pään päälle välähti ajatuskupla kera tekstin: "Ei p**kele, ei se olekaan täällä", otti nenän käyttöön ja oikeasti etsi maalimiehen. Toista kertaa ei sitten enää lankaan mennyt, siinä saatiin vihdoin kunnolla keskittyä siihen haukun pituuteen ;D

Illan ohjelmaan kuului leiriolympialaisten lisäksi vähän omatoimista agia ja tokoa. Vähän väsynyttä menoa oli ja väliinkiin olisi voinut jättää, mutta saatiin sentään muutamat onnistuneet keppitoistot ja parit tunnarit tehtyä.

Sunnuntaina hommailtiin lyhyet peltojäljet ja pihalla tarkkuusetsintää. Harjoituksissa näkyi jo hieman niin ohjaajan kuin koirankin väsymys. Jäljellä ei ollut ihan niin tarkkana kuin edellisenä päivänä. Olisko kaksi esinettä jäänyt. Kaksi 90 asteen kulmaa meni niinkuin ne metsäjälkikoiralla saa mennäkin = teki varmistuslenkin. Pellollahan se pitäisi mennä ihan jälkitarkasti. Kotona saadaan sitten hommailla vaihteeksi esineiden sijaan kepeillä, kun saatiin Annelta niitä pussillinen (:

Tarkkuusetsinnän ekalla kierroksella Riina ei oikein ollut hereillä, kun yritettiin tehdä ihan valmis ruutu. Toinen sitten muistikuvalla, se onnistui.

Kiitokset kaikille kanssaleireilijöille seurasta, oikein mukavat kolme ja puoli päivää oli! Toivottavasti saadaan joku ensi vuonnakin leiriä puuhailemaan, kun tämänvuotiset vetäjät ilmoittivat lopettavansa. Kotiin navigoitiin suorempaa reittiä kuin menomatkalla ja pari tuntia ja jäätelö myöhemmin kotisohva vaan narahti kun sekä koira että omistaja köllähtivät lepäilemään.