Agility on ihan kiva laji

Agilityaktivoituminen tapahtui tuossa vähän ennen juhannusta. Päästiin käymään yksissä treeneissä Kiitorekulla, ja tykkäsin niin kovasti että motivaatio koko lajia kohtaan nousi kertahujauksella ;) Eli kiitos vaan Kirsille erinomaisista treeneistä! Olisi tosi kiva syksyllä päästä vaikka Kiitorekun ryhmäänkin, mutta katsotaan nyt onko ajankäytöllisesti mitenkään mahdollista.

Pidin treeneissä erityisesti siitä, ettei pelätty teetättää vähän haastavampiakin harjoituksia. Ei ne koirat rikki mene, ja jos ei koskaan kokeile mitään oman mukavuusalueen ulkopuolista toimintaa, ei kyllä kehitykään. Siinä radassa mitä tehtiin oli ainakin jotain juttuja tämän vuoden joukkue-SM radalta. Käytiin sitten vielä Petran kanssa seuraavanakin päivänä treenailemassa samaa rataa, tällä kertaa LAUn hallilla. Miusta se toimi hirmu hyvin, että pääsi noin pian treenaamaan samaa rataa uudestaan. Koirat oli selkeästi tehneet yön aikana aivotyötä ja homma pelitti!

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkettiin sitten estehyppelyä omissa treeneissä. Ideana oli koiran radanlukutaito. Ihan kelvollisesti Riina miun mielestä rataa lukee, ja miun liikkeitä ainakin niin hyvin ettei kyllä tarttisi... Yhtään pikkusormen värähdystäkään en saa anteeksi. Mutta parhaimmillaan se on taas valtava etu ja koira toimii melkein kuin ajatus. Kepit alkaa olla aika varmat ja Riina on itse alkanut tarjota vauhdikkaampaa pujottelua, mutta aloituksia pitäisi treenata just tolleen keskellä rataa. Kyllähän ne erikseen onnistuu, mutta sitten kun on ensin hiki hatussa juostu jonkin aikaa, niin Riina kovin helposti lipsahtaa toiseen väliin. Tai kolmanteen. Kisoissa on varmaan tehtävä ihan raa'asti niin, että hidastaa minkä pystyy ja yrittää myös oikoa lähestymislinjaa. Treeneissä totta kai vahvistetaan sitten koiran itsenäistä oikeaa keppien aloitusta oli kulma mikä hyvänsä.

Väärin.

Oikein!

Ja seuraavaan viikkoon. Maanantaina omat treenit ja keskiviikkona käytiin Petran ja Wilman kanssa omatoimisesti. Molemmilla kerroilla tehtiin Agirotu Open Class- rataa, koska käsky oli käynyt ettei sitä saa hallista sillä viikolla purkaa. Ei siinä mitään, ihan mukava rata. Yhdessä takaakierrossa lenteli alkuun rima, mutta sitten alkoi kestää kun saatiin varmuutta. Keppien hakemisessa ei ongelmaa, koska kulma oli aika suora. Persjättökin onnistui kepeillä, tarvitsin vaan apuohjaajan katsomaan, että uskalsin sen tehdä. Yhdellä kierroksella palkkailin kesken radan kontakteista, jottei ne vallan kärsi tässä. Ylösmenokontaktit on olleet nyt aika jees, vähän sihisen Riinalle hidastuskäskyä ennen niitä.

Tässä siis tämä Open Class-rata, vaikka löytyy toki netistäkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän viikon ryhmätreenirata oli rakennettu samalle pohjalle kuin toissa viikon, mutta nyt ideana oli saada koira menemään epäloogisia reittejä. Taas oli keppien aloitus hieman hakusessa ja suurimmat ongelmat saatiin aikaiseksi loppusuoralla. Voi huoh! Ei meinannut kääntyä. Ja kaikista säälittävintä oli, että tämä ongelma korjautui laskemalla toinen käsi alas ja nostamalla toista vähän ylös. Yksinkertaista, eikö? Hirtto siis toimi Riinalla siinä tilanteessa paremmin kuin hyvin.