Kisakirja nro aika mones

No niin, koeviikko saatu kunnialla pakettiin, päivittely voi jatkua.

Siitäkin on jo pari viikkoa kun aktivoiduttiin jäljestämisen suhteen oikein kunnolla. Perjantaina käytiin Sapekon porukoitten kanssa ja sunnuntaina Leenan ja Ellan kanssa. Perjantain jälki vähän sellanen herättelyjuttu: kevään ensimmäinen ja sitten kun vielä ottaa huomioon ettei viime vuonnakaan niitä ihan hurjia määriä tehty. Riina kuitenkin teki huippuhyvin, esineet nousivat ja homma eteni. Jäljen löytämisen kanssa oli pientä säätöä ja ehkä yhdelle esineelle ei meinannut tarkentaa. Jarrutin sitten niin paljon että tarkensi, en tiedä onko oikea toimintamalli. Hyvin se kyllä tuon jäljestämisen on tajunnut melkein itsestään, enpä sitä varmaan treenaisikaan, jos ei olisi niin luontevasti tullut. Haku ehdottomasti meidän päälaji, mutta tuskinpa koira pistää hanttiin vaikka koitettaisiin tänä kesänä jäljestääkin hieman aktiivisemmin, kivaa sillä näyttää olevan anyways (:

Sunnuntaina sitten pelkkiä jäljen aloituksia. 4 kpl, jäljen noston jälkeen ihan muutama metri ja esine. 2/4 erinomaisia, Riina nosti ne itsenäisesti ilman ohjailua ja varmasti. Niissä kahdessa muussa sitten jotain säätöä, sorruin ainakin ohjailemaan liikaa sillä liinalla, hemmetti. Haku on siitä hyvä laji, ettei tartte roikkua siinä koirassa kiinni ;D Esineetkin taisi mennä kahden sarjoissa: kaksi hyvää tarkennusta ja kaksi haahuilua, yhden noista haahuiluista taisin peräti nostaa itse. Kyllä se niitä kaikkia lähti tarkentamaan, mutta jos ei tietyn ajan kuluessa löytänyt niin laajensi etsintäaluettaan liian isoksi.

Samaisella treenikerralla myös esineitä, olipas tehokasta. Riinalle vain yksi esine ruudun takalaitaan. Nyt on muuten tehty kapeampia ruutuja. Tästä treenistä jäi mieleen Riinan irtoaminen varmaan 100 metrin päähän (että näin meillä...) ja sai kyllä jonkin aikaa esinettä etsiä. "Tule"-kutsuja kuunteli ihan ok, palautuksessa ei ihmeempiä, kun viimein kaartelujen jälkeen sinne esineelle päätyi.

Siinä niitä on, oikea värisuora. Vasemmalla uusin eli agility.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oltiin agikisoissa Kotkassa, ensimmäiset kisat meille molemmille. 2 rataa: hyppy ja agility, hyppy ensin. Rataantutustuminen meni ok, onneksi oli lau:laisia paikalla niin sain kyseltyä ohjausvinkkejä, kiitoksia vain ;) Tämä rata oli hyvä niin miulta kuin koiralta, ainoat virheet keppien aloitus (meni varmaan kaksi senttiä ekan kepin väärältä puolelta, peruutti ja korjasi, loppukepit hyvin!) ja yhden hypyn väärään suuntaan meneminen (en ohjannut riittävän pitkälle, omat ajatukset oli jo seuraavassa pätkässä, missä ajattelin olevani myöhässä). Tuosta hypystä sitten se tulos eli hyl. Mikä parasta Riina taisi jopa olla hiljaa koko radan, tai ainakin haukkui sitten niin huomaamattomasti etten noteerannut sitä ;)

Agirata meni heikommin, muttei suinkaan kontaktien takia. Mielentila ei Riinalla ollut ollenkaan niin otollinen kuin hyppyradalla, oli kerennyt kuumua odotellessa ja lisäksi juuri ennen radalle menoa pääsi rähjäämään yhdelle huskylle. Kepeissä meni kyllä ekan kepin oikealta puolelta mutta osui vasta toiseen väliin, lisäksi yksi tai kaksi rimaa taisi lentää. Ja renkaan meni sivusta, mutta tähän olin varautunut, rengas ei ole vielä mikään satavarma. Ajattelin kyllä ennen radalle menoa, että saattaa onnistuakin, koska renkaalle oli suora linja, mutta ei. Radalla rähjääminen ei ollut miellyttävää, muttei se onneksi myöskään (tällä kertaa) vaikuttanut käskyjen kuuntelemiseen. Plussaa hienot kontaktit (ei oikonut ylösmenojakaan) ja nätti keinu. Ohjauksiin tuli molemmilla radoilla hienosti. Ei ollenkaan toivotonta, kesäkuussa sitten oman yhdistyksen kisoihin. Ei meistä varmaan mitään huippuaktiivisia agikisaajia tule, aika ja raha ei yksinkertaisesti riitä, mutta kivahan tälläisissä on silloin tällöin käydä. Ei muuten edes jännittänyt, eli ihan leppoisa päivä oli (vrt. toko- tai hakukokeet, niin täähän oli ihan hermolomaa!).

Tunnelmia Kotkasta. Agilityaiheista todistusaineistoa ei ole, koska kamera ja sen käyttäjä ei kyenneet yhteistyöhön ;)

Oman ryhmän agitreeneihin ei olla hetkeen ehditty, on ollut autokoulua ja tokokiireitä. Kaksi kertaa ollaan ominemme käyty hallilla noitten kisojen jälkeen. Ekalla kerralla oikeastaan pelkkiä yksittäisiä esteitä. Itsenäistä renkaan ja keppien hakemista, itsevarmaa keinua ja sellaisia kontakteja, ettei miun tartte pysähtyä. Kontaktit tosi hyvät tällä hetkellä, olen saanut palkkailtua myös niistä ylösmenoista. Hienosti pysähtyy vaikken mie pysähdykään, saan jo ihan juosta ohi. Välillä ei etutassut ihan koske hallin mattoon, ymmärtää ehkä "ota"-käskyn vähän niin, että sillä hetkellä pysähdytään kun käsky tulee. Pitää katsoa viitsinkö lähteä sille nyt mitään tekemään, mutta onpahan sitten jotain treenattavaa, jos meinaa tylsäksi käydä ;D Rengasta hakee nyt hyvin, ehkä yksi sivusta meno on ollut per treeni. Kestää myös sen, että mie kaarran eri suuntaan, toki varmuutta haetaan aina lisää. Keinusta en stressaa, menee sen kyllä nätisti omaa vauhtiaan, eikä kuitenkaan huippuhitaasti. Luotan siihen että nopeus tulee aikanaan. Keppejä Riina on hakenut tosi vaikeistakin kulmista, ja viimeksi ne toimi osana pientä radanpätkääkin (huom. tein yksin rataa!).

Viikko sitten torstaina oltiin Sapekon hälyharjoituksessa ihan koirakkona. Ideana oli taajamaetsintä, eli Myllymäen rakennuksilla oltiin. Mieleen jäi Riinan upea etsintä ja omat heikot ensiaputaidot... Etsintäosuus oli hälyharjoitukseksi lyhyt, mutta rajoitettu oli tietysti maastokin. Ei päästy edes taloon sisälle, ukko löytyi piharakennuksesta. Hienosti Riina haravoi pihaa ja kuunteli minne sitä ohjasin. Niin oli selkeää milloin oli hajulla, nuuski nenä pystyssä piharakennuksen kulmaa. Avasin sitten oven sinne, ajattelin että katolle lähden kiipeämään vasta sisätilojen tarkistamisen jälkeen ;) Haukkui jo siinä talon kulmalla ulkopuolella ja vielä uudestaan hienosti sisällä. Enemmän varmaan pitäisi treenatakin niitä, ettei ohjaaja tiedä missä maalimiehet on, tuli sellainen hieno onnistumisen tunne kun pystyi luottamaan koiraan. Se on myös yksi mietittävä asia (jos hälyryhmään joskus päästään), että miten toimitaan jos satutaan se etsittävä löytämään. Nyt tuli vähän sellanen apua-mitä-pitää-tehdä-ensin, kun koira olisi pitänyt johonkin saada ja löydettävääkin olisi pitänyt auttaa.