sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kauan odotettu hiihtoloma

Nyt se vihdoin koitti, ihana viikon mittainen hengähdystauko! Vaan blogin päivittämisen suhteen ei auta hengähtää, viikossa on jo ehtinyt tapahtua niin paljon, että saattaa tulla pitkähkö teksti. Aikajärjestyksessä mennään, tästä lähtee:

Tokokokeen jälkeisenä sunnuntaina Riina sai vapaapäivän tottelemisesta ja pääsi irrottelemaan rakennusetsinnän muodossa :D Kovin montaa koirakkoa ei ollut treeneihin ilmoittautunut, mutta onneksi saatiin sen verran porukkaa, että maalimiehiä riitti. Riinalle kaksi ukkoa, ja joka kerta se on vaan ihmeteltävä, miten eri tavalla hajut kulkee rakennuksessa kuin ulkona. Ukot kuitenkin löytyivät ja Sabikin pääsi hommiin. Kerta toisensa jälkeen into on sillä yhtä suuri ja kai sen etsiminenkin koko ajan kehittyy. Tällä kertaa ainakin ensimmäinen ukko oli jo löytynyt ennen kuin mie olin edes sisällä talossa. Toisella ukolla vaadittiin sitten pienet rähjäilyt ennen kuin palkka irtosi. Treenien jälkeen mukava jäälenkki satamassa Ellan ja toipilas-Elvin kanssa, jonka spurtit olivat kyllä kaukana potilaalle sopivasta käytöksestä ;)

Maanantaina jätettiin agitreenit väliin ja käytiin tokoilemassa Ullan ja Susan kanssa jäähallin parkkiksella. Aloitettiin paikallaoloilla. Hyvin meni niin istuminen kuin makuukin, kävin suht. paljon palkkailemassa. Ei tainnut ihan hirveästi nuuskia, ja aina tietysti palkka nuuskimattomuudesta. Riina aloitti sitten yksilöliikkeet ohjatulla, jossa erittäin huono valotilanne teki pienet tepposet, mutta joka muuten on oikein mukavalla mallilla. Välillä pitää vaan muistaa vaatia palautus loppuun asti, ettei käy niin että palautus tyssää lyhyeen kun palkkaa ei tulekaan. Seuraamista tehtiin myös, ja siitä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleen se, että haluan jatkossa edetä ko. liikkeen suhteen vähemmillä huomauttelemisilla. Sen elokuun tokokokeen hirveän seuruusuorituksen jälkeenhän otin tosi tiukan linjan oikean seuruupaikan ja kunnollisen kontaktin pitämiseen (mikä varmasti olikin siinä tilanteessa toimiva ratkaisu), mutta nyt kun meidän seuraaminen on yleisesti ottaen aika hyvää, haluan mieluummin edetä palkaten hyvästä kuin huomauttaen huonosta. Evl-ruutua tehtiin pitkästä aikaa, helpotetuilla matkoilla ja niin päin pois, mutta hyvin meni kuitenkin! Aion nyt hetken pitää palloa ruudussa ainakin satunnaisesti, jotta saadaan ruutuun peruuttelu eliminoitua. Kaukoissa palkkasin ekasta noususta koematkasta, ja itse asennonvaihtosetti tehtiin läheltä.

Tähän väliin pari kuvaa keventämään tunnelmaa, älkää välittäkö hehkeästä taustasta (:



Ja mitähän sitä tiistaina... Juu, illalla piipahdin noutajakentällä kouluttamassa, olipas taas ihan mukavaa pitkästä aikaa. Sitä ennen kuitenkin käytin omat koirat treenattavana hallilla, Ella ja Elvi seurana. Nyt sujui evl-ruutu huippuhyvin, ja matkakin taisi olla jo aika lähelle oikean mittainen. Seuraamisessa ideana oli nyt se hyvästä palkkaaminen ja tietynlainen yllätyksellisyys, ei tarvitse aina niin kaavoihin kangistua. Myös hiljaa oleminen olisi tietty ihan jees :D Riinahan ei kauheasti ääntele, mutta tietyissä tilanteissa, kun se on hieman hermostunut/kierroksilla (= koe tai hallitreenit), alkaa pieni mouruaminen askelsiirtymissä. Eli mitä enemmän saan niitä palkattua hiljaisina, sitä parempi. Metallia sekä tasamaanoutona että hypyn kanssa. Hypyn kanssa hetsaten tosi hyvä ja tasamaallakin pääsin ehkä hieman käsiksi tuon liikkeen ongelmaan, joka on koemainen alku. Niin kauan kuin kapulalle saa lähteä ilman alkuperusasentoa, homma on ok, mutta jos tilanne alkaa muistuttaa koemaisuutta, niin yäk. Toivon, että tilanne paranee, kun tehdään nyt jonkin aikaa oikeastaan vaan noita koemaisia alkuja ja pääsen niissä palkkaamaan kapulan nostosta/palauttamaan lähtemisestä, vaikka ne olisi hitaitakin. Vierasta kapulaa saatiin myös harjoitella, kiitos Ellalle kapulan lainasta! Ai juu, tunnari olikin muuten näissä treeneissä astetta mielenkiintoisempi, ei siitä sen enempää kuin että tuolle koiralle ei enää nameja kapuloille laiteta ;)

Torstaina oli taukopäivä, keskiviikkona ja perjantaina tokoiltiin lähikentällä. Tehtiin vähän kaikkea, mutta mieleen jäivät ainakin tunnari, luoksari, ruutu, metalli, seuraaminen ja nouto. Aika paljon siis :D Tunnarissa tehtiin yhden kapulan piilotusta, ja perjantaina lopputuloksena oli ehkä siistein ja paras palautus ikinä! Pyörittely tosi vähäistä Riinan mittapuulla. Luoksaria osissa, eli suoraa ja stoppeja tolpankierroilla. Hieno vauhti suorassa luoksarissa, stopeista on päässyt sellainen äärimmäinen napakkuus häviämään kun ei olla niitä vähään aikaan tehty, mutta perushyviä olivat kumminkin. Evl-ruutu toimii, ainakin yksi huippusuoritus myös ilman palloa ruudussa. Merkille menee varmasti ja tasaisella vauhdilla, erikseen tehtiin myös sellaista tosi nopeaa merkillemenovauhtia (: Metalli oli perjantaina hyvä, sain palkattua koemaisista aluista. Seuraamisessa pääsi sitä pientä ääntelyä lipsahtamaan niihin askeleisiin... Ihan tavallinen puukapulanouto oli perjantaina hirveääkin hirveämpi, en saanut Riinaa olemaan tappamatta kapulaa. Jee jee... Läheltä sain naksuteltua hyviä nostoja, mutta yhtään jos matkaa lisäsi niin homma levisi käsiin. Ja silloinkin kun nosti nätisti, tuntui että tökkäsi maata tassuillaa. Eikö millään voisi vaan olla tökkimättä kokonaan?

Keskiviikkoiltana koitti Sabille ennenaikainen joulu, kun se pääsi yksin miun mukaan Riinan jäädessä kotiin. Suuntasimme dobonäytetunnille, vaikka meinasi kyllä jossain vaiheessa tuntua siltä, etten enää iltakahdeksalta jaksa. Hyvä kun siitä huolimatta mentiin, mukavaa oli! Sabi oli niin Sabi ja niin erilainen kuin Riina, mutta se oli itse asiassa vaan hauskaa. Toinen pyöri vissiin jatkuvasti ympyrää paikoillaan, kun halusi niin kovasti saada sen namin :D Hieman Sabia alkuun jännitti pallolle nousu, kerran hyppäsi, mutta sitten jouduin pari kertaa nostamaan. Sen jälkeen mitään ongelmaa ei enää ollutkaan. Toisaalta tunti teki Sabille varmasti tosi hyvää, mutta toisaalta se näytti jo lopputunnista aika väsyneeltä.


"Ai sinne ylös vai? No enpä nyt tiedä..."

"Jos nyt sitten, kun kerran herkkujakin on tarjolla."

"No, missä herkut viipyy? Häh?"

Sovimme yhteen kuin palapelin palat.
Eilen oltiin menossa aamusta iltaan. Aloitimme hiihtoloman reippaasti 11,5 km hiihtolenkillä, ei muuten tänään tarvinnut muita urheilusuoritteita tehdä kuin se yksi agirata juosta ;D Hiihtämästä jatkettiin Riinan kanssa hakutreeneihin, aikamoista lumessatarpomista sekin. Miun harjoitellaan-suoria-pistoja-suunnitelma oli vähän heikko, jos ajatteli lumimäärää (mitä en siis mitä ilmeisimmin tajunnut ottaa tarpeeksi huomioon), joten päädyttiin treenaamaan irtoamista yleensä. Se sujui ja yhden ihanan ulvomishaukunaloituksen jälkeen ilmaisutkin toimi. Se sitten kyllä huomattiin, että n. 25 haukkua on se maaginen raja, jonka jälkeen voi vähän käydä kyttäilemään palkkaa, etenkin jos ohjaaja on siihen mennessä ehtinyt lähettyville. Joku kerta pitää yllättää tuo koira ihan överipitkällä haukkumisella ja niitä pitää nyt ottaa myös, että mie tuun siihen koiran viereen hengailemaan ilmaisun ajaksi.

