Tokoa isolla t:llä

Tokoa, tokoa, tosi paljon tokoa. Ja mikä parasta: mukavaa, onnistunutta tokoa hyvällä fiiliksellä! On tehty täsmäharjoituksia liikkeiden ongelmakohtiin sekä lisäksi pari koemaisempaa kokonaisuutta: toisella kerralla aina yksi kokonainen liike ja palkka, toisella palkka kolmen liikkeen jälkeen (kaksi tällaista settiä). Koska menisi ikä ja terveys kirjoittaa kaikista treeneistä erikseen (enkä kyllä niitä muistaisikaan), teen tälläisen liikekohtaisen koosteen:

Paikkaistuminen:
Ainakaan ei voi treenin puutteesta syyttää. On tehty, mutta etenkin toisten koirien vieressä on yhä epävarmaa. Alkuun tehtiin niin, että mie häiriköin/joku muu aina häiriköi Riinaa jollain tapaa (pallon heittel, kävely yms.), koska tuntui niin pysyvän paremmin hereillä ja skarppina -> ei valahda maahan. En tiedä onko järkevää, mutta näin tehtiin. Nyt pikkuhiljaa siirrytty tekemään myös koemaisia aloituksia, niissä olen palkannut tosi paljon ihan pelkistä miun lähdöistä. Se tuntuu olevan se kriittisin kohta, jolloin maahan valahtaminen voi tapahtua. Vähän sellainen fiilis on, että Riina saattaa hyvinkin vielä näissä ensi viikon kokeissa mennä maahan, mutta eipä tuo mitään, kokeiden jälkeen (ja toki siinä välissäkin) treenit jatkuvat ja varmuutta haetaan lisää. Seuraavan kokeen ensi viikon koitosten jälkeen katson sitten varmaan vasta heinäkuun alkuun.

Paikkamakuu:
Tehty tosi vähän, ehkä kerran tai kaksi, mutta koska silloin toimi ja yleisestikin on nyt toiminut niin tästä ei stressiä.

Seuraaminen:
Työstetty oikeaa seuruupaikkaa = sitä ettei painaisi/poikittaisi. On mennyt eteenpäin, mutta välillä vielä poikittaa. Lähinnä vasemmalle kääntymisillä ja naksuttelulla on saatu sitä paikkaa korjattua. Fiilis on ollut myös erinomainen, ihan pisti hymyilyttämään kun teki yhdessä koemaisessa treenissäkin niin mahtiasenteella, sen paremmin ei ole varmasti ikinä tehnyt (: Siinä oli sitä melkein ajatuksen lailla toimimista.

Zeta:
Jaa-a. Seisomista treenattu luoksaristoppien muodossa, niistä lisää tuossa myöhemmin. Istumista ja maahanmenoa ei olla kauheasti tehty, yhdessä koemaisessa treenissä niin etten anna apuja. Silloin ei ekalla istunut, tokalla onnistui. Kokeessa varmaan pienen avun annan. Sitten kun saadaan akuutimmat ongelmat ratkaistua voin alkaa työstää näitä asentoja nopeammiksi/sujuvammiksi/avuttomammiksi ;)

Luoksetulo:
Että stoppeja juu, miksi muuta treenaamaan kun tää on se ongelma. Peruuttaminen pelasti tämän(kin) tilanteen. Käsky on nyt tässä peruodota. Sillä perulla saan sen ajattelemaan taaksepäin, tällä tekniikalla tehtynä on saatu oikein hyviä jarrutuksia. Tietysti se on kokonaan eri asia kantaako tämä vielä kokeeseen. Koemaisessa treenissä tehtiin melkein koko liike niin, että ensin maahanmeno, sitten seisominen, ja seisomisesta palkka. Tässä pysähtyi seisomaan kun piti mennä maahan, toisella käskyllä sitten oikein. Mutta jospa se sitten menisi kun "oikeassa" järjestyksessä tehdään. Maahanmenoon ei ole nyt ehditty panostaa.

Ruutu:
No siihen hemmetin peruuttamiseen on taas kerran puututtu. Vanha kunnon ongelmamme tuli esille kun yritin yhdessä treenissä tehdä voi-ruutuja. Niitä ei olla sitten sen jälkeen tehty, mutta eipä kyllä paljon merkkeihinkään panostettu, ne on vaan kulkeneet siinä mukana. Evl-ruudussa sitten keskitytty siihen, että ruutuun mennään suoraan. Tultiin (tai Ulla tuli, kiitos neuvoista!) siihen tulokseen, että peruuttamisen aiheuttaa pallonheiton odotus. Palkkasin ennen lähes aina pelkästä oikeasta kohdasta ruudussa, en edes useimmiten pysäyttänyt Riinaa seisomaan. Tämä tietysti aiheutti sen, että Riina odotti palkkaa kerta kerralta aikaisemmin.

Nyt ollaan haettu ruutukäyttäytymiseen rutiinia sillä, että pysäytän sen aina vähintään seisomaan, useimmiten vielä käsken maahankin. Vaihtelevasti heitän pallon seisomisesta, maahanmenosta tai pallo on valmiina ruudussa. Mutta vaikka olisi valmiina, sen saa ottaa vasta pysähtymisen jälkeen. Tämä on mielestäni auttanut, eikä Riina ole nyt peruuttanut. Sillä ei ole enää niin kiire saada palkkaa, kun se tietää että ensin siellä ruudussa täytyy tehdä jotain.

Hyppynouto:
Metallin kantamisen vahvistaminen on ollut yksi työstettävä osa-alue. Ja olipa hirmu hauskaa ostaa 20 euron iso metallikapula kun seuraavissa treeneissä sai huomata että Riina nyt kuitenkin päätti haluta noutaa sitä pienempää kapulaa. Että teen sitten kokeessa kompromissin ja otan sen keskimmäisen.

Yksissä ei-niin-onnistuneissa metallitreeneissä huomasin, että Riinalle ei ainakaan tällä hetkellä toimi mitkään tolpan kierrot/seuraamiset kapula suussa. Parhaan tuloksen (=laukkapalautuksen) olen viime aikoina saanut sillä, että heitän kapulan koiraa samalla hetsaten, päästän hakemaan ja palkka tulee kun kapula on tullut eteen asti. Tuntuu että näin se on Riinalle selkeintä ja yksinkertaisinta. Se tietää, mistä se saa palkan = vain ja ainoastaan sujuvasta kapulan loppuun asti tuomisesta. Yleensä myös hetken annan sen pitää sitä kapulaa siinä edessä, ettei heti saa sylkeä. Tähän kun lisäsin vielä naksautuksen kun koira on miun edessä kapula suussa, niin tuntui että Riinalla kirkastui entisestään. Sitä ehkä hieman ahdistaa noissa temppuja kapula suussa-jutuissa se, ettei se tiedä kuinka kauan sen pitää sitä kapulaa kantaa ja milloin sen saa pudottaa. Yleensä yllätyksellisyys on hyvästä, mutta koska tämä liike ei ole koiralle kovin mieluinen, se ei tunnu siinä niitä yllätyksiä kestävän.

Iloista oli kuitenkin se, että viimeisimmissä treeneissä saatiin se laukkapalautus aikaiseksi. Eikä sekään ole varsinaisesti kriteeri: jos se tuo kapulan varmasti ja ravilla, niin ok. Hypyn kanssa ei kauheasti olla päästy tekemään, sekinhän osaltaan lisää liikkeen mielekkyyttä.

Jatkuu osassa kaksi.