TK1 ja maanantain agilityt

Sunnuntai meni KSSK:n järjestämässä tokokokeessa Kouvolassa, Anne Nokelainen tuomarina, Ulla ja Salama mukana. Eiköhän mennä suoraan asiaan.

Luoksepäästävyys: 10, istui sivulla

Paikkamakuu: 10, Maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei kuullut. Tosi nätisti, varmasti ja rauhallisesti makoili, tykkäsin! Lonkalla kyllä oli.

Tässä välissä tietysti tauko. Oli kuuma ja Riina oli koko kokeen viimenen koira. Fiilikset lähteä kehään ei olleet kauhean hyvät eivätkä lupaavat, koira tuntui olevan vähän ulalla, mutta niin oli varmaan ohjaajakin.

Seuraaminen hihnassa: 5, Nii-in, ei mennyt hyvin ei. Aivan järkyttävää haahuilua, en kutsuisi edes seuraamiseksi, jäi jossain vaiheessa nuuskimaan ja mitä vielä.

Seuraaminen vapaana: 6, Eipä hurraamista tässäkään, mutta loppua kohden muuttui siedettäväksi.

Liikkeestä maahan: 9, Vielä tuntui alun seuraaminen hataralta, mutta kulki se nyt sentään jotenkin sivulla. Maahanmenoa taas itse hieman varmistelin, kun ei tuntunut olevan kuulolla. En muista ottiko loppuperusasennon, saattoi olla että ei.

Luoksetulo: 10, Huh, jokin liike sentään toimii aina!

Liikkeestä seisominen: 9, Tämä tuntui jo ihan kivalta, en tiedä mistä pisteet lähti.

Estehyppy: 10, Meidän toinen bravuuri luoksarin lisäksi.

Kokonaisvaikutus: 6, Tämä siitä, kun innostin Riinaa liikkeitten väleissä leikittämällä sitä, kyllä se haukkuikin.Mutta olihan miun jotain noitten seuruitten jälkeen tehtävä.

166 p, 2.sija, TK1 ja ikuiset traumat noista "seuraamattomuuksista" (: Ei vaineskaan, meillä on nyt selvät sävelet miten sitä lähdetään jatkossa työstämään. Tästä lähtien olen hyvin mustavalkoinen seuraamisen suhteen ja jos ei suju, otetaan uudestaan. Jos ei mennyt koira rikki tyhjistä pistoista, niin ei se mene tästäkään.Saattaa olla, että kun ruvettiin vähän ennen koetta niitä kontakteja työstämään paremmaksi, niin Riinalla meni vähän pasmat sekaisin ja jännittävässä koetilanteessa ei sitten kyennyt suorittamaan liikettä mitenkään päin. Mutta olisi kokeessakin vaan pitänyt Riinalle tiukemmin kertoa, että tuollainen ei käy. Kotona kun illalla oli pakko pienet palauttavat ottaa, niin oli taas täysin kelvollista työskentelyä.

Onnea Ullalle ja Salamalle AVO1, ei muuta kun voittajaan mars! (:

Me tässä vaiheessa päästämme helpotuksen huokauksen ja siirrymme miellyttävämpiin luokkiin. Vai miten se meni Ulla, avoinhan on niin mukava että! :D

Sisarusten palkintoposeeraus (valitsin kaikista edustavimman kuvan)

Tänään agilityssa vähän vajaa ryhmä, enkä edes puhu kenenkään mielenterveydestä, ihan vaan lukumäärästä.

Puomi: Meni paljon paremmin kun Riina sai tehdä vapaana. Edelleen siis sillä pöytäviritelmällä. Alkuun parit namit niin ei roiskinut aloitusta miten sattuu. Kontaktin otti hyvin, namialustalla mentiin. Kerran jopa korjasi itse, kun jalka pääsi tipahtamaan puomilta ennen aikojaan.

Oksereita ensimmäistä kertaa ja pientä radanpätkää: Siinä okserijutussa ei ongelmaa. Rata meni sitten jotenkin näin: Hyppy, hyppy, putki, hyppy, (tähän väliin valssi) ja loppuun hyppy. Hyvin sujui, ekalla kerralla kiersi tokan hypyn, mutta ylläripylläri, se johtui miun omasta toikkaroinnista. Valssailut onnistui.