Hakumetsästä suunnattiin minnekäs muualle kuin agilityhallille, lajina toko. Itse aloin jo olla aika zombitilassa, mutta onneksi Riinalla riitti virtaa meille molemmille. Alkuun lyhyet paikkaamakuut ja -istumiset ihan yksinämme. Maahanmenossa toiset huuteli häiriökäskyjä, mutta ei ne ole yhtä pahoja, jos ne ei tule ihan siitä vierestä. Ruutua sekä voi- että evl-tyylillä, oi miten hienoja olivatkin! Maahanmenoja ja niitä lopun seuraamishässäköitä ei olla nyt tehty, eli jos johonkin homma kosahtaa tiistain möllitokossa, niin niihin. Metallia vieraalla kapulalla, sekä hypyllä että ilman, ihan toiveikas mieliala jäi tästä. Tunnarin siisti palautus melkein siirtyi sellaiseenkin suoritukseen, jossa vieraat kapulat pelissä mukana, parempaan suuntaan ollaan menossa. Käskytettyä seuruuta aika pitkä pätkä, paljon pientä pyörittelyä ja ääntely miellyttävän vähäistä. Tästä jäi hyvä mieli (: Muuten en jaksa tuota tiistain möllitokoa stressata, mutta parit kaukojen ensimmäiset nousut voitaisiin vielä huomenna tehdä. Ajattelin sitten tiistaina vetää voittajan muuten koemaisesti, mutta yllättää Riinan ehkä noin puolivälin paikkeilla palkkaamalla namilla, nyt kun sellaiseen on koemaisessa tilanteessa kerrankin mahdollisuus. Jospa se vähentäisi hermostumista -> ääntelyä liikkeiden väleissä luokan loppua kohti mentäessä. Ja testaan myös miten homma toimii, kun jätän pyörittelyt liikkeiden väleissä tekemättä, levittelen vain käsiä (tästä on tulossa meidän koepalkka, koitan sitä koko ajan treeneissä markkinoida Riinalle).

Tänään käytiin aamusta taas etsimässä rakennuksia. Alkuun lyhyt paikkaistuminen. Se ok, mutta mukanakulkemisseuraaminen aika levotonta ja häilyvää, kiire oli (: Riinalle 5 ukkoa, nyt kun niitä kerrankin oli enemmän kuin riittävästi. Piilot vaikeusasteeltaaan eritasoisia, haukkuja eri määrät: kaksi palkkasi parista haukusta, yksi tosi pitkästä ja loput siltä väliltä. Ensimmäinen haukku hirveä ulvonta, loput normaaleja. Saunan lauteet olivat ehkä vaikein piilo, vaikka ollaan sellaisia ennenkin tehty. Vessan oven haukkui saranapuolelta, mutten välttämättä pidä sitä virheenä. Toki olisin voinut mennä sille sen oven avaamaan, että olisi saanut tarkennettua.

Epikset käytiin vielä juoksentelemassa, mutta sen jälkeen kyllä väsytti sekä koiraa että ihmistä. Ei oikein ollut kerennyt kunnolla palautua eilisenkään aktiviteeteista, kun tänään jo kiiruhdettiin uusiin. Ilmoitin Riinan vain mölleihin, kun meillä tosiaan on vielä ne kepit ja keinu kesken. Sinänsä ihan hyvä, koska ihmisiä oli ennätyspaljon ja aikaa meni jo pelkkiin mölliluokkiinkin ihan riittävästi. Riinaa ei kahden viikon agilitytreenaamattomuus haitannut, sillä oli aivot alusta asti oikealla aaltopituudella. Mie haparoin vähän alussa, mutta kokosin itseni ja tästä lopputulemana 0 ja maksimöllien 1. sija! Aika hienoa (: Riina olisi varmasti irronnut ja muutenkin tehnyt vieläkin paremmin, kun vaan olisin luottanut siihen enemmän. Nyt jossain kohdissa sorruin varmistelemaan. Riinan rata.


4 kommenttia:

  1. VAU!! Ja hieno rata Riinalla:) Kasvattaja ja sisko onnittelevat voitosta!!

    VastaaPoista
  2. Vautsi, miun pitikin kysyä episten tuloksia, mutta se sitten illan mittaan unohtu. Onneks olkoon, pitää tuo rata kattoa toiste kun nyt näprään puhelimella. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset onnitteluista! Olipas taas aika mukavaa juosta agilityrataa ja hiihtoloma ei näköjään tee hyvää, kun rupesin eilen jo agilitykisakalenteria selaamaan ;) Nyt vaan sitä keppitreeniä, niin eiköhän se siitä.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista