Kyseinen viikonloppu vierähti Sapekon järjestämässä hakukoulutuksessa, josta tykkäsin kovasti. Olinkin jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi mukava päästä jonkun sellaisen ihmisen hakukoulutukseen, joka ymmärtää paimenkoiria, mieluiten erityisesti bortsuja/kelpieitä. Tässä koulutuksessa kyllä asiantuntemusta riitti ja se välittyi koulutettavallekin.
Perjantai-iltana koulutus polkaistiin käyntiin Lapveden kentällä tottistellen. Kaksi kierrosta oli tarkoitus ottaa, mutta yhteenkin meni jo niin pitkä aika ettei Riinan kanssa toiselle enää jääty. Aika moni otti seuraamista ja noutoa, meillä kuitenkin aiheina eteenlähetys ja kaukot. Lisäksi saatiin hyvät suulliset neuvot pk-esteiden työstämiseen. Paljon puhuttiin koiran oppimisesta ja palkkaustavoista, aika ajoin meinasi mennä jo vähän liiankin syvälliseksi. Hirveän hyvä oli kuitenkin välillä pohtia niitä peruskiviä, joille kuitenkin koko koirankoulutus ja koiran oppiminen perustuu. Että välillä tulisi ajateltua "miksi näin" sen sijaan että vaan tekee.
Eteenmenoa meille neuvottiin tehtäväksi niin kuin ollaan sen tekeminen alun perin aloitettukin, eli että viedään lelu kentän laidalle treenin alussa ja sitten jossain välissä tehdään itse liike. Perus muistikuvaharjoite siis. Tämäkin on vaan hetkeksi päässyt unohtumaan, vai onko laiskuus iskenyt, tiedä häntä. Myös yksi itselle uusi ja varmaan hyvinkin olennainen asia oli se, että koira pitäisi opettaa eteenmenossa juoksemaan aina kentän päähän/maastonmuutokseen asti. Yksinkertainen ja toimiva juttu, mutta eipä ole käynyt mielessä. Olen kyllä aina miettinyt, että koiralle on varmaan tosi epäloogista se, ettei sillä ole mitään mihin kohdistaa juoksuaan. Varmasti asiaa selkeyttää, jos sille onnistuu kertomaan että juoksehan nyt niin pitkälle kuin ympäristö näyttää samalta. Näin vältytään myös koeongelmilta, koska tuomari ei voi ikinä vaatia pitempää eteenmenoa kuin kentän pituisen. Tämä on nyt otettava aktiivisempaan treeniin, jos meinaa sillon elokuussa sinne peha-kokeeseen. Miun on vaan muistettava, että meidän käsimerkki on ylös, ei eteen osoittava käsi. Miusta se on koiralle selkeämpi, ainakin silloin jos se vilkaisee taaksepäin, sillä eteen osoittava käsihän sulautuu miun muuhun kroppaan.
Kaukoissakin pysyttiin perusasioiden äärellä. Tottahan se on ettei ihan pelkkää tekniikkaa olla tehty namittamalla kuin herraties millon. Saatiin siis ohjeeksi hommailla tätä, painottaen ja palkaten etenkin painonsiirtoa. Sehän se ongelma on ollutkin, kun Riina nousee seisomaan liian etupainoisesti.
Hyppytekniikkaa pk-hyppyä ajatellen voi kuulemma parantaa mittaamalla koiran askelpituuden, ja katsomalla sitten asettaako se askeleensa hypylle mennessä oikein. Jos ei, laitetaan väärään ponnistuspaikkaan jokin este = koiran on pakko ponnistaa oikeasta kohtaa. Tai sitten se ponnistaa vielä vääremmästä kohtaan, laskeutuu esteen päälle, katkaisee selkänsä ja todetaan geneettisesti elinkelvottomaksi yksilöksi. Asia selvä :D Olisi ollut tosi kiva ehtiä tehdä tätä hyppyä kouluttajan valvovan silmän alla, mutta kello lähenteli jo nytkin kymmentä ennen kuin ehdittiin kotiin asti ja aamulla piti jo yhdeksältä olla metsässä.
Riina hommaili viikonlopun ajan hakumetsässä pistojen suoruutta ja L-mallia sekä sunnuntaina sitä, että samasta paikasta voi löytyä monta ukkoa peräjälkeen, joten kannattaa juosta sinne vaikka useammankin kerran jos käsketään (tähän harjoitukseen kouluttaja sai idean lauantailta). Pistojen suoruutta tehtiin osittain haamuilla ja muistikuvilla, niin kuin myö ollaankin tehty, mutta aika pitkälti hyödynnettiin myös paimenkoirille luontaista ohjaajanlukutaitoa. Oli ihanaa kun kerrankin joku hakukouluttaja käski koiran lähettämisen jälkeen miun pysyä paikoillaan ja pitää vaan näyttö päällä (käsi ojossa) niin kauan kuin koira miut voi mitenkään nähdä. Yleensä miulle aina huudetaan että liiku jo, kun koira ei ole päässyt miusta kuin vasta muutaman metrin päähän. Toimii varmaan rotikalle, mutta kyllähän Riina reagoi jos mie lähden rymistelemään. Näitä ohjaajanlukuharjoituksia jatketaan ehdottomasti, sillä luulen että Riinalta on vähän tämä luontainen taito huonontunut, kun sitä on niin kauan yritetty kitkeä hakumetsässä pois.
Oli myös erittäin piristävää, ettei tätä koulutusta tarvinnut aloittaa vääntämällä termistä suora pisto. Kerrankin kouluttaja oli järkevä ja sitä mieltä, ettei sen tarvitse olla mikään tottisliike, vaan n. 15 metriä leveä kaistale jota koira etenee eteenpäin. Todella virkistävää vaihtelua! ;)
Tuosta L-muodosta sen verran, että taidan jatkossakin panostaa enemmän piston syvyyteen kuin muotoon. Muodon pitäisi tavallaan tulla itsestään siinä vaiheessa, kun ohjaaja lähtee etenemään keskilinjaa pitkin. Toki niitä voi välillä tehdä vaikka haamuilla tia jollain, mutta tärkeämpää on se, että koira etenee riittävän syvälle. Riinakin kun välillä jättää pistoja lyhyiksi (lähinnä tyhjiä, luulee tietävänsä ettei siellä ole), vaikka muuten niin irtoava koira onkin.
Lauantaina päänvaivaa tuotti se, ettei Riina halunnut lähteä uudestaan samaan suuntaan. Se oli käynyt siellä ja ihan kohtuullisen kaukanakin, mutta ukko oli vielä vähän kauempana. Lähti se sinne pari kertaa, mutta sen jälkeen alkoi puihin tuijottelu. Kurrepartiolainen työn touhussa... Suunutaina tehtiin sitten niin, että samassa kohdassa eir syvyyksissä oli useita maalimiehiä. Tämä sujui ihan kivasti, Riina etsi samaa aluetta uudestaan, kunnes onnistuin kutsumaan sen pois maalimieheltä. Se oli ihan lähellä keskilinjaa pressun alla, mutten erottanut sitä maastosta. Yleensä Riina ei miuta tällaisissa tilanteissa kuuntele, mutta nyt iski joku tottelevaisuuspuuska. Seuraavalla pistolla jätti ukon ihan omaan arvoonsa ja kävi haukkumassa kauempana olevan tyypin. Onneksi tämä trauma unohtui äkkiä ja jo seuraavalla pistolla Riina suvaitsi ilmaista lähellä hengailleen ukon.
Ilmaisuihin ei niinkään panostettu, mutta pitää omissa treeneissä jatkossa ottaa pitempiä ilmaisuja. En tiedä onko nuo kokeissa kärsineet vai mikä on, mutta tuntuu että jos Riina on kauempana niin haukku saattaa pätkiä. Vähän huono juttu jos ollaan sellasessa kokeessa missä mie saan liikkua vaan silloin kun koira haukkuu. Joko koiran on haukuttava pätkimättä tai miun on ruvettava hitonmoiseksi spritteriksi ja ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että ensiksi mainittu on helpompi toteuttaa ;)
Huippuviikonloppu ja varmasti lähdetään syksyllä uudestaan Kaisan oppiin, niin kuin oli puhetta! Suosittelen ehdottomasti kaikille paimenten omistajille, vaikka toki osaa neuvoa muitakin.
 |
| Tämä kuva nyt ei tietysti liity hakuun mitenkään, eihän meillä ikinä mitään treenikuvia ole, mutta onhan tuossa sentään hiekkatie, se sopii tunnelmaan ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti