Samaisen viikon tiistaina oli miun tän kesän ja ylipäänsä ensimnäinen rauniokoulutusvuoro. Mikäs siinä oli koulutellessa, kun ihmiset olivat mukavia ja koirat toimivat. Riinan treenasin sitten lopuksi. Riinalle tehtiin häiriötreeni, oli häiriöhenkilöitä ja ääntä. Ja sainpahan syyn perua sitten seuraavan kokeen. Ei mitenkään Riinan vika, ei vaan ole ehditty treenata tarpeeksi. Ongelmana oli se, että Riina etsiessään välillä haukuskeli, ja kävi pari kertaa häiriöhenkilöiden luona hengailemassa. Jatkoi kyllä hyvin etsintää kun kehoitin, mutten halua lähteä kokeeseen näin epävarmalla toiminnalla. Tämän lisäksi en turhaan halua lähteä revittämään Riinaa lauantaina, kun vasta perjantaina on ollut se hieroja.
Viime aikoina on muutenkin vähän ahdistanut, kun tuntuu ettei ehdi treenata riittävästi ja sitten vaan kaikki kisat ja kokeet lähestyy. Niinpä tämä aikalisä tekee varmasti oikein hyvää, eikä siihen elokuun alkuunkaan niin pitkä aika ole (silloin on seuraava rauniokoe). Haluan nyt hetken rauhassa työstää kaikissa eri lajeissa ongelmakohtia, jotta voidaan sitten hyvillä mielin mennä niihin kokeisiin. Se on reilumpaa niin miulle kuin Riinallekin. Ja välillä olisi kai ihan hyvä miettiä, kuinka paljon myö ollaan tänä vuonna on jo kisattu eri lajeissa, ottaen huomioon ettei mitään kokeneita kisaajia olla. Kesä on kuitenkin useimmissa lajeissa sitä parasta treeniaikaa, joten koitetaan nyt hyödyntää se parhaamme mukaan.
Sitä olen tässä miettinyt myös, että jotain näistä meidän monista lajeista olisi karsittava, jotta aika riittää. En halua tehdä asioita puolittain, ja viime aikoina on tuntunut vähän siltä. Viestitreeneissä ei olla nyt muutamaan viikkoon käytykään, mutta ei millään olisi riittänyt aikakaan. Agilityn kohtaloahan olen pohtinut jo jonkun aikaa ja pohdinta jatkuu edelleen. Toko, haku, rauniot ja jälki nyt ainakin pysyvät kuvioissa, mutta onhan noita lajeja aika paljon jo noinkin. Syy miksi aikaisemmin monen lajin harrastamisessa ei ole ollut ongelmaa on varmaan ollut se, kun kisat eivät ole olleet ajankohtaisia. Nyt kun niitä kaikkia pitäisi hommailla koekuntoon, huomaa väkisin, ettei aika meinaa riittää. Ja niin se toisaalta pitää ollakin, ei millään puolittaisilla suorituksilla pidäkään saada tuloksia. Lisäksi olen nyt ihan lähiaikoina tietoisesti yrittänyt suoda Riinalle myös vapaa-aikaa, ettei se uuvu liikaa. Sitä olen yrittänyt välttää, ettei yhtenä päivänä olisi miljoonia treenejä. Vapaapäiviä on edelleen hankala järjestää, mutta jos onnistuisi olemaan edes niin, että yhdet treenit per päivä. Ja mitä tästä kaikesta tilityksestä voimme päätellä: tarvitsen toisen harrastuskoiran, jotta Riinakin saa välillä levätä (vink vink äiti ja iskä).
No niin, kivi vierähti sydämeltä, joten takaisin niihin treeneihin. Loppuun tehtiin vähän ketteryyttä. Pöydät toimi erinomaisen hyvin, merkki oli ainut jota yritti vähän oikoa. Tikapuut on myös hyvällä mallilla, sain naksuteltua siitä, että pysähtyy viimeiselle puolalle. Putken jälkeen otettiin maahanmenoja, Riina kun aina vähän yrittää sen jälkeen lähteä jatkamaan matkaa.
Raunioilla on nyt yritettävä käydä vähintään kerran viikossa, joko näissä yleisissä treeneissä tai sitten muuten vaan. On se sen verran mielenkiintoinen laji etten siitä halua luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